Vihreä sähkö

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Vihreä sähko on yhteisnimitys vähän tai ei lainkaan saastuttavilla, uusiutuvilla energiamuodoilla tuotetulle sähkölle.[1] Luokkaan lasketaan yleensä maalämpö, tuulivoima, aurinkoenergia ja vuorovesivoimalat, biomassan poltto, biokaasu ja vesivoima, joskus myös jätteiden poltto.

Vihreän sähkön etuihin luetaan Suomessa kotimaisuus ja työllistämisvaikutukset: fossiilisiin polttoaineisiin verrattuna kustannuksista on suurempi osa työ- kuin materiaalikustannuksia.[2]. Myös omavaraisuus on merkittävä näkökohta.

Vihreä sähkö sähkötuotteena[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Iso osa suomalaisista sähkönmyyjistä myy vihreän sähkön tuotteita. Vihreä sähkötuote on sähkösopimus, jossa sähkön myyntiä valvotaan seuraamalla myydyn vihreän sähkön määrää ja vertaamalla sitä tuotannon määrään. Vihreän sähkön ostamisen vaikutus perustuu kysynnän ja tarjonnan lakiin. Vihreän sähkön kysynnän kasvaessa sen hinta ja samalla tuottavuus nousee. Samalla sekasähkön kysyntä laskee ja kannattavuus heikkenee.

Vihreän sähkön myyntiä valvoo yritys itse. Ainoa sähkömarkkinoista riippumaton vihreän sähkön valvontajärjestelmä Suomessa on Ekoenergia-merkintä.

Yhteiskunnan tuki tuotannolle[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuki on joko investointitukea, takuuhintaa tuotetusta sähköstä tai erilaisia verohelpotuksia. Tehokkain tukitapa on ollut takuuhinta tuotannolle. Suomessa KTM tukee vihreän sähkön käyttöönottoa. Yleiseen sähköverkkoon liitettävä voimala voi saada KTM:n investointitukea 20–35 %. Ympäristöystävällisen sähkön tuottajalle palautetaan lisäksi sähkövero. Energiarahoitusta voi hakea myös EU:n aluekehitysrahastosta.[3]

Takuuhinta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Takuuhinta on taannut että projektit on toteutettu nopeasti ja laitosten luotettavuuteen ja tuotantoon on panostettu voimakkaasti. Kokemuksen mukaan takuuhinta on ylivoimaisesti tehokkain tapa kannustaa yrityksiä ja maatiloja investoimaan uusiutuvaan energiaan. Se on käytössä seuraavissa EU-maissa: Itävalta, Tanska, Ranska, Saksa, Espanja, Italia, Yhdistynyt Kuningaskunta, Portugali, Alankomaat, Kreikka, Irlanti, Luxemburg, Tšekki, Unkari, Latvia, Liettua, Slovakia, Slovenia, Bulgaria, Romania ja Viro.[4]

Edistäminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Työ- ja elinkeinoministeriö (TEM) rahoittaa Suomessa energiansäästöön, energian tehokkaaseen käyttöön ja uusiutuvan energian käyttöön ja tuotantoon liittyvää informaatiotoimintaa mm. Motiva Oy:n kautta. Motiva on valtionyhtiö ja sen päärahoittaja on TEM. [3] Motivan vuoden 2001 rahoituksessa uusiutuvien energialähteiden edistämiseen oli varattu 300 000 euroa. Tästä 80 % käytettiin bioenergian edistämiseen.[5]

Maailmanmarkkinat ja vienti Suomesta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Bioenergian maailman markkinat ovat 3 miljardia euroa/vuosi ja kasvu 2–3 %/vuosi.[6]
  • Tekesin selvityksen mukaan tuulienergian markkinat olivat vuonna 2004 noin 8 miljardia euroa ja vuonna 2006 yli 10 miljardia euroa. Kasvu 16 % vuodessa. [7] Toisen lähteen mukaan vuonna 2006 maailmassa asennettujen uusien tuulivoimalaitteistojen arvo oli 18 miljardia euroa ja kapasiteetin vuosikasvuennuste 32 %[8]
  • Suomen tuulivoimateknologian viennin arvo oli 200 milj. euroa 2001 ja 70 milj. euroa 1998.[5]

Kaikkiaan oli vuoteen 2011 mennessä syntynyt alan vientiä noin 360 miljoonaa ja 1 200 työpaikkaa, kun sitä oli tuettu noin 200 miljoonalla eurolla.[9]

Ympäristöhaitat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uusiutuvan energian ympäristöhaitat ovat eri tuotantomuodoilla erilaiset. Tuulivoiman merkittävimmät haittavaikutukset liittyvät lintujen pesintään, ruokailuun ja muuttoreittien häiriintymiseen sekä maisemahaittoihin. Vesivoima puolestaan heikentää vaelluskalojen elinolosuhteita. Suomessa vihreää sähköä myydään nämä ympäristöhaitat huomioon otettuna Suomen luonnonsuojeluliiton Ekoenergia-merkin alla. Merkki on maan ainoa ympäristömerkki energialle.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Vaihda Virtaa-kampanja
  2. VaihdaVirtaa / Työllistäminen
  3. a b Kauppa- ja teollisuusministeriön energiarahoitus
  4. Satu Hassi: Energiakonsulteille töitä. TEK – Tekniikan akateemiset 3/2007 s.27.
  5. a b Uusiutuvien energialähteiden edistämisohjelman arviointi Kauppa- ja teollisuusministeriö, (toim. Pentti Leino, Electrowatt-Ekono Oy) 62 s., 19.02.2003.
  6. Climbus 2/2006
  7. Climbus 2/2006
  8. Global wind energy markets continue to boom – 2006 another record year. Global Wind Energy Council, 2.2.2007
  9. Tarkastusvirasto arvostelee: Suomen vihreän tekniikan ohjelmat flopanneet, Talouselämä, 5.6.2011.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]