Linford Christie

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Mitalit
Linford Christie
Linford Christie
Maa: Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Yhdistynyt kuningaskunta
Miesten yleisurheilu
Olympiarenkaat Olympialaiset
Kultaa Kultaa Barcelona 1992 100 m
Hopeaa Hopeaa Soul 1988 100 m
Hopeaa Hopeaa Soul 1988 4 × 100 m
MM-kilpailut
Kultaa Kultaa Stuttgart 1993 100 m
Hopeaa Hopeaa Stuttgart 1993 4 × 100 m
Pronssia Pronssia Rooma 1987 100 m
Pronssia Pronssia Tokio 1991 4 × 100 m
Sisäratojen MM-kilpailut
Hopeaa Hopeaa Sevilla 1991 60 m
Hopeaa Hopeaa Sevilla 1991 200 m
EM-kilpailut
Kultaa Kultaa Stuttgart 1986 100 m
Kultaa Kultaa Split 1990 100 m
Kultaa Kultaa Helsinki 1994 100 m
Hopeaa Hopeaa Split 1990 4 × 100 m
Pronssia Pronssia Stuttgart 1986 4 × 100 m
Pronssia Pronssia Split 1990 200 m
Sisäratojen EM-kilpailut
Kultaa Kultaa Madrid 1986 200 m
Kultaa Kultaa Budapest 1988 60 m
Kultaa Kultaa Glasgow 1990 60 m
Pronssia Pronssia Budapest 1988 200 m
Maa: Englannin lippu Englanti
Kansainyhteisön kisat
Kultaa Kultaa Auckland 1990 100 m
Kultaa Kultaa Auckland 1990 4 × 100 m
Kultaa Kultaa Victoria 1994 100 m
Hopeaa Hopeaa Edinburgh 1986 100 m

Linford Christie (s. 2. huhtikuuta 1960 Saint Andrew, Jamaika) on brittiläinen entinen pikajuoksija, olympiavoittaja, Euroopan mestari ja Kansainyhteisön mestari. Vaikka hän on syntynyt Jamaikalla hän edusti urheilijana Iso-Britanniaa.[1]

Christie voitti yllättäen 100 metrin juoksussa kultaa Stuttgartin EM-kisoissa 1986. Saman vuoden Kansainyhteisön kisoissa hän oli toinen. Rooman MM-kisoissa 1987 hän oli pronssilla. Soulin 1988 olympialaisissa Christie nousi 100 metrin tuloslistassa hopealle, kun alkuperäinen voittaja Ben Johnson jäi kiinni dopingin käytöstä. Myös Christien näytteestä löytyi kiellettyä ainetta, pseudoefedriiniä, mutta sen selitettiin liittyneen flunssalääkkeeseen.[2]

Splitin EM-kisoissa 1990 Christie voitti toisen peräkkäisen 100 metrin Euroopan mestaruutensa. Vuoden 1991 sisäratojen MM-kisoissa hän saavutti hopeaa sekä 60:lla että 200 metrillä. Barcelonan 1992 olympialaisissa hän voitti 100 metrillä olympiakultaa ensimmäisenä britannialaisena sitten Allan Wellsin (Moskova 1980). Hän voitti 100 metrin kultaa myös Stuttgartin MM-kisoissa 1993 omalla ennätysajallaan 9,87 ja Helsingin EM-kisoissa 1994 kolmannen peräkkäisen EM-kultansa. Göteborgin MM-kisoissa 1995 hän oli kuudes. Atlantan 1996 olympialaisten finaalissa hän otti kaksi varaslähtöä, mikä johti hänen sulkemiseensa pois kilpailusta. Vuonna 1999 Christie jäi kiinni nandrolonin käytöstä, minkä jälkeen hän lopetti uransa.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Linford Christie Sports Reference. Viitattu 24.11.2013.
  2. THE SEOUL GAMES / DAY 14 : Notes : Britain's Linford Christie Fails Initial Drug Test 30.9.1988. LA Times. Viitattu 24.11.2013.
  3. Linford Christie British Athletes. Viitattu 24.11.2013.