Ilmastonmuutos

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee maapallon ilmaston muutoksia yleisluontoisesti. Tämän hetken ilmiöstä katso Ilmaston lämpeneminen.
Muutoksia CO2-pitoisuudessa (vihreä), lämpötilassa (sininen) ja pölyssä Vostokin jäässä viimeisen 400 000 vuoden aikana. Nykyinen tilanne oikealla.

Yleiskielessä termillä ilmastonmuutos tarkoitetaan nykyistä ihmisen toiminnasta johtuvaa, ilmakehän lisääntyvästä kasvihuonekaasupitoisuudesta aiheutuvaa globaalia ilmaston lämpenemistä[1], jota käsitellään omassa Ilmaston lämpeneminen -nimisessä artikkelissaan. Tämä artikkeli on yleiskatsaus kaikista paikalliseen ja maailmanlaajuiseen ilmastoon vaikuttavista tekijöistä. Tämä artikkeli käsittelee myös ilmaston viilenemistä.

Ilmastonmuutos on merkittävä pitkän aikavälin muutos globaalissa tai paikallisessa ilmastossa. Muutokset voivat tapahtua esimerkiksi sadannoissa, lämpötiloissa ja tuulikuvioissa. Tarkasteltava aikaväli voi vaihdella kymmenistä vuosista miljooniin vuosiin. Ilmastonmuutos voi aiheutua tapahtumista, jotka liittyvät muun muassa merien lämpömekanismeihin, maapallon rataan, mannerlaattojen liikkeisiin, Auringon aktiivisuuteen, vulkaaniseen toimintaan, asteroiditörmäyksiin ja viime aikoina myös ihmisen toimintaan.

Ilmastoon vaikuttavat tekijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maan ilmasto voi muuttua maapallon sisäisten prosessien myötä tai reaktiona ulkoisiin tekijöihin (esimerkiksi muutokset auringon aktiivisuudessa, maapallon kiertoradassa tai akselissa). Maapallon sisäiset prosessit voivat olla luontaisia (esimerkiksi vulkaaniset päästöt) tai ihmisen toiminnasta johtuvia (esimerkiksi fossiilisten polttoaineiden käytön synnyttämä ilmakehän kasvihuonekaasujen; CFC, N2O, CO2 pitoisuuksien nousu).

Ilmaston sisälläselvennä tapahtuvat muutokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sää on kaoottinen epälineaarinen dynaaminen järjestelmä. Tämä tarkoittaa, että se on vain osittain ennustettavissa. Ilmasto eli sään keskiarvo on kuitenkin ollut havaintojen valossa suhteellisen vakaa aivan viime aikoihin asti. Ilmastoon lukeutuvat keskilämpötila, sadanta, aurinkoisten päivien määrä ja lukuisat muut mitattavat suureet.

Maan ympäristössä tapahtuu kuitenkin muutoksia, jotka voivat vaikuttaa ilmastoon. Esimerkiksi jäätiköiden kasvu ja pieneneminen aiheuttavat sekä luonnollista vaihtelua, että vahvistavat ulkoisia pakotteita. Toisaalta meri-ilmakehäjärjestelmän muutokset voivat aiheuttaa voimakkaita muutoksia. Merien vaikutus ilmastoon liittyy monilta osin niiden suureen lämpökapasiteettiin ja kykyyn kuljettaa energiaa. Termohaliinikierron merkitys kasvaa pitemmillä aikaväleillä. Toisaalta ilmaston tila ei ole riippuvainen yksin nykytilasta vaan siihen vaikuttavat myös edeltävät tilat, kysymys on siis hystereesi-ilmiöstä.

Ilmaston ulkopuolisetselvennä muutokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Satojen miljoonien vuosien kuluessa mannerlaattojen liikkeet vaikuttavat merivirtoihin ja vuorten muotoihin muuttaen siten ilmastoa. Auringon aktiivisuudessa sekä pitkällä että lyhyellä aikavälillä tapahtuvat muutokset muuttavat ilmaston säteilypakotetta.

Suhteessa nopeampia muutoksia ovat satojen tuhansien vuosien aikajänteellä tapahtuvat Maan radan säännölliset heilahtelut, jotka johtuvat aurinkokunnan sisäisestä dynamiikasta. Nämä Milankovićin jaksot aiheuttavat nk. jääkausisyklin.

Voimakkaat tulivuorenpurkaukset voivat vaikuttaa ilmastoon äkillisesti. Suuria purkauksia tapahtuu useita kertoja vuosisadassa. Joidenkin kymmenien miljoonien vuosien välein esiintyy myös erittäin suuria (miljoonien neliökilometrien suuruisia) purkausalueita, jotka vaikuttavat ilmastoon miljoonien vuosien ajan.

Kasvihuoneilmiö on merkittävä maapallon lämpötilaa säätelevä tekijä. Kasvihuoneilmiötä voimistavista kasvihuonekaasuista hiilidioksidin määrän ilmakehässä arvioidaan tällä hetkellä olevan korkein kolmeen miljoonaan vuoteen [2]. Paleoklimatologeja kiinnostaakin nyt tutkia plioseenikaudella eli kauan ennen ihmislajin ilmaantumista maapallolle vallinnutta ajanjaksoa, koska hiilidioksidipitoisuuden kasvuun liittyvän ilmaston lämpenemisen arvioidaan muuttavan Maapalloa silloin vallinneita oloja muistuttavaan suuntaan.

Kalkkikiven rapautuminen vaimentaa hiilidioksidipitoisuuden muutoksia. Mitä enemmän hiilidioksidia, sitä enemmän rapautuminen kiihtyy, mikä lisää kalkkikiven syntymistä, joka taas sitoo hiilidioksidia itseensä vähentäen pitoisuuksia.[3] Kestää kuitenkin miljoonia vuosia, ennen kuin ilmakehän hiilidioksidipitoisuus palaa ennalleen edellä kuvatun prosessin avulla.

Toisaalta nykyistä hiilidioksidipitoisuutta on arveluttavaa verrata 250 miljoonaa vuotta sitten olleeseen tilanteeseenselvennä, koska silloin ilmeisesti Siperiassa oli voimakasta vulkaanista toimintaa ja silloin tapahtui yksi maapallon historian suurimmista lajien massakadoista. Arviolta 95 % lajeista katosi ja biodiversiteetin palautuminen kesti 5-6 miljoonaa vuotta.lähde? Silloin hiilidioksidipitoisuus oli epätavallisen korkea verrattuna nykytilanteeseen.

Ihmisen vaikutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nyt käynnissä oleva ilmastonmuutos on seurausta ihmisen omasta toiminnasta[4]. Ihmiskunnan aiheuttaman ilmastonmuutoksen vaikutukset maapallolle ovat saavuttamassa sellaiset mittasuhteet, että nykyaikaa on alettu kutsua maailmanhistoriassa antroposeeniksi eli ihmisten aikakaudeksi. Ihmisperäisen ilmastonmuutoksen myötä maapallolla on alkamassa kokonaan uusi, luontaisesta poikkeava kehityskulku.[5]

Tutkijoiden mukaan maapallon keskilämpötila tulee nousemaan ihmiskunnan toimien johdosta vuoteen 2100 mennessä todennäköisesti usealla celsiusasteella jatkaen nousuaan useita vuosisatoja. Nykyinen konsensusarvio vuodelle 2100 on n. 1,5–6 °C. Lämpenemisen voimakkuus riippuu tässä arviossa siitä, lisääntyykö vai väheneekö ihmiskunnan ilmakehään syytämien kasvihuonekaasujen määrä.[1] Nykyisellä kehityksellä ilmakehän kasvihuonekaasujen pitoisuus tulisi lähes kolminkertaistumaan nykyisestä[6].

Jos ilmastonmuutos halutaan pitää aisoissa, teollisuusmaiden päästöjen olisi pudottava tuntuvasti jo lähivuosikymmeninä, ja teollistuvien kehitysmaittenkin olisi hillittävä tehokkaasti päästöjensä kasvuvauhtia[7]. Tämä merkitsisi sitä, että suurin osa fossiilisista polttoaineista jätettäisiin ikiajoiksi maan poveen[8]. Ihmiskunnan päästöjen kehitys riippuu muun muassa poliittisesta tahdosta, tekniikan kehityksestä ja päästöjen rajoittamisyritysten vaikutuksista.

Ilmaston lämpeneminen johtuu ennen kaikkea ilmakehän hiilidioksidi-, metaani- ja typpioksiduulipitoisuuksien sekä troposfäärin otsonipitoisuuksien noususta. Pienhiukkasten eli aerosolien vaikutusta pilvisyyteen on vaikea arvioida tarkasti, mutta nykytiedon valossa pienhiukkasilla olisi voimakas ilmastoa viilentävä nettovaikutus, joka on huomioitu ilmastomalleissa ja -ennusteissa[9]. Pienhiukkasten suhteellinen ilmakehää viilentävä vaikutus vähenee kuitenkin jatkuvasti. Tämä johtuu siitä, että kasvihuonekaasujen pitoisuus ilmakehässä kasvaa voimakkaasti ja näillä kaasuilla on huomattavasti pidempi elinkaari kuin pienhiukkasilla.[10]

Kasvavia hiilidioksidipäästöjä tuottava fossiilisten polttoaineiden jatkuvasti lisääntyvä käyttö on suurin yksittäinen syy antropogeeniseen eli ihmisten toimista johtuvaan ilmastonmuutokseen. Myös maankäytön muutokset kuten metsien hävitys ja soiden kuivatus pelloksi sekä maatalous voimistavat ilmastonmuutosta. Nautakarjan pito ja riisinviljely aiheuttavat ilmastoa lämmittäviä metaanipäästöjä. Ilmakehän metaanipitoisuus onkin noussut lähes kolminkertaiseksi esiteolliseen aikaan verrattuna.

Ilmastoa lämmittävää typpioksiduulia muodostuu viljelysmaassa nitraattien hajotessa ja keinolannoitteiden käyttö lisää typpioksiduulipäästöjä[11]. Typpioksiduulipäästöt kasvavat tällä hetkellä lineaarisesti[12].

Viimeisten 55 miljoonan vuoden aikana ilmakehän hiilidioksidipitoisuus on vaihdellut luontaisesti n. 200–300 ppm:n välillä, ja viimeiset 1000 vuotta pitoisuus on ollut n. 280 ppm. [13]

Ihmiskunnan pääenergianlähde on ollut jo pitkään kivihiilikauden metsäjäännösten, fossiilisten polttoaineiden (öljy, kivihiili, maakaasu) esiinkaivaminen ja polttaminen. Näistä kivihiilen varannot riittävät vielä sadoiksi vuosiksi eteenpäin.

Hiilen eri muotojen polttaminen on nostanut ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden nykyiseen n. 380 ppm:ään, yli 30 % historiallisesta arvosta (v. 2004 tilanne). [13] Koska fossiilisten polttoaineiden käyttö lisääntyy edelleen, myös ilmakehän hiilidioksidipitoisuus kasvaa ja vieläpä nopeutuen.

Biosfäärin vaikutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kasvillisuus menestyy pääsääntöisesti hyvin hiilidioksidipitoisessa ilmassa, koska kasvit tarvitsevat hiilidioksidia yhteyttämiseen. Uusimmat tutkimukset asettavat kuitenkin kyseenalaiseksi kasvillisuuden rehevöitymisen nettovaikutuksen. Tämä johtuu siitä, että ilmaston lämmetessä maaperään varastoitunut hiili alkaa hajota lisäten ilmakehän hiilidioksidipitoisuutta entisestään.[14]

Lisäksi on merkkejä lämpenevien pohjoisten soiden (Siperia, Alaska, omalta pieneltä osaltaan myös Suomen Lappi) lisääntyvästä hiilidioksidin- ja metaanintuotannosta, josta saattaa muodostua tulevaisuudessa hyvinkin oleellinen ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kohottaja[15].

Pakotteiden keskinäiset vuorovaikutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyisin pidetään todennäköisenä, että ihmisen aikaansaama ilmaston lämpeneminen ei ole tasaisesti etenevä prosessi, vaan että ilmasto tulee muuttumaan hyppäyksenomaisesti kriittisten kynnysarvojen ylittymisen seurauksena[16].

Kun jokin ilmastopakote, vaikkapa säteily, muuttaa ilmastoa, monet mekanismit voivat joko vahvistaa tai vaimentaa muutosta. Nämä ovat positiivisia ja negatiivisia takaisinkytkentöjä.

On olemassa lukuisia lämpenemistä voimistavia positiivisia takaisinkytkentöjä, joita kaikkia ei ole huomioitu IPCC:n ilmastomalleissa. Näitä takaisinkytkentöjä liittyy esimerkiksi jäätiköiden kiihtyvään sulamiseen, joka nopeuttaa meriveden lämpenemistä [17].

Muita positiivisia takaisinkytkentöjä ovat ikiroudan sulamisen aikaansaamat metaanipäästöt sekä veden lämpenemisestä johtuva merenpohjien metaanihydraatin vapautuminen ilmakehään metaanin muodossa[18]. Kahta viimeksi mainittua prosessia ei ole huomioitu niissä ilmastomalleissa, joihin IPCC:n raportit perustuvat.[19]

Lämpenemisen aikaansaama merenpinnan nousu voi lisätä myös tulivuorenpurkauksia, joiden yhteydessä ilmakehään pääsee lisää metaania ja hiilidioksidia.lähde?

Trooppisten kosteikkojen kuivuminen vähentää niiden metaanipäästöjä lisäten kuitenkin samalla niiden palamisriskiä.lähde? Kuivuneiden kosteikkojen palot vapauttavat hiiltä ilmakehään.

Myös merivirtojen ja ilmakehän virtausten keskinäiset vuorovaikutukset muodostavat monimutkaisia palautejärjestelmiä. Kaikkia vuorovaikutuksia ei ymmärretä vielä kovin hyvin.

Menneiden ilmaston muutosten tutkiminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiemmin vallinneiden ilmasto-olosuhteiden päättelemistä varten kerätään laajapohjaisesti aineistoa, jonka pohjalta ilmastoja voidaan rakentaa uudelleen esimerkiksi ilmastomallein. Suurin osa todistusaineistosta on epäsuoraa: esimerkiksi kasvillisuudesta, puiden vuosirenkaista, jääkairausnäytteistä, merenpinnan muutoksista sekä jäätiköiden liikkeistä voidaan kerätä tietoa aiemmin vallinneista ilmastoista. Myös järvien ja soiden sedimenttikerroksiin tallentuneet siitepölyn ja kovakuoriaisten jäänteitä on käytetty tähän tarkoitukseen.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • John Urry: Ilmastonmuutos ja yhteiskunta (Vastapaino, maaliskuu 2013)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Epälineaariset ja äärimmäiset ilmaston muutokset. Selvitys Vanhasen II hallituksen tulevaisuusselontekoa varten. Natalia Pimenoff, Ari Venäläinen, Karoliina Pilli- Sihvola, Heikki Tuomenvirta, Heikki Järvinen ja Kimmo Ruosteenoja; Jari Haapala, Jouni Räisänen. http://www.vnk.fi/julkaisukansio/2008/j14-epalineaariset/pdf/fi.pdf
  2. Carbon dioxide levels highest in three million years thetimes.co.uk. Viitattu 9. kesäkuuta 2013. en
  3. Astrobiologit Peter D. Ward ja Donald Brownlee kirjassaan The Life and Death of Planet Earth, 2003.
  4. Heikki Nevanlinna (toim.) 2008: Muutamme ilmastoa. Ilmatieteen laitoksen tutkijoiden katsaus ilmastonmuutokseen.
  5. Heikki Nevanlinna (toim.) 2008: Muutamme ilmastoa. Ilmatieteen laitoksen tutkijoiden katsaus ilmastonmuutokseen. Sivu 215.
  6. Heikki Nevanlinna (toim.) 2008: Muutamme ilmastoa. Ilmatieteen laitoksen tutkijoiden katsaus ilmastonmuutokseen. Ss. 63-65.
  7. Heikki Nevanlinna (toim.) 2008: Muutamme ilmastoa. Ilmatieteen laitoksen tutkijoiden katsaus ilmastonmuutokseen. S. 192.
  8. Heikki Nevanlinna (toim.) 2008: Muutamme ilmastoa. Ilmatieteen laitoksen tutkijoiden katsaus ilmastonmuutokseen. S. 191.
  9. Heikki Nevanlinna (toim.) 2008: Muutamme ilmastoa. Ilmatieteen laitoksen tutkijoiden katsaus ilmastonmuutokseen. Ss. 56-58.
  10. Heikki Nevanlinna (toim.) 2008: Muutamme ilmastoa. Ilmatieteen laitoksen tutkijoiden katsaus ilmastonmuutokseen. Sivu 57.
  11. Heikki Nevanlinna (toim.) 2008: Muutamme ilmastoa. Ilmatieteen laitoksen tutkijoiden katsaus ilmastonmuutokseen. Sivu 50.
  12. [1]The NOAA annual greenhouse gas index (aggi)
  13. a b BBC News: Sharp rise in CO2 levels recorded "..the latest data shows CO2 levels now stand at 381 parts per million (ppm) - 100ppm above the pre-industrial average."
  14. Maaperä kiihdyttää ilmaston lämpenemistä arvioitua enemmän - suomalaistutkimus paljastaa puutteen ilmastomalleissa. Suomen ympäristökeskuksen tiedote 8.2.2010. http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=351087&lan=fi&clan=fi
  15. Ian Sample: Warming Hits 'Tipping Point' 11. elokuuta 2005. The Guardian. Viitattu 12. kesäkuuta 2007. (englanniksi)
  16. Abrupt Climate Change – Inevitable Surprises. National Academy of Sciences (NAS).
  17. Johanna Mannila: Napa-alueiden jäät heikkenevät uhkaavasti. Helsingin Sanomat 28.5.2008,B1.
  18. Ian Sample: Warming Hits 'Tipping Point' 11. elokuuta 2005. The Guardian. Viitattu 12. kesäkuuta 2007. (englanniksi)
  19. IPCC:n neljännen arviointiraportin ensimmäinen luku: Historical Overview of Climate Change Science. http://www.ipcc.ch/pdf/assessment-report/ar4/wg1/ar4-wg1-chapter1.pdf

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]