Tämä on lupaava artikkeli.

Jamaika

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Jamaika
Jamaica (englanniksi)
Jamaikan lippu Jamaikan vaakuna
lippu vaakuna

LocationJamaica.svg

Valtiomuoto parlamentaarinen demokratia, perustuslaillinen monarkia
Valtionpäämies
Kenraalikuvernööri
Pääministeri
Elisabet II
Patrick Allen
Andrew Holness
Pääkaupunki Kingston (600 000 asukasta)
17,59° pohjoista leveyttä
76,48° läntistä pituutta
Muita kaupunkeja Mandeville, Montego Bay ja Spanish Town
Pinta-ala
– yhteensä 10 911[1] km² (sijalla 166)
– josta sisävesiä 1,5 %
Väkiluku (2014) 2 930 050[2] (sijalla 138)
– väestötiheys 252 / km²
– väestönkasvu 0,69[2] % (2014)
Viralliset kielet englanti
Valuutta Jamaikan dollari (J$) (JMD)
BKT
– yhteensä 25,13 miljardia USD[2] (sijalla 117)
– per asukas 9000 USD
HDI (2014) 0,719[3] (sijalla 99)
Elinkeinorakenne (BKT:sta)
– maatalous 5,8[2] %
– teollisuus 30[2] %
– palvelut 64,3[2] %
Aikavyöhyke UTC-5
– kesäaika ei käytössä
Itsenäisyys
Yhdistyneestä kuningaskunnasta ja Länsi-Intian federaatiosta

6. elokuuta 1962
Lyhenne JM
– ajoneuvot: JA
– lentokoneet: 6Y
Kansainvälinen
suuntanumero
+1-876
Motto Out of Many, One People
Kansallislaulu Jamaica, Land We Love
Edeltäjä(t) Jamaikan siirtomaa
(1655–1962)

Jamaika on Isoihin Antilleihin kuuluva saarivaltio Karibialla. Se sijaitsee Kuuban eteläpuolella ja Haitin länsipuolella. ”Karibianmeren helmeksi” kutsuttu Jamaika tunnetaan muun muassa reggae-musiikin ja rastafari-uskonnon kehtona sekä monista menestyneistä pikajuoksijoistaan. Jamaikan 2,9 miljoonasta asukkaasta valtaosa on tummaihoisia, ja afrikkalaisuus näkyy enemmän kuin muilla Karibian saarilla. Afrikkalaisten suuri määrä on peräisin siirtomaa-ajalta, jolloin britit toivat Afrikasta orjia töihin sokeri- ja kahviplantaaseille osana kolmiomaista kauppareittiään.[4]

Karibian kolmanneksi suurimman saaren keskellä kulkeva vuorijono jakaa saaren kosteaan ja rehevään pohjoispuoleen sekä kuivempaan eteläpuoleen. Hurrikaanit ja maanjäristykset aiheuttavat ajoittain tuhoja. Vesi on uurtanut monia luolia saaren paksuun kalkkikivikerrokseen. Maisema on muuttunut myös bauksiitinlouhinnan takia. Alumiinin raaka-aineeksi louhittu bauksiitti toi vaurautta maan itsenäisyyden alkuvuosina, mutta nykyisin valuuttatulot tulevat palvelusektorilta, lähinnä matkailusta.

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Jamaikan maantiede

Jamaika, jonka muodon sanotaan muistuttavan uivaa kilpikonnaa, on Karibianmeren kolmanneksi suurin saari. Sen levein kohta on itä-länsisuunnassa 235 kilometriä ja pohjois-eteläsuunnassa leveyttä on 35–82 kilometriä. Jamaikan pinta-ala on 10 911 neliökilometriä. Valtio muodostuu lähinnä pääsaaresta, mutta siihen kuuluu joitakin pieniä luotoja. Pääsaaren lounaispuolella on yli 160 kilometrin levyinen matalan meren alue Pedron matalikko, ja 51 kilometriä pääsaaresta kaakkoon sijaitsee Morant Cays. Jamaikan etäisyys Kuubaan on 145 kilometriä ja Haitiin 160 kilometriä. Floridaan matkaa kertyy noin 800 kilometriä: Kingstonista Miamiin on 920 km.[1]

Jamaikan pinnanmuodot ja kaupungit

Jamaikan läpi kulkee vuorijono saaren länsipäästä itäpäähän, jossa sijaitsee saaren korkein kohta Blue Mountain (2 256 m), joka on vain 16 kilometrin päässä rannikkoalangosta. Sen rinne on yksi maailman jyrkimpiä. Saaren pinta-alasta yli puolet sijaitsee vähintään 300 metrin korkeudella merenpinnasta. Korkeimmat kohdat sijaitsevat saaren keskiosassa, hieman enemmän saaren pohjoispuolella. Pohjoispuoli on kukkulaista ja ylänkömaata. Eteläpuolella on rannikkoalankoja.[1]

Jamaika sijaitsee Karibian litosfäärilaatalla ja alueella esiintyy noin 200 heikkoa maanjäristystä vuodessa, mutta voimakkaat maanjäristykset ovat harvinaisia. Vuonna 1692 maanjäristys upotti puolet Port Royalin kaupungista. Vuoden 1907 maanjäristys tuhosi suuria osia Kingstonista.[5] Jamaikan saari on noussut merestä vulkaanisen toiminnan seurauksena miljoonia vuosia sitten. Suurin osa saaren maaperän kiviaineksesta on sedimentti- eli kerroskivilajeja, kuten kalkkikiveä. Kalkkikivikerros voi paikoin olla kilometrien paksuinen.[1] Jamaikan maaperässä on runsaasti bauksiittia, jota käytetään alumiinin raaka-aineena. Jamaikalla on teollisesti louhittu bauksiittia 1950-luvulta lähtien. Louhinta on vaikuttanut saaren maisemaan, ja alumiinintuotannon sivukivestä syntyy jätteenä laajoja lammikoita punaista mutaa.[6]

Saaren hiekkarantojen hiekka on hienoksi jauhautunutta korallia, josta myös rannikoita läheisyydessä olevat särkät ja pienet saaret ovat muodostuneet. Saarella on myös mustaa, vulkaanista alkuperää olevaa hiekkaa.[7] Saaren pehmeään kalkkikivikallioperään on rapautunut maanalaisia jokia, jotka ovat muuttuneet tippukiviluoliksi.[8]

Saarella virtaa yli 120 jokea, jotka kulkevat vuorilta rannikkoja kohden muuttuen koskiksi, varsinkin rankkasateiden jälkeen.[9] Monet joista häviävät karstimaaston halkeamiin tai luoliin. Noin sadan kilometrin pituinen Rio Minho on saaren pisin joki.[10]

Ilmasto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Doctors Cave Beach, Montego Bay, Jamaika.

Jamaikan ilmasto on erilainen eri puolilla saarta. Tuulenpuolella vallitsee trooppisten ylänköjen ilmasto, kun taas suojanpuolella on paljon kuivempaa. Lämpimät pasaatituulet tuovat idästä ja koillisesta sateita ympäri vuoden.[1] Vuorten pohjoisrinteillä sataa yli 5 000 mm vuodessa, kuivemmilla etelärinteillä paikoin vain noin 750 mm.[11] Merituuli-ilmiö tuo toisinaan rannikolle raikasta meri-ilmaa päivällä ja viileää maailmaa yöllä. Tuulen vaihteluita kutsutaan saarella toisinaan ”tohtorin tuuleksi” ja ”haudankaivajan tuuleksi”.[1]

Saaren lämpötila vaihtelee vuoden aikana välillä 19 °C–32 °C. Lämpimimmät kuukaudet ovat heinä- ja elokuu, viilein on helmikuu. Sateisinta on keväisin touko-kesäkuussa ja syksyisin loka-marraskuussa.[12]

Hurrikaanikausi jatkuu virallisesti kesäkuusta marraskuuhun, useimmat hurrikaanit tavataan elo- tai syyskuussa.[12] Hurrikaani Gilbert aiheutti tuhoja Jamaikalla vuonna 1988 ja vuonna 2004 tuli hurrikaani Ivan.[13]

Luonto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sademäärien vaihtelu saaren eri osissa vaikuttaa paljon saaren maisemaan. Pohjoisrannikolla on kukkuloita ja ylänkömaata, jotka ovat runsaan kasvillisuuden, niin sanotun pilvimetsän, peittämiä. Saaren itäosan Blue Mountain -vuori ja sen ympäristö ovat sademetsän peitossa. Eteläosan laajat rannikkoalangot ovat kuivia ja muistuttavat Afrikan savanneja ja välimeren seudun pensaikkomaita. Kaikkialla Jamaikassa on metsiä ja pensaikkomaita, mutta myös laitumia ja viljelysmaita, joiden puut eurooppalaiset ovat raivanneet pois vuosia sitten.[14]

Vuosisatoja sitten Jamaikalle saapuneet eurooppalaiset toivat saarelle mukanaan useita uusia kasveja, kuten sokerin, sitruskasveja, banaanin ja kookospähkinän. Jamaikan saarella kasvaa yli 3 800 erilaista kukkivaa kasvia, kuten 200 erilaista orkidealajia. Monia Jamaikalla kasvavista kasveista ei löydy mistään muualta maailmassa. Tunnetuimpia saarella kasvavia puulajeja ovat mahonki ja kuubanhibiskus, joka on myös Jamaikan kansallispuu.[14]

Jamaikalla on enemmän eläimistöä kuin monilla muilla Karibian saarilla, mutta eläimet ovat enimmäkseen pienikokoisia. Jamaikalla elää yli 252 erilaista lintulajia. Kaikkiaan lintulajeja on tavattu 326.[15] Jamaikan kansallislintu, jamaikanpyrstökolibri (Trochilus polytmus)[14] on yksi saaren 28 kotoperäisestä lintulajista.[15] Se on yksi maailman pienimmistä linnuista. Jamaikalla asustaa myös useita eri sammakkolajeja, harvinainen keltainen käärme, useita etanalajeja, lepakoita ja liskoja. Saarella ei tavata suuria nisäkkäitä, mutta siellä elää marsun sukulaislaji, hutioihin kuuluva Geocapromys brownii.[16]

Saarella on runsaasti hyönteisiä. Vaikuttavin saarella esiintyvä hyönteinen on varmasti tulikärpänen, joita voi nähdä öisin. Jamaikalla elää myös 100 erilaista perhoslajia, joista ritariperhosiin kuuluva Papilio homerus elää ainoastaan Jamaikalla.[17] Sen uskotaan olevan läntisen pallonpuoliskon suurin perhoslaji ja toiseksi suurin koko maailmassa. Karibianmeressä elää kilpikonnia, rauskuja ja paljon erilaisia värikkäitä kaloja.[18]

Luonnonsuojelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jamaikan luonnonsuojelualueita ovat Blue- ja John Cow -vuoret, Cockpit Country ja Pedro Bank. Blue- ja John Cow -vuoret ovat maantieteellisesti lähellä toisiaan, mutta niiden maaperä ja kasvillisuus ovat varsin erilaisia. Blue-vuoret ovat vulkaanista ja metamorfista kiveä, kun taas John Cow ja suurin osa muusta saaresta on sedimenttikiveä.[17] Cockpit Countryssä on metsän peittämiä kalkkikivikukkuloita ja luolia. Siellä elää monia lintulajeja.[19]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Jamaikan historia

Orjasaareksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jamaikan ensimmäiset asukkaat tulivat todenäköisesti kahdessa itäisessa muuttoaallossa. Punaisesta keramiikasta tunnetut ihmiset, joista tiedetään hyvin vähän, tulivat saarelle noin vuonna 600. Heotä seurasi 200 vuoden päästä tainot, jotka asuttivat koko saaren. Tainojen elämä perustui kalastamiseen ja maanviljelyyn, ja kylien johtajina toimivat caciquet.[20]

Ensimmäisenä eurooppalaisena Jamaikalle saapui Kristoffer Kolumbus vuonna 1494 toisella matkallaan Atlantin yli. Juan de Esquivel perusti vuonna 1509 saarelle ensimmäisen uudisasutuksen, Sevilla la Nuevan. Pääkaupunki siirrettiin sieltä vuonna 1534 Santiago de la Vegan (nykyinen Spanish Town). Espanjalaiset alistivat tainot, joista monet kuolivat myös sairauksiin ja orjuuteen.[20] Espanja perusti saarelle kaakao- ja kahviplantaaseja. Saarelle alettiin tuoda myös orjia.[13] Tainot olivat 1600-luvun alussa jo käytännössä hävitetty. Saarilla eli tuolloin noin 3 000 ihmistä.[20]

Vuonna 1655 Englanti valtasi Jamaikan espanjalaisilta ja teki siitä siirtomaansa. Jamaikasta tuli pian merirosvojen turvasatama. Sotilaskuvernööri pelkäsi espanjalaisten hyökkäyksiä, joten hän toivotti merirosvot tervetulleiksi. Port Royal oli tunnetuin rikkaista mutta vaarallisista merirosvosatamista.[21] 1700-luvun aikana Jamaika kehittyi brittiläisen imperiumin tärkeimmäksi sokerin tuottajaksi ja Karibian orjakaupan keskukseksi.[13] Sokerituotanto oli huipussaan 1700-luvun aikana, ja vuosisadan lopulla Jamaikalla oli jo 300 000 orjaa.[22]

Kruununsiirtomaana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Orjakaupan kieltämisen jälkeen sokeriplantaasien työvoimaksi tuotiin intialaisia ja kiinalaisia työntekijöitä. Orjuus lakkautettiin 1830-luvulla, virallisesti 1834 ja lopullisesti 1838. Entisistä orjista tuli pientilallisia, joiden elinolot olivat surkeita. Vuonna 1865 puhkesi talonpoikaiskapina, joka kukistettiin verisesti.[13]

Jamaika julistettiin vuonna 1866 kruununsiirtomaaksi. Kuvernööri John Peter Grant järjesti saaren poliittisesti uudestaan: hän muun muassa perusti poliisivoimat sekä uudisti oikeuslaitosta ja terveydenhuoltoa. Jamaikasta tuli merkittävä banaanin tuottaja, kun United Fruit Company tuli saarelle.[23]

Jamaikalla alkoi 1900-luvun alussa nousta myös kansallisaate. Marcus Garvey perusti vuonna 1914 Universal Negro Improvement Association -järjestön, joka pyrki edistämään mustaa nationalismia ja panafrikkalaisuutta. Asema kruununsiirtomaana herätti entistä enemmän närää 1930-luvun laman aikana. Kuohunta kärjistyi vuoden 1938 laajoihin mellakoihin.[23]

1944–1962: Itsehallinnosta itsenäisyyteen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jamaika sai osittaisen itsehallinnon vuonna 1944. Saari sai vähitellen omaa päätäntävaltaa, vuonna 1958 siitä tuli osa brittiläistä Länsi-Intian federaatiota ja se itsenäistyi lopulta vuonna 1962. Ensimmäinen pääministeri oli Jamaikan työväenpuolueen (JLP) Alexander Bustamante.[13]

Itsenäisyyden alku sujui menestyksekkäästi, ja maassa kehitettiin alumiiniteollisuutta ja matkailua.[24]

Yhteiskunnallinen kuohunta 1970-luvulta lähtien[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Talous kääntyi laskuun 1970-luvulla, ja vuoteen 1980 mennessä maa oli menettänyt jo neljänneksen bruttokansantuotteestaan. Varsinkin vuonna 1972 valtaan nousseen vasemmistolaisen People’s National Partyn (PNP) Michael Manleyn ensimmäisellä kaudella 1972–1980 kaksipuoluejärjestelmän puolueiden tukemien jengien väliset yhteenotot kärjistyivät aseellisiksi ja kokaiinikaupalla rikastuneiden jengien levottomuuksista pääkaupungissa Kingstonissa tuli säännöllisiä erityisesti vaalien aikaan.[25] Talouden alamäki jatkui myös konservatiivisen JLP:n Edward Seagan pääministerikaudella 1980–1989.[26]

Manley sai hallita toisen kauden 1989–1992. PNP:n P. J. Patterson oli pääministerinä 1992–2006. Vuosina 1998–2001 maassa oli jälleen talousongelmia ja väkivaltaisia levottomuuksia, jotka tukahdutettiin armeijan avulla. Vuonna 2006 Pattersonin seuraajaksi nousi PNP:n Portia Simpson-Miller. Vuoden 2007 parlamenttivaalit voitti JLP, ja Bruce Goldingista tuli pääministeri. Vuonna 2011 hänen seuraajakseen valittiin JLP:n Andrew Holness.[13] PNP voitti loppuvuonna 2011 vaalit, ja 2012 pääministeriksi nousi toisen kerran Portia Simpson-Miller.[27]

Politiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jamaika on perustuslaillinen monarkia. Maan muodollinen valtionpäämies on Britannian monarkki, kuningatar Elisabet II, mutta hänen roolinsa on seremoniallinen, ja todellinen valta on pääministerin käsissä. Monarkkia edustaa kenraalikuvernööri, jonka monarkki nimeää pääministerin ehdotuksesta. Parlamentti on kaksikamarinen. Alahuoneessa on 63 suorilla vaaleilla valittua edustajaa. Senaatin 21 jäsentä on kenraalikuvernöörin nimittämiä. Niistä 13 hän nimittää pääministerin ja 8 oppositiojohtajan suosituksesta. Parlamenttivaalit järjestetään viiden vuoden välein.[28]

Jamaikan poliittista kenttää ovat käytännössä koko itsenäisyyden ajan hallinneet keskusta-konservatiivinen Jamaikan työväenpuolue (JLP) ja vasemmistolainen People’s National Party (PNP).[29] Vuoden 2016 vaaleissa JPL sai 49,5 prosenttia ja PNP 49,2 prosenttia äänistä.[30] JPL voitti yhden paikan PNP:tä enemmän, ja JPL:n Andrew Holness nousi pääministeriksi.[31] Rastafarien kansanliikkeellä on myös poliittisen painostusjärjestön asema.

Jamaika kuuluu Kansainyhteisöön sekä Karibian maiden yhteistyöjärjestöön Caricomiin.[2]

Aluejako[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jamaika jakaantuu kolmeen maakuntaan ja neljääntoista kuntaan. Maakunnat ovat saaneet nimensä Englannin kreivikuntien mukaan: Cornwall lännessä, Middlesex keskellä ja Surrey idässä. Niillä ei ole enää hallinnollista roolia.[32] Myös kuntien nimissä näkyy englantilaisen kulttuurin ja kristinuskon vaikutus: Clarendon, Hanover, Kingston, Manchester, Portland, Saint Andrew, Saint Ann, Saint Catherine, Saint Elizabeth, Saint James, Saint Mary, Saint Thomas, Trelawny, Westmoreland.[33]

Talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jamaica Blue Mountain -kahvia.

Jamaikan merkittävimmät luonnonvarat ovat bauksiitti, kipsi, kalkkikivi, marmori, hiekka ja piimineraalit. Maatalous tuottaa sokeriruokoa, banaaneita, kahvia, sitrushedelmiä ja mausteita.[34] Maustepippuri esiintyy luonnonvaraisena Jamaikalla, missä sitä myös viljellään runsaasti vientiin. Jamaika on maailman suurin maustepippurin tuottaja.[35] Blue Mountain -vuoren rinteillä yli 2 000 m:n korkeudessa kasvatetaan myös Jamaica Blue Mountain -kahvia, jota pidetään yleisesti maailman parhaana kahvina.[36]

Tärkein kauppakumppani on Yhdysvallat, jonne vuonna 2010 suuntautui 34 prosenttia viennistä ja 33% tuonnista. Muita vientimaita ovat Kanada, Norja ja Britannia, tuontia on myös Venezuelasta, Trinidad ja Tobagosta sekä Kiinasta.[2]

Palvelusektori tuottaa 64 % bruttokansantuotteesta ja työllistää yli 60 % työvoimasta. Tärkeimmät valuuttatulojen lähteet ovat turismi, alumiini ja ulkomailla asuvien jamaikalaisten rahalähetykset. Vuonna 2013 yli 16 % jamaikalaisista oli työttöminä.[2]

Jamaikan talouden pitkäaikaisia ongelmia ovat kaupan epätasapaino, työttömyys ja velkaantuminen 130 % bruttokansantuotteesta.[34]

Liikenneverkko ja yhteydet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jamaikalla on 27 lentopaikkaa.[2] Kansainväliset lentokentät ovat Donald Sangsterin kansainvälinen lentoasema Montego Bayn pohjoispuolella ja Norman Manleyn kansainvälinen lentoasema 18 km Kingstonista kaakkoon.[37]

Liikenne saarella on vasemmanpuoleista ja yleinen nopeusrajoitus kaupungeissa on 30 tai 50 km/h ja maanteillä 80 km/h.[38] Kaupunkien ulkopuoliset tiet ovat melko huonokuntoisia, mutkaisia ja kuoppaisia.[39] Paikalliset linja-autot ovat halpa tapa matkustaa ympäri maata, mutta vuoroja ei ajeta kovin luotettavasti ja lähtöajat vaihtelevat runsaasti. Kuljettaja lähtee liikkeelle vasta, kun auto on täynnä. Linja-autoverkkoa täydentävät minibussit ja reittitaksit.[39] Takseja maassa on runsaasti. Autoissa on punainen PPV-laatta, joka tarkoittaa, että ajoneuvo on julkisessa liikenteessä.[39]

Jamaikan rautateillä matkustajaliikenne lakkasi vuonna 1992. Muutamia rahtijunia jatkoi sen jälkeen.[40]

Suurimmat satamat ovat Kingston, Port Esquivel, Port Kaiser, Port Rhoades ja Rocky Point.[2] Lukuisien risteilyalusten lisäksi saarelle voi päästä rahtialusten matkustajahyteissä - monet Pohjois-Amerikan ja Euroopan väliä kulkevat rahtialukset pysähtyvät Jamaikalla.[37]

Väestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jamaikalainen reggaeta harrastava rasta.

Vuonna 2014 arvioitu väkiluku oli 2,9 miljoonaa. Väestöstä yli 90 prosenttia on tummaihoisia ja 6 prosenttia mulatteja. Loput ovat valkoihoisia, kiinalaisia ja intialaisia. Maassa puhuttavat kielet ovat englanti ja Jamaikan kreoli.[2][41]

Jamaikassa on suuret tuloerot, ja suuri osa kansasta elää puutteellisissa oloissa. Työttömyys valtiossa on suuri. Lukutaitoisia aikuisista jamaikalaisista on 87 prosenttia. Maan imeväiskuolleisuus on 1,5 prosenttia. Jamaikassa vuonna 2014 arvioitu keskimääräinen eliniänodote naisilla on 75 vuotta ja miehillä 72 vuotta.[2]

Jamaikan koulutusjärjestelmä on jaettu neljään tasoon:

  • Esiopetus (Early Childhood), 3-7 vuotiaille
  • Ala-aste (primary), 7-12 vuotiaille. Yksityisiä kouluja kutsutaan Preparatory Schools tai vain Prep.
  • Yläaste  (ja lukio) (secondary), 12-18 vuotiaille
  • College ja yliopisto (tertiary), korkea-asteen opintoihin.

Kaikki ala-asteen jälkeiset opinnot ovat maksullisia. Koulunkäynti on pakollista kuuden vuoden ajan alkaen kuusivuotiaasta. Vuonna 2007 alakoulua kävi 85 % ikäluokasta, yläkoulua 77 % ikäluokasta. Vuonna 1946 perustetun Länsi-Intian yliopiston pääkampus on lähellä Kingstonia (muut suuret kampukset Barbadoksella ja Trinidadissa).[41]

Uskonto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noin kaksi kolmasosaa Jamaikan väestöstä on kristittyjä, etupäässä protestantteja (eri protestanttisia kirkkokuntia on saarella satoja). Katolisia on noin 2,6 prosenttia.[2] Loput ovat eri uskontokuntien edustajia kuten juutalaisia ja rastafareja. Anglikaanisuus katsotaan tyypilliseksi eliitin uskonnoksi, mutta kaikkien etnisten ryhmien keskiluokka on hajaantunut useisiin ei-afrikkalaisiin uskontokuntiin. Kaikki vakiintuneet uskonnot ovat ”kreolisoituneet” eli niihin on sekoittunut paikallisia ja afrikkalaisia aineksia. Erityisen paljon afrikkalaisuutta on rastafarismissa ja kuminassa ja muissa karibianafrikkalaisissa synkretistisissä liikkeissä.[42]

Kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jamaikan kulttuuri on afrikkalaisempaa kuin muilla Karibian alueen saarilla. Se oli pysähdyspaikka kolmioreitillä, jolla rahdattiin orjia Afrikasta Amerikkaan ja rommia ja sokeria Eurooppaan. Jamaikan vuorille karanneet orjat säilyttivät monia afrikkalaisia perinteitä. 1910- ja 1920-luvulla Jamaikalla syntyi Marcus Garveyn johtama ”Takaisin Afrikkaan” -liike, rastafarismi levisi seuraavalla vuosikymmenellä, ja reggae villitsi kansaa 1960- ja 1970-luvuilla.[43]

Maaseudulla tyypillinen aamiainen sisältää keitettyä banaania tai paahdettua leipäpuun hedelmää, suolakalaa ja yrttiteetä tai kaakaota. Afrikkalaisperäiselle väestölle päivän pääateria on lounas, ja illalla syödään kevyesti teetä ja leipää, paistettua banaania tai taikinanyyttejä. Työelämän paineet ovat saaneet monen siirtämään päivän pääaterian illaksi. Siihen voi kuulua esimerkiksi paahtopaistia tai keittokinkkua, keittobanaania, riisiä ja herneitä tai kalaa riisin kera.[42]

Jamaikan kansallispäivä on elokuun ensimmäisenä maanantaina.

Jamaikan lehdistö on vapaata ja kritisoi usein hallitusta. Sähköinen media on pääosin kaupallista. Maassa toimii kolme antenniverkon televisiokanavaa ja joukko kaapelikanavia.[44]

Musiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jamaikan kulttuurilla on tyypillinen karibialainen leima, ja afroamerikkalaisilla vaikutteilla on vahva vaikutus muun muassa musiikissa. Ska- ja reggae-musiikkityylit syntyivät Jamaikalla 1960-luvulla. Jamaikalainen Bob Marley vei reggaen maailmansuosioon. Hänen laulunsa tekivät myös rastafarismia ja karibialaisia ja afrikkalaisia tarinoita tunnetuiksi. Muita sen ajan suuria nimiä olivat Toots Hibbert, Jimmy Cliff, ja Peter Tosh.[45]

Urheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yleisurheilun saralla Jamaikasta on tullut huomattavan paljon menestyneitä pikajuoksijoita, kuten esimerkiksi kaksinkertainen 200 metrin olympiavoittaja Veronica Campbell-Brown, kaksinkertainen 100 metrin olympiavoittaja Shelly-Ann Fraser-Pryce, 100 ja 200 metrin maailmanennätysmies Usain Bolt, Yohan Blake, Asafa Powell, Bert Cameron, Sloveniaan muuttanut Merlene Ottey, Britanniaan muuttanut Linford Christie sekä Kanadaan muuttaneet Donovan Bailey ja Ben Johnson. Muita suosittuja lajeja Jamaikassa ovat kriketti, jalkapallo ja koripallo. Maan suosituin urheilulaji on kriketti, jota jamaikalaiset pelaavat huipputasolla muiden Karibian maiden kanssa yhteisen Länsi-Intian saariston -joukkueen väreissä. Jamaikan jalkapallomaajoukkueen suurin saavutus on osallistuminen Ranskassa pidettyihin jalkapallon maailmanmestaruuskilpailuihin vuonna 1998. Karibian Cupin maa on voittanut kuudesti ja Gold Cupin lopputurnaukseen se on osallistunut 9 kertaa, parhaimpana sijoituksena toinen vuonna 2015. FIFA-rankingissa Jamaika oli toukokuussa 2017 sijalla 74 ja maassa on 25 594 rekisteröityä jalkapalloilijaa.[46][47][48]

Jamaika on osallistunut olympialaisiin vuodesta 1948 sekä vuodesta 1988 myös talviolympialaisiin. Eniten mitaleita ovat saavuttaneet pikajuoksijat Merlene Ottey (9) sekä Usain Bolt (8). Boltin kaikki mitalit ovat kultaisia[49]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Bryan, Patrick & Ferguson, James A. et al: Jamaica Encyclopædia Britannica. 16.1.2019. Encyclopædia Britannica, inc. Viitattu 11.3.2019. (englanniksi)
  • BTI 2018 Country Report — Jamaica (pdf) 2018. Gütersloh: Bertelsmann Stiftung. Viitattu 11.3.2019. (englanniksi)
  • Meditz, Sandra W. & Hanratty, Dennis M: Caribbean Islands: A Country Study. Washington: GPO for the Library of Congress, 1987. Teoksen verkkoversio (viitattu 11.3.2019). (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f Meditz & Hanratty: Jamaica: Geography Caribbean Islands: A Country Study. Viitattu 11.3.2019. (englanniksi)
  2. a b c d e f g h i j k l m n The World Factbook: Jamaica CIA. (englanniksi)
  3. Human Development Report 2015. Work for Human Development Maiden HDI-sijaluvut ja indeksiarvot englanninkielisen PDF-julkaisun sivuilla 208–211 (arvot sivustolla myös Excel-taulukkona), 14.12.2015, YK:n kehitysjärjestö (UNDP) (arabiaksi, englanniksi, espanjaksi, kiinaksi, ranskaksi)
  4. Triangular trade route Transatlantic Slave Trade
  5. Jamaica's Earthquake History Images Newsletter
  6. Jamaica Bauxite History Jamaica History
  7. Jamaica Definitive Caribbean Travel Guide
  8. Explore Caves in Jamaica Travel Online
  9. Geography Everythin Jamaican
  10. Jamaica: Drainage and soils Encyclopædia Britannica. 16.1.2019. Viitattu 11.3.2019. (englanniksi)
  11. Jamaica BBC Weather Country Guide
  12. a b Weather of Jamaica Jamaica Guide Info
  13. a b c d e f Jamaica timeline BBC News. 20.8.2012. BBC. Viitattu 11.3.2019. (englanniksi)
  14. a b c National Symbols Jamaicans
  15. a b Jamaika Birds Checklist Avibase 2007
  16. Geocapromys brownii IUCN Red List
  17. a b A park for resisting slavery IUCN 2011
  18. Species Jamaica Allspice
  19. About Cockpit Country
  20. a b c Jamaica: Early Period Encyclopædia Britannica. 16.1.2019. Viitattu 11.3.2019. (englanniksi)
  21. Jamaica: Planters, buccaneers, and slaves Encyclopædia Britannica. 16.1.2019. Viitattu 11.3.2019. (englanniksi)
  22. Jamaica: Exports and internal strife Encyclopædia Britannica. 16.1.2019. Viitattu 11.3.2019. (englanniksi)
  23. a b Jamaica: The crown colony Encyclopædia Britannica. 16.1.2019. Viitattu 11.3.2019. (englanniksi)
  24. History Commonwealth Secretariat
  25. John Hagedorn: A world of gangs: armed young men and gangsta culture, s. 43. U of Minnesota Press, 2008. ISBN 9780816650675.
  26. Meditz & Hanratty: Jamaica: Economy Caribbean Islands: A Country Study. Viitattu 11.3.2019. (englanniksi)
  27. Simpson Miller Sworn in 2nd Time as Jamaica PM ABC News 6.1.2012
  28. Jamaica: Constitutional framework Encyclopædia Britannica. 16.1.2019. Viitattu 11.3.2019. (englanniksi)
  29. Jamaica: Political process Encyclopædia Britannica. 16.1.2019. Viitattu 11.3.2019. (englanniksi)
  30. BTI 2018 Country Report — Jamaica, s. 12.
  31. Jamaica's new Prime Minister Andrew Holness sworn in BBC News. 3.3.2016. BBC. Viitattu 11.3.2019. (englanniksi)
  32. Jamaica Statoids
  33. Jamaica Citypopulation
  34. a b Background Note Jamaica (Previous editions) 2011. US Department od State. Viitattu 27.12.2014.
  35. Allspice Help With Cooking
  36. Brief history of A history of Jamaica Blue Mountain Coffee
  37. a b Getting there and away Lonely Planet
  38. Driving in Jamaica Car Hire 3000
  39. a b c Getting around Lonely Planet
  40. Jamaica World Travel Guide
  41. a b Society Commonwealth secretariat
  42. a b Jamaica Countries and their cultures
  43. Introducing Jamaica Lonely Planet
  44. Jamaica Country Profile BBC News
  45. The Origins of ska, reggae and dub music Potent Brew
  46. Track & Field jamaicans.com. Viitattu 3.11.2011. (englanniksi)
  47. Sports and recreation Britannica. Viitattu 3.11.2011. (englanniksi)
  48. Member associations - Jamaika FIFA. Viitattu 14.5.2017. (englanniksi)
  49. Jamaica in Olympics Sport reference

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Jamaika.