Jesse Owens

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Jesse Owens
Jesse Owens3.jpg
Henkilökohtaiset tiedot
Nimi Jesse Owens
Maa Yhdysvallat
Syntymäaika 12. syyskuuta 1913
Syntymäpaikka Oakville, Alabama, Yhdysvallat
Kuolinpäivä 31. maaliskuuta 1980 (66 vuotta)
Laji pikajuoksu, pituushyppy
Saavutukset
Voitot 4 olympiakultaa
Mitalit
Maa: Yhdysvaltain vuosina 1912–1959 käytössä ollut 48-tähtinen lippu. Yhdysvallat
Miesten yleisurheilu
Olympiarenkaat Olympialaiset
Kultaa Kultaa Berliini 1936 100 m
Kultaa Kultaa Berliini 1936 200 m
Kultaa Kultaa Berliini 1936 4×100 m
Kultaa Kultaa Berliini 1936 Pituus

James Cleveland ”Jesse” Owens (12. syyskuuta 1913 Oakville, Alabama, Yhdysvallat31. maaliskuuta 1980 Tucson, Arizona, Yhdysvallat) oli yhdysvaltalainen yleisurheilija. Hän voitti Berliinin olympialaisissa 1936 neljä kultamitalia, ja hänellä oli samanaikaisesti hallussaan kaikki pikajuoksujen sekä pituushypyn maailmanennätykset. Urheilu-uransa jälkeen Owens menestyi hyvin yritysten puhemiehenä, järjestötehtävissä ja hyväntahdon lähettiläänä.

Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varhainen elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

James Cleveland Owens syntyi 12. syyskuuta 1913 Oakvillessä Lawrence Countyssa Alabamassa Henry ja Emma Owensin kymmenlapsisen afroamerikkalaisen perheen yhdeksänneksi lapseksi. Pian ensimmäisen maailmansodan jälkeen perhe muutti pohjoiseen Clevelandiin Ohioon, mistä isä sai töitä teollisuudessa. Tunnetun tarinan mukaan Jamesin opettaja kuuli pojan lempinimen ”J. C.” väärin ”Jesse”, minkä jälkeen poika tunnettiin Jessenä. Myöhemmin perhe joutui ahdinkoon suuren laman ja isän auto-onnettomuuden seurauksena. Saadakseen paremmin töitä Owens kirjautui vuonna 1930 teknilliseen lukioon.[1]

Urheilu-ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Owensista kehittyi lukionsa tähtiurheilija pituushypyssä ja pikajuoksussa. Hän hallitsi lukioiden välisiä kilpailuja ja haastoi vuonna 1933 jo maailman parhaat pikajuoksijat Amateur Athletic Union -liiton kilpailuissa. Owens sai tarjouksia urheilijastipendeistä yliopistoilta, ja hän valitsi Ohion osavaltionyliopiston. Hän puhui tuolloin käytäntönä ollutta rotuerottelua vastaan mutta ei hyökännyt sitä vastaan samalla tavoin suoraan kuin jotkin hänen mustista tovereistaan vaan kannatti maltillisia mustien järjestöjä kuten Urban League.[1]

Owens rikkoi toukokuussa 1935 Ann Arborissa yliopistojen välisissä kilpailuissa vajaan tunnin aikana maailmanennätykset pituushypyssä (813), 220 jaardin juoksussa (20,3) ja 220 jaardin matalien aitojen juoksussa (22,6) sekä sivusi 100 jaardin juoksun maailmanennätystä (9,4).[2][3]

Jesse Owens heinäkuussa 1936 muutamaa viikkoa ennen Berliinin olympiakisoja

Owens tuki aluksi ehdotettua olympiaboikottia vuoden 1936 Berliinin kisoihin natsi-Saksan harjoittamien sortotoimien vuoksi, mutta muutti mielensä. Berliinin olympiakisoissa Owens nousi tähdeksi. Hän voitti neljä kultamitalia: 100 metrin juoksun (10,3, olympiaennätys), 200 metrin juoksun (20,7, maailmanennätys), pituushypyn (806) sekä pikaviestijuoksun Yhdysvaltojen joukkueessa.[2] Owensin menestys nähtiin takaiskuksi natsien teorioille valkoisten ja arjalaisten rodullisesta paremmuudesta.[1] Tunnetun uskomuksen mukaan natsi-Saksan johtaja Adolf Hitler kieltäytyi kättelemästä Owensia, mutta Owens itse kiistää tämän. Hän kertoi, että ohittaessaan Hitlerin tämä heilutti hänelle ja heilutti itse takaisin. Hitler kätteli ensimmäisenä kisapäivänä saksalaiset voittajat. Olympiakomitea pyysi häntä kättelemään kaikki tai ei ketään, ja Hitler valitsi jälkimmäisen.[4][5][6] Owens ystävystyi kisojen aikana saksalaisen kilpakumppaninsa Lutz Longin kanssa. Tämän antaman neuvon ansiosta Owens onnistui välttämään kolmannen yliastutun hypyn ja selviytymään kolmelle jatkokierrokselle.[2]

Owensilla oli olympialaisten jälkeen hallussaan samanaikaisesti kaikki pikajuoksun maailmanennätykset, ja hänen pituushyppyennätyksensä kesti 25 vuotta.[2] Hän ei enää saanut tilaisuutta kilpailla olympiakisoissa, sillä seuraavat kisat peruuntuivat toisen maailmansodan johdosta.[1] Hän oli myös menettänyt amatöörikilpailuoikeutensa markkinoituaan olympialaisten jälkeen Yhdysvalloissa kaupallisia tuotteita.[7]

Kilpauran jälkeinen ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Owens sai olympiakisojen jälkeen Yhdysvalloissa sankarin vastaanoton vaikkakin yhä toisen luokan kansalaisena rotunsa vuoksi, ja hänen kunniakseen järjestettiin suuria paraateja. Owens jatkoi opintojaan yliopistossa mutta ei koskaan valmistunut, mikä vei häneltä myöhemmin useita työmahdollisuuksia. Hän kuitenkin ansaitsi rotusorrosta huolimatta kohtalaisen hyvän elannon viihdealalla esimerkiksi swingyhtyeen keulakuvana ja juoksemalla markkinoilla kilpaa hevosia vastaan. Hän sai rahaa myös republikaaniselta puolueelta vastineeksi puolueen ehdokkaille vaaleissa antamastaan tuesta. Owens kannatti republikaaneja koko ikänsä, vaikka 1930-luvun jälkeen mustat amerikkalaiset tukivat yleensä demokraatteja.[1]

Owens menetti suuren osan omaisuudestaan epäonnistuneissa liiketoimissa ja tuhlaamisen johdosta. Vuonna 1942 Owens sai liittovaltiolta työpaikan mustille suunnatussa kansallisessa kuntohankkeessa. Seuraavana vuonna Ford Motor Company värväsi hänet Detroitiin kahdeksi vuodeksi valvomaan yhtiön suhteita mustiin työntekijöihinsä. Sen jälkeen Owens avasi urheilutarvikeliikkeen, joka ei menestynyt. Hän jatkoi näytösjuoksuissa esiintymistä ja palasi Chicagoon vuonna 1949, missä hän työskenteli useiden yritysten johtotehtävissä ja perusti omia liikeyrityksiä. Vuonna 1953 Illinois’n republikaaninen kuvernööri nimitti Owensin osavaltion nuorisokomission johtajaksi, ja seuraavan seitsemän vuoden aikana kun republikaanit olivat vallassa Owens valvoi osavaltion nuorille suunnattuja virkistys- ja opetushankkeita. Sen ohella hän toimi useiden yritysten puhemiehenä.[1]

Owens nousi 1950-luvun aikana esimerkiksi siitä, että afroamerikkalainenkin pystyy menestymään Yhdysvalloissa. Presidentti Eisenhower lähetti Owensin kansainvälisille hyväntahdon kiertueille, jotka jatkuivat aina 1970-luvulle saakka. 1960-luvun kansalaisoikeustaisteluissa Owens otti maltillisen kannan rotujen tasa-arvon edistämiseen ja vastusti radikaaleja mustia aktivisteja kuten Black Power -liikettä, Muhammad Alia ja myös Martin Luther Kingin uhmakkaita taktiikoita. Hän kohtasi arvostelua monien afroamerikkalaisten taholta väittäessään, että rasismi ei enää estänyt mustia menestymästä Yhdysvalloissa. Owens julkaisi ajattelustaan kirjat Blackthink (1970) ja I Have Changed (1972), joita jälkimmäisessä hän antoi jälkikäteen tunnustusta kansalaisoikeusliikkeelle ja veti takaisin joitain väitteitään rasismin merkityksestä.[1]

Owens toimi 1970-luvun ajan Yhdysvaltain olympiakomitean johtokunnassa. Hän piti julkisia luentoja, joissa hän muisteli urheilu-uraansa, antoi ohjeita menestykseen ja kertoi luottamuksestaan amerikkalaiseen unelmaan.[1]

Viimeiset vuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Owens asui viimeiset vuotensa Arizonassa. Hän kuoli Tucsonissa 31. maaliskuuta 1980 keuhkosyöpään. Hänen hautajaisiinsa Chicagossa osallistui tuhansia ihmisiä. Jesse Owensin elämää ja menestyksiä kunnioitetaan Jesse Owens Memorial Park and Museumissa Oakvillessa.[1]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Owens meni vuonna 1935 naimisiin Minnie Ruth Solomonin kanssa. Pari sai liittonsa aikana kolme tytärtä.[1]

Kunnianosoitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Owensille myönnettiin presidentin vapaudenmitali vuonna 1976 ja postuumisti kongressin kultainen mitali vuonna 1990.[2]

ESPN sijoitti Jesse Owensin listallaan 1900-luvun suurimmista pohjois-amerikkalaisista urheilijoista sijalle 6. Hän oli parhaiten sijoittunut yleisurheilija.[8] Owensin mukaan on nimetty Jesse Owens Memorial Stadium Columbuksessa, Ohiossa.

Triviaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Berliinin olympiakisojen kultajuoksun viestikapula on nykyisin Suomen Urheilumuseossa. Jesse Owens lahjoitti kisojen jälkeen kapulan ystävälleen Toivo Sariolalle osoituksena ystävyydestä. Sariola ja muutamat hänen suomalaiset ystävänsä olivat pitäneet Owensin puolta kansallissosialistisen ideologian puristuksessa.[9]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j Matthew Llewellyn & Mark Dyreson, The Pennsylvania State University: Jesse Owens Encyclopedia of Alabama. 5.2.2015. Viitattu 25.7.2018.
  2. a b c d e Jesse Owens Encyclopaedia Britannica. Viitattu 25.7.2018.
  3. Mackay, Duncan: The 10 greatest performances in the history of athletics (3 Jesse Owens) The Observer. 5.8.2001. Guardian News and Media Limited. Viitattu 19.8.2009. (englanniksi)
  4. Raine Tiessalo: Mustien pikajuoksijoiden esikuvaa muistetaan Berliinissä. Yle.
  5. http://german.about.com/library/blgermyth10.htm
  6. http://hnn.us/articles/571.html
  7. Richard Cavendish: Jesse Owens born in Alabama History Today. 9.9.2013. Viitattu 26.7.2018.
  8. Top N. American athletes of the century ESPN.com. 2007. CNN. Viitattu 6.6.2011. (englanniksi)
  9. Löfman, Heikki: Amerikkalaisia muistijälkiä Olympialaisista. Urheilulehti, , 2016. vsk, nro 25, s. 53. A-lehdet.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]