Kiinteistövero Suomessa

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Kiinteistövero on Suomessa maan ja sillä olevien rakennusten arvoon perustuva vero, jonka kiinteistön omistaja maksaa vuosittain tontin tai tilan sijaintikunnalle. Vero määrätään sille joka omistaa kiinteistön kalenterivuoden alkaessa. Veron suuruus on kiinteistöveroprosentin mukainen osuus kiinteistön arvosta. Veroprosentin suuruudesta päättää kunnanvaltuusto eduskunnan säätämien ala- ja ylärajojen mukaisesti.

Kiinteistöveron taustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuotuinen kiinteistövero otettiin käyttöön vuonna 1993 korvaamaan hajanaista kiinteistöihin kohdistuvaa verotusta. Kiinteistövero korvasi kiinteistöjen harkintaverotuksen, asuntotulon verotuksen ja katumaksun. Samassa yhteydessä poistettiin manttaalimaksu. Sen tuotto on helposti arvioitavissa ja se on kunnalle vakaa ja varma verotuskohde, koska kiinteistöjen määrä on tasainen, ja kasvu kunnan kontrolloitavissa.

Verotuksen toimittaa verovirasto, joka myös vahvistaa kiinteistön verotusarvon eli todennäköisen luovutushinnan. Rakennusten ja rakennelmien, kuten vaikkapa vesivoimalaitoksen, arvona pidetään jälleenhankinta-arvoa, josta tehdään iästä riippuva vähennys. Kiinteistöveroa ei tarvitse maksaa vesialueesta, metsästä, maatalousmaasta eikä puolustusvoimien käytössä olevista kiinteistöistä.

Kiinteistöveron eri muodot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kiinteistöveron määrä vaihtelee kiinteistön käyttötarkoituksen tai rakennusvaiheen mukaan:

Yleinen kiinteistövero[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tonttia eli maapohjaa verotetaan yleisen kiinteistöveroprosentin mukaan[1]. Kiinteistöveroa ei makseta esimerkiksi metsästä, maatalousmaista, kaduista tai toreista[2].

Yleinen kiinteistövero 2021.svg

Kunnanvaltuusto voi määrätä yleiseksi kiinteistöveroprosentiksi vähintään 0,93 ja enintään 2,00. [3]


Vakituisen asunnon kiinteistövero[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vakituisten asuinrakennusten veroprosentti 2021.svg

Vakituiseen asumiseen käytettävien rakennusten veroprosentti on vähintään 0,41 ja enintään 1,00.[4]

Asunto-osakeyhtiössä kiinteistövero maksetaan yhtiövastikkeista kertyvällä rahalla, jolloin veron suuruus asuntoa kohden riippuu asunnon jyvitetystä pinta-alasta.lähde?

Rakentamattoman tontin kiinteistövero[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kunnanvaltuusto voi määrätä rakentamattomien rakennuspaikkojen veroprosentiksi vähintään 2,00 ja enintään 6,00.[5], mutta joissakin kunnissa veron on oltava vähintään 3,00 prosenttiyksikköä kunnan yleistä kiinteistöveroprosenttia korkeampi, kuitenkin enintään 6,00[6].

Suuremmalla prosentilla pyritään saamaan rakentamattomat tontit käyttöön. Lain määrittämää haarukkaa on kritisoitu paljon, koska rakentamattomien rakennuspaikkojen arvo nousee pääkaupunkiseudulla yli kymmenen prosenttia vuodessa.lähde?

Pääkaupunkiseudulla oli rakentamatonta tonttimaata helmikuun alussa 2007 YTV:n rekistereissä pyöreästi kaksi miljoonaa kerrosneliömetriä kerrostaloasunnoille ja neljä miljoonaa pientaloille. Laskettaessa yhdelle henkilölle noin 40 m2 on pääkaupunkiseudulla kaavoitettua rakentamatonta rakennusmaata noin 150 000 asukkaalle.[7]päivitettävä

Esimerkkejä rakentamattomien tonttien kiinteistöveroprosentista pääkaupunkiseudulla: Vantaa 3,0 %, Helsinki 2,3 %, Espoo 3,0 %, Kauniainen 2,3 %, Sipoo 3,0 %, Kerava 3,00 %.[8]

Muun kuin vakituisen asuinrakennuksen kiinteistövero[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muiden asuinrakennusten veroprosentti 2021.svg

Loma-asuntojen veroprosentin on oltava vähintään 0,93 ja enintään 2,00[9].

Yleishyödyllisen yhteisön kiinteistövero[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yleishyödyllisten yhteisöjen omistamille kiinteistöille kunta voi halutessaan antaa verovapauden.[10]

Voimalaitosrakennuksen kiinteistövero[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Voimalaitosrakennuksen kiinteistöveroprosentit 2021.svg

Nimellisteholtaan yli 10 megawatin voimalaitosten veroprosentti on lain mukaan enintään 3,10.[11]

Taloustieteilijöiden näkemyksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kiinteistöveron korottaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Enemmistö taloustieteilijöistä katsoo, että kiinteistöverotuksella tulisi kerätä nykyistä enemmän verotuloja. Taloustieteilijöiden mukaan maapohjaan kohdistuva kiinteistövero ei vääristä maanomistajan käyttäytymistä, koska maan arvonnousu perustuu usein kaupunkien kasvuun ja kasautumishyötyihin. Siten kiinteistöverolla ei ole samanlaisia kielteisiä kannustinvaikutuksia kuin työn tai investointien verottamisella.[12]

Kiinteistöveron porrastus rakennuksen energiatehokkuuden mukaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hallitus on kaavaillut alhaisempaa kiinteistöveroa vähäenergiaisille rakennuksille. Professori Niku Määttäsen mukaan tämä olisi byrokraattisesti kallista ja ohjauksellisesti tehottomampaa kuin päästöjen tai energian verottaminen, koska jälkimmäinen ohjaa päästövähennykset sinne, missä ne halvimmin onnistuvat.[13][14]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kuntaverot: Kunnallisvero ja kiinteistövero Veronmaksajain Keskusliitto ry. Viitattu 29.5.2021.
  2. Kuntaverot: Kunnallisvero ja kiinteistövero Veronmaksajain Keskusliitto. Viitattu 29.5.2021.
  3. Ajantasainen lainsäädäntö: Kiinteistöverolaki 654/1992 finlex.fi. Edita. Viitattu 24.5.2021.
  4. Ajantasainen lainsäädäntö: Kiinteistöverolaki 654/1992 finlex.fi. Edita. Viitattu 24.5.2021.
  5. Ajantasainen lainsäädäntö: Kiinteistöverolaki 654/1992 finlex.fi. Edita. Viitattu 24.5.2021.
  6. Ajantasainen lainsäädäntö: Kiinteistöverolaki 654/1992 finlex.fi. Edita. Viitattu 24.5.2021.
  7. Tuhannet tyhjät tontit odottavat arvonnousua pääkaupunkiseudulla. Helsingin Sanomat, 14.2.2007.
  8. Verohallinto, kiinteistöveroprosentit 30.4.2015. Verohallinto.
  9. Ajantasainen lainsäädäntö: Kiinteistöverolaki 654/1992 finlex.fi. Edita. Viitattu 24.5.2021.
  10. Ajantasainen lainsäädäntö: Kiinteistöverolaki 654/1992 finlex.fi. Edita. Viitattu 24.5.2021.
  11. Ajantasainen lainsäädäntö: Kiinteistöverolaki 654/1992 finlex.fi. Edita. Viitattu 24.5.2021.
  12. Kysely: Selvä enemmistö ekonomisteista nostaisi kiinteistöveroa Helsingin Sanomat. 25.5.2021. Viitattu 31.5.2021.
  13. Turhaa sähläämistä kiinteistöveron kanssa, Niku Määttänen, 31.8.2009 (luettu 9.11.2009)
  14. Turhaa sähläämistä kiinteistöveron kanssa, osa 2, Niku Määttänen, 14.10.2009 (luettu 9.11.2009)


Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kulovaara, Valpuri – Ossa, Jaakko: Kiinteistöverotus käytännössä. Helsinki: Edita, 2015.
  • Loikkanen, Heikki & Lyytikäinen, Teemu: Kiinteistöverot rahoituslähteenä ja ohjausvälineenä. Teoksessa Eerola, E. , Kari, S. & Pehkonen, J. (toim.): "Verotuksen ja sosiaaliturvan uudistaminen", VATT julkaisu, 2009, nro 54, s. 221–253. Artikkelin verkkoversio.
  • Lyytikäinen, Teemu: Kiinteistövero – taloustutkijoiden lemmikki ja kansalaisten inhokki. Talous ja yhteiskunta, 2012, nro 3. Artikkelin verkkoversio.
  • Lyytikäinen, Teemu: Three-rate property taxation and housing construction. Journal of Urban Economics, 2009, nro 65(3). Artikkelin verkkoversio.
  • Lyytikäinen, Teemu: Tutkimuksia kiinteistöverojen, vuokrasääntelyn ja asumistukien vaikutuksista. Kansantaloudellinen aikakauskirja, 2009, nro 105(2), s. 232-236. Artikkelin verkkoversio.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]