Merituulivoima

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Middelgrunden tuulipuisto Tanskassa

Merituulivoima eli offshore-tuulivoima on merelle rakennettujen tuulivoimaloiden tuottamaa tuulivoimaa. Merituulivoimaloissa käytetään maatuulivoimateknologiaa. Kehitys on yhteistyötä monien alojen kanssa, kuten öljy- ja kaasuteknologian, logistiikan ja siirtotekniikan. Kehityksessä on useita haasteita, mutta jo nyt ennustetaan, että merituulivoima on yksi pääkeinoista saavuttaa Euroopan Unionin EU:n asettama 20 % tavoite uusiutuvaa energiaa, mikäli tarvittat poliittiset päätökset ja teollisuuden piirissä tarvittavat päätökset tehdään.[1]

Vuoteen 2020-2030 mennessä merituulivoimakapasiteetiksi ennustetaan 13 % nykysähkön kulutuksesta Belgian, Tanskan, Ranskan, Saksan, Britannian, Hollannin ja Norjan alueella.[2]

Nykytilanne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2007 merituulivoimaa oli 1 123 MW yhteensä 25 kohteessa. Vuonna 2006 merituulivoiman osuus oli 1,8 % tuulivoimasta, mutta se tuotti 3,3 % tuulivoiman sähköstä.[1]

Merituulivoima EU:ssa (MW)[3][4]
Maa 2006 2007 2008
Tanskan lippu Tanska 426 426 426
Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Britannia 304 404 566
Ruotsin lippu Ruotsi 24 134 134
Alankomaiden lippu Alankomaat 127 127 247
Irlanti 25 25 25
Suomen lippu Suomi 0 0 24
Saksan lippu Saksa 7 7 12
EU27 913 1 123 1464

Kehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosina 2008 – 2009 merituulivoimaa valmistuu Britanniassa 800 MW, Tanskassa 200 MW, Ruotsissa 140 MW, Hollannissa 120 MW, Ranskassa 105 MW, Saksassa 60 MW ja Belgissa 30 MW. Vuoden 2008 lopussa 80% markkinoista on Tanskassa ja Britanniassa.[1]

Merituulivoiman kehittämiseksi säädetään EU:n lainsäädäntöä ja luodaan sähköverkkorakenteita. Investoijat edellyttävät vamuutta ja vakautta. Toistaiseksi laajan mittakaavan edut puuttuvat. Tutkimukseen ja kehitykseen tarvitaan resursseja.[1]

Ennuste[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bundesverband Wind Energie mukaan merituulivoiman määrä lisääntyy tulevina vuosina merkittävästi, koska turbiinit tuottavat merellä vielä tehokkaammin energiaa kuin maalla. European Wind Energy Association (EWEA) ennustaa Euroopan merituulivoimaksi 10 GW vuonna 2010 ja 70 GW vuonna 2020.

EWEAn merituulivoimaraportti ennusti merituulivoiman määräksi 20-40 GW vuonna 2020. Vain 5 % pohjanmeren pinta-alasta voisi tuottaa 25 % koko Euroopan sähköstä. Koska kehityksessä on yhä esteitä, raportti ennusti merituulivoiman määräksi 4 % Euroopan sähköstä vuonna 2020. Se on 50 % nykyisestä suuresta vesivoimamäärästä.[1]

Hinta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Merituulivoima on uutta kehittyvää tekniikkaa ja sen investointihinta on tällä hetkellä ja ennusteissa kaksinkertainen maatuulivoimaan verrattuna ilmeisesti johtuen vaativammasta perustuksista ja siirtokaapeleista. Hintaeroa tasoittaa se seikka, että täystuulisuus on EWEA:n mukaan merellä on 4 000 tuntia ja maalla 2000-2500 tuntia vuodessa.[5]

Merituulivoima eri maissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen ensimmäinen merituulivoimala pystytettiin Porin Tahkoluodon merialueelle heinäkuussa 2010. Suomen Hyötytuuli Oy:n omistaman voimalan teho on 2,3 MW.[6] Tammikuussa 2014 ilmoitettiin, että Suomen ensimmäisestä merituulipuistosta kilpailee kuusi eri sijoituspaikkaa ja seitsemän yritystä. Työ- ja elinkeinoministeriö myöntää vuoden 2014 aikana 20 miljoonan euron tuen hankkeelle, jonka se arvioi olevan kokonaisvaltaisesti paras.[7]

Tanska[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tanska on edelläkävijä sekä tuulivoimassa että merituulivoimassa Euroopassa. Vuonna 2006 Tanskan osuus koko Euroopan Unionin merituulivoimasta oli 47 % ja vuonna 2007 osuus oli yhä 38 %.

Norja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuulivoimaa pidetään potentiaalinen kultakaivoksena norjalaiselle teollisuudelle. Norjalaisten energiatutkijoiden mukaan tuulivoimasta voi tulla yhtä suuri myyntimenestys kuin öljystä. Öljyä viedään 2 500 TWh/vuosi ja maan tuulivoimapotentiaali on 14 000 TWh. Asiantuntijat ennustavat 20 TWh tuotantoa jo vuonna 2020. Aker Kværner on osallistunut Ranskan ja Saksan merituulivoiman rakentamiseen. Statoil Hydro kehittää tuulivoimaa Enovan tuella.[8]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Delivering Offshore Wind Power in Europe Policy recommendations for large-scale deployment of offshore wind power in Europe by 2020, EWEA 2007
  2. Energy r/evolution, a sustainable world energy outlook, Greenpeace, EREC s.4
  3. Wind energy barometer 2008 EurObserv’ER Systèmes solaires Le journal des énergies renouvelables n° 183, 2/2008
  4. Wind energy barometer 2008 EurObserv’ER Systèmes solaires Le journal des énergies renouvelables n° 189, 4/2009, s.54
  5. The Economics of Wind Energy EWEA maaliskuu 2009
  6. Merellinen offshore-tuulivoimala Tahkoluotoon 20.7.2014. Yle Uutiset. Viitattu 4.3.2014.
  7. Suomen ensimmäinen merituulipuisto on kuuden hankkeen kilpa 30.1.2014. Aamulehti. Viitattu 4.3.2014.
  8. Vindkraft kan bli like stort som olje, Vindkraft kan bli en like stor eksportartikkel som olje og gass. Mulighetene er grenseløse, ifølge Sintef-forsker Adressa 24.1.2008

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]