Kemira

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kemira Oyj
Kemira wordmark.svg
Yritysmuoto julkinen osakeyhtiö
Osake OMXH: KEMIRA
Markkina-arvo Nousua 1 848,2 milj. € (31.12.2016)[1]
Perustettu 1920
Toimitusjohtaja Jari Rosendal
Puheenjohtaja Jari Paasikivi
Kotipaikka Helsinki
Toimiala kemianteollisuus
Tuotteet teollisuuskemikaalit
Liikevaihto Nousua 2 592,8 milj. € (2018)[2]
Liikevoitto Nousua 148,2 milj. € (2018)[2]
Tilikauden tulos Nousua 95,2 milj. € (2018)[2]
Henkilökuntaa Nousua 4 915(2018)[2]
Kotisivu www.kemira.com/fi/

Kemira Oyj on suomalainen teollisuuskemikaaleja valmistava pörssiyhtiö. Kemira tuottaa pääasiassa paperi- ja selluteollisuuden, vedenpuhdistuksen ja öljy- ja kaivosteollisuuden tarvitsemia kemikaaleja, lannoitetuotannosta se luopui vuonna 2005.[3] Kemiralla on toimintaa 40 eri maassa.

Markkinat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kemira kuuluu vesikemian alan suurimpien yritysten joukkoon, sen kilpalijoita ovat yhdysvaltalaiset Nalco, Ashland ja GE Water ja Kiinassa toimivat, yleensä yhtä kemikaalia valmistavat kilpailijat. Kemiran valtteja ovat vesikemikaalien laaja valikoima ja pyrkimys ratkaista asiakkaan ongelmat kokonaisuutena.[3] Sen asiakkaat toimivat paljon vettä käyttävillä teollisuudenaloilla: sellu- ja paperiteollisuudessa, sokeritehtaissa, kunnallisessa ja teollisessa vedenkäsittelyssä ja öljy- ja kaasuteollisuudessa.[4] Kemira on siis mukana juomaveden valmistamisessa, teollisuuden prosessivesien puhdistamisessa ja uudelleen käytössä.[3]

Liiketoimintasegmentit ja tavaramerkit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kesäkuussa 2008 Kemira julkisti strategiansa, joka keskittyy veden- ja kuitujenkäsittelyn kemiaan. Kemiran organisaatiossa on kaksi segmenttiä: sellu- ja paperiteollisuutta palveleva Pulp & Paper sekä paljon vettä käyttäviä kunta- ja teollisuusasiakkaita palveleva Industry & Water.[5]

Vuonna 2015 Kemira jätti kolmanneksi eniten patenttihakemuksia Suomessa, 32 kappaletta.[6]

Pulp & Paper[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pulp & Paper -segmentti tuottaa paperi- ja selluteollisuuden tarvitsemia kemikaaleja. Segmentillä on maailmanlaajuinen markkina-alue, ja sillä on johtava asema maailmassa massa- ja paperikemikaaleissa. Se jakaantuu edelleen kolmeen asiakassegmenttiin:

  • Pulp,
  • Printing & Writing,
  • Packaging, Board ja Tissue.

Tuotteita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kemira valmistaa muun muassa natriumkloraattia, josta valmistetaan sellutehtaissa sellun valkaisuun käytettävää klooridioksidia.[7]

Industry & Water[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Industry & Water -segmentti tuottaa kemikaaleja sekä palveluita kunnalliseen sekä teolliseen vedenkäsittelyyn, ja sen asiakassegmentit ovat

  • vedenkäsittely,
  • öljy ja kaasu sekä
  • muut.

Industry & Water -segmentillä on maailmanlaajuinen markkina-alue. Se on vedenkäsittelyn markkinajohtaja Pohjois-Amerikassa ja Euroopassa ja liuskekiven vesisärötyksen markkinajohtaja polymeereissä.[8]

Organisaatio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa tuotantolaitoksia on muun muassa Oulussa, Porissa, Sastamalassa, Joutsenossa, Kuusankoskella ja Harjavallassa.[9] Konsernin pääkonttori sijaitsee Helsingin Salmisaaressa[10] ja tutkimuskeskukset Espoossa, Shanghaissa ja Atlantassa[11].

Yhtiön toimitusjohtajana on toiminut toukokuusta 2014 alkaen Jari Rosendal.[12]

Hallitus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2018 Kemiran hallitukseen kuuluivat Wolfgang Büchele, Shirley Cunningham, Kaisa Hietala, Timo Lappalainen, Jari Paasikivi (puheenjohtaja) ja Kerttu Tuomas (varapuheenjohtaja).[13]

Omistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kemiran tehdasaluetta Oulussa

Yhtiön suurimmat osakkeenomistajat olivat 31. joulukuuta 2018: [14]

  1. Oras Invest Oy 18,2 % (Paasikiven suvun sijoitusyhtiö)
  2. Solidium Oy (Suomen valtion kokonaan omistama yhtiö) 16,67 %
  3. Varma 3,43 %
  4. Ilmarinen 2,07 %
  5. Kemira Oyj 1,82 %
  6. Nordea-rahastot 1,27 %

Hallintarekisterissä olevien osakkeenomistajien osuus oli 26,96 %.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kemiran pää- ja toimitusjohtajia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1920-1999[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kemiran historia alkaa vuonna 1920 perustetusta Valtion Rikkihappo- ja Superfosfaattitehtaista, joka perustettiin vastaamaan suomalaisen teollisuuden, kaivostoiminnan ja lannoitetuotannon kasvaviin kemikaalitarpeisiin[4], muun muassa rikastuttamaan Suomen köyhää maaperää[16] sekä varmistamaan ruutiomavaisuus.[17] Yrityksestä tuli osakeyhtiö vuonna 1933. Yhtiö laajeni voimakkaasti kemian eri aloille yritysostojen ja fuusioiden kautta. Vuonna 1961 yhtiön nimeksi muutettiin Rikkihappo Oy.

Kemiran lannoiteliiketoiminta alkoi kansainvälistyä 1960-luvun lopulla lannoiteviennillä.[16]

Valtion Rikkihappo- ja Superfosfaattitehtaat Oy mainostaa lehdessä KE-MI-RA-sarjan kauneudenhoitotuotteita.

Vuonna 1971 yhtiöön sulautettiin typpiteollisuutta Oulussa vuodesta 1952 harjoittanut Typpi Oy, missä yhteydessä yhtiön nimeksi muutettiin Kemira Oy. Nimeä ehdotti yhtiössä työskennellyt Toivo Lapinleimu. Jälkeenpäin on selitetty, että Kemiran nimi tulee sanoista kemia, mineraalit ja ravinteet.[18] Muun muassa Helsingin Sanomissa on esitetty, että yhtiön nimi saatiin sen aiemmin KE-MI-RA-nimellä (KEmikaalit-MIneraalit-RAvinteet) myymästä kauneudenhoitosarjasta[19].

Toimitusjohtaja Yrjö Pessin aika (1975–1990) oli vahvaa kansainvälistymisen aikaa.[17] Esimerkiksi globaali lannoiteliiketoiminta alkoi 1980-luvulla, kun Kemira osti lannoitetehtaita Iso-Britanniasta, Alankomaista, Belgiasta, Ranskasta ja Tanskasta. Vienti lisääntyi ja myyntikonttoreita perustettiin myös ulkomaille.[16]

Toimitusjohtaja Heimo Karisen (1991–1999) aikana Kemira päätti keskittyä sellu- ja paperikemikaaleihin, teollisuuskemikaaleihin, maaleihin ja erikoislannoitteisiin (Kemira Agro).[17] Kemira-konsernin liiketoimintarakenne uudistettiin ja liiketoimintayksiköt yhtiöitettiin.[16] Pörssiin Kemira Oyj listautui marraskuussa 1994.[20] [16]

2000-2009[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kemiran vanha pääkonttorirakennus Ruoholahdessa Helsingissä

Tauno Pihlavan toimitusjohtajakaudella (2000–2004) Kemira luopui suurelta osalta titaanioksidiliiketoiminnastaan ja alkoi sen sijaan ostaa vesi- ja paperikemiaan liittyvää liiketoimintaa. Kemiran omistajat aktivoituivat vuonna 2002, jolloin he asettivat tavoitteekseen, että Kemirasta tulee valituilla toimialoilla maailman johtava yritys.[17]

Lasse Kurkilahden toimitusjohtajakaudella (2004–2007) Kemira teki yli 30 yrityskauppaa ja se myi ydintoimintaansa kuulumattomia osia, kuten esimerkiksi kiinteistöt, joissa pääkonttori tai Oulun tutkimuskeskus toimi[17]. Kemira osti muun muassa paperi- ja sellukemiaan liittyvää liiketoimintaa.[21] Esimerkiksi vuonna 2004 lannoitetuotanto Kemira Agro Oy eriytettiin omaksi yrityksekseen, Kemira GrowHowksi,[16] ja Siilinjärven kiilletehdas myytiin Ruotsiin.[22] Norjalainen Yara osti GrowHow'n vuonna 2007 ja se toimii nykyisin nimellä Yara Suomi. Hienokemikaalit yhtiöitettiin KemFine Oy:ksi, joka myytiin pääomasijoitusyhtiö 3i:lle vuonna 2004.[23]

Vuonna 2005 Kemiran liikevaihto oli noin 2 miljardia euroa. Se osti keväänä Finnish Chemicalsin tehtaat ja joulukuussa saksalaisen Lanxessin paperikemikaalitehtaat, mikä teki Kemirasta maailman suurimman paperikemikaalien tuottajan.[24] Kemira oli markkinajohtaja myös sellukemikaaleissa.[17]

Elokuussa 2007 Suomen valtio myi 655,6 miljoonalla eurolla 32,1 % Kemiran osakkeista kotimaisille sijoittajille, jolloin sen omistus laski 48,6 prosentista 16,5 prosenttiin.[25] Oras Invest Oy sekä Jari, Jukka ja Pekka Paasikivi kukin ostivat yhteensä 17,1 % ja eläkevakuutusyhtiöt 14,97 % Kemiran osakkeista.[26]

Vuonna 2008 Kemira päätti keskittyä vesikemiaan ja seuraavana vuonna 75 prosenttia yrityksen liikevaihdosta tuli vesikemikaaleista, veden puhdistamisesta ja muusta vesiteknologiasta.[3]

Harri Kermisen (2008–2012) toimitusjohtajakausi meni suureksi osaksi Kurkilahden tekemiä yritysostoja integroidessa ja organisaation uudelleenjärjestämiseen.[21] Syyskuussa 2008 Kemira ja Rockwood muodostivat yhteisyrityksen, johon liitettiin sekä Kemiran että Rockwoodin titaanidioksidiliiketoiminta sekä Rockwoodin funktionaalisten lisäaineiden liiketoiminta.[27]

2010-[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maaleja ja teollisuuspinnoitteita valmistanut Tikkurila erotettiin Kemirasta maaliskuussa 2010, jolloin se jakoi valtaosan Tikkurilan osakkeista osinkona omille osakkeenomistajilleen. Kemiralle jäi 14 % Tikkurilan osakekannasta.[28] Kemira myi loput Tikkurilan osakkeensa vuonna 2011.[29]

Kokkolan rikkihappotehdas myytiin Bolidenille vuonna 2010, mutta Kemira jatkoi edelleen varasto- ja lastaustoimintoja.[30] Vaasan paperikemikaalitehtaan toiminta päättyi vuoden 2013 lopussa.[31]

Toimitusjohtaja Wolfgang Büchele (2012–2014) keskitti Kemiran voimat paljon vettä käyttäviin teollisuudenaloihin. Hänen aikanaan myös suljettiin parikymmentä tehdasta.[21]

Kesällä 2013 Kemira kertoi ostavansa italialaisen kemianyhtiö 3F Chimican. Kauppaan kuuluivat tuotantolaitokset San Giorgiossa ja Sandrigossa Italiassa sekä yksi tuotantolaitos Missisippin Aberdeenissa Yhdysvalloissa. 3F Chimica tuotteisiin kuuluivat kuiva Polyakryyliamidi ja emulsiopolyakryyliamidi sekä niihin liittyvät prosessikemikaalit, joita käytetään paperintuotannossa, öljy- ja kaasuteollisuudessa, kaivosteollisuudessa sekä jätevesien käsittelyssä ja lietteen vedenpoistossa.[32]

Joulukuussa 2013 Kemira ilmoitti myyvänsä koko muurahaishappoliiketoimintansa yhdysvaltalaiselle Tamincolle. Kauppaan kuului noin 160 työntekijää ja Oulussa sijaitseva muurahaishappotehdas sekä rehunsäilöntätuotteet ja lentokenttäkiitoratojen jäänestoaineet.[33]

Helmikuussa 2014 Rockwood osti Kemiran osakeomistuksen (39 %) titaanidioksidia valmistavasta yhteisyritys Sachtleben GmbH:sta.[27] Rockwoodin pigmenttitoiminnan ja samalla Porin titaanidioksiditehtaan osti samana vuonna yhdysvaltalainen Huntsman Corporation.[34]

Heinäkuussa 2014 Kemira kertoi ostavansa Akzo Nobelin paperikemikaaliliiketoiminnan, jonka tuotteita käytettiin esimerkiksi paperin ja pakkauskartonkien pinnoittamiseen ja lujuuden lisäämiseen.[35] Kemira kertoi myös, että sen kemikaalitoimitukset kasvavat muun muassa Stora Enson uudelle Uruguayssa sijaitsevalle sellutehtaalle, jota oltiin parhaillaan ajamassa täyteen tuotantoon.[36]

Kemiran segmentti ChemSolutions, joka tarjosi kemikaaleja ja asiakaslähtöisiä ratkaisuja elintarvike-, rehu-, lääke- ja kemianteollisuudelle, lakkautettiin vuoden 2014 ensimmäisen vuosineljänneksen jälkeen, jolloin Kemira saattoi loppuun ChemSolutionsiin kuuluvan muurahaishappoliiketoimintansa myynnin Tamincolle. ChemSolutions-segmentin muu liiketoiminta eli natriumperkarbonaattituotanto jäi Kemiralle, ja se on siirretty osaksi Paper-segmenttiä.[37]

Maaliskuussa 2016 Kemira ilmoitti rakentavansa Joutsenon tehtaaseensa uuden natriumkloraatin tuotantolinjan ja kennosalin. Investoinnin arvo oli noin 50–60 miljoonaa euroa.[7]

Tunnustuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Vuonna 2015 Kemira valittiin sijoittajien muodostamaan pohjoismaiseen indeksiin, joka arvioi ilmastonmuutokseen liittyviä riskejä ja mahdollisuuksia. Carbon Disclosure Leadership -indeksiä ylläpiti 882 sijoittajasta koostuva Carbon Disclosure Project eli CDP, joka on auttaa sijoittajia arvioimaan yhtiöiden ilmastonmuutokseen liittyviä riskejä ja mahdollisuuksia. Kemira sai arvioinnissa 99 pistettä sadasta.[38]
  • Yritysten vastuullisuutta globaaleissa toimitusketjuissa mittaava EcoVadis arvioi vuonna 2015, että Kemira kuuluu sen arvioimien toimittajien joukossa kultatasolle, eli parhaaseen kahteen prosenttiin sekä kaikkien arvioitavien joukossa että kemiansektorin toimijoissa. Vuonna 2014 Kemira oli hopeatasolla.[39]
  • Vuonna 2017 ruotsalainen analyysi- ja konsulttiyhtiö Regi valitsi Kemiran Suomen parhaaksi yhtiöksi suurten yhtiöiden kategoriassa. Regin sijoittajasuhdetutkimuksessa yritysten talousviestintää arvioidaan 24 kriteerillä.[40]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Tilinpäätös 2016 (PDF) Kemira.com/fi. Kemira Oyj. Viitattu 4.11.2017.
  2. a b c d Arvopaperi: Kemira Oyj:n tilinpäätöstiedote 2018: Hyvä liikevaihdon kasvu ja vakaa tulos vuonna 2018 Arvopaperi. Viitattu 11.2.2019.
  3. a b c d Kemiran vanhat synnit ja uusi ura: Yritys veden varassa Suomenkuvalehti.fi. 26.7.2010. Viitattu 4.2.2019.
  4. a b Konserni - Kemira.com www.kemira.com. Viitattu 4.2.2019.
  5. Muutoksia organisaatiorakenteessa ja johtoryhmässä. Pörssitiedote 9.3.2017. Kemira Oyj.
  6. Outotec haki eniten patentteja viime vuonna Helsingin Sanomat. 31.5.2016. Viitattu 24.1.2019.
  7. a b Kemira investoi 50–60 miljoonaa Joutsenoon Helsingin Sanomat. 29.3.2016. Viitattu 24.1.2019.
  8. Kemiran liiketoimintakatsaus 2017
  9. Yhteystiedot (Ks. tuotantolaitokset) Kemira.com/fi. Viitattu 23.4.2014.
  10. Kemiran pääkonttorin uudet yhteystiedot - Kemira.com www.kemira.com. Viitattu 24.1.2019.
  11. Antti Mustonen: Kemira petrasi - tehostusohjelma etenee Arvopaperi. Viitattu 24.1.2019.
  12. Outotecin Jari Rosendal Kemiran toimitusjohtajaksi Taloussanomat. 7.1.2014. Viitattu 23.4.2014.
  13. Hallitus - Kemira.com www.kemira.com. Viitattu 24.1.2019.
  14. Osakkeenomistajat - Kemira.com www.kemira.com. Viitattu 24.1.2019.
  15. Kemiran historiaa
  16. a b c d e f Yara Suomen historia Yara Suomi. 2017-12-13T10.44.49+00:00. Viitattu 4.2.2019.
  17. a b c d e f 36 - 03/2006 PDF - Suomenkuvalehti.fi suomenkuvalehti.fi. Viitattu 4.2.2019. (englanniksi)
  18. Leppänen, Timo: Merkilliset nimet. Tarinoita yritysten ja tuotteiden nimistä. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2016. ISBN 978-952-222-720-1.
  19. Valtiosta tuli Helsingin pörssin suurin omistaja – hallituksesta toiseen on kiistelty, mitä miljardiomaisuudelle pitäisi tehdä Helsingin Sanomat. 15.5.2016. Viitattu 24.1.2019.
  20. Kemiran noteeraus alkoi Helsingin Sanomat. 11.11.1994. Viitattu 24.1.2019.
  21. a b c Rosendal haluaa Kemiraan työrauhan Helsingin Sanomat. 19.8.2014. Viitattu 24.1.2019.
  22. Niemi, Kauko: Kemira GrowHow myy Siilinjärven kiilletehtaansa Ruotsiin Tekniikkatalous.fi. 22.12.2004.
  23. Kemira Fine Chemicals muuttuu KemFine Oy:ksi KP24. 12.10.2004. Viitattu 24.1.2019.
  24. Kemira ohittaa Ciban ostamalla Lanxessin Helsingin Sanomat. 21.12.2005. Viitattu 4.2.2019.
  25. Valtio myi ison potin Kemiran osakkeita Taloussanomat.fi. 29.8.2007. Viitattu 23.4.2014.
  26. Valtio myi Kemiran osakkeita kotimaahan (Tiedote) Valtioneuvosto.fi. 29.8.2007. Viitattu 23.4.2014.
  27. a b Kemira Oyj Pörssitiedote: Kemira vahvistaa keskittymistään vesi-intensiivisiin teollisuudenaloihin myymällä osuutensa yhteisyritys Sachtlebenistä Rockwoodille, Kemira.com/fi, 14.2.2014
  28. YLE Uutiset: Kemira myy Tikkurilan osakkeensa yle.fi. 30.3.2011 (päiv. 6.6.2012). Viitattu 7.8.2012.
  29. Kemira myy osuutensa Tikkurilasta Helsingin Sanomat. 31.3.2011. Viitattu 24.1.2019.
  30. Kemira myy Kokkolan rikkihappotehtaan Boliden Kokkola Oy:lle (Tiedote) Taloussanomat. 30.4.2010. Viitattu 23.4.2014.
  31. Rintamaa, Tuomo: Kemiran tehdas laitettiin kiinni Vaasassa Yle Uutiset. 31.12.2013. Viitattu 23.4.2014.
  32. Taloussanomat: Kemira teki kaupat italialaisesta kemianyhtiöstä Ilta-Sanomat. 1.7.2013. Viitattu 24.1.2019.
  33. Kemira myy muurahaishappotuotantonsa Yhdysvaltoihin Helsingin Sanomat. 23.12.2013. Viitattu 24.1.2019.
  34. Matti Kankare: Hirmu isku Porille – Kemiran entiselle osto- ja myyntitehtaalle luettiin lopetuspäätös Talouselämä. Viitattu 24.1.2019.
  35. Kemira ostaa Akzo Nobelin paperikemikaalit Helsingin Sanomat. 8.7.2014. Viitattu 24.1.2019.
  36. Kemira paransi tulostaan, liikevaihto putosi Helsingin Sanomat. 22.10.2014. Viitattu 24.1.2019.
  37. Kemira Oyj Pörssitiedote: Kemira Oyj on saattanut loppuun ChemSolutionsiin kuuluvan muurahaishappoliiketoimintansa myynnin, Kemira.com/fi, 6.3.2014
  38. Kemira sai tunnustusta ympäristöraportoinnistaan www.kemianteollisuus.fi. Viitattu 24.1.2019.
  39. Kemira liiketoiminnan vastuullisuudessa kultatasolle www.kemianteollisuus.fi. Viitattu 31.1.2019.
  40. Kemiralle ja Huhtamäelle menestystä sijoittajasuhdetutkimuksessa www.kemianteollisuus.fi. Viitattu 31.1.2019.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Seppälä, Eeva: Leipää ja ruutia. Kemira Oy 1920–1945. Kemira, 1995. ISBN 9789519717302.
  • Seppälä, Eeva: Lujalla maalla. Kemira Oy 1945–1980. Kemira, 1999. ISBN 951-97173-4-X.
  • Parpola, Antti: Muodonmuutos. Kertomus Kemirasta ja Suomesta 1975–2010. Kemira, 2010. ISBN 978-951-97173-6-4.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]