Tuulivoima

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tuulivoimaloita Tanskassa.
Tuulipuisto Belgian Estinnesissä.
Estinnesin tuulipuisto

Tuulivoima tai tuulisähkö on tuulen liike-energian muuntamista sähköksi, yleensä tuuliturbiinien pyörivien lapojen välityksellä. Tuuli syntyy ilmakehässä auringon säteilyn lämmittäessä ilmaa eri alueilla epätasaisesti synnyttäen niillä lämpötila- ja paine-eroja. Lähinnä paine-erot pyrkivät tasoittumaan ja aiheuttavat ilmakehässä horisontaalisia ja vertikaalisia virtauksia. Maan- ja merenpinnan lähellä horisontaalinen virtaus koetaan tuulena, jota voidaan hyödyntää tuulivoimana.[1] Tuulivoima on siten uusiutuvaa energiaa, joka muodostuu Auringon säteilystä.[2]

Maailman tuulienergiajärjestön (WWEA) mukaan tuulivoiman maailmanlaajuinen kapasiteetti oli vuoden 2018 (2017) lopussa 598,9 (546,4) GW.[3] Maailman tuulienergianeuvosto (GWEC) raportoi joitakin gigawatteja alempia lukuja (591,5 ja 540,4 GW). Kapasiteettina mitaten johtavan tuulivoimamaan Kiinan voimalakapasiteetti ylitti jo 210 GW. Vuonna 2018 (2017) tuotantokapasiteetti lisääntyi maailmanlaajuisesti noin 50 GW (52 GW).[4][5][6] Vuonna 2017 tuulivoimalla tuotettiin noin 4,4 prosenttia maailman sähköntuotannosta.[7] Euroopan yhteisön alueelle asennetut tuulivoimalat tuottivat vuonna 2017 yhteensä 336 TWh sähköä, joka vastaa noin 11,6 prosenttia EU:n sähkönkulutuksesta.[8]

Merituulivoimaloiden eli offshore-tuulivoimaloiden koot ovat kasvaneet, mikä parantaa merituulivoiman kilpailukykyä suhteessa perinteisempään maalle rakennettuun tuulivoimaan. On esitetty arvioita, että vuoden 2025 jälkeen merituulivoimalat tuottavat edullisempaa sähköä kuin maalle rakennetut tuulivoimalat.[9]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Tuulivoiman historia

Tuulen hyödyntäminen rattaan pyörittämisessä vaatii huomattavasti monimutkaisempaa tekniikkaa, kuin esimerkiksi vesivoiman hyödyntäminen. Tuulen avulla on purjehdittu vuosituhansien ajan, mutta tuulimyllyjä ei arvelujen mukaan tunnettu antiikin Kreikassa tai roomalaisten tekniikassa. Ensimmäinen tunnettu kirjallinen viittaus tuulimyllyyn on vuodelta 644.[Lindell 1]

Ensimmäiset tuulimyllyt kehittyivät ilmeisesti itsenäisesti samoihin aikoihin sekä Persiassa että Euroopassa. Persialaiset tuulimyllyt olivat kaksikerroksisia: Myllynkivet olivat ylemmässä kerroksessa, ja alemmassa kerroksessa oli pystysuora akseli, johon oli kiinnitetty vaakasuoraan tasaisin välimatkoin "käsiä". Tämä vaakasuora roottori tai turbiini pyöritti pystysuoralla akselilla toista ylemmän kerroksen myllykivistä. Ensimmäiset eurooppalaiset tuulimyllyt olivat erilaisia kuin persialaiset, koska niissä myllyn siivet pyörivät pystysuorassa vaakasuoran akselin varassa.[10]

Euroopassa tuulimyllyt yleistyivät 1100-luvulta lähtien. Hollantilaiseksi tuulimyllyksi kutsuttu tuulimylly kehitettiin 1500-luvulla. Aiemmissa tuulimyllyissä koko rakennusta käännettiin tuulen suuntaan, mutta uudessa versiossa vain myllyn yläosa seurasi tuulen suuntaan. 1800-luvulla Amerikassa kehitetty Halladay-pyörä oli pienisiipinen tuuliratas, joka toimi tehokkaammin pienillä tuulen nopeuksilla. Kevyessä tuulirattaassa oli myös tuuliviiri, joka ohjasi rattaan aina tuulen suuntaan.[Lindell 2]

Tuulimyllyjä käytettiin viljan jauhatukseen, vedennostoon ja kasteluun ja pienteollisuuden voimanlähteenä ennen höyrykoneen yleistymistä. Ensimmäinen sähköä tuottavan tuulivoimalan rakensi Charles F. Brush Clevelandissa, Ohiossa vuonna 1888. [Lindell 3] Kyseessä oli myös ensimmäinen tuulivoimala, joka sisälsi vaihteiston (suhdeluku 50:1), jonka avulla generaattorin nopeus nostettiin 500 kierrokseen minuutissa. Voimalan teho oli 12 kW ja sähköä varastoitiin akkuihin.[Lindell 4][11]

Vuonna 1891 tanskalainen Poul La Cour aloitti tuulivoiman aerodynamiikan tutkimisen Tanskan valtionrahoituksen turvin. Vuonna 1897 valmistui Askovin voimalaitoksen tuulimylly. Tuulimyllyn energia käytettiin vedyn ja hapen tuottamiseen vedestä. Voimala tuotti parhaimmillaan 1 000 litraa vetyä tunnissa. Tuulitunnelikokeiden perusteella la Cour päätyi suurella nopeudella pyörivään malliin, jossa on vähän lapoja. Tämä malli on ollut pohjana myös uusimpien tuulimyllyjen suunnittelussa.[Lindell 5]

Euroopassa tuulivoimaloiden kehittely jatkui toisen maailmansodan jälkeen, kun fossiilisten polttoaineiden hinnat nousivat. Ensimmäisen maailmansodan loppuvaiheessa 25 kW:n tuulivoimaloiden käyttö oli levinnyt kaikkialle Tanskaan. Tanskassa toimi jo 1960-luvulla 200 kW:n tehoinen tuulivoimala. Suomen ensimmäinen sähköverkkoon kytketty tuulivoimala otettiin käyttöön 1986.[12]

Tuuliturbiini

Tekniikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuuliturbiini on turbiini, jolla tuulen eli virtaavan ilman liike-energiaa muutetaan turbiinin akselin pyörimisenergiaksi eli mekaaniseksi energiaksi. Akseli pyörittää edelleen sähköä tuottavaa generaattoria. Roottorin pyörimisliike sovitetaan vaihteiston avulla generaattorille sopivaksi. Mikäli energia käytetään suoraan esim. jauhinkivien pyöritykseen käytetään nimitystä tuulimylly. Usein tuuliturbiinista puhuttaessa tarkoitetaan koko tuulivoimalaitosta, johon turbiinin lisäksi kuuluu mm. generaattori, vaihteisto, masto ja perustukset.[13]

Yleisimmän tuuliturbiinimallin rakenne on aksiaalinen eli siinä ilma virtaa akselin suuntaisesti. Myös radiaalisia tuuliturbiineja valmistetaan, mutta ne soveltuvat lähinnä pienille tehoille, korkeintaan noin 25 kW. Kaupallisena esimerkkinä tällaisista erikoisvoimaloista on suomalainen Windside.[14].

Tuulivoimalan koko mitoitetaan alueen tuulisuuden mukaan. Suuri voimala ei tuota sähköä pienellä tuulen nopeuksilla, mutta tuulen nopeuden kaksinkertaistuessa tuulivoimalan sähköntuotto nelinkertaistuu[15]. Pientuulivoimala tuottaa sähköä jo alhaisilla tuulen nopeuksilla ja voimaloiden avulla voidaan täydentää aurinkopaneelien ja dieselgeneraattorin energiantuotantoa.

Vuonna 2018 suurimmat tuuliturbiinit ovat 12 MW (GE Haliade-X)[16], 9,5 MW (MHI Vestas V164) ja 8,0 MW (Siemens Gamesa SG 8.0-167 DD).[17]

Tuulivoimateknologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuulivoimateknologia on monitieteinen kokonaisuus, jossa keskeisiä osaamisaloja ovat muun muassa sähkömekaaninen energianmuunto, turbiinitekniikka, tuulivoimaloiden konstruktiotekniikka, tuulivoiman integroiminen sähköverkkoihin sekä tuuli- ja ympäristöolosuhteiden tutkimus.

Tuulivoiman käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuulivoiman asennettu kapasiteetti (MW)
[18][19][20][21][22][23][24][25][26]
Huom! Taulukko ei sisällä kaikkia pienimpiä tuulienergian tuottajamaita.
Sija
2022 		Maa 2006 2012
(lopussa)
[27][28] 		2014
(lopussa)
[29] 		2016
(lopussa)
[30][31] 		2020
(lopussa)
[22][23] 		2022
(lopussa)
[25][26]
1 Kiina Kiina 2 604 75 564 114 775 [32] 168 690 288320 365 964
2 Yhdysvallat USA[33] 11 603 60 007 65 945 [32] 82 184 122317 140 862
3 Saksa Saksa[34] 20 622 25 777 39 165 50 019 62 627 66 294
4 Intia Intia 6 270 18 421 22 465 [32] 28 700 38 625 41 930
5 Espanja Espanja 11 615 22 796 22 987 23 075 27 264 29 308
6 Yhdistynyt kuningaskunta Britannia 1 963 8 445 12 440 14 542 24 167 28 760
7 Brasilia Brasilia 237 2 508 5 928 [32] 10 740 17 750 24 163
8 Ranska Ranska 1 567 7 196 9 285 12 065 17 949 21 120
9 Kanada Kanada 1 459 6 200 9 674 [35] 11 900 13 577 15 295
10 Ruotsi Ruotsi[36] 572 3 745 5 425 6 519 9 992 14 557
11 Italia Italia 2 123 8 144 8 663 9 257 10 852 11 780
12 Turkki Turkki 51 2 312 3 763 6 081 9 305 11 396
13 Australia Australia 817 2 584 3 806[35] 4 327 7 296 10 555
14 Alankomaat Alankomaat 1 560 2 391 2 805 4 328 6 784 8 747
15 Puola Puola 153 2 497 3 834 5 782 6 614 7 987
16 Meksiko Meksiko 88 1 370 2 514 [35] 3 527 6 789 7 313
17 Tanska Tanska 3 140 4 162 4 845 5 227 6 180 7 088
18 Suomi Suomi 86 288 627 1 539 2 586 5 614
19 Portugali Portugali 1 716 4 525 4 914 5 316 5 486 5 455
20 Belgia Belgia 193 1 375 1 959 2 386 4 719 5 251
21 Norja Norja 314 703 819 838 3 980 5 134
22 Kreikka Kreikka 746 1 749 1 980 2 374 4 113 4 879
23 Vietnam Vietnam 31[37] (30 / 2011)[38] 135[37] 159[39] 513 4 628
24 Irlanti Irlanti 745 1 738 2 272 2 830 4 351 4 619
25 Japani Japani 1 394 2 614 2 789 3 234 4 373 4 372
26 Chile Chile (205 / 2011)[38] 841 [32] (764)[40] 1 424 2 829 3 830
27 Itävalta Itävalta 965 1 378 2 095 2 632 3 120 3 736
28 Argentiina Argentiina 167 271[40] 279 2 618 3 310
29 Etelä-Afrikka Etelä-Afrikka 570 [40] 1 471 2 465 3 103
30 Romania Romania 1 905 2 954 3 028 3 029 3 015
30+ Venäjä Venäjä 15 15 15 905

2 218

30+ Etelä-Korea Etelä-Korea 173 483 610[40] 1 031 1 515 1 908
30+ Ukraina Ukraina 86 276 498 526 1 314 1 761
30+ Egypti Egypti 230 550 610[40] 810 1 465 1 643
30+ Jordania Jordania 119 527 1 590
30+ Taiwan Taiwan 188 564 633 682 919 1 581
30+  Marokko 124 291 787[40] (591 [35]) 787 1 315 1 558
30+ Thaimaa Thaimaa 233[40] 223 1 538 1 545
30+ Uruguay Uruguay 52 529 [40] (464)[32] 1 210 1 507 1 516
30+ Pakistan Pakistan 56 256[40] 591 1 287 1 435
30+ Kazakstan Kazakstan 2[39] 53[39] 121[25] 486[25] 1 108
30+ Kroatia Kroatia 180 347 422 803 1 043
30+ Uusi-Seelanti Uusi-Seelanti 171 623 623[40] 623 793 913
30+ Liettua Liettua 55 225 279 493 548 814
30+ Bulgaria Bulgaria 32 684 691 691 691 704
30+ Filippiinit Filippiinit 216[41] (283)[37] 216 427 443
30+ Kenia Kenia 6[25] 26[25] 336[25] 436
30+ Dominica Dominican tasavalta - 33[39] 85[39] 135[39] 363 417
30+ Peru Peru 148[41][40] 241 409[25] 409
30+ Etiopia Etiopia 52 171[41][37] 324 324 404
30+  Costa Rica 74 147 198[40] 298 408 390
30+ Iran Iran 48 91 117[39] 191[25] 308[25] 342
30+ Tšekki Tšekki 50 260 282 281 337 339
30+ Panama Panama 35[40] 270 336 336
30+ Unkari Unkari 61 329 329 329 329 324
30+ Viro Viro 32 269 303 310 320 315
30+ Sri Lanka Sri Lanka 63 131[39] 126[39] 179[25] 252
30+ Tunisia Tunisia 104 255[41] (245)[37] 245 245 245
30+ Honduras Honduras (102 / 2011)[38] 176[40] 176 235 239
30+ Nicaragua Nicaragua 102 186 [42][37] 186[39] 187 186
30+ Luxemburg Luxemburg 45 58 58 165 165
30+ Kypros Kypros 147 147 158 158 158
30+ Mongolia Mongolia - 51[37] 51[39] 156[25]| 156
30+ Venezuela Venezuela 30 50[39] 50[39] 138[25] 138
30+ Latvia Latvia 68 62 63 78 136
30+  Valko-Venäjä 2[39] 2[39] 3[39] 62[25] 112[25] 120
30+ Guatemala Guatemala 50[40] 76[39] 107[25] 107
30+  Jamaika 39[39] 39[39] 39[39] 102[25] 102[25] 102
30+  Puerto Rico 1[39] 101[39] 125[39] 99[25] 99[25] 99
30+ Sveitsi Sveitsi 50 60 75 87 87
30+  Mauritania 4[39] 4[39] 34[39] 34[25] 34
30+ Kap Verde Kap Verde 24 24[41] (26)[39] 27[25] 28[25] 28
30+ Israel Israel 2[39] 2[39] 2[39] 185[39] 26 27
30+  Färsaaret 2[29] 18 18 19[25] 23
Koko maailma (MW) 74 223 282 482 369 553[35]
(369 614)[32]		 486 749
(466 505)[39]		 noin 743 000
(733 276)[24]		 898 856

Maailmanlaajuisesti tuulivoiman tuotantokapasiteetti on kasvoi voimakkaasti vuoden 2004 jälkeen. Vuosina 2006-2020 asennettu tuotantokapasiteetti kymmenkertaistui. Vuosina 2005–2009 tuotantokapasiteetti nousi ensin runsas 11 gigawattia vuodessa, sittemmin vuosina 2009–2013 tuotantokapasiteettia on lisätty maailmanlaajuisesti 35–45 GW luokkaa vuosittain.[43] Vuosina 2014–2016 tuotantokapasiteetti kasvoi jo 51,5 GW (2014)[32], 63,0 GW (2015)[40] ja 54,6 GW (2016)[31].

Maailman tuulienergianeuvoston (GWEC) ja ympäristöjärjestö Greenpeacen vuonna 2014 julkaiseman maailman tuulienergiatuotannon näkymiä esittelevän julkaisun mukaan tuulivoimaa voitaisiin tuottaa vuonna 2030 jo 2 000 GW sähköä (yli nelinkertainen vuoden 2016 lopun lukemaan 486,7 GW[31] nähden), mikä arvion mukaan vastaisi 17–19 % maailmanlaajuisesta sähköntarpeesta. Näkemyksen mukaan tämä vähentäisi hiilidioksidipäästöjä 3 miljardia tonnia vuodessa. Vuoteen 2050 mennessä tuulivoimalla voitaisiin tuottaa 25–30 prosenttia maailmanlaajuisesta sähköntarpeesta.[44]

Tuulivoima Euroopassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Tuulivoima Euroopan unionissa

Vuoden 2015 lopussa 28 EU-maassa oli tuulivoimakapasiteettia yhteensä 141,6 GW, eniten Saksassa (44,9 GW). Ylivoimainen enemmistö voimalakapasiteetista on maalla (131 GW) ja alle 10 % merellä (11 GW).[45]

Vuonna 2015 EU:ssa asennettiin 12 800 MW tuulivoimaa.[45]. Eurooppaan vuonna 2015 rakennetusta uudesta tuotantokapasiteetista tuulivoiman osuus oli 44 % (12,8 GW), aurinkovoiman 29 % (8,5 GW), kivihiilipohjaista oli 16 % (4,7 GW), maakaasuun nojasi 6,4 % (1,6 GW). Kunkin muun tuotantotavan määrä oli alle 1,5 % uudesta käyttöönotetusta tuotantokapasiteetista. Käytöstä poistettiin eniten vanhoja hiilivoimaloita (−8 GW), kaasuvoimaloita (−4,3 GW), polttoöljyvoimaloita (−3,3 GW) ja ydinvoimaloita (−1,8 GW).[45]

Vuonna 2015 Euroopan unionin asennetusta energiatuotantokapasiteetista 21,1 % pohjautui maakaasuun (192,0 GW), 17,5 % kivihiileen (159,2 GW), 15,6 % tuulivoimaan (141,6 GW), 15,5 % vesivoimaan (141,1 GW), 13,2 prosenttia ydinvoimaan (120,2 GW), 10,5 % aurinkovoimaan (95,4 GW), 3,7 % polttoöljyyn (33,7 GW) ja 1,3 % biomassaan (12,1 GW).[45]

Pelkkä tuotantokapasiteetti ei kerro suoraan, kuinka paljon sähköä voimaloilla voidaan tuottaa, sillä esimerkiksi tuuli- ja aurinkovoimalat eivät ympäristöstään riippuvina tuotantotapoina toimi täydellä teholla kuin osan aikaa.

Tuulivoima Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty päivitettäväksi, koska sen sisältö on osin vanhentunut.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.
Tarkennus: 2023-09-23
Pääartikkeli: Tuulivoima Suomessa

Vuoden 2017 (2016) lopussa Suomen 700 (552) tuulivoimalan yhteenlaskettu nimelliskapasiteetti oli 2 044 MW (1 533 MW). Ne tuottivat noin 5,6 (3,6) prosenttia Suomessa samana vuonna kulutetusta sähköstä.[46][47], kun vielä syksyllä 2011 luku oli 0,3 prosenttia.[48]

VTT:n vuonna 2007 julkaiseman tutkimuksen mukaan tuulivoimalla voitaisiin tuottaa vuoteen 2020 mennessä jopa 10 % Suomen sähköntarpeesta.[49]

Vuonna 2013 laaditussa Suomen ilmasto- ja energiastrategiassa tavoitteena oli, että tuulivoimalla tuotetaan yhdeksän terawattituntia vuodessa vuoteen 2025 mennessä, jolloin kapasiteetin tulisi olla noin 3 000 MW.[50] Sittemmin vuonna 2016 päivitetty ilmasto- ja energiastrategia linjaa Suomen politiikkatoimet vuoteen 2030 asti, eikä sisällä enää tavoitetta tuulivoiman osuudelle, vaan ylätavoitteen uusiutuvan energian 50 prosentin osuudeksi energian loppukulutuksesta.[51]

Suomeen valmistui vuonna 2010 maailman ensimmäinen raskaisiin ja dynaamisiin jääolosuhteisiin rakennettu merituulivoimala, Pori Offshore Pilot, joka on toiminut pilottina Tahkoluodon merituulipuiston rakentamiselle sekä laajemminkin merituulivoiman kehittämiselle Suomessa. Suomen Hyötytuuli -yhtiön omistamassa voimalassa on mm. etsitty ja testattu erilaisia ratkaisuja voimalan huoltokäynteihin eri olosuhteissa.[52]

Tuotanto-olosuhteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuulivoiman kaupallisessa käytössä paikallisten tuuliolosuhteiden tuntemus on tärkeää. Tuulioloilla tarkoitetaan mm. keskinopeutta, ajallista vaihtelua, tuulennopeuksien esiintymistodennäköisyyttä ja turbulenttisuutta. Tuulivoimatuotantoa rajoittavia tekijöitä ovat esimerkiksi laitteiden huurtuminen ja kylmyys.[53]

Tuulivoimalaitoksen tuotanto riippuu voimakkaasti sijoituskohteensa tuulioloista, sillä tuulen energia on suoraan verrannollinen ilmavirtauksen nopeuden kolmanteen potenssiin.[54] Näin ollen 7,5 m/s tuuli tuottaa yli kolminkertaisesti energiaa verrattuna 5 m/s virtaukseen.

Talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty päivitettäväksi, koska sen sisältö on osin vanhentunut.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.
Tarkennus: Ajantasaistus tarpeen. Tuulivoimasektori on kasvanut, painotukset ja arviot esim. vuoden 2020 tilanteesta muuttuneet.

Tuulivoiman osuus maailman uusiutuvan energian investoinneista oli vuonna 2017 toiseksi suurin, eli noin 38 %. Maailmanlaajuisesti vuonna 2017 tuulivoimaan investoitiin 107,2 miljardia dollaria.[55]

Tuulisähkön hinta on laskenut tekniikan kehittyessä ja tuotantomäärien kasvaessa. Hinta laski 80 % 1980-luvulta 2000-luvun alkuun.[56]

Laskevien rakennuskustannustensa ansiosta tuulivoima on monissa maissa halvinta sähköntuotantoa rakentaa vuonna 2018. [55]

Tuulivoiman kustannukset ja kustannusrakenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuulivoiman kustannukset koostuvat karkeasti investointikustannuksista sekä käyttö- ja ylläpitokustannuksista. Käyttökustannusten muuttuvat kustannukset ovat tuulivoimalla pienet verrattuna esimerkiksi fossiilisiin energiantuotantomuotoihin, sillä tuulivoimalla polttoainekustannuksia ei ole lainkaan. Tuulivoiman käyttö- ja ylläpitokustannukset eivät juurikaan riipu tuotetun sähköenergian määrästä, vaan ovat vuosittain lähestulkoon samansuuruisia tuotannosta riippumatta.[57] Vuotuiset käyttökustannukset ovat tyypillisesti noin 2-3 % investointikustannuksista,[58] ja muodostuvat pääosin huolto-, korjaus-, vakuutus- ja hallinnointikustannuksista.[59] Tuulivoimaloiden käyttökustannukset kasvavat laitteiston ikääntyessä.[60]

Tuulivoimahankkeiden investointikustannukset riippuvat itse tuuliturbiinien hinnasta, sekä tarvittavasta infrastruktuurista kuten tiestöstä, sähköverkkoliitynnästä ja voimaloiden perustuksista. Investointikustannukset laskevat suhteessa tuulisähkön tuotantoon tuulivoimahankkeen kasvaessa, sillä rakennusvaiheessa voidaan saavuttaa skaalaetuja. Suomessa maatuulivoiman investointikustannukset ovat vuonna 2018 arviolta noin 1 500 €/kW, kun taas merituulivoimalla 1 800 ja 2 250 €/kW:n välillä.[59] Investointikustannus 2012–2015 syöttötariffin piiriin hyväksytyillä suomalaisilla voimaloilla oli keskimäärin 1 560–1 680 €/kW.[61] Kansainvälisen uusiutuvan energian organisaation IRENAn raportin mukaan alhaisimmat toteutuneet tuulivoiman investointikustannukset vuonna 2016 olivat Kiinassa ja Intiassa, joissa maatuulivoima-asennusten keskimääräiset kustannukset olivat 1 245 $/kW ja 1 121 $/kW.[62]

Tuulivoimalla tuotetun sähkön hinta riippuu kunkin hankkeen teknisistä ja taloudellisista reunaehdoista kuten tuuliolosuhteista, hankkeen rahoitustavasta ja investointien takaisinmaksuaikataulusta.[57]

Merituulivoimaloiden koot ovat kasvaneet, mikä parantaa merituulivoiman kilpailukykyä suhteessa perinteisempään maalle rakennettuun tuulivoimaan. Vuoden 2025 jälkeen merituulivoimalat tuottavat edullisempaa sähköä kuin maalle rakennetut tuulivoimalat.[9]

Tuulivoimalan käyttö- ja ylläpitokulujen arvioidaan tyypillisesti olevan 1,2–1,5 snt/kWh maalla. Keskimäärin Euroopassa tuulivoimalla tuotetun energian kustannukset ovat olleet vuonna 2009 noin 7  snt/kWh, ja tuotantokustannukset ovat vaihdelleet vähäntuulisilla alueilla 7–10  snt/kWh.[63] Keskimääräinen tuotantokustannus 2015 mennessä Suomen syöttötariffijärjestelmään hyväksytyillä tuulivoimaloilla oli vuosina 2012-2015 noin 6-7 snt/kWh. Halvimman tuulivoimalan tuotantokustannus tuolla aikavälillä oli noin 4,5 snt/kWh.[61]

Lappeenrannan Teknillisen Yliopiston syksyllä 2017 julkaiseman sähköntuotannon hintavertailun mukaan tuulivoima on ensimmäistä kertaa edullisin sähkön tuotantotapa Suomessa. Tutkimuksessa alin maatuulivoimalla tuotetun sähkön omakustannushinta ottamatta huomioon vaihtelevan tuotannon mahdollisia lisäkustannuksia systeemitasolla oli 4,14 snt/kWh.[64]

Norjalainen teollisuusyritys Norsk Hydro on solminut 29 vuoden sähkön ostosopimuksen tuulipuiston sähköntuotannosta vuonna 2018. Tämä on pisin siihenastinen ostosopimus maailmassa.[65]

Ulkoiskustannukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Euroopan komission teettämän selvityksen mukaan tuulivoiman ulkoiskustannukset, eli yhteiskunnalle ja ympäristölle aiheutetut ylimääräiset kustannukset, ovat eri energiamuodoista halvimmat, 0,05–0,25 snt/kWh.[66] [67]

Tuuliturbiinit ja varsinkin laajat tuulipuistot aiheuttavat toimintavaikeuksia tutkajärjestelmille, sotilaalliselle tutkailmavalvonnalle ja säätutkille. Siksi tutkajärjestelmiä on parannettava tuulipuistojen vaikutusalueella, mistä aiheutuu suuria kustannuksia. Aiheuttaja maksaa periaatteen vuoksi, mikä lisää tuulivoiman investointikuluja.[68][69][70] Asiaa helpotetaan tuulipuistojen ja tutka-asemien paremmalla keskinäisellä sijoittelulla, jota voidaan mallintaa tietokoneella.[71]

Tuotot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Verotulot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Konsulttiyhtiö FCG:n Eero Laesterä ja Tuomas Hanhela arvioivat yhden tuuliturbiinin tuottavan kunnalle kiinteistöverotuloja keskimäärin 35 000 euroa vuodessa, ja isompi turbiini voi tuottaa 45 000 euroa vuodessa. Siten Suomen pienimmissä kunnissa muutama kymmenen tuuliturbiinia riittäisi tuottamaan niin paljon kiinteistöverotuloja, että kunta voisi halutessaan laskea tuloveronsa nollaan. [72]

Suomessa vuoteen 2018 mennessä rakennettu tuulivoima kerryttää elinkaarensa aikana verotuloja noin 3,4 miljardia euroa. [73]

Vuokratulot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maaseudun Tulevaisuuden keräämien tietojen mukaan yhden tuuliturbiinin alueen maanvuokra voi olla 20 000–30 000 euroa vuodessa (2021)[74]. Vuoden 2021 jälkeen ala on kuumentunut ja hyvistä rakennuspaikoista käydään kovempaa kilpailua[75].

Tuulivoimapuistoille johtavien sähkölinjojen maankäytön korvaukset ovat vaatimattomampia. Tyypillisesti maapohjan lunastuksesta maksetaan vain kertakorvaus, jonka määrä voi olla muutamia satoja euroja hehtaarilta.[74]

Hiilidioksidipäästöjen vähentäminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuulivoimalla yritetään vähentää hiilidioksidipäästöjä. Vuonna 2005 julkaistun saksalaisen tutkimuksen mukaan hiilidioksiditonnin vähentäminen korvaamalla fossiilisia polttoaineita tuulivoimalla maksaa 41–77 euroa.[76] Yksi MWh sähköä hiilellä tuotettuna aiheuttaa noin yhden tonnin hiilidioksidipäästöt.[77] Tuulivoimatuottajan E.onin julkaiseman tutkimuksen mukaan tuulivoima voi huonosti korvata perinteistä voimantuotantoa. Vuoden 2004 Saksan tuulivoimakapasiteetilla pystyttiin korvaamaan 8 % kapasiteetistaan. Prosenttiosuus laskee, kun kapasiteetti nousee. Vuoteen 2020 ennustettu 48 GW:n tuulivoimakapasiteetti pystyisi korvaamaan 2 GW hiili- tai ydinvoimaa (4 %).[78]

Käyttöiän loppu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuulivoimalan käyttöiästä on esitetty erilaisia näkemyksiä. Tuulivoimateollisuuden vallitseva yleinen käsitys käyttöiästä on vakiintunut 20–30 vuoteen.[79][60] Kaupallista tuulivoimalainvestointia tehtäessä lähdetään yleensä siitä, että laitoksen tulee pystyä maksamaan investointi takaisin 20 vuodessa.[80]

Teollisissa tuulivoimaloissa vasta harvat turbiinit ovat saavuttaneet 20 vuoden iän, ja nekin ovat olleet tyypillisesti pienempiä kuin nykyisin rakennettavat laitteet.[81] Tanskassa yli 15-vuotiaita tuuliturbiineja oli vuonna 2013 yhteensä 1 664 kappaletta, joista 131 oli 23-vuotiaita. Vuoteen 2013 mennessä Tanskassa purettujen tuuliturbiinien keski-ikä oli noin 17 vuotta.[82]

Helmikuuhun 2021 mennessä Suomessa on purettu 24 tuulivoimalaa [83].

Purkukustannukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joidenkin arvioiden mukaan purkukustannukset ovat kymmenen prosenttia voimalan rakentamiskustannuksista[83]. Suomen Tuulivoimayhdistyksen mukaan esimerkiksi 10 tuulivoimalan puistossa yhden voimalan purkukustannus on tapauksesta riippuen noin 60 000–120 000 euroa[83].

Vastuu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa joissakin tuulipuistoissa purkamista varten on sovittu vakuudesta, mutta useissa tapauksissa riittäviä vakuuksia ei ole[83]. Jos tuulivoimalayrityksen toiminta päättyisi konkurssiin ja voimala olisi purettava eikä konkurssipesä kykenisi hoitamaan tätä, silloin kiinteistön omistajan olisi maksettava purkaminen[83]. Jos kiinteistön omistajakaan ei suoriudu tehtävästä, silloin vastuu kaatuu kunnalle.[83]

Purkujäte[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Voimalan purkutyössä syntyvistä jätteistä suurin osa on kierrätyskelpoisia[84]. Metalli voidaan kierrättää sataprosenttisesti[84].

Hankalin jäte syntyy potkurin lavoista[84]. Tuulivoimalan lapa ei sisällä ympäristölle tai terveydelle vaarallisia komponentteja eikä se ole ongelmajätettä, mutta se on hyvin työläs ja hankala käsiteltävä[85]. Lavoissa käytettyjen lasikuitu- ja epoksimateriaalien uusiokäyttö ei ole mahdollista[84]. Käytöstä poitetut lavat päätyvät poltettavaksi, täyteaineiksi tai haudattaviksi.[85] Murskattuina niitä voidaan käyttää komposiittimateriaalien osana.[84]

Tuulivoiman edistäminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuulivoiman käyttöönottoa edistetään syöttötariffeilla, sertifikaateilla, sujuvilla lupaprosesseilla ja sähköverkkoyhteyksillä.[86] Myös vapaaehtoisia ympäristömerkkejä, kuten Suomen luonnonsuojeluliiton Ekoenergia-merkki, on perustettu tukemaan tuulivoiman ja muun uusiutuvan käyttöönottoa. Ekoenergia-merkki asettaa myös kestävyyskriteerejä hyväksymälleen tuulivoimatuotannolle. Ekoenergia-merkin mukaista sähkösopimusta suosittelevat Suomen luonnonsuojeluliitto, Greenpeace sekä WWF. Suomessa tuulivoimala voi saada tukea 105,3 euroa/MWh, mutta syöttötariffin taso ei kuitenkaan vielä riitä avomerituulipuistojen rakentamiseen.[87]

Uusiutuvana energiana tuulivoimaa yleensä tuetaan valtion taholta. Tuulivoiman edistämiseen sisältyy yleensä investointitukea, 20–30 vuoden takuuhinta tuotetusta sähköstä, valtion kustantamat verkkoyhteydet tai erilaisia verohelpotuksia. Yleisiä ovat myös erilaiset vihreät sertifikaatit. Syöttötariffilla tuetun energiantuotannon vaikutusta kuluttajien maksamaan laskuun on vaikea arvioida, koska kapasiteetin lisäys laskee sähkön hintaa markkinoilla ja tariffi kasvattaa kuluttajien maksamaa hintaa.lähde? Kreikka on EWEA:n mukaan esimerkki maasta, jossa pelkkä takuuhinta ei ole riittänyt tuulivoiman lisäämiseen.lähde? Ruotsissa vihreän sertifikaatin pidennys 20 vuodeksi on lisännyt tuulivoimainvestointejalähde?. Suomessa sähköverkkoon liitettävä voimala voi saada Kauppa- ja teollisuusministeriön investointitukea 20–35 % rakennuskustannuksista ja tuottajalle palautetaan sähkövero.lähde?

Tuet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen tutkijoiden mukaan tuulisähkön tukeminen menee osittain hukkaan, jos tavoitteena on edistää siirtymistä puhtaampaan teknologiaan. Tätä tavoitetta olisi parempi edistää innovaatiotuilla. Sen sijaan päästöjen vähentämistä voidaan edistää mahdollisimman edullisesti toimivalla päästökaupalla: se ohjaa vähentämään päästöt kaikkein edullisimmin keinoin. Tämä on saanut myös kansainväliset pankit innostumaan hiilidioksidipäästöjen alentamisesta koska kaikki päästökaupan raha kiertää niiden kautta. Uusiutuvan energian tuet eivät lainkaan vähennä päästökauppasektorin päästöjä, koska ne eivät vähennä päästöoikeuksien kokonaismäärää vaan tekevät muille halvemmaksi ostaa päästöoikeuksia.[88]

Vuonna 2011 otettiin Suomessa käyttöön tuulivoimalla tuotetun sähkön takuuhinta, jossa tuottajalle taattiin 12 vuoden ajaksi 85 euroa/MWh ja nopealle investoijalle lisäksi enintään kolmen vuoden ajan lisäbonus, joka korotti takuuhinnan yhteensä 105,3 euroon/MWh. Tavoite oli kasvattaa Suomen tuulivoimakapasiteetti vuoteen 2020 mennessä aina 2 500 megawattiin.[89]

Syyskuussa 2015 työ- ja elinkeinoministeriö tiedotti, että vaikka Suomen syöttötariffijärjestelmällä oli ollut tuulivoimahankkeiden kehittämiseen ja tuulivoimaloiden investointiin selvä kannustava ja käynnistävä vaikutus, sen hetkistä järjestelmää ei enää voitu pitää riittävän kustannustehokkaana ja markkinaehtoisena kannustinjärjestelmänä.[90] Sähkön markkinahinta megawattitunnilta oli tuolloin 2. vuosineljänneksellä ollut vain 25,83 euroa verrattuna alkuvuoden 32,10 euroon ja 2011 syksyn noin 40 euroon.[91][92]

Syöttötariffitukien myöntäminen uusille tuulivoimahankkeille loppui vuonna 2018[93]. Vanhat voimalat ovat tuen piirissä 12 vuotta[93]. Siten ensimmäiset tippuvat tuen piiristä vuonna 2023 ja viimeiset vuonna 2030[93].

Työllisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2008 laskettiin että tuulivoima työllisti EU:ssa suoraan 108 600 henkeä, joista 38 000 saksalaista, 17 000 tanskalaista ja 20 500 espanjalaista.[94] Vuonna 2010 tuulivoima työllisti EWEA:n mukaan 135 863 ihmistä, eli noin 25 % enemmän kuin vuonna 2007.[95] Yhdysvalloissa uusiutuvat energiamuodot toivat kaikkiaan 450 000 työpaikkaa vuonna 2007.[96] Tuulivoiman työllistävyys on keskiarvoltaan esimerkiksi Tanskassa 3 henkeä/MW. Vuoden 2020 EU-ennuste on 153 400 tuotantoon, 27 400 asennuksiin ja 16 100 ylläpitoon plus viennin osuus.[97]

Suomessa tuulivoimalat työllistävät paikallisia ihmisiä esimerkiksi maansiirto- ja metsänraivaustyöhön. Rakennusyhtiöitä käytetään perustuksia tehtäessä. Itse tuulivoimaloiden pystyttämisestä vastaa usein ulkomainen tuulivoimalan valmistaja. Käytön aikana tuulivoima työllistää käyttöhenkilökuntaa arviolta kaksi työntekijää 10–20 voimalayksikköä kohden.[98]

Vuoteen 2018 mennessä rakennetun tuulivoimatuotannon työllistävä vaikutus Suomessa koko elinkaarensa aikana on kokonaisuudessaan noin 55 800 henkilötyövuotta. Tästä tuulivoimatuotannon suora työllisyysvaikutus on noin 2 600 henkilötyövuotta ja sen kerrannaisvaikutuksina syntyy noin 53 200 henkilötyövuoden työvoimatarve muilla toimialoilla. [73]

Tuulivoima-alan yrityksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuulivoimaosuudet %
Yritys 2007[99][100]
lähde tarkemmin? 		2013[101]
Vestas (Tanska) 22,8 13,1
Goldwind (Kiina) 4,2 11
Enercon (Saksa) 14,0 9,8
Siemens (Saksa) 7,1 7,4
GE Energy (USA) 16,6 6,6
Gamesa (Espanja) 15,4 5,5
Suzlon (Intia) 10,5 5,3
United Power (Kiina) - 4
Mingyang (Kiina) - 3,5
Nordex 3,4 3,3

Vuonna 2013 suurimmat tuulivoimageneraattorien valmistajayhtiöt olivat myytyjen voimaloiden yhteistehon (gigawattia) perusteella tanskalainen Vestas, kiinalainen Goldwind, saksalaiset Enercon ja Siemens, yhdysvaltalainen GE Energy ja espanjalainen Gamesa.[101]

Vielä vuonna 2005 myös suomalaisella Winwindillä oli merkittävä asema suurten tuulivoimaloiden (yli 3 MW) markkinoilla. Yritys oli tuolloin yli 2,5 MW turbiineissa kolmanneksi suurin valmistaja Vestaksen ja Enerconin jälkeen (2005).[102] Vuonna 2013 Winwind kuitenkin ajautui konkurssiin.[103]

Uusia tuulivoimayhtiöitä on perustettu tuulivoimalahankkeiden toteuttamiseksi ja energiatuotannon pyörittämiseksi myös Suomessa. Tuulivoimamarkkinoiden merkittävin markkina-ajuri on viime vuosina ollut syöttötariffi[104][105], joka on taannut tuottajille kannattavan sähköhinnan.[106] Uusien tuulivoimaloiden rakentamisinnon on arvioitu hiipuvan Suomessa tavoitteeksi asetetun 2 500 MW:n kapasiteetin täyttymisen lähestyessä. Sähkön takuuhintaa 83,5 EUR/MWh (syöttötariffi, enintään 12 vuoden ajalta) ei turvata suuremmalle tuulienergian tuotantokapasiteettimäärälle.[107][108]

Tuotantokapasiteetti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuulivoimalaitosten tuotantoa voidaan tarkastella ns. huipunkäyttöajan avulla, joka lasketaan jakamalla vuosituotanto nimellisteholla. Koska tuuliolosuhteista riippuen tuulivoimala tuottaa sähköä eri tehoilla, huipunkäyttöaika kertoo kuinka monta tuntia tuulivoimalan pitäisi toimia nimellistehollaan, jotta toteutunut vuosituotanto täyttyy. Usein tuulivoimalan tuotantoa tarkastellaan myös kapasiteettikertoimen avulla. Kapasiteettikerroin on huipunkäyttöajan prosentuaalinen esitys ja saadaan jakamalla huipunkäyttöaika vuoden kaikilla tunneilla.[109][110] Suomessa tuulivoimaloiden kapasiteettikerroin vuonna 2019 oli keskimääräisesti 33 prosenttia.[111] Stanfordin yliopiston tutkijoiden mukaan vähintään viidesosa maailman tuulivoimapotentiaalista riittää koko maailman sähkönkulutukseen.lähde tarkemmin?

Yhdysvalloissa tuotiin tammikuussa 2015 esille se, että paremmista tuulioloista johtuen maa tuotti vuonna 2013 enemmän sähköä (167 mrd. kWh) kuin Kiina (138 mrd. kWh), vaikka Kiinassa oli asennettua tuulivoimalakapasiteettia noin 1,5 kertaisesti Yhdysvaltoihin verrattuna. Kiinan tavoitteena on rakentaa jopa 150 GW uutta tuulivoimakapasiteettiä vuoden 2017 loppuun mennessä. Yhdysvallat pyrkii rakentamaan samassa ajassa vajaa kymmenesosan tästä lisäkapasiteetista.[112] Mikäli esitetyt suunnitelmat toteutuvat ja uusien tuulivoimaloiden kapasiteettikerroin pysyy ennallaan vuoden 2013 oloihin nähden, Kiina nousee vuoden 2017 loppuun mennessä tuotantomäärissä maailman johtavaksi tuulienergian tuottajamaaksi Yhdysvaltojen ohi.

Säätövoiman tarve[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuulivoima tarvitsee rinnalleen säätövoimaa, joka on nopeasti syttyvää ja helposti säädettävissä. Parhaiten tähän soveltuu lämpövoimaloista hiili-lähde? ja kaasuvoimalat. Tuulivoimaa kasvattaessa myös säätövoiman tarve kasvaa tuulivoiman huonon tuotantoennustettavuuden takia. Euroopassa esimerkiksi Saksa on rakentanut massiivisesti lisää hiilivoimaa tuulivoiman rinnalle.[113] Tanskassa tuulivoiman tuotannon vaihtelut kompensoidaan ruotsalaisella ja norjalaisella pumppuvoimalla, joka toimii helpon säädettävyytensä ansiosta alueen energiavarastona. Tuulisella säällä Tanska myy halvalla sähkön ylijäämän naapurimaihin, joissa sillä pumpataan vettä takaisin voimaloiden altaisiin.[114] Skotlannissa tuulivoimaloille on jopa maksettu että voimalat sammutetaan yöksi jolloin sähkön kulutus on pientä.[115]

Tuulisuus vaihtelee vuorokauden, vuodenaikojen ja säärintamien mukaan. Sähköntuotanto talven kulutushuipun aikaan 21 vuoden keskiarvona (1993–2014) kertoo, että koko tuulisähkönnimellistehosta on tuona aikana ollut käytössä 20 %. Kymmenen vuoden keskiarvo (2004–2014) tuulivoiman tuotannosta kulutushuipun aikaan on 23 % nimellistehosta, eli lähes saman verran kuin keskimääräinen kapasiteettikerroin Suomessa.[116]

Energia-alan konsulttiyrityksen Energiakolmion mukaan Tanskassa ja Ruotsissa tehdyssä seurantatutkimuksessa selvisi, että alueellinen laajentaminen ei poista säätövoiman tarvetta, ”Jos ei tuule Tanskassa, ei tuule Ruotsissakaan” kertoo tutkimus[117].

Alle 20 %:n energiantuotanto-osuudella tuulivoima ei merkittävästi lisää säätövoiman tarvetta.[118] Useiden eri maiden kokemusten ja mallilaskelmien perusteella tuulivoiman vaatima säätötarve on 15 % asennetusta tuulivoimakapasiteetista, kun tuulivoimalla tuotetaan 5−10 % sähköstä.[119] Vaihtelua tasoitetaan tavallisesti vesivoimalla tai lauhdetuotannolla. Jos tuulivoiman osuus nousee 20 %:sta vielä merkittävästi, niin tuulivoimatuotantoa täytyy tasoittaa lisätoimenpiteillä. Näitä ovat esimerkiksi sähköverkkoyhteyksien lisääminen naapurimaihin, kulutuksen jousto tai säätökapasiteetin käyttö.[120]lähde tarkemmin?

Suomen kantaverkkoyhtiö Fingrid ilmoitti syksyllä 2008 varautuvansa liittämään 2 000 MW tuulivoimakapasiteetin kantaverkkoon. Fingridin mukaan käyttövarmuuden näkökulmasta yhden tunnin sisällä tapahtuva tuulivaihtelu aiheuttaa tehonmuutoksen, joka on arviolta neljänneksen tuulivoiman kokonaistehosta. Näin ollen 2 000 MW tuulivoimaa edellyttää varautumista 500 MW tehomuutoksiin.[121]

Tanskan länsiosassa tuulivoiman normaalivaihtelu energiantuotannossa on ollut 1 600–200 MW, mutta äärimmillään on havaittu tuulivoiman vaihdelleen 2 200–100 MW kymmenen tunnin sisällä. Tuulivoimakapasiteetin jatkuva ennalta ennustamattomuus asettaa haasteita säätövoiman riittävyydelle, suurimmillaan 600 MW vaihtelu tuulivoimakapasiteetissa yhdessä tunnissa.[122]

Suurimmissa tuulivoimankäyttäjämaissa, Espanjassa, Saksassa ja Tanskassa, tuulivoiman hetkellinen tuotanto on ollut yli 30–40 % kyseisen maan sähkönkulutuksesta useita kertoja vuodessa. Sähköverkko on kuitenkin kestänyt tämän ennustusmenetelmien sekä verkkojen hyvän rakenteen että tehon tuotannon ja kulutuksen ohjauksen kautta.[123] Pohjoismaiden sähkömarkkinoilla tuulivoima lisää säätötarvetta noin 2 % kapasiteetista, kun tuulivoiman osuus kulutuksesta on 10 %.[124]

Tuulivoimaloihin on myös saatavilla akusto tasoittamaan sähköntuotannon vaihteluita tuulen voimakkuuden muuttuessa.[125] Mutta akustot ovat niin pieniä, että vain yhden tunnin sopimuksen mukainen tuotanto voidaan varmistaa.

Hajautettu tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hajautetuilla energiajärjestelmillä tarkoitetaan paikallisia pienten kokoluokkien sähkön-, lämmön- ja kylmäntuotannon laitoksia ja niihin liittyviä palveluita. Yhteisiä tekijöitä hajautetulle tuotannolle on pieni kokoluokka ja sijainti kulutuspisteen yhteydessä.[126]

Tuulivoima soveltuu hajautettuun energiantuotantoon. Sähköä voidaan tuottaa myös pientuulivoimaloilla itse kulutuspaikoilla: maatiloilla, taloyhtiöissä, omakotitaloissa ja kesämökeillä. Sähköä voi tuottaa omavaraisesti mutta ei sähköverkkoon, koska Suomen laki kieltää yksityisiä myymästä sähköä sähköverkkoon, minkä vuoksi pienemmät, omakotitaloihin soveltuvat tuulimyllyt, tarvitsevat myös akun ja taloautomaation, mikä lisää hintaa.[127] Tuulivoimaa käytetään pienimuotoisesti esimerkiksi merkkivaloihin, havaintoasemiin ja viestiasemien radioiden akkujen lataamiseen ja aurinkovoiman täydennyksenä.

Hajautettuun energiantuotantoon liittyy myös haasteita. Tuulivoimalaitoksen kytkeminen valtakunnalliseen sähköverkkoon edellyttää teknisiä ratkaisuja, joilla voidaan estää tuulivoimalan epätasaisen tuotannon mahdollisesti aiheuttamat häiriöt. Järjestelmävaikutusten arviointia tekee VTT TEKESin rahoittamassa DENSY -hankkeessa.[128]

Ympäristövaikutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuulivoima lasketaan uusiutuviin luonnonvaroihin. Tuulisähkön tuotannossa ei synny hiilidioksidi- eikä muitakaan aineellisia päästöjä, kuten rikkiä, typpeä tai pienhiukkasia. Ympäristövaikutusten arviointiin sisältyy ääni-, eliöstö-, maankäyttö- tai maisemavaikutukset. Jos tuulivoimalan ääni koetaan häiritseväksi, kyseessä on meluhaitta. Lapojen pyöriminen voi aiheuttaa välkkymistä ja heijastukset ja varjot voivat näkyä kauas, mikä voidaan myös kokea häiritsevänä. Tuulivoimalaitteistojen valmistaminen aiheuttaa suurimman ympäristövaikutuksen voimalan elinkaaren aikana. Valmistusmateriaaleista teräs on helposti kierrätettävää. Lasikuitu- ja komposiittiosien kierrätystä ei toistaiseksi ole järjestetty.

Melu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuulivoimalaitosten käyntiääni koostuu lapojen aerodynaamisesta äänestä sekä sähköntuotantokoneiston yksittäisten osien äänistä (mm. vaihteisto, generaattori sekä jäähdytysjärjestelmät). Aerodynaaminen ääni on näistä hallitsevin lapojen koon ja jaksollisen äänen vuoksi.[129] Doppler-ilmiön vaikutuksesta aerodynaamisen äänen taso vaihtelee lavan pyörimisnopeuden mukaan. Lavan ohittaessa maston se synnyttää kaksi erillistä ääntä. Toinen on lavan liikkeestä syntyvä ja mastosta heijastuva aerodynaaminen ääni, toinen syntyy lavan ja tornin väliin jäävän ilmakerroksen puristuessa kokoon. Voimaloiden tuottamaan äänen voimakkuuteen ja sen etenemiseen vaikuttavat monet tekijät, kuten voimalatyyppi, tuulen voimakkuus ja suunta sekä maaston muoto ja kasvillisuus.[130]

Tuulivoimamelun luonne poikkeaa tyypillisestä teollisuusmelusta ja kyselyissä se saatetaan kokea häiritsevämpänä kuin esimerkiksi tieliikennemelu.[131] Äänen koettuun häiritsevyyteen vaikuttaa merkittävästi hyötyykö yksilö tuulivoimalasta ja onko tuulivoimalaan suora näköyhteys.[132] Myös tuulivoimaan kohdistuvan negatiivisen asenteen on todettu vaikuttavan tuulivoimamelun häiritsevyyteen. Tutkimusten mukaan noin 10 % väestöstä kokee tuulivoimalan aiheuttaman melun häiritseväksi sisätiloissa, kun sen A-painotettu äänentaso ylittää 40 dB(A) asunnon ulkopuolella.[133]

Äänitaso on yhteydessä melun häiritsevyyteen, mutta yksilölliset erot ovat kokemuksen suhteen suuria. Selkeää yhteyttä unenlaadun ja tuulivoimaloiden äänentason välillä ei Työterveyslaitoksen 2014 tarkastelemien kansainvälisten tutkimusten mukaan löydetty. Siihen saakka tehdyissä infraäänen vaikutuksia koskevissa tutkimuksissa oli todettu, että vasta kuulokynnyksen ylittävällä infraäänellä olisi suoria terveysvaikutuksia. Huoli terveysvaikutuksista voi kuitenkin tuottaa ja lisätä oirekokemuksia.[130] Melun terveysvaikutusten pelko itsessään aiheuttaa muutoksia terveyteen nosebo -lumevaikutuksen kautta.[134]

Työ- ja elinkeinoministeriön vuonna 2017 teettämän tutkimuksen[135] mukaan tuulivoimaloiden infraääni on voimaloiden läheisyydessä pienempi tai verrattavissa kaupunkikeskustojen infraäänitasoon, eikä ole tieteellistä näyttöä, että infraäänet aiheuttaisivat terveyshaittoja tällaisissa ympäristöissä. Väestötutkimuksissa oireilun ei ole havaittu olevan yleisempää tuulivoimaloiden läheisyydessä.[136]

Vuonna 2020 julkaistun valtioneuvoston tilaaman tutkimuksen mukaan pidettiin todennäköisenä, että ihmiset voivat havaita infraäänen, vaikkei tätä pystyttykään osoittamaan. Tahdosta riippumattoman hermoston stressiä ilmentävissä vasteissa ei nähty eroa infraäänestä johtuen. Muitakaan terveysvaikutuksia ei havaittu.[137]

Melun vaimennusmahdollisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Generaattorikoneiston ja vaihteiston vaimennus perustuu pitkälti laitteiden kotelointiin sekä käyntivärähtelyn vaimentamiseen erottamalla laitteen kiinnityspinta mastorungosta. Vaihteiston vaimennuksessa voidaan lisäksi suunnitteluvaiheessa optimoida hammasvälit vaihteistotaajuuden muuttamiseksi. Tuulivoimaloita voidaan ajaa tarvittaessa myös niin sanotusti hiljennettynä, jolloin voimaloiden tehoa alennetaan.

Tuulivoimamelun raja-arvoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valtioneuvoston asetus tuulivoimaloiden ulkomelutason ohjearvosta 1107/2015 määrittää tuulivoimalan toiminnasta aiheutuvan melun A-taajuuspainotetun keskiäänitason ohjearvoksi 45 dB päiväsaikaan ja 40 dB yöaikaan, poikkeuksena kansallispuistot, joissa ohjeisarvo on 40 dB päiväsaikaan ja 40 dB yöaikaan.[138] Tanskassa on voimassa ympäristöministeriön asettama vain matalataajuista melua asuntojen sisätiloissa koskeva 20 dB(A):n raja-arvo.[139] Terveyden- ja hyvinvointilaitoksen Timo Lanki on todennut, että tuulivoimaloista johtuva asuntojen sisämelutaso ei ylitä asumisterveysohjeen tasoja, mikäli ulkomelutaso ei nouse yli 40 dB:n.[140]

  • Uudenkaupungin kaupunginhallitus päätti 13.4.2015 tuulivoimaloiden ja asutuksen väliseksi etäisyydeksi kaksi kilometriä.[141]
  • Pöytyän valtuusto päätti 27.4.2015 tuulivoimaloiden minimietäisyys asutukseen on kymmenen kertaa tuulivoimalan maksimikorkeus siiven kärjestä mitattuna. Vaatimusta ei sovelleta tuulivoimaloihin joiden napakorkeus on enintään 80 metriä ja enimmäisteho enintään yksi megawatti. Minimietäisyyksistä voi poiketa näiden rajojen sisäpuolella olevien asuin- tai vapaa-ajan rakennusten omistajien kirjallisella suostumuksella.[142]
  • Porin kaupunginvaltuusto teki 31.8.2015 päätöksen, että tuulivoimaloita ei saa jatkossa rakentaa kahta kilometriä lähemmäs asutusta. Suojaetäisyys koskee sekä vakituista asutusta että loma-asutusta.[143]

Lintu- ja lepakkokuolemat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yksi tuulivoiman ympäristövaikutuksista on lintujen ja lepakoiden kuolettavat törmäykset tuulivoimaloiden pyöriviin lapoihin.

AWEA:n mukaan USA:ssa lintuja kuolee 3–5 turbiinia kohti vuodessa.[144] Suomessa vastaava luku on noin 1–2. Tätä voi verrata esimerkiksi sähköverkon aiheuttamiin lintukuolemiin Suomessa (200 000 lintua vuodessa) tai puhelin- ja televisiomastojen aiheuttamiin törmäyksiin (100 000 lintua vuodessa).[145] Lintukuolemat riippuvat alueen linnustosta ja niihin on mahdollista vaikuttaa tuulivoiman sijoittelulla.[146]

Myös lepakoita kuolee tuulivoimaloihin Euroopan unionin ja Pohjois-Amerikan alueella. Lepakot osaavat väistää turbiineja, kun ne eivät ole toiminnassa, mutta liikkuvia siipiä eivät niinkään. Törmäysten lisäksi tuulivoimalan liikkuvan siiven aiheuttama ilmanpaineen muutos saattaa aiheuttaa lähellä lentävälle lepakolle vammoja.[146][147] Appalakkien vuoristossa Yhdysvaltojen itärannikolla suoritettujen tutkimusten mukaan tuulipuistot ovat suurempi uhka alueen paikallisille ja pienempinä ryhminä viihtyville lajeille.[148] Laajemmilla alueilla elävät lajit saavat helpommin lisäyksiä riveihinsä tuulipuistovapailta alueilta.[148] Suomessa lepakoiden törmäykset tuulivoimaloihin ovat verrattain harvinaisia.[146]

Työ- ja elinkeinoministeriön tutkimuksessa tuulivoimaloiden linnusto- ja lepakkovaikutuksista vuodelta 2017 tultiin johtopäätökseen, että Suomeen suunnitellun määrän tuulivoimaloita ei katsota merkittävästi vaikuttamaan linnustoon tai lepakoihin.[146]

Ympäristöjärjestöjen kanta tuulivoiman haittoihin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen luonnonsuojeluliiton Ekoenergia-merkki on asettanut tuulivoiman sijoittamiselle kriteerejä. Niiden mukaan tuulivoima ei saa sijoittua tärkeille maisema-, linnusto-, kulttuuriperintö-, tai luonnonsuojelualueille. Tällaisiksi alueiksi järjestö laskee Luonnonsuojelulain mukaiset luonnonsuojelualueet, luonnonsuojeluohjelmiin kuuluvat kohteet, Natura 2000 -alueet, erämaa-alueet, kaavojen suojelualuevaraukset, Luonnonsuojelulain mukaiset maisema-alueet, Kansallismaisema-teoksessa mainitut maisema-alueet, Unescon maailmanperintökohteet, valtakunnallisesti merkittävät kulttuurihistorialliset ympäristöt sekä FINIBA-linnustoalueet.[149]

Lintujärjestö BirdLife Suomen mukaan tuulivoimaloiden karttamista ruokailussa tai yöpymispaikkojen valinnassa ovat osoittaneet erityisesti vesi- ja kosteikkolinnut mm. Suomessa runsaat sinisorsa, tukka- ja punasotka, telkkä, kapustarinta, kuovi, nokikana, töyhtöhyyppä ja harmaalokki. Järjestö pitää tärkeänä, että tuulivoimaloiden sijaintia valitessa huomioidaan seuraavia tekijöitä: suurien pesimäyhdyskuntien tai tärkeiden ruokailu- tai levähdyspaikkojen läheisyys, lintujen muuttoreittein sijainti suhteessa voimaloihin, lintujen esiintymisen vuodenaikaisvaihtelu ja meri- tai maakotkien yleisyys alueella.[150]

Energeettinen takaisinmaksuaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuulivoimalavalmistaja Vestaksen mukaan voimalan valmistuksen energiamäärä saatiin tuulivoimalla takaisin joissakin kuukausissa 1990-luvulla, kattaen kaikki tuulivoimalan valmistukseen liittyvät seikat.[151] 2020-luvulla tuulivoiman rakentamisen energian takaisinmaksuajan on tutkittu olevan noin 5–8 kuukautta.[152]

Merituulivoima[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Merituulivoima
Kelluva 2 MW tuulivoimala Póvoa de Varzimin edustalla Portugalissa, noin 5 km merellä.

Euroopan yhteisö on maailman merkittävin merituulivoiman tuotantoalue (2013). Suurimmat merituulivoiman tuottajamaat olivat Yhdistynyt kuningaskunta (3 680,9 MW), Tanska (1 270,6 MW), Belgia (571,5 MW), Saksa (520,3 MW), Kiina (428,8 MW), Alankomaat (246,8 MW) ja Ruotsi (211,7 MW).[153]

Tuulivoima-alan etujärjestö Euroopan tuulienergiayhdistys (EWEA) raportoi, että Euroopan yhteisön 73 merituulipuistossa oli heinäkuussa 2014 yhteensä 2 304 merituulivoimalaa. Nämä edustivat 7,3 gigawatin asennettua, sähköverkkoon kytkettyä tuulivoimakapasiteettia. Asennettuja voimaloita oli jonkin verran tätä enemmän, mutta useilta voimaloilta uupui vielä sähkönsiirtoyhteys.[154]

Euroopan tuulienergiayhdistys totesi heinäkuussa 2014 Euroopassa rakennettavan aiempia ennusteita runsaammin tuulivoimaloita maa-alueille. Euroopan komission todettiin puolestaan alentaneen arviotaan yhteisön vuoden 2020 energiatarpeesta 11 prosenttia aiempaa alemmaksi. EWEA:n uudessa, heinäkuussa 2014 julkaistussa arviossa merituulipuistojen ennakoitiin rakennettavan merkittävästi aiempia EWEA:n (2009) ja Euroopan yhteisön (2013) ennusteita vähemmän. Uudempi arvio esitti kolme erilaista vaihtoehtoista näkemystä Euroopan yhteisön maalle ja merille rakennetavan tuulivoimakapasiteetin määräksi vuodelle 2020. Merituulivoiman (ja kaiken tuulivoiman) osuuden Euroopan yhteisön energiantuotannosta arvioitiin kohoavan vuonna 2020 skenaariosta riippuen noin 2,4–3,5 prosenttiin (12,8–16,9 %) yhteisön energiantarpeesta. Rakennettujen merituulipuistojen asennettu kapasiteetti olisi tällöin EU-alueella välillä 19,5–27,8 GW ja vuotuinen energiantuotanto 71,9–102,2 TWh.[155][156]

Suomessa Suomen Hyötytuuli suunnittelee Tahkoluodon merituulipuiston rakentamista Porin Tahkoluodon satama- ja teollisuusalueen edustan merialueelle. Merituulipuisto muodostuu 11 tuulivoimalasta, joiden tuulivoimalakohtainen teho on 5 MW. Tuulivoiman tuotannon uskotaan suuntautuvan tulevaisuudessa yhä enemmän merelle, koska tuuliolosuhteet ovat merellä paremmat ja offshore-ratkaisu mahdollistaa suuren mittakaavan tuulipuistojen rakentamisen.[157] Tahkoluodon alueelle valmistui vuonna 2010 maailman ensimmäinen raskaisiin ja dynaamisiin jääolosuhteisiin rakennettu merituulivoimala, Pori Offshore Pilot. Siellä on pilotoitu merituulivoiman tuotanto-olosuhteita.[158]

Kritiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Amerikkalaisen National Wind Watch -yhdistyksen mukaan suuren mittakaavan tuulivoimatuotannon etuja liioitellaan ja haittoja vähätellään. Yhdistyksen mukaan tuulivoiman merkittäviin haittapuoliin paikallisille yhteisölle lukeutuvat tuulivoimaloiden suuri koko, väistämätön melu, valoilmiöt sekä näistä johtuvat elämänlaadun ja jopa terveyden vaarantuminen. Yhdistys listaa tuulivoimasta aiheutuviksi oireiksi mm. unettomuuden, päänsäryn, tinnituksen, korvien paineen, huimauksen, näön hämärtymisen, sydänongelmat, paniikkikohtaukset ja keskittymisongelmat. Ongelmien todetaan olevan merkityksellisiä alle 2 km:n etäisyydellä suurista tuulivoimaloista. Yhdistys on myös huolestunut tuulivoimaloiden ja niiden infastruktuurin linnuille, lepakoille, hyönteisille ja muille villieläimille aiheuttamista haitoista.[159]

Näitä tuulivoimasta aiheutuvia oireita on kutsuttu tuuliturbiinisyndroomaksi (Wind Turbine Syndrome) pääosin epätieteellisissä ja kyseenalaisissa tutkimuksissa, joita ei ole julkaistu vertaisarvioiduissa tieteellisissä lehdissä. Oireyhtymää ei tunneta missään lääketieteen tautiluokituksissa.[160]

Tanskan, Saksan ja Espanjan vuosien kokemuksenkaan perusteella ei yhdistyksen mukaan ole pystytty osoittamaan, että tuulivoima vähentäisi fossiilisten polttoaineiden ja ydinvoiman käyttöä.[159]lähde tarkemmin? Saksassa uusiutuvien tuuli- ja aurinkoenergian tuki oli vuonna 2013 19,4 miljardia euroa, jonka seurauksena sähkön hinta nousi pilviin.[161]

Tanskalaisen liberalistisen, valtion tukia vastustavan CEPOS -think-thankin mukaan Tanskassa on Euroopan kallein sähkön hinta ja bruttokansantuote on tuulivoimalle maksettavista tuista johtuen 270 miljoonaa dollaria alhaisempi kuin se olisi, jos tuulivoimateollisuuden työvoima työskentelisi muilla aloilla.[162]

Onnettomuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuulivoimakriittinen yhdistys Wind Watch on kerännyt eri lähteistä tietoja yli tuhannesta tuulivoimaloita koskevasta onnettomuudesta. Listattuja tapauksia ovat muun muassa rakennusaikaiset onnettomuudet (sortumat, työtapaturmat ja liikenneonnettomuudet), roottorien tai konehuoneen hajoamiset, tulipalot ja roottoreista putoava jään aiheuttamat vauriot. Näistä rakennusaikaiset onnettomuudet ja työtapaturmat ovat vakavimmat. Roottorien tai konehuoneiden hajoamiset ovat aiheuttaneet yhdistyksen mukaan vakavaa vaaraa tai loukkaantumisia kymmenissä tapauksissa, ja johtaneet kuolemaan yli kolmessakymmenessä tapauksessa vuodesta 1975 lähtien. Sivullisia on loukkaantunut putoavasta jäästä. Voimaloissa esiintyneet tulipalot ovat tuhonneet muutaman voimalan käytännössä kokonaan.[163] Tuulivoimaloiden korkeuden vuoksi paloja on vaikea sammuttaa, ja joissakin tapauksissa tulipalot ovat aiheuttaneet myös maastopaloja.[164]

Onnettomuuksien syinä ovat yhdistyksen mukaan olleet useimmiten puutteellinen tai huolimaton toiminta, rakennusvirheet tai voimalaan iskenyt salama. Talvella roottoreista putoava jää voi aiheuttaa vaaraa lähialueelle. Vakavammissa onnettomuuksissa, joissa voimalan koneisto vaurioituu on vaarana hydrauliikka- ja voiteluöljyjen leviäminen ympäristöön.[163]

Tuulivoimaonnettomuudet ovat vuoteen 2006 mennessä aiheuttaneet 32 kuolemantapausta. Tuotettuun energiaan suhteutettuna tuulivoima aiheutti vuoteen 2000 mennessä noin 0,15 kuolemantapausta TWh:ta kohti.[165] Vastaava luku hiilivoimalle on noin 0,18, vesivoimalle 0,11 ja ydinvoimalle 0,02.[166]

Tuulivoimaonnettomuuksia Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kestävän kehityksen
teemasivu
Teemasivu energia
Ympäristönsuojelun
teemasivu

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ Lindell 2009, s. 329.
  2. ↑ Lindell 2009, s. 330.
  3. ↑ Lindell 2009, s. 331.
  4. ↑ Lindell 2009, s. 331.
  5. ↑ Lindell 2009, s. 331–332.
  1. ↑ Suikula, Joonas: Hajautetun tuotannon hallinta suurjännitteisessä sähkönjakeluverkossa (PDF) (sivut 26) Diplomityö. 2022. Lappeenranta: Lappeenrannan-Lahden Teknillinen Yliopisto LUT. Viitattu 12.10.2023.
  2. ↑ Tietoa tuulivoimasta, Suomen Tuulivoimayhdistys (Arkistoitu – Internet Archive)
  3. ↑ Global Total Installed Capacity [MW] World Wind Energy Association, wwindea.org. Viitattu 5.1.2020. (englanniksi)
  4. ↑ Wind Power Capacity Worldwide Reaches 597 GW, 50,1 GW added in 2018 25.2.2019. World Wind Energy Association, wwindea.org. Viitattu 5.1.2020. (englanniksi)
  5. ↑ Global Wind Report 2018 (pdf) April 2019. Global Wind Energy Council, gwec.net. Arkistoitu 3.12.2019. Viitattu 5.1.2020. (englanniksi)
  6. ↑ Global Status of wind power 2018. Global Wind Energy Council, gwec.net. Arkistoitu 18.11.2018. Viitattu 20.11.2018. (englanniksi)
  7. ↑ BP Global: Wind energy 2018. BP Global, bp.com. Viitattu 20.11.2018. (englanniksi)
  8. ↑ WindEurope: Wind in power 2017 (pdf) helmikuu 2018. WindEurope, windeurope.org. Viitattu 20.11.2018. (englanniksi)
  9. ↑ a b Vuoden 2025 jälkeen merellä syntyy tuulisähköä halvemmalla kuin maalla – Suomen ensimmäinen merituulipuisto testikäytössä Tekniikka & Talous. 1.8.2017.
  10. ↑ Tuulimyllyjen aika – Näin tuulivoima otti ensiaskeleensa www.tieteessatapahtuu.fi. Viitattu 19.10.2022.
  11. ↑ Shepherd, G. Dennis.: Historical Development of Windmill (NASA Contractual Report) wind.nrel.gov. 1990. Arkistoitu 10.2.2019. Viitattu 15.8.2011. (englanniksi)
  12. ↑ Tuulisähkö ja tuulienergia 2012. Fortum. Viitattu 4.9.2012.
  13. ↑ Miten nykyaikainen tuulivoimalaturbiini toimii. Vattenfall. 24.4.2013. Arkistoitu 29.4.2013.
  14. ↑ Faktaa tuulivoimasta -esite, Tuulivoimayhdistys, helmikuu 2005
  15. ↑ Tuulivoimatieto
  16. ↑ "World’s Largest Offshore Wind Turbine – Haliade-X. GE Renewable Energy. Arkistoitu 11.3.2019. (englanniksi)
  17. ↑ Ten of the Biggest Turbines Windpower Monthly. (englanniksi)
  18. ↑ USA and China in race to the top of global wind industry GWEC 2.2.2009 (englanniksi)
  19. ↑ Global Wind Energy Council (GWEC) statistics (englanniksi)
  20. ↑ European Wind Energy Association (EWEA) statistics (englanniksi)
  21. ↑ Global installed wind power capacity (MW) Global wind Energy Council 6.2.2008 (englanniksi)
  22. ↑ a b Wind energy in Europe. 2020 Statistics and the outlook for 2021-2025 (pdf) 2021. Wind Europe, windeurope.org. Viitattu 14.1.2021. (englanniksi)
  23. ↑ a b GWEC Global Wind Report 2021 (pdf) February 2021. Global Wind Energy Council (GWEC). Viitattu 14.1.2022. (englanniksi)
  24. ↑ a b Renewable capacity statistics 2021 (pdf) (s. 13-15; ISBN 978-92-9260-342-7) 2021. International Renewable Energy Agency (IRENA), irena.org. Viitattu 14.1.2022. (englanniksi)
  25. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x Renewable energy statistics 2023 Abu Dhabi: International Renewable Energy Agency, irena.org. Viitattu 22.10.2023. (englanniksi)
  26. ↑ a b Wind energy in Europe. 2022 Statistics and the outlook for 2023-2027 (pdf) February 2023. Wind Europe, windeurope.org. Viitattu 22.10.2023. (englanniksi)
  27. ↑ Global Wind Statistics 2012 (pdf) 11.2.2013. Global Wind Energy Council, gwec.net. Viitattu 1.9.2013. (englanniksi)
  28. ↑ Wind in power. 2012 European statistics (pdf) 02/2013. The European Winds Energy Association, ewea.org. Viitattu 1.9.2013. (englanniksi)
  29. ↑ a b Wind in power. 2014 European statistics (pdf) helmikuu 2015. The European Winds Energy Association, ewea.org. Viitattu 24.2.2014. (englanniksi)
  30. ↑ Wind in power. 2016 European statistics (pdf) Feb. 2017. Wind Europe, windeurope.org. Viitattu 18.2.2017. (englanniksi)
  31. ↑ a b c Arkistoitu kopioGlobal Wind Statistics 2016 (pdf) 10.2.2017. Global Wind Energy Council (GWEC), gwec.net. Arkistoitu 18.2.2017. Viitattu 18.2.2017. (englanniksi)
  32. ↑ a b c d e f g h Wind energy is the alternative; but China driving the growth, selite= Artikkelissa kerrotaan GWEC:n vuosiraportin 2014 mukainen kapasiteettilisäys edellisvuoteen, newsforindia.com, 23.2.2015, viitattu 24.2.2015(englanniksi)
  33. ↑ Wind energy grows by record 8,300 mw in 2008, Smart policies, stimulus bill needed to maintain momentum in 2009 (Arkistoitu – Internet Archive) AWEA 27.1.2009 (englanniksi)
  34. ↑ Status der Windenergienutzung in Deutschland 31.12.2008 DEWI (saksaksi)
  35. ↑ a b c d e Nigeria: World Wind Energy Generation Capacity Hits 369,553 Megawatts, selite= Guardianiin viittaavassa artikkelissa kerrotaan GWEC:n vuosiraportin 2014 mukainen kapasiteettilisäys edellisvuoteen, allafrica.com, 18.2.2015, viitattu 24.2.2015(englanniksi)
  36. ↑ Ännu en milstolpe – 2 TWh i medvind Svensk Energi och Svensk Vindenergi 17.12. 2008 (ruotsiksi)
  37. ↑ a b c d e f g Renewable Energy Statistics 2016 (pdf) International Renewable Energy Agency, irena.org. (englanniksi)
  38. ↑ a b c Global installed wind power capacity (MW) – Regional Distribution. GWEC Global Wind Report 2011. Arkistoitu 21.9.2013. (englanniksi)
  39. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x y z aa ab ac ad ae af Renewable Energy Statistics 2017 (pdf) (ISBN 978-92-9260-018-1 (PDF)) July 2017. International Renewable Energy Agency, irena.org. (englanniksi)
  40. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p Global Wind Statistics 2015 (pdf) 10.2.2016. Global Wind Energy Council, gwec.net. Viitattu 17.2.2014. (englanniksi)
  41. ↑ a b c d e Global Wind Statistics 2014 (pdf) 10.2.2015. Global Wind Energy Council, gwec.net. Viitattu 17.2.2014. (englanniksi)
  42. ↑ Global Wind Report. Annual Market Update 2014 (pdf) maaliskuu 2015. Global Wind Energy Council, gwec.net. Viitattu 17.2.2014. (englanniksi)
  43. ↑ Global Wind Statistics 2013 (pdf) 5.2.2014. Global Wind Energy Council, gwec.net. Viitattu 4.4.2014. (englanniksi)
  44. ↑ Global Wind Energy Outlook: 2000 gigawatts by 2030 2004. Global Wind Energy Council, gwec.net. Arkistoitu 14.4.2015. Viitattu 17.2.2014. (englanniksi)
  45. ↑ a b c d Wind in power. 2015 European statistics (pdf) helmikuu 2016. The European Winds Energy Association, ewea.org. Viitattu 17.2.2014. (englanniksi)
  46. ↑ Tuulivoimahankkeet Suomessa 2018. Suomen Tuulivoimayhdistys ry. Viitattu 22.11.2018.
  47. ↑ Arkistoitu kopioTuulivoimavuosi 2016 toi Suomeen lähes miljardin investoinnit (Lehdistötiedote) 23.1.2017. Suomen Tuulivoimayhdistys ry. Arkistoitu 7.11.2017. Viitattu 27.1.2016.
  48. ↑ Iihin pystytetään Suomen korkeimmat tuulivoimalat 19.10.2011. Helsingin Sanomat. Arkistoitu 27.7.2014. Viitattu 17.7.2014.
  49. ↑ Hannele Holttinen: Suomen tuulivoimakapasiteetti nyt yli 100 MW 28. syyskuuta 2007. VTT. Viitattu 7.12.2007.
  50. ↑ Tuulivoima Motiva, motiva.fi. Viitattu 13.10.2012.
  51. ↑ Valtioneuvoston selonteko kansallisesta energia- ja ilmastostrategiasta vuoteen 2030 (pdf) 31.1.2017. Työ- ja elinkeinoministeriö. Viitattu 21.11.2018.
  52. ↑ Suomen Hyötytuuli. Merituulivoima.
  53. ↑ Ilmatieteenlaitos: Paikallisten tuuliolojen arvioiminen fmi.fi. Arkistoitu 27.9.2007. Viitattu 8.1.2009.
  54. ↑ Ilmatieteenlaitos: Tuulienergia fmi.fi. Arkistoitu 30.4.2008. Viitattu 18.10.2008.
  55. ↑ a b Renewables 2018 Global Status Report: Investment flows 2018. REN21. Viitattu 22.11.2018. (englanniksi)
  56. ↑ Investing in Wind Power AWEA 2005 (englanniksi)
  57. ↑ a b Tietoa tuulivoimasta – Taloudellisuus 2018. Tuulivoimayhdistys. Viitattu 22.11.2018.
  58. ↑ Hakkarainen, Elina: Tuulivoiman kustannukset ja kilpailukyky Kaakkois-Suomessa (PDF) Kandidaatintyö. 19.1.2014. Arkistoitu 4.1.2015. Viitattu 4.1.2014.
  59. ↑ a b Tietoa tuulivoimasta – Investoinnit 2018. Tuulivoimayhdistys. Viitattu 22.11.2018.
  60. ↑ a b Tuulivoiman kustannukset Vaasa Energy Institute. Viitattu 30.12.2014.
  61. ↑ a b Hokka, Niklas: Tuulivoiman oppiminen ja teknologinen kehitys (pdf) Diplomityö. 11.8.2017. Aalto-yliopisto. Viitattu 8.1.2019.
  62. ↑ Renewable Power Generation Costs in 2017 (pdf) 2018. IRENA. Viitattu 22.11.2018. (englanniksi)
  63. ↑ The Economics of Wind Energy tuulivoimasektorin etujärjestö Euroopan tuulienergiayhdistys (EWEA), maaliskuu 2009 (englanniksi)
  64. ↑ Sähkön tuotantokustannusvertailu 2017. Tuulivoimayhdistys. Viitattu 22.11.2018.
  65. ↑ New ground-breaking PPA deals signed in Scandinavia WindEurope. 20.7.2018. (englanniksi)
  66. ↑ Energy Subsidies and External Costs (Nuclear energy averages under 0.4 euro cents/kWh (0.2-0.7), less than hydro, coal is over 4.0 cents (2-10 cent averages in different countries), gas ranges 1-4 cents and only wind shows up better than nuclear, at 0.05-0.25 cents/kWh average.) Marraskuu 2014. World Nuclear Association. Arkistoitu 2.1.2015. Viitattu 2.1.2015. (englanniksi)
  67. ↑ Potentials of wind energy pdf, Enercon (s.4/8) (englanniksi)
  68. ↑ Satojen miljoonien tuulivoimainvestoinnit jumissa – haittaavat Puolustusvoimien tutkia Kaleva.fi. 23. maaliskuuta 2013. Kaleva. Viitattu 23.3.2013. (suomeksi)
  69. ↑ New Wind Farm Causing Problems for Doppler Radar 13. huhtikuuta 2009. Meteorology News. Viitattu 23.3.2013. (englanniksi)
  70. ↑ Windmills Affect Doppler Radar Data MyRainReport.com. 19. heinäkuuta 2011. Viitattu 23.3.2013. (englanniksi)
  71. ↑ Yngve Steinheim: DARWIA – Data Assisted Radar-Windmill Interference Analysis 4. syyskuuta 2006. Sintef. Arkistoitu 14.10.2013. Viitattu 23.3.2013. (englanniksi)
  72. ↑ Moni kunta voisi painaa veroprosenttinsa nollaan tuulivoiman tuottojen ansiosta – katso lista Yle Uutiset. 11.6.2023. Viitattu 12.6.2023.
  73. ↑ a b Savikko, Heikki & Hokkanen, Joonas & Alkula, Veli-Pekka & Rautiainen, Marko & Koutonen, Heini: Tuulivoiman aluetalousvaikutukset työllisyysluvut ja aluetalousvaikutukset eri elinkaaren eri vaiheissa. Raportti. Suomen Tuulivoimayhdistys ry, 17.4.2019. Teoksen verkkoversio (viitattu 4.2.2024).
  74. ↑ a b Maanomistaja voi saada vuokratuloja yhdestä tuulimyllystä jopa 30 000 euroa vuodessa – tuulivoimaloiden maanvuokrat ovat nousseet huimasti parissa vuodessa Maaseudun Tulevaisuus. Viitattu 16.6.2023.
  75. ↑ Energia | Suomeen vyöryvä ulkomainen raha herättää epäilyksen: onko meistä tulossa tuulivoiman hyväksikäytetty banaanivaltio? Helsingin Sanomat. 14.6.2023. Viitattu 16.6.2023.
  76. ↑ Report doubts future of wind power 26.2.2005, The Guradian, theguardian.com, (englanniksi)
  77. ↑ Electricity Consumption and Carbon Dioxide (Arkistoitu – Internet Archive) University of Strathclyde, esru.strath.ac.uk, (englanniksi)
  78. ↑ Wind Report 2005 pdf, s.9, e.on-Netz, eon-netz.com, (englanniksi)
  79. ↑ Wind Turbine Facts (pdf) National Wind. Viitattu 13.10.2012. (englanniksi)
  80. ↑ Manwell, James & McGowan, Jon & Rogers, Anthony: Wind Energy Explained – Theory, Design and Application, s. 507. John Wiley & Sons, 2009. ISBN 978-0-470-01500-1. (englanniksi)
  81. ↑ Operation and mantenance costs EWEA. Arkistoitu 5.9.2012. Viitattu 13.10.2012. (englanniksi)
  82. ↑ No big drop in performance as turbines get older Windpower Monthly. 4.3.2013. Windpower Mothly. Viitattu 1.1.2015.
  83. ↑ a b c d e f Vanhoja tuulivoimaloita puretaan pian kiihtyvää tahtia – tuulivoimakriitikon mielestä rahaa ei ole tarpeeksi ja maksajaksi voivat joutua maanomistajat Yle Uutiset. Viitattu 30.5.2021.
  84. ↑ a b c d e Suomen ensimmäisen tuulipuiston purkajia odotti yllätys – Pala myllyn lapaa pääsi mukaan kansainväliseen lasikuidun kierrätyskokeiluun Yle Uutiset. Viitattu 30.5.2021.
  85. ↑ a b Tuulivoimaloiden lavat ovat hankalia kierrättää – 12 tonnin painoisen lavan käsittely on työlästä ja kierrättämisen prosessitkin vasta tekeillä Yle Uutiset. Viitattu 30.5.2021.
  86. ↑ Support Schemes for Renewable Energy, A Comparative Analysis of Payment Mechanisms in the EU (PDF) 2005. European Wind Energy Association EWEA. Viitattu 7. 12.2007. (englanniksi)
  87. ↑ Syöttötariffit vihdoin käyttöön Lumituuli Oy 24.03.2011
  88. ↑ EU:n ilmastopolitiikan hintaan voidaan vaikuttaa (Arkistoitu – Internet Archive), Piia Aatola ja Kimmo Ollikka. Kirjoittajat ovat tutkijoita Valtion taloudellisessa tutkimuskeskuksessa. Helsingin Sanomat Vieraskynä, 21.2.2014.
  89. ↑ Uusiutuvalla energialla tuotetun sähkön tukijärjestelmä käyttöön (Arkistoitu – Internet Archive) TEM 24.3.2011
  90. ↑ Syöttötariffijärjestelmä sulkeutumassa tuulivoimaloiden osalta (Arkistoitu – Internet Archive) TEM 3.9.2015
  91. ↑ Syöttötariffin tukiperusteet Energiavirasto. Viitattu 4.9.2015.
  92. ↑ Sipilän hallitus myönsi: Tuulivoimaloiden tukeminen liian kallista Suomen Kuvalehti 3.9.2015
  93. ↑ a b c Tuulivoima | Suomessa rakennetaan tänä vuonna tuulivoimaa yli miljardilla eurolla: ”Fingridin arvion mukaan 1 000 megawatin investoinnit vuosittain olisivat uusi normaali” Helsingin Sanomat. 29.5.2021. Viitattu 30.5.2021.
  94. ↑ Wind at work – wind energy and job creation in the EU (PDF) (s.7) EWEA. Viitattu 13.10.2012. (englanniksi)
  95. ↑ Green Growth (PDF) Maaliskuu 2012. EWEA. Viitattu 2.1.2015. (englanniksi)
  96. ↑ Jobs from Renewable Energy and Energy Efficiency (PDF) EESI. Viitattu 13.10.2012. (englanniksi)
  97. ↑ Wind Energy The Facts EWEA 2004 s. 127–136, (englanniksi)
  98. ↑ Projecting Wind Power Youtube-video, 2013, Mervento and Saba Tuulivoima
  99. ↑ World Wind Energy Association WWEA
  100. ↑ International Wind Energy Development World Market Update 2007, Forecast 2008-2012 BTM Consult Press Release 23.3.2008 (englanniksi)
  101. ↑ a b Global market share of the world's leading wind turbine manufacturers in 2013, based on sales in gigawatts viitattu 24.3.2015 (englanniksi)
  102. ↑ Wind energy barometer 2007 – EurObserv’ER Systèmes solaires Le journal des énergies renouvelables n° 177, s. 71–90, 2/2007
  103. ↑ Tuulivoimayhtiö Winwind konkurssiin 3.10.2013, yle.fi
  104. ↑ Uusiutuvan energian syöttötariffi 2010. Työ- ja elinkeinoministeriö. Viitattu 13.10.2012.
  105. ↑ Syöttötariffit vihdoin käyttöön 24.3.2011. Lumituuli Oy. Viitattu 13.10.2012.
  106. ↑ Virta, Ismo: Tuulivoima saa valtion tukea yli kaksi kertaa sähkön markkinahinnan verran. Talouselämä. 26.6.2012. Arkistoitu 24.9.2015.
  107. ↑ Tuuli puhaltaa kallista sähköä 14.4.2013, Pohjolan Sanomat, pohjolansanomat.fi, viitattu 24.3.2015
  108. ↑ Tutkimus hehkuttaa tuulivoiman edullisuutta – Heitetään siis syöttötariffi romukoppaan! (Arkistoitu – Internet Archive) 15.2.2015, talouselama.fi, viitattu 24.3.2015
  109. ↑ Korpela, Aki: SMG-4500 Tuulivoima – luento 6 tut.fi. 16.4.2012. Viitattu 31.12.2014.
  110. ↑ Tuulivoimasanastoa Suomen Tuulivoimayhdistys ry. Arkistoitu 31.12.2014. Viitattu 31.12.2014.
  111. ↑ Tuulivoimaloiden kapasiteettikerroin Tuulivoimayhdistys.fi. Viitattu 23.10.2023.
  112. ↑ Joshua Gillin: 'America is No. 1 in wind power,' Obama says Tampa Bay Times, PolitiFact. 21.1.2015. politifact.com. Viitattu 26.1.2015.
  113. ↑ Hiilivoima tekee paluuta Saksassa – uusissa voimaloissa joustavuus on valttia 3.9.2012. Tekniikka & Talous. Arkistoitu 16.12.2013. Viitattu 29.5.2014.
  114. ↑ Sharman, Hugh (May 2005). "Why Wind Power Works in Denmark" (PDF). Proceedings of ICE, Civil Engineering: 66–72. Thomas Telford, Ltd.. Viitattu 2015-02-21.  (Arkistoitu – Internet Archive)
  115. ↑ Grid pays £6m to turn off wind farm turbines 15.5.2013. Herald Scotland. Viitattu 11.11.2013.
  116. ↑ Suomen tuulivoimatilastot (PDF) Wind energy statistics in Finland 2013. VTT. Viitattu 14.2.2015. (englanniksi)
  117. ↑ Talouselämä, Matti Kankare, 8.9.2011, Taas murtui yksi tuuleen rakennettu tuulivoimauskomus[vanhentunut linkki]
  118. ↑ The Impact of Large Scale Wind Power Production on the Nordic Electricity System
  119. ↑ [1] VTT: Tuulivoiman säätö- ja varavoimatarpeesta Suomessa
  120. ↑ VTT: Tuulivoiman vaikutukset sähköjärjestelmään (Arkistoitu – Internet Archive)
  121. ↑ Fingrid varautuu liittämään 2000 MW tuulivoimaa Suomen kantaverkkoon. Fingrid - Lehdistötiedotteet. 9.9.2008. Arkistoitu 25.5.2012.
  122. ↑ IMPACT OF INCREASED AMOUNTS OF RENEWABLE ENERGY ON NORDIC POWER SYSTEM OPERATION Entsoe 31.08.2010
  123. ↑ Hannele Holttinen: Tuulivoiman vaikutukset sähköjärjestelmään (pdf) 24.3.2006. VTT. Arkistoitu 9.12.2008. Viitattu 1.9.2008.
  124. ↑ Hannele Holttinen: Tuulivoiman vaikutukset sähköjärjestelmään (PDF) (sivu 25) 24.3.2006. VTT. Arkistoitu 9.12.2008. Viitattu 1.9.2008.
  125. ↑ Bullis, Kevin. "Wind Turbines, Battery Included, Can Keep Power Supplies Stable" Technology Review, 7 Toukokuu 2013. Haettu: 29 Kesäkuu 2013.
  126. ↑ DENSY - Hajautettujen energiajärjestelmien teknologiaohjelma 2003-2007. Tekes. Arkistoitu 9.1.2008.
  127. ↑ Taistelu tuulimyllyjen puolesta pohjalainen.fi -sivulla (suomeksi)
  128. ↑ Tuulivoiman järjestelmävaikutusten arviointi. Tekes. Arkistoitu 3.3.2009.
  129. ↑ Tuulivoimaloiden melun syntytavat ja leviäminen 2007 Ympäristöministeriö
  130. ↑ a b Tuulivoimalan äänet 8.3.2016. Motiva. Viitattu 19.2.2017.
  131. ↑ Pedersen, Eja: Perception and annoyance due to wind turbine noise - a dose-response relationship (PDF) The Journal of the Acoustical Society of America. 2004. Viitattu 12.1.2019.
  132. ↑ Janssen, Vos, Henk, Sabine A.,Eisses, Arno R, Pedersen, Eja: Exposure-response relationships for annoyance by wind turbine noise: a comparison with other stationary sources (PDF) The Journal of the Acoustical Society of America. 2009. UK: Institute of Acoustics. Viitattu 12.1.2019.
  133. ↑ Hongisto, Valtteri: Tuulivoimamelun terveysvaikutukset (PDF) Työterveyslaitos. Viitattu 7.1.2018.
  134. ↑ Jenni Joensuu: Tutkija: Tuulivoima ei aiheuta terveyshaittoja, mutta oireet ovat todellisia YLE. 12.7.2017. Viitattu 12.1.2019.
  135. ↑ Tuulivoiman terveys- ja ympäristövaikutusten selvitykset alkavat Valtioneuvosto, työ- ja elinkeinoministeriö. 7.3.2017.
  136. ↑ Suomen Työ- ja Elinkeinoministeriö – Tuulivoimaloiden tuottaman äänen vaikutukset terveyteen urn.fi. Viitattu 2.11.2018. (suomeksi)
  137. ↑ Tuulivoimaloiden infraääni ja terveys Valtioneuvoston kanslia - Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan artikkelisarja 11/2020
  138. ↑ Valtioneuvosto: Valtioneuvoston asetus tuulivoimaloiden ulkomelutason ohjearvoista finlex.fi. 27.8.2015. Viitattu 12.1.2019.
  139. ↑ Jakobsen, Jorgen: Danish Regulation of Low Frequency Noise from Wind Turbines Journal of Low Frequency Noise, Vibration and Active Control. 2012. Arkistoitu 22.8.2014. Viitattu 1.1.2015. (englanniksi)
  140. ↑ Timo Lanki: Tuulivoimatuotannon terveys- ja ympäristöhaitat, Ympäristö ja Terveys lehti, 10/2012
  141. ↑ Tuulivoima tyrmättiin Uudessakaupungissa 14.4.2015
  142. ↑ Tuulivoima pääsee Pöytyälle neuvotellen 28.4.2015
  143. ↑ Pori rajoittaa voimakkaasti_tuulivoiman rakentamista 31.8.2015
  144. ↑ Wind-Wildlife Frequently Asked Questions AWEA
  145. ↑ Jarmo Koistinen: Tuulivoimaloiden linnustovaikutukset (s.31) 2004. Ympäristöministeriö. Viitattu 1.4.2008.
  146. ↑ a b c d Meller, Kalle: Kirjallisuusselvitys tuulivoimaloiden vaikutuksista linnustoon ja lepakoihin (PDF) 2017. Työ- ja elinkeinoministeriö. Viitattu 12.1.2019.
  147. ↑ Tuulivoimalat vaarallisia lepakoille Yleisradio 27.8.2008
  148. ↑ a b Tuulivoima on joillekin lepakkolajeille vaarallisempaa kuin toisille – Tutkijat selvittivät miksi T&T. Viitattu 20.3.2016.
  149. ↑ Tuulivoima. Ekoenergia-merkki, Suomen Luonnonsuojeluliitto. Arkistoitu 25.5.2012.
  150. ↑ Tuulivoimaloiden rakentamisen ja käytön vaikutuksista lintuihin Suomessa. BirdLife Suomi. Arkistoitu 30.4.2010.
  151. ↑ The energy balance of modern wind turbines 1997 The energy balance of modern wind turbine 1997
  152. ↑ UKK: Usein kysytyt kysymykset Tuulivoimayhdistys.fi. Viitattu 23.10.2023.
  153. ↑ Global cumulative installed offshore capacity in 2013 (MW)  (jpg-kuva ) Global Wind Energy Council . 4/2014 . Viitattu 1.9.2014 . (englanniksi)
  154. ↑ The European offshore wind industry – key trends and statistics 1st half 2014 pdf, heinäkuu 2014, ewea.org, viitattu 1.9.2014, (englanniksi)
  155. ↑ Wind energy scenarios for 2020 pdf, heinäkuu 2014, ewea.org, viitattu 1.9.2014, (englanniksi)
  156. ↑ 4.9 GW of new offshore wind capacity under construction in Europe 14.7.2014, ewea.org, viitattu 1.9.2014, (englanniksi)
  157. ↑ Suomen Hyötytuuli. Lisää merituulivoimaa (Arkistoitu – Internet Archive)
  158. ↑ Suomen Hyötytuuli. Merituulivoima.
  159. ↑ a b National Wind Watch wind-watch.org. Viitattu 7.12.2007. (englanniksi)
  160. ↑ Hongisto, Valtteri: Tuulivoimamelun terveysvaikutukset, s. 39. Työterveyslaitos, 2014. ISBN 978-952-261-488-9. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 24.12.2014). (Arkistoitu – Internet Archive)
  161. ↑ Uusiutuvien energiamuotojen tuki nosti sähkön hinnan pilviin Saksassa hs.fi. Arkistoitu 24.1.2014. Viitattu 24.1.2014.
  162. ↑ Wind Energy:The Case of Denmark cepos.dk. Arkistoitu 21.5.2010. Viitattu 17.8.2010.
  163. ↑ a b https://web.archive.org/web/20081203110153/http://www.wind-watch.org/documents/wp-content/uploads/accidents-1nov2006.xls
  164. ↑ Experts try to determine wind farm blaze cause ABC News Online. 23.1.2006. Australian Broadcasting Corporation. Viitattu 3.12.2007. (englanniksi)
  165. ↑ Gipe, Paul: Contemporary Mortality Rates in Wind Energy (Arkistoitu – Internet Archive). Wind-Works, 2006.
  166. ↑ Hirschberg, S. & Strupczewski, A: Comparison of Accident Risks in Different Energy Systems, IAEA bulletin Vol 41, 1999
  167. ↑ Keski-Petäjä, Miia: Jarrujen pettäminen aiheutti luultavasti Ugin tuulivoimalapalon. Turun Sanomat. 26.8.2004. Arkistoitu 7.1.2024.
  168. ↑ Pelastuslaitoksella harvinainen hälytys Haminassa – alue jouduttiin eristämään roihuavan tuulivoimalan vuoksi
  169. ↑ Villiintynyt tuulivoimala puretaan – turvatoimia tiukennettu
  170. ↑ Pyhäjoen Mäkikankaalla tuulivoimalasta katkesi lapa
  171. ↑ Elina Karjalainen: Tuulivoimala syttyi tuleen Vaalassa. Kainuun Sanomat, 16.2.2024. Alma Media.
  172. ↑ Harjumaa, Marika: Tuulimyllyn lapa hajosi ja sen osia putosi Jämijärvellä – pelastuslaitos eristi alueen YLE Onnettomuudet. 4.2.2024. Viitattu 4.2.2024.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Tuulivoima.
Uusiutuva energia ja kestävä kehitys
Aurinkovoima:

aurinkokenno | aurinkolämmitys | aurinkokeräin | keskittävä aurinkovoima | aurinkojäähdytys

Tuulivoima:

merituulivoima | luettelo merituulivoimasta | tuulipuisto | tuulimylly

Vesivoima:

aaltoenergia | vuorovesienergia | vuorovesimylly

Maa, vesi ja ilma:

geoterminen energia | maalämpö | ilmalämpöpumppu | ilma-vesilämpöpumppu | ilmavirtavoimala

Biologinen:

biomassa | energiakasvit | puupolttoaine | pelletti | biopolttoaine | bioetanoli | E85 | biodiesel | biokaasu

Kemiallinen:

polttokenno | vetytalous | metanolitalous

Muuta

energiansäästö | energiatehokkuus | fuusioreaktori | vihreä sähkö | hajautettu energiantuotanto | sähköntuotanto | lämmöntuotanto | kaukolämpö | energiankulutus| valaistus | tuontisähkö | säätövoima | lämmön varastointi | sähkön varastointi | kuljetus | sähköauto | hybridiauto | joukkoliikenne | kimppakyyti

Energiantuotanto
Käsitteitä:

energiansäästö · hajautettu tuotanto · kaukolämpö · lämmöntuotanto · sähköntuotanto · säätövoima · varavoima · lämpöenergian varastointi · energian varastointi

Uusiutumaton energia:
Fossiilinen: hiilivoima · maakaasuvoima · maaöljy
Muut: turvevoima · ydinvoima
Uusiutuva energia:

aaltovoima · aurinkoenergia · biomassa · geoterminen energia · tuulivoima · vesivoima

 

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Tuulivoima&oldid=22223335”