Tuulivoima Alankomaissa
Tuulivoiman osuus kokonaisenergian kulutuksesta Alankomaissa oli vuonna 2017 vähäinen.[1] Vuonna 2021 maan merituulivoiman kokonaiskapasiteetti oli noin 2,5 gigawattia. Vuoteen 2023 mennessä sen odotetaan kasvavan 4,5 gigawattiin, joka vastaisi 3,3 % Alankomaiden kokonaisenergian tarpeesta.[2] Vuonna 2020 maan maatuulivoiman kokonaiskapasiteetti oli puolestaan noin 4,1 gigawattia.[3]
Alankomaat on linjannut, että vuoteen 2050 mennessä kaiken maan energian on oltava peräisin uusiutuvista lähteistä. Tuulivoima on tavoitteen saavuttamisessa tärkeässä asemassa.[2][4] Maan hallituksen tavoitteena on kasvattaa hallituksen alaisena olevan merituulivoiman osuutta niin, että vuodesta 2026 alkaen valtion ei enää tarvitsisi avustaa uusia merituulivoimaloita.[1] Marraskuussa 2021 hallitus julkistikin ohjelman, joka vuosina 2022–2027 toimiessaan kasvattaisi merituulivoiman määrää ja samalla vähentäisi hiilidioksidipäästöjen määrää EU:n ilmastotavoitesuunnitelman vuodelle 2030 mukaisesti. Alankomaiden merituulivoiman kokonaiskapasiteettitavoite vuodelle 2030 on 22,2 gigawattia.[5]
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kiinnostus tuulivoimaan kasvoi Alankomaissa voimakkaasti vuoden 1973 öljykriisin jälkeen. Ensimmäinen kansallinen tutkimusohjelma aloitettiin vuonna 1976 tuulivoiman potentiaalin selvittämiseksi. Yleinen näkemys oli, että Alankomaista tulisi tulla maailmanlaajuinen johtaja tuulivoiman hyödyntämisen suhteen. Tutkimusohjelman tulokset vahvistivat tuulivoiman mielikuvaa oli lupaavana energianlähteenä. 1970–1980-luvuilla Alankomaat keskittyi tekemään teknisiä parannuksia tuulivoimaloihin.[6]
1980-luvun alussa Alankomaiden hallitus asetti kansallisen tavoitteen kasvattaa tuulivoimalla tuotetun energian määrää maassa 1 gigawattia vuoteen 2000 mennessä. 1990-luvulla käyty huolestunut keskustelu ilmastonmuutoksesta vaikutti siihen, että tuulivoimaa pidettiin yhtenä Alankomaiden tärkeimmistä uusiutuvan energian vaihtoehdoista. Samaan aikaan tuulivoiman mainetta alkoivat toisaalta heikentää kansalaisten ja paikallisten järjestöjen huolet siitä, että tuulivoimalat rumensivat maisemaa ja aiheuttivat meluhaittaa ja lintujen kuolemia. Myös alankomaalaisia poliitikkoja kääntyi tuulivoimaa vastaan perustellen kantansa sillä, että tuulivoima ei ollut tarpeeksi taloudellinen energianlähde. Tuulivoiman kohtaama vastustus oli pääsyynä sille, että 1990-luvulla kävi selväksi, että Alankomaat ei saavuttaisi 1980-luvulla asetettua 1 gigawatin tavoitetta.[6]
2000-luvulla merituulivoima alkoi saada kannatusta. Merituulivoimaloiden rakentamista vaikeutti kuitenkin etenkin rahoituksen saamisen epävarmuus valtiolta.[6]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Alankomaiden energiasektori: Euroopan energiahubin uudet tuulet? Ulkoministeriö. Viitattu 7.1.2022.
- ↑ a b Offshore wind energy www.government.nl. 26.7.2017. Ministerie van Algemene Zaken. Viitattu 7.1.2022. (englanniksi)
- ↑ Green electricity production up by 40 percent Statistics Netherlands. Viitattu 7.1.2022. (englanniksi)
- ↑ Wind energy on land - Renewable energy - Government.nl www.government.nl. 26.7.2017. Ministerie van Algemene Zaken. Viitattu 7.1.2022. (englanniksi)
- ↑ The Netherlands Plans to Nearly Double 2030 Offshore Wind Target Offshore Wind. 11.11.2021. Viitattu 7.1.2022. (englanniksi)
- ↑ a b c Ogg, Frits: ”The Netherlands; review of existing data and reports on public policies for wind farm development”, THE NETHERLANDS, s. 3 - 7. WWEA, KWEIA, 2018. Teoksen verkkoversio.