Carl Lewis

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Carl Lewis
Carl Lewis vuonna 2009
Carl Lewis vuonna 2009
Henkilötiedot
Syntynyt1. heinäkuuta 1961 (ikä 60)
Birmingham, Alabama, Yhdysvallat
Yleisurheilija
Pituus 188 cm
Paino 80 kg
Laji pikajuoksu, pituushyppy
Voitot 9 olympiakultaa,
8 maailmanmestaruutta
Aiheesta muualla
www.carllewis.com
Mitalit
Maa:  Yhdysvallat
Miesten yleisurheilu
Olympiarenkaat Olympialaiset
Kultaa Kultaa Los Angeles 1984 100 metriä
Kultaa Kultaa Los Angeles 1984 200 metriä
Kultaa Kultaa Los Angeles 1984 pituushyppy
Kultaa Kultaa Los Angeles 1984 4 × 100 m viesti
Kultaa Kultaa Soul 1988 100 metriä
Kultaa Kultaa Soul 1988 pituushyppy
Kultaa Kultaa Barcelona 1992 pituushyppy
Kultaa Kultaa Barcelona 1992 4 × 100 m viesti
Kultaa Kultaa Atlanta 1996 pituushyppy
Hopeaa Hopeaa Soul 1988 200 metriä
MM-kilpailut
Kultaa Kultaa Helsinki 1983 100 metriä
Kultaa Kultaa Helsinki 1983 pituushyppy
Kultaa Kultaa Helsinki 1983 4 × 100 m viesti
Kultaa Kultaa Rooma 1987 100 metriä
Kultaa Kultaa Rooma 1987 pituushyppy
Kultaa Kultaa Rooma 1987 4 × 100 m viesti
Kultaa Kultaa Tokio 1991 100 metriä
Kultaa Kultaa Tokio 1991 4 × 100 m viesti
Hopeaa Hopeaa Tokio 1991 pituushyppy
Pronssia Pronssia Stuttgart 1993 200 metriä

Frederick Carlton ”Carl” Lewis (s. 1. heinäkuuta 1961 Birmingham, Alabama[1])[2] on yhdysvaltalainen yleisurheilija. Hän kilpaili 100 metrillä, 200 metrillä, pikaviestissä sekä pituushypyssä.

Lewisia pidetään yhtenä kaikkien aikojen suurimmista yleisurheilijoista. Hän voitti yhteensä yhdeksän olympiakultaa ja yhden olympiahopean. MM-kisoissa hän voitti kahdeksan maailmanmestaruutta, yhden hopean ja yhden pronssin. Lewis valloitti kaikki pituushypyn olympiakullat vuosina 1984–1996. Hän on yksi harvoista urheilijoista, jotka ovat yltäneet neljään peräkkäiseen henkilökohtaiseen kultamitaliin kesäolympialaisissa. Lewisista tuli Los Angelesissa 1984 vasta toinen yleisurheilija, joka on voittanut neljä olympiakultaa samoissa kisoissa.

Kansainvälinen yleisurheiluliitto nimesi Lewisin vuonna 1999 vuosisadan miesurheilijaksi, ja Kansainvälinen olympiakomitea nimesi hänet samana vuonna vuosisadan urheilijaksi.[3]

Nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Carl Lewis syntyi vuonna 1961 Birminghamissa, Alabamassa, urheilulliseen perheeseen. Hänen äitinsä Evelyn oli ollut maailman parhaita pika-aitureita 1950-luvun alussa, ja isä Bill oli kohtalainen 400 metrin juoksija. Carlin isoveli Mack juoksi 100 jaardia 9,7 sekuntiin, toisesta isoveljestä Clevestä tuli ammattilaisjalkapalloilija, ja pikkusisko Carolista tuli maailmanluokan pituushyppääjä ja Yhdysvaltain ennätysnainen.[4]

Kaksi vuotta Lewisin syntymän jälkeen perhe muutti Willingboroon, Philadelphian esikaupunkiin. Siellä Lewisin vanhemmat opettivat lukiossa ja valmensivat paikallisessa yleisurheiluseurassa. Carl kasvoi hitaammin kuin sisaruksensa, eikä hän aluksi osoittanut samanlaista lahjakkutta urheiluun. Hän harrasti elokuvien katselua ja kirkkokuorossa laulamista sekä oppi soittamaan selloa.[5]

Urheilu-ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Juniorivuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lewis oli kokeillut pituushyppyä yhdeksänvuotiaana, ja 13-vuotiaana hän alkoi harrastaa lajia tosissaan. Koettuaan 15-vuotiaana kasvupyrähdyksen Lewis juoksi sen jälkeen 100 jaardia ajassa 9,3 ja 100 metriä ajassa 10,5. Vuonna 1979 Lewis hyppäsi 17-vuotiaana pituutta 807, millä hän rikkoi Yhdysvaltain lukioennätyksen ja nousi 17-vuotiaiden maailmanlistan ykköseksi. Samalla kaudella aikuisten kansallisissa mestaruuskilpailuissa hän hyppäsi 809 ja otti hopeaa. Heti täytettyään 18 vuotta Lewis otti pronssia Pan-Amerikan kisoissa tuloksella 813, jonka ansiosta hän oli vuoden 1979 lopussa pituushypyn maailmanlistan sijalla viisi.[6]

Maailman huipulla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lewis aloitti vuonna 1979 opinnot Houstonin yliopistossa ja sai yleisurheiluvalmentajakseen tähtivalmentaja Tom Tellezin. Lewis voitti pikajuoksut vuoden 1980 Yhdysvaltain nuorten mestaruuskilpailuissa. Hän selviytyi myös Yhdysvaltain olympiajoukkueeseen pituushypyssä ja pikaviestissä, mutta Yhdysvallat päätti lopulta boikotoida Moskovan olympiakisoja. Loppuvuonna Kölnissä Lewis sijoittui viidenneksi huipputasoisessa sadan metrin kilpailussa. Kauden lopussa hänet oli rankattu pituushypyssä maailman kuudenneksi ja 100 metrillä seitsemänneksi.[7]

Lewis keskittyi talvella 1981 voimaharjoitteluun. Hän hyppäsi pituudessa hallimaailmanennätyksen 849 ja hätyytteli 60 metrin maailmanennätystä. Seuraavana kesänä hän paransi 100 metrin ennätyksensä aikaan 10,00 ja voitti useita yliopistomestaruuksia. Roomassa järjestetyssä maailmancupissa hän voitti pituushypyn mutta jäi jalkavamman vuoksi 100 metrillä viimeiseksi. Hänet rankattiin kuitenkin kauden päätteeksi maailman ykköseksi molemmissa lajeissa, ja amerikkalainen Track & Field -lehti valitsi hänet vuoden amerikkalaiseksi yleisurheilijaksi.[8]

Lewis liittyi vuonna 1982 Santa Monica Track Club -yleisurheiluseuraan. Hän opiskeli Houstonin yliopistossa TV- ja radioviestintää vuoteen 1984 saakka, minkä jälkeen hän teki hiukan töitä ABC:n televisioasemalla saadakseen työkokemusta alalta. Pituushypyssä hänen paras tuloksensa vuonna 1982 oli Indianapolisissa hypätty 876.[9]

Lewis selviytyi Helsingin maailmanmestaruuskilpailujen 1983 Yhdysvaltain joukkueeseen hyppäämällä maan karsinnoissa pituudessa kaikkien aikojen toiseksi parhaan tuloksen 879 sekä voittamalla 100 metrin juoksun. Hän voitti myös 200 metrin juoksun maailmanennätystä hipovalla ajalla 19,75, mutta ei juossut matkaa MM-kisoissa. Helsingissä Lewis voitti ylivoimaisesti 100 metrin maailmanmestaruuden ajalla 10,07 ja pituushypyn tuloksella 855. Hän myös toi maansa pikaviestijoukkueen maaliin voittajana maailmanennätysajalla 37,86. Lewis paransi kauden aikana 100 metrin ennätyksensä aikaan 9,97, joka oli silloin kaikkien aikojen paras merenpinnan tasolla juostu aika.[10]

Carl Lewis Los Angelesin olympiakisoissa 1984, missä hän voitti neljä kultamitalia.

Los Angelesin olympiakisavuonna 1984 Lewis oli Yhdysvalloissa jo tähti, jota yleisö ja media seurasivat tarkasti. Hän oli erinomaisessa tuloskunnossa jo maansa olympiakarsinnoissa ja pääsi tavoittelemaan neljää olympiakultamitalia. Lewisin tähden elkeet ja lehdistötilaisuuksien välttely kuitenkin ärsyttivät joitakuita, ja media julkaisi hänestä myös kriittisiä kirjoituksia. Niissä muun muassa vihjailtiin hänen olevan dopingin käyttäjä ja homoseksuaali, mitkä Lewis aina kiisti. Los Angelesin olympialaisissa Lewis voitti kaikki tavoittelemansa neljä kultamitalia (100 metriä, pituushyppy, 200 metriä ja pikaviesti) melko selvillä eroilla. 100 metrillä hänen voittomarginaalinsa oli olympiahistorian suurin, 200 metrillä hän juoksi olympiaennätyksen 19,80, ja pikaviestijoukkueen voittoaika oli jälleen maailmanennätys.[11]

Olympialaisten jälkeisinä vuosina Lewis tavoitteli Bob Beamonin vanhaa pituushypyn maailmanennätystä 890 siinä kuitenkaan onnistumatta. Koska arvokilpailuja ei ollut ennen vuotta 1987, Lewis kilpaili vuonna 1986 harvakseltaan ja keskittyi näyttelijän- ja laulajanuraansa. Hän opiskeli teatteria New Yorkissa ja alkoi kirjoittaa omia laulujaan. Hän levytti musiikkia sekä esiintyi muutamassa elokuvassa ja televisio-ohjelmassa.[12]

Vuonna 1986 kanadalainen Ben Johnson alkoi voittaa Lewisin toistuvasti 100 metrin kilpailuissa. Lewis ei koskaan hyväksynyt Johnsonin uutta vauhtia, vaan vihjaili sen johtuneen dopingin käytöstä. Rooman maailmanmestaruuskilpailuissa 1987 Lewis otti 100 metrillä hopeaa ennätyksellään 9,93, mutta Johnson rikkoi maailmanennätyksen 10 sadasosaa nopeammalla ajalla. Seuraavana vuonna Soulin olympialaisissa Johnson voitti jälleen, ja Lewis jäi taas hopealle ennätyksellään 9,92. Johnson jäi kuitenkin kiinni dopingtestissä, joten Lewis julistettiin olympiavoittajaksi, maailmanmestariksi edellisen vuoden 100 metrillä, sekä maailmanennätysmieheksi. Lewis voitti 100 metrin voittojensa lisäksi Roomassa pituushypyn ja pikaviestin maailmanmestaruuden, Soulissa pituushypyn olympiakultamitalin, ja otti 200 metrillä olympiahopeaa.[13]

Tokion maailmanmestaruuskilpailuissa 1991 Lewis juoksi 100 metrin maailmanennätyksen 9,86. Pituudessa hän ylitti vihdoin Bob Beamonin maailmanennätystuloksen hypäten 891, mutta liian kovassa myötätuulessa (+2,9 m/s). Tulos riitti vain hopeaan.[14] Barcelonan olympialaisissa 1992 Lewis voitti pituushypyn ja toi pikaviestijoukkueen maaliin maailmanennätysajassa 37,40. Lewis osallistui vielä Atlantan olympiakisoihin 1996, missä hän voitti neljännen pituushypyn olympiakultansa. Hän lopetti uransa seuraavana vuonna.[15]

Lewis oli aktiiviuransa aikana 188 senttimetriä pitkä ja painoi 80 kilogrammaa.[1]

Piristekäry[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2003 Lewis myönsi, että hän antoi ennen Soulin 1988 olympialaisia kolmesti positiivisen doping-näytteen piristeaineista. Yhdysvaltain liitto katsoi asian kuitenkin läpi sormien ja tulkitsi sen siten, ettei Lewis ollut pyrkinyt parantamaan urheilusuorituksiaan kiellettyjä aineita apuna käyttäen.[16][17]

Saavutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ennätykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Urheilu-uran jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lewis asettui ehdolle New Jerseyn osavaltion senaatin vaaleissa 2011 demokraattien listalla. Hänen ehdokkuutensa kuitenkin kumottiin, koska Lewis ei täyttänyt vaatimuksia neljän vuoden asumisesta osavaltiossa. Lewis aloitti vuonna 2014 vapaaehtoisen valmentajantyön Houstonin yliopistossa.[18]

Lewis on toiminut myös YK:n ruoka- ja maataloustehtävissä sekä vammaisten tukijärjestössä.[19]

Lewis on vegaani. Hän siirtyi vegaaniseen ruokavalioon heinäkuussa 1990. Hän uskoi vegaanisen ruokavalion olevan hänelle paremmin sopiva, sillä hän pystyi syömään suurempia ruokamääriä sen vaikuttamatta hänen urheilullisuuteensa heikentävästi.[20]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Duncanson, Neil: The Fastest Men on Earth: The Story of the Men’s 100 Metres Olympic Champions. André Deutsch, 2011. ISBN 9780233003368.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Siukonen, Markku & Ahola, Matti: Urheilutieto 11, 1990, s. 34. Sporttikustannus Oy, 1990. ISBN 951-8920-10-9.
  2. Carl Lewis Olympic.org. Viitattu 25.1.2015. (englanniksi)
  3. Carl Lewis - 1980,1990 / 100m, 200m, long jump World Athletics. Viitattu 15.4.2021.
  4. Duncanson 2011, s. 207–208.
  5. Duncanson 2011, s. 208.
  6. Duncanson 2011, s. 208–209.
  7. Duncanson 2011, s. 209–210.
  8. Duncanson 2011, s. 210.
  9. Duncanson 2011, s. 211.
  10. Duncanson 2011, s. 212–213.
  11. Duncanson 2011, s. 213–217.
  12. Duncanson 2011, s. 219–220.
  13. Duncanson 2011, s. 223–234.
  14. Duncanson 2011, s. 234.
  15. Duncanson 2011, s. 234–235.
  16. Mackay, Duncan: Lewis: 'Who cares I failed drug test?' 24.4.2003. Guardian. Viitattu 13.4.2011. (englanniksi)
  17. Powell, David: Lewis named in US drugs 'cover-up' 18.4.2003. The Times. Viitattu 13.4.2011. (englanniksi)
  18. Richard Moore: Where are they now? Carl Lewis Athletics Weeksly. 1.10.2015. Viitattu 18.8.2016.
  19. Olympian Carl Lewis quits state senate race in New Jersey 23.9.2011. Reuters. Viitattu 18.8.2016.
  20. http://www.earthsave.org/lifestyle/carllewis.htm

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]