Päästökompensaatio

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Päästökompensaatio, ilmastokompensaatio tai hiilikompensaatio (engl. carbon offset) tarkoittaa rahallista hyvitystä, jolla pyritään kumoamaan aiheutettujen kasvihuonekaasupäästöjen vaikutukset rahoittamalla päästöjen vähentämiseen tähtääviä toimia toisaalla. Valtio, yritys, yhteisö tai yksilö voi hyvittää aiheuttamiaan päästöjä rahoittamalla esimerkiksi uusiutuvan energian tuotantoa tai puiden istuttamista. Usein tavoitteena on toiminnan hiilineutraalius eli se, ettei toiminta vaikuta ilmaston lämpenemiseen.

On olemassa palveluntarjoajia[1], joiden kautta yksilöt tai yritykset voivat maksaa vapaaehtoista päästömaksua hyvittääkseen aiheuttamiaan kasvihuonekaasupäästöjä. Tunnetuin esimerkki lienee lentomaksu, lentomatkustamisesta maksettava vapaaehtoinen päästökompensaatiomaksu.[2]

Päästöjen kompensoinnin muotoja ovat myös Kioton pöytäkirjassa määritellyt joustomekanismit: päästökauppa, yhteistoteutus ja puhtaan kehityksen mekanismi. Sen sijaan, että valtio vähentäisi omia päästöjään saavuttaakseen sille pöytäkirjassa määritellyt päästövähennysvelvoitteet, se voi rahoittaa päästöjen vähentämistä muissa maissa. Tarkoituksena on, että toimenpiteet kohdistuisivat sinne, missä päästöjen vähentäminen on kustannustehokkainta.

Organisaatiot kompensoivat aiheuttamiaan hiilidioksidipäästöjä tukemalla hiilidioksidipäästöjä rajoittavia toimia organisaationsa ulkopuolella. Päästöjen kompensoinnissa organisaatio ostaa päästövähennyksiä, jotka ovat tulleet esimerkiksi energiatehokkuudesta. [3]

Kritiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kasvihuonekaasupäästöjen kompensointia on kritisoitu siitä, että niiden avulla voidaan välttää päästövähennystarpeet ja jatkaa saastuttavaa toimintaa.[4] Päästöjen hyvittäminen johtaa tavoiteltuun lopputulokseen vain, mikäli kompensaatiomaksuilla saavutetut päästövähennykset ovat pysyviä ja sellaisia, joita ei muussa tapauksessa olisi toteutettu. Erityisesti metsittämällä toteutettuja päästökompensaatiohankkeita on kritisoitu siitä, että päästövähennysten pysyvyyttä ei voida taata[5]: metsä voi palaa tai se voidaan hakata, jolloin puiden ilmakehästä sitoma hiili vapautuu takaisin ilmakehään. Lisäksi istutusmetsät saattavat vähentää luonnon monimuotoisuutta ja viedä viljelyskelpoista maa-alaa.

Päästövähennysten laadun ja luotettavuuden varmistamiseksi päästökompensaatiohankkeille on kehitetty sertifikaatteja, kuten WWF:n ja muiden kansalaisjärjestöjen kehittämä Gold Standard.[6]

Palveluntarjoajia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vihreiden entinen kansanedustaja Antero Vartia perusti päästökompensaatioita tarjoavan Compensate-säätiön vuonna 2019. Se eroaa muista hyvityspalveluista siinä, että päästönsä voi hyvittää jo hyödykettä ostaessaan, maksuhetkellä. Hyvitysmaksu kannustaa vähentämään turhinta kulutusta ja ohjataan lyhentämättömänä metsitykseen, koska säätiö itse maksaa kulut, aluksi Vartian ja lahjoittajien rahoilla, sittemmin yritysten lisenssimaksuilla. Hankkeilla on tunnetuimmat kansainväliset sertifikaatit ja hankkeissa sidotaan hiilidioksidia 2-5-kertainen määrä päästöihin nähden. Helsingin yliopiston aerosoli- ja ympäristöfysiikan professori Markku Kulmala on hankkeen neuvonantajaryhmässä.[7]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Esimerkiksi Ilmastoapu Ilmastoapu. Viitattu 12.12.2018.
  2. Metsää Madagaskariin, tuulipuisto Intiaan – Lentomatkaajille kaupataan puhdasta omaatuntoa, mutta voiko päästöt kuitata rahalla? Yle. 9.5.2018. Viitattu 14.12.2018.
  3. toim. Virtanen, Anne & Rohweder, Liisa: ”Sanasto”, Ilmastonmuutos käytännössä, s. 410. Helsinki: Gaudeamus (Oy Yliopistokustannus University Press Finland Ltd), 2011. ISBN 978-952-495-178-4.
  4. Ongelmallinen päästöjen kompensointi Maan Ystävät. Viitattu 16.2.2014.
  5. Päästöjen kompensointi WWF Suomi. Viitattu 16.2.2014.
  6. The Gold Standard panda.org. Viitattu 14.12.2018. (englanniksi)
  7. Vihreiden Antero Vartia perusti säätiön torjumaan ilmastonmuutosta Yle Uutiset. 24.4.2019.