Hiilineutraalius

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Hiilineutraaliudella tarkoitetaan tilannetta, jossa toiminta ei muuta ilmakehän hiilipitoisuutta, toisin sanoen toiminnan nettohiilijalanjälki on nolla. Hiilineutraali yhteiskunta tuottaa ilmakehään vain sen verran hiilipäästöjä kuin se pystyy sitomaan niitä ilmakehästä[1].

Hiilineutraalius tarkoittaa suppeasti määriteltynä hiilidioksidipäästöjen vähentämistä nollaan tai tasapainottamista, mutta usein se laajennetaan käsittämään myös muut kasvihuonekaasut[1]. Tällöin hiilineutraaliudella tarkoitetaan käytännössä toiminnan ilmastoneutraaliutta: toiminta ei vaikuta ilmakehän kasvihuonekaasujen pitoisuuksiin ja sitä kautta ilmaston lämpenemiseen. Eri kasvihuonekaasupäästöjen ilmastovaikutusta voidaan vertailla keskenään hiilidioksidiekvivalenttien avulla.

Hiilineutraalius voidaan saavuttaa joko siirtymällä täysin hiilipäästöttömään tekniikkaan tai tasapainottamalla toiminnan hiilipäästöt sitomalla ilmakehästä päästöjä vastaava määrä hiiltä. Ilmakehän kasvavan hiilidioksidipitoisuuden vakiinnuttaminen ja ilmastonmuutoksen torjunta edellyttää yhteiskunnan hiilipäästöjen kääntämistä laskuun[2], minkä vuoksi useat valtiot, yritykset ja yhteisöt ovat sitoutuneet tavoittelemaan hiilineutraaliutta toiminnassaan tietyllä aikataululla. Yhteiskunnan hiilineutraalius on mainittu pitkän aikavälin tavoitteena myös Suomen hallitusohjelmassa[3].

Koska täydellinen hiilipäästöttömyys on käytännössä usein vaikea tai mahdoton saavuttaa, hiilineutraaleiksi itseään kutsuvat yritykset ja yhteisöt käyttävät yleensä päästökompensaatioita eli pyrkivät kumoamaan aiheuttamansa päästöt rahoittamalla vastaavan määrän päästövähennyksiä toisaalla. Esimerkiksi Suomen postinjakelua on markkinoitu hiilineutraalina vuodesta 2011 alkaen, kun Itella ilmoitti kompensoivansa toiminnastaan päästövähennysten jälkeen syntyvät hiilidioksidipäästöt.[4]

Tilannetta, jossa toiminta sitoo enemmän kasvihuonekaasupäästöjä kuin aiheuttaa, kutsutaan hiilinegatiiviseksi. Tällöin toiminnan vaikutus on ilmastoa viilentävä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Berninger, Kati: Hiilineutraali Suomi – Miten luodaan ilmastoystävällinen yhteiskunta?, s. 17. Gaudeamus, 2012. ISBN 978-952-495-247-7.
  2. IPCC: Summary for Policymakers. Climate Change 2007: Mitigation. Contribution of Working Group III to the Fourth Assessment Report of the Intergovernmental Panel on Climate Change 2007. Hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli IPCC. Viitattu 10.10.2013. (englanniksi)
  3. Pääministeri Jyrki Kataisen hallituksen ohjelma 22.6.2011. Valtioneuvoston kanslia. Viitattu 14.2.2014.
  4. Nyt postinjakelu Suomessa 100 %:sti hiilineutraalia ensimmäisenä maailmassa 1.2.2011. Itella. Viitattu 16.2.2014.