Kartelli

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Kartelli on talouselämässä yritysten yhteenliittymä, jonka tarkoituksena on keskinäistä kilpailua rajoittamalla saavuttaa monopoli tai siihen verrattava asema markkinoilla. Kartellin jäsenet pyrkivät jäädyttämään hintatason, rajoittamaan hyödykkeen tarjontaa ja tukahduttamaan kilpailua sopimalla keskenään hyödykkeiden toimittamisesta ja hintatasosta. Kartelli on epätäydellistä kilpailua, monopolien tavoin ne aiheuttavat kuluttajille tappiota.

Kielletyt tai lailliset kartellit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kartellit on lainsäädännöllä kielletty useimmissa maissa. Yhdysvalloissa kartelli on rikos, josta voidaan tuomita vankeutta, mutta Euroopassa rangaistuksena on sakko. EU on tiukentanut sakotuskäytäntöjään tuntuvasti 2000-luvulla. Suomessa kartellisakot ovat olleet melko pieniä. Suomen kilpailulaissa on armahdussäännös: se osallistuja, joka paljastaa kartellin viranomaisille, säästyy sakoilta tai saa muita lievemmän tuomion. EU:n kilpailulakiin sisältyy samankaltainen armahdussäännös.[1]

Kartellit olivat Suomen talouselämässä tavallisia ennen Suomen liittymistä Euroopan Unioniin 1995, sillä niitä ei ollut täysin kielletty. Tunnettuja suomalaisia kartelleja olivat suurten paperin- ja kartongintuottajien muodostamat myyntiyhdistykset Finnpap ja Finnboard. Oli myös tavallista, että myyjät olivat sopineet yhteisesti hinnoista. Esimerkiksi parturi-kampaamoilla oli yhtenäiset hinnat.

Yhdysvallat on omaksunut tiukan asenteen kartelleihin ja monopoleihin se vuoksi, että maan teollisuus kärsi 1800-luvun lopun kultaisena aikana niiden harjoittamasta kilpailun rajoittamisesta. Tällöin maan taloutta hallitsivat muutamat mahtisuvut, esimerkiksi Carnegiet, Vanderbiltit, Morganit ja Rockefellerit.[2] Kilapilunrajoitusten poistamiseksi esimerkiksi Rockefellerin omistama Standard Oil pilkottiin pieniin osiin vuonna 1911, kun Yhdysvaltain korkein oikeus totesi sen olevan monopoliasemassa.

Muun muassa itävaltalaisen taloustieteen näkemyksen mukaan kartellit voivat kuitenkin myös lisätä kansantalouden tehokkuutta,[3] koska kartelli voi olla edellytys tuotantopääoman hankkimiseksi tai sen avulla voidaan purkaa ylikapasiteettia ja päällekkäisyyttä tai edistää innovaatioita ja palveluja. Samoin työmarkkinaneuvottelut on Suomessa rajattu kilpailulakien ulkopuolelle, eli keskitetyssä palkoista sopimisessa on kyse laillisesta kartellista.[4]

Todettuja kartelleja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

EU:n komission kilpailuviranomaiset antoivat lokakuussa 2009 sähkötekniikkayhtiöiden ryhmälle 68 miljoonan euron sakot kielletyn suurien muuntajien kauppaan liittyvän kartellisopimuksen tekemisestä. Sähkökartellissa olivat ABB, Siemens, Areva, Alstom, Hitachi, Fuji ja Toshiba. Sakoista puolet määrättiin ABB:lle. Kartellisopimuksen ilmiantaja oli Siemens.[5]

Suomi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomalaisyritysten kartellisakkoja[6]
EU:n kartellisakot
Yritys Sakot (milj. €) Vuosi
Kone (hissit) 143 2006
UPM-Kymmene (muovisäkit) 56 2004-...
Kemira (vetyperoksidi) 33
M-Real (Zanders) 30
Finnpap 20
Outokumpu kupariputket 18
Suomen kartellisakot
Yritys Sakot (milj. €) Vuosi
Finnpap (puukauppa) 5
Metsäliitto, Stora-Enso,
UPM-Kymmene (puukauppa)
3 kukin
Kilpailuviraston ja oikeuden käsittelyssä
Yritys vaatimus (milj. €) Vuosi
Lemminkäinen, Valtatie,
Skanska, NCC ym.
(asfaltti)
97 2002-...
Stora-Enso (puukauppa) 30
Metsäliitto (puukauppa) 21
Suomen Hiusyrittäjät,
(kampaamo)[7]
0,033
  • YIT-Yhtymä Oy ja Skanska Pohjanmaa Oy syyllistyivät KHO:n päätöksen mukaan tarjouskartelliin vuonna 2001.[8]
  • Vuonna 2006 Kone sai Saksan ja Hollannin hissikartellista komissiolta ennätyssakot, 142 miljoonaa euroa.
  • Asfalttiyritykset, esimerkiksi Lemminkäinen, perivät hintakartellin avulla ylihintaa kuntien asfaltointiurakoissa pääosin vuosina 1994–1995 ja 1998–2002. Tuomion mukaan ylihinnan määrä on yli 37 miljoonaa euroa.[9] Juttu oli erittäin laaja, ja sen oikeudenkäyntikulut olivat kuntien osalta 5,8 miljoonaa euroa ja valtion osalta 2,6 miljoonaa euroa.[10]
  • Metsäliitto, Stora Enso ja UPM tuomittiin Markkinaoikeudessa vuonna 2009 puukaupan kilpailun rajoittamisesta. Kartelli toimi vuodesta 1997 vuoteen 2004, jolloin UPM paljasti tämän raakapuukartellin kilpailuvirastolle. Metsäliitto ja Stora Enso tuomittiin yhteensä 51 miljoonan euron sakkoihin. UPM vapautettiin sakoista sen annettua kartellin ilmi ja Metsäliiton sakkoja alennettiin sen tehtyä yhteistyötä taupauksen selvittämisessä. Metsähallitus on aloittanut selvityksen korvausten hakemiseksi yhtiöiltä.[11]
  • Raakapuukartelliin (Markkinaoikeuden tuomio 3.12.2009) liittyen kymmenet kunnat, kaupungit ja seurakunnat harkitsevat korvausvaateita. Satojen yksityisten metsänomistajien ryhmä[12] jätti asiasta kanteen Helsingin käräjäoikeuteen 21.12.2011.
  • Raakapuukartellin osapuolet (UPM-Kymmene, Metsäliitto ja Stora Enso) kiistävät aiheuttaneensa hintayhteistyöllä haittaa metsänomistajille. Myös metsänomistajien oma edunvalvontajärjestö MTK niin ikään on tutkimuksissaan todennut metsäyhtiöiden maksaneen [13] kartellivuosina puusta reilua hintaa, jopa ylihintaa. Talous- ja lainoppineet pitävät ylihinnan maksamista samanaikaisesti kartellin kanssa ennenkuulumattomana. MTK:n näkemys on ymmärrettävä, olihan kilpailuviraston 21.12.2006 päiväämässä raportissa[14] mainittu, että myös MTK:n puheenjohtaja Esa Härmälä osallistui hintayhteistyöneuvotteluihin. Raakapuukartellin oikeusprosessin sivujuonteena on vireillä oikeusprosesseja jääviyskysymyksistä sekä metsänhoitoyhdistysten osallistumista puukauppaan, jonka[15] laki yksiselitteisesti kieltää.
  • Raakapuukartelli on nousemassa paitsi Suomen niin myös Euroopan suurimmaksi oikeustaisteluksi kantajien määrällä ja euromäärällä mitattuna. UPM:n pörssitiedotteen 10.2.2012 mukaan korvausvaade on 227,7 miljoonaa euroa, josta UPM:n osuus on 54,1 miljoonaa euroa.

Puukartelli esti yhtiöitä saamasta EU-tukea[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomalaisten metsäyhtiöiden yhteisyritys haki vuonna 2011 Euroopan komissiolta avustusta (niin sanottua NER300-tukea) biopolttoainetta tuottaville laitoksille. Hakijoina olivat UPM-Kymmene Oyj:n, NSE Biofuels Oy Ltd:n (Neste Oilin ja Stora Enson yhteisyritys) ja Forest Btl Oy:n (Metsäliiton ja Vapon yhteisyritys) laitoshankkeet.[16][17] Ne jäivät kuitenkin vuonna 2012 jaetun tuen ulkopuolelle, koska ne olivat syytettyinä kartellioikeudenkäynnissä.[18][19]

Tämä ei tullut yllätyksenä EU-asiantuntijoille ja oikeusoppineille. EU-tukien hakukriteerit ovat tarkat. Hakijayhtiöllä ei saa olla esimerkiksi keskeneräisiä oikeusprosesseja, joissa olisi kyse taloudellisista ristiriidoista EU-jäsenvaltion kanssa. Koska Suomen valtion omistamalla Metsähallituksella on 157 miljoonan euron arvoinen keskeneräinen kartellikorvausvaadeprosessi vireillä Helsingin käräjäoikeudessa, olivat Stora Enso, Metsäliitto ja UPM-Kymmene EU-tukien osalta hakukelvottomia. Myös keskeneräinen korvausvaadeprosessi yli neljänkymmenen kunnan ja kaupungin sekä liki tuhannen yksityisen metsänomistajan nostamien kanteiden osalta (n. 70 miljoonaa euroa) rikkoo EU-tukea hakevalta toimijalta edellytettävää yleistä nuhteettomuutta. Tukea sai Vapo, koska se aikanaan irtaantui kartelliyhteistyöstä.[20] Metsä Groupin kanssa, sai liki 90 miljoonan euron] NER300-tuen.

Evätyt EU-tuet (arviolta 800 miljoonaa euroa) olivat kustannusvaikutuksiltaan moninkertaiset verrattuna raakapuukartellin kokonaiskorvausvaateisiin (227 miljoonaa euroa). Menetykset voidaan mitata paitsi euromääräisesti, niin myös tuhansissa miestyövuosissa sekä varsinkin loittonemana Kioton ja Dohan sopimusten ympäristövelvotteissa. Jos raakapuukartelliprosessi pitkittyy, Suomi jää eurooppalaisista kilpailijamaista jälkeen bioenergian kehittämisessä.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]