Tarjouskartelli

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Tarjouskartelli on samassa jakelu- tai tuotantoportaassa toimivien yritysten keskinäistä yhteistoimintaa, jolla pyritään poistamaan kilpailu tarjouskilpailuista. Toiminta on joko salaista tai avointa. Kartellin jäsenet yrittävät vaikuttaa tuotteen tai palvelun hintaan ja usein myös markkinoiden jakamiseen. Usein yhteistoiminta salataan ja näin johdetaan harhaan tarjousten pyytäjiä. Toiminta voi myös olla avointa ja kaikki tarjoajat antavat lähes samanlaisen tarjouksen, jotta kilpailuttajan olisi pakko tyytyä kartellin sopimaan hintatasoon. Tarjouskartelli on houkutteleva menettelytapa silloin, kun hyödykkeelle ei ole muodostunut selvää markkinahintaa. Jos kilpailuttajan pitkäaikainen käyttäytyminen on ennustettavissa, voivat tarjoajat vuorotella voittaakseen tarjouskilpailun, jolloin ei synny painetta kartellin hajoamiseen.[1]

Suomen kilpailulaki (948/2011, 5 §) kieltää tarjouskartellit.[2] Kiellolla pyritään kilpailuttajan saamien tarjousten itsenäisyyteen ja markkinaehtoisuuteen perustuvan hinnanmuodostuksen toimivuuteen. Yritykset eivät saa sopia, että jonkun on luovuttava tarjouksen tekemisestä tai tehtävä alempi tai korkeampi tarjous kuin toisen. Tarjouskartellista voidaan määrätä seuraamusmaksu (kilpailunrikkomismaksu). Sellainen tarjousyhteistoiminta on sallittua, jossa yhteinen tarjous koskee yhteistä suoritusta, esimerkiksi rakennusurakkaa, johon yksittäisen yrityksen voimavarat eivät riitä.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Encyclopædia iuridica fennica, Suomalainen lakimiesyhdistys 1994–1999, ISBN 951-855-135-9, osa I palstat 826–827.
  2. Kilpailulaki Finlex. Viitattu 23.5.2014.