Yleisurheilu kesäolympialaisissa 1996

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
100 m aitajuoksu

Vuoden 1996 kesäolympialaisissa Atlantassa järjestettiin yleisurheilussa 44 kilpailutapahtumaa, miehille 24 ja naisille 20.

Mitalistit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Miehet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laji Sijoitukset Selostus
100 m
Kultaa Donovan Bailey
Kanada
9,84
(WR)
Baileyn reaktioaika 0,174 oli koko joukon hitain.[1]
Hopeaa Frankie Fredericks
Namibian lippu Namibia
9,89
Pronssia Ato Boldon
Trinidad ja Tobagon lippu Trinidad ja Tobago
9,90
 
200 m
Kultaa Michael Johnson
Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat
19,32
(WR)
Johnson oli itsekin hämmästynyt rikottuaan 0,34 sekunnilla aiemmin samana kesänä tekemänsä ennätyksen. Fredericksin aika on edelleen Afrikan ennätys.[1]
Hopeaa Frankie Fredericks
Namibian lippu Namibia
19,68
(AR)
Pronssia Ato Boldon
Trinidad ja Tobagon lippu Trinidad ja Tobago
19,80
 
400 m
Kultaa Michael Johnson
Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat
43,49
(OR)
Hopeaa Roger Black
Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Yhdistynyt kuningaskunta
44,41
Pronssia Davis Kamoga
Ugandan lippu Uganda
44,53
 
800 m
Kultaa Vebjørn Rodal
Norjan lippu Norja
1.42,58
(OR)
Seitsemänneksi jäänyt USA:n Johnny Gray johti tapansa mukaan 700 metriä. 400 metrin väliaika oli uskomaton 49,55.[1]
Hopeaa Hezekiél Sepeng
Etelä-Afrikan lippu Etelä-Afrikka
1.42,74
Pronssia Fred Onyancha
Kenia
1.42,79
 
1 500 m
Kultaa Noureddine Morceli
Algerian lippu Algeria
3.35,78 Morcelin ykköshaastaja oli Hicham el-Guerrouj, joka kaatui reilu kierros ennen maalia jääden kahdenneksitoista. Seuranneessa sekamelskassa Morceli sai viiden metrin etumatkan.[1]
Hopeaa Fermín Cacho
Espanjan lippu Espanja
3.36,40
Pronssia Stephen Kipkorir
Kenia
3.36,72
 
5 000 m
Kultaa Vénuste Niyongabo
Burundin lippu Burundi
13.07,96 Niyongabo oli Burundin ensimmäinen olympiamitalisti.[2]
Hopeaa Paul Bitok
Kenia
13.08,16
Pronssia Khalid Boulami
Marokon lippu Marokko
13.08,37
 
10 000 m
Kultaa Haile Gebrselassie
Etiopia
27.07,34
(OR)
Kenialaiset yrittivät yhdessä Burundin Aloys Nizigaman kanssa pudottaa Gebrselassien vuorovedolla, mutta turhaan. Viimeisellä kierroksella etiopialainen spurttasi kuuluisalla kirillään selvään voittoon.[1]
Hopeaa Paul Tergat
Kenia
27.08,17
Pronssia Salah Hissou
Marokon lippu Marokko
27.28,59
 
Maraton
Kultaa Josia Thugwane
Etelä-Afrikan lippu Etelä-Afrikka
2.12.36 Voittaja oli vain 158-senttinen ja 45-kiloinen.[1] Kolmen sekunnin voittomarginaali oli olympiahistorian pienin.[2]
Hopeaa Lee Bong-Ju
Etelä-Korea
2.12.39
Pronssia Erick Wainaina
Kenia
2.12.44
 
110 m aitajuoksu
Kultaa Allen Johnson
Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat
12,95
(OR)
Hopeaa Mark Crear
Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat
13,09
Pronssia Florian Schwarthoff
Saksan lippu Saksa
13,17
 
400 m aitajuoksu
Kultaa Derrick Adkins
Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat
47,54
Hopeaa Samuel Matete
Sambian lippu Sambia
47,78
Pronssia Calvin Davis
Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat
47,96
 
3 000 m estejuoksu
Kultaa Joseph Keter
Kenia
8.07,12 Kiptanui oli kolminkertainen maailmanmestari, mutta ei onnistunut tälläkään kertaa olympialaisissa täysosuman veroisesti.[1]
Hopeaa Moses Kiptanui
Kenia
8.08,33
Pronssia Alessandro Lambruschini
Italia
8.11,28
 
4 × 100 m
Kultaa Kanada
Robert Esmie
Glenroy Gilbert
Bruny Surin
Donovan Bailey
37,69 Ennen viestiä spekuloitiin runsaasti sillä, päästetäänkö Carl Lewis karsintojen epäonnistumisestaan huolimatta mukaan viestiin tavoittelemaan kymmenettä olympiakultaa. Lopulta yhdysvaltalaiset pitivät omasta säännöstään kiinni ja jättivät Lewisin pois joukkueesta.[1]
Hopeaa Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat
Jon Drummond
Tim Harden
Michael Marsh
Dennis Mitchell
38,05
Pronssia Brasilian lippu Brasilia
Arnaldo da Silva
Robson da Silva
Édson Ribeiro
André da Silva
38,41
 
4 × 400 m
Kultaa Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat
Alvin Harrison
LaMont Smith
Derek Mills
Anthuan Maybank
2.55,99 Ison-Britannian aika oli uusi Euroopan ennätys.[1]
Hopeaa Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Yhdistynyt kuningaskunta
Iwan Thomas
Jamie Baulch
Mark Richardson
Roger Black
2.56,60
Pronssia Jamaika
Michael McDonald
Greg Haughton
Roxbert Martin
Davian Clarke
2.59,42
 
20 km kävely
Kultaa Jefferson Pérez
Ecuadorin lippu Ecuador
1.20.07 Perez oli Ecuadorin ensimmäinen olympiamitalisti[2]
Hopeaa Ilja Markov
Venäjän lippu Venäjä
1.20.16
Pronssia Bernardo Segura
Meksikon lippu Meksiko
1.20.23
 
50 km kävely
Kultaa Robert Korzeniowski
Puolan lippu Puola
3.43.30 Suomen Valentin Kononen oli seitsemäs. Pronssimitalisti Massana sai mitalin varoituksesta ja oksentelusta huolimatta.[1]
Hopeaa Mihail Štšennikov
Venäjän lippu Venäjä
3.43.36
Pronssia Valentí Massana
Espanjan lippu Espanja
3.44.19
 
Korkeushyppy
Kultaa Charles Austin
Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat
239
(OR)
Partyka ylitti 237 toisellaan ja Austinin pudotettua samasta korkeudesta toisen kerran siirsi hän viimeisen yrityksensä korkeuteen 239, jonka ylitti. Partyka pudotti ensimmäisellään 239, jonka jälkeen hän siirsi kaksi viimeistä yritystään korkeuteen 241. Voiton varmistuttua Austin yritti kolmesti maailmanennätyskorkeudesta 246.[3]
Hopeaa Artur Partyka
Puolan lippu Puola
237
Pronssia Steve Smith
Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Yhdistynyt kuningaskunta
235
 
Seiväshyppy
Kultaa Jean Galfione
Ranskan lippu Ranska
592 Galfione oli 7415 pisteen kymmenottelija.[1]
Hopeaa Igor Trandenkov
Venäjän lippu Venäjä
592
Pronssia Andrei Tiwontshik
Saksan lippu Saksa
592
 
Pituushyppy
Kultaa Carl Lewis
Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat
850
Hopeaa James Beckford
Jamaika
829
Pronssia Joe Greene
Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat
824
 
Kolmiloikka
Kultaa Kenny Harrison
Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat
18,09
(OR)
Kilpailun kaikki neljä parasta tekivät parhaat tuloksensa neljännellä kierroksella.[1]
Hopeaa Jonathan Edwards
Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Yhdistynyt kuningaskunta
17,88
Pronssia Yoelbi Quesada
Kuuba
17,44
 
Kuulantyöntö
Kultaa Randy Barnes
Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat
21,62
Hopeaa John Godina
Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat
20,79
Pronssia Oleksandr Bahatš
Ukrainan lippu Ukraina
20,75
 
Kiekonheitto
Kultaa Lars Riedel
Saksan lippu Saksa
69,40
Hopeaa Vladimir Dubrovštšik
Valko-Venäjän lippu Valko-Venäjä
66,60
Pronssia Vasili Kaptjuh
Valko-Venäjän lippu Valko-Venäjä
65,80
 
Moukarinheitto
Kultaa Balázs Kiss
Unkarin lippu Unkari
81,24
Hopeaa Lance Deal
Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat
81,12
Pronssia Oleksandr Krikun
Ukrainan lippu Ukraina
80,02
 
Keihäänheitto
Kultaa Jan Železný
Tšekin lippu Tšekki
88,16 Räty nousi pronssille viimeisellä heitollaan.[1]
Hopeaa Steve Backley
Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Yhdistynyt kuningaskunta
87,44
Pronssia Seppo Räty
Suomen lippu Suomi
86,98
 
Kymmenottelu
Kultaa Dan O'Brien
Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat
8824 O'Brienin äiti oli suomalaissyntyinen kuten myös viidenneksi sijoittuneen Valko-Venäjän Eduard Hämäläisen isoisä.[2]
Hopeaa Frank Busemann
Saksan lippu Saksa
8706
Pronssia Tomáš Dvorák
Tšekin lippu Tšekki
8664
 

Naiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laji Sijoitukset Selostus
100 m
Kultaa Gail Devers
Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat
10,94
Hopeaa Merlene Ottey
Jamaika
10,94
Pronssia Gwen Torrence
Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat
10,96
 
200 m
Kultaa Marie-José Perec
Ranskan lippu Ranska
22,12
Hopeaa Merlene Ottey
Jamaika
22,24
Pronssia Mary Onyali
Nigerian lippu Nigeria
22,38
 
400 m
Kultaa Marie-José Perec
Ranskan lippu Ranska
48,25
(OR)
Hopeaa Cathy Freeman
Australian lippu Australia
48,63
Pronssia Falilat Ogunkoya
Nigerian lippu Nigeria
49,10
 
800 m
Kultaa Svetlana Masterkova
Venäjän lippu Venäjä
1.57,73 Masterkova teki näyttävän paluun äitiysloman jälkeen. Hän oli kolmivuotiaan tytön äiti. Hopeamitalisti Quirot puolestaan oli joutunut kolme vuotta aiemmin onnettomuuteen, jossa hänen lapsensa kuoli ja 40 % hänen ihostaan paloi.[2]
Hopeaa Ana Fidelia Quirot
Kuuba
1.58,11
Pronssia Maria Mutola
Mosambikin lippu Mosambik
1.58,71
 
1 500 m
Kultaa Svetlana Masterkova
Venäjän lippu Venäjä
4.00,83
Hopeaa Gabriela Szabo
Romanian lippu Romania
4.01,54
Pronssia Theresia Kiesl
Itävalta
4.03,02
 
5 000 m
Kultaa Wang Junxia
Kiina
14.59,88
(OR)
Laji korvasi olympiaohjelmassa 3 000 metriä. Konga nykäisi puolimatkan jälkeen ja ainoastaan Wang kykeni seuraamaan. Vajaa kilometri ennen maalia Wang puolestaan kiristi tahtia ja Kongan oli jäätävä.[1]
Hopeaa Pauline Konga
Kenia
15.03,49
Pronssia Roberta Brunet
Italia
15.07,52
 
10 000 m
Kultaa Fernanda Ribeiro
Portugalin lippu Portugali
31.01,63
(OR)
Ribeiro aloitti loppuvedon kilometri ennen maalia. Kaksisataa metriä myöhemmin Wang repäisi kymmenen metrin keulan, jota Ribeiro alkoi kuroa umpeen onnistuen loppusuoralla.[1]
Hopeaa Wang Junxia
Kiina
31.02,59
Pronssia Gete Wami
Etiopia
31.06,65
 
Maraton
Kultaa Fatuma Roba
Etiopia
2.26.05 Saksan Uta Pippig johti alussa lähes puolella minuutilla, mutta keskeytti myöhemmin. Roba ajoi hänet kiinni ennen 20 kilometriä ja pysyi johdossa loppuun asti.[1]
Hopeaa Valentina Jegorova
Venäjän lippu Venäjä
2.28.05
Pronssia Yuko Arimori
Japani
2.28.39
 
100 m aitajuoksu
Kultaa Ludmila Engquist
Ruotsin lippu Ruotsi
12,58 Voittaja oli edustanut Soulissa Neuvostoliittoa ja Barcelonassa IVY:tä karsiutuen molemmilla kerroilla välierissä.[2]
Hopeaa Brigita Bukovec
Slovenian lippu Slovenia
12,59
Pronssia Patricia Girard
Ranskan lippu Ranska
12,65
 
400 m aitajuoksu
Kultaa Deon Hemmings
Jamaika
52,82
(OR)
Hopeaa Kim Batten
Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat
53,08
Pronssia Tonja Buford-Bailey
Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat
53,22
 
4 × 100 m
Kultaa Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat
Chryste Gaines
Gail Devers
Inger Miller
Gwen Torrence
41,14
Hopeaa Bahaman lippu Bahama
Eldece Clarke
Chandra Sturrup
Savatheda Fynes
Pauline Davis-Thompson
41,95
Pronssia Jamaika
Michelle Freeman
Juliet Cuthbert
Nikole Mitchell
Merlene Ottey
42,24
 
4 × 400 m
Kultaa Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat
Rochelle Stevens
Maicel Malone-Wallace
Kim Graham
Jearl Miles-Clark
3.20,91
Hopeaa Nigerian lippu Nigeria
Olabisi Afolabi
Fatima Yusuf
Charity Opara
Falilat Ogunkoya
3.21,04
Pronssia Saksan lippu Saksa
Uta Rohländer
Linda Kisabaka
Anja Rücker
Grit Breuer
3.21,14
 
10 km kävely
Kultaa Jelena Nikolajeva
Venäjän lippu Venäjä
41.49
(OR)
Hopeaa Elisabetta Perrone
Italia
42.12
Pronssia Wang Yan
Kiina
42.19
 
Korkeushyppy
Kultaa Stefka Kostadinova
Bulgarian lippu Bulgaria
205 Hopeamitalisti paransi ennätystään kuudella sentillä.[2]
Hopeaa Niki Bakogianni
Kreikka
203
Pronssia Inga Babakova
Ukrainan lippu Ukraina
201
 
Pituushyppy
Kultaa Chioma Ajunwa
Nigerian lippu Nigeria
712 Ajunwa pelasi Nigerian jalkapallojoukkueessa vuoden 1991 MM-kisoissa. Hän jäi keväällä 1992 kiinni dopingista ja sai kilpailukiellon sekä IAAF:lta että FIFA:lta. Kielto päättyi juuri ennen olympiakisoja.[2]
Hopeaa Fiona May
Italia
702
Pronssia Jackie Joyner-Kersee
Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat
700
 
Kolmiloikka
Kultaa Inessa Kravets
Ukrainan lippu Ukraina
15,33
(OR)
Laji oli olympiaohjelmassa ensimmäistä kertaa.
Hopeaa Inna Lasovskaja
Venäjän lippu Venäjä
14,98
Pronssia Šárka Kašpárková
Tšekin lippu Tšekki
14,98
 
Kuulantyöntö
Kultaa Astrid Kumbernuss
Saksan lippu Saksa
20,56
Hopeaa Sui Xinmei
Kiina
19,88
Pronssia Irina Hudoroškina
Venäjän lippu Venäjä
19,35
 
Kiekonheitto
Kultaa Ilke Wyludda
Saksan lippu Saksa
69,66
Hopeaa Natalja Sadova
Venäjän lippu Venäjä
66,48
Pronssia Elina Zverjova
Valko-Venäjän lippu Valko-Venäjä
65,64
 
Keihäänheitto
Kultaa Heli Rantanen
Suomen lippu Suomi
67,94 Rantanen teki voittotuloksensa heti ensimmäisellä heitolla.[1] Hän oli Pohjoismaiden ensimmäinen naispuolinen yleisurheilun olympiavoittaja.[2]
Hopeaa Louise McPaul
Australian lippu Australia
65,54
Pronssia Trine Hattestad
Norjan lippu Norja
64,98
 
Seitsenottelu
Kultaa Ghada Shouaa
Syyrian lippu Syyria
6780 Kaksien edellisten kisojen voittaja Jackie Joyner-Kersee keskeytti jalkavamman takia. Shouaa oli Syyrian ensimmäinen olympiavoittaja.[2]
Hopeaa Natallja Sazanovitš
Valko-Venäjän lippu Valko-Venäjä
6563
Pronssia Denise Lewis
Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Yhdistynyt kuningaskunta
6489
 

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j k l m n o p q Siukonen, Markku: Suuri Olympiateos 10. Kustannus-Notariaatti Oy, 1998. ISBN 952-5106-01-2.
  2. a b c d e f g h i j Arponen, Antti O.: Olympiakisat Ateenasta Atlantaan. WSOY, 1996. ISBN 951-0-21072-2.
  3. Butler, Mark (toim.): Athletics Statistics Book – Games of the XXX Olympiad – London 2012, s. 126. IAAF, 2012. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]