Ludmila Engquist
| Ludmila Engquist | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 21. huhtikuuta 1964 Kriusha, Tambovin alue, Venäjän SFNT, Neuvostoliitto[1] |
| Kansalaisuus |
 Neuvostoliitto/ Ruotsi |
| Uran tiedot | |
| Pituus | 174 cm |
| Paino | 66 kg |
| Laji | aitajuoksu |
| Seura | IFK Lidingå [1] |
| Saavutukset | |
| Ennätykset | 100 m aidat: 12,26 (1992) / 12,47 (29.7.1996) NR |
|
Tietolaatikko päivitetty 5.3.2019 |
|
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
| Naisten yleisurheilu | |||
| Maa: Neuvostoliitto
| |||
| MM-kilpailut | |||
 Kultaa |
Tokio 1991 | 100 m aj | |
| Sisäratojen MM-kilpailut | |||
| Kultaa |
Sevilla 1991 | 60 m aj | |
| Maa: Ruotsi
| |||
| Olympialaiset | |||
| Kultaa |
Atlanta 1996 | 100 m aj | |
| MM-kilpailut | |||
| Kultaa |
Ateena 1997 | 100 m aj | |
 Pronssia |
Sevilla 1999 | 100 m aj | |
Ludmila Engquist (aiemmin Ljudmila Viktorovna Narožilenko, omaa sukua Leonova, venäjäksi: Людмила Викторовна Нарожиленко-Леонова, s. 21. huhtikuuta 1964 Tambovin alue, Venäjän SFNT, Neuvostoliitto) on ruotsalainen, aiemmin venäläinen 100 metrin aitajuoksun maailmanmestari vuosilta 1991 ja 1997. Olympiakultaa hän voitti Atlantassa 1996.[1]
Hän on jäänyt kiinni kiellettyjen aineiden käytöstä niin neuvostoliittolaisena aiturina Ljudmila Narožilenkona kuin myös myöhempää kotimaataan Ruotsia edustaneena kelkkailijana Ludmila Engquistinä.[2][3]
Ludmila Engquist juoksi vuonna 1992 Neuvostoliiton väreissä ollessaan ennätyksensä 12,26. Hän pitää hallussaan myös Ruotsin ennätystä 12,47, jonka hän on juossut kahdesti. Ensin Atlantan olympialaisissa 1996 ja toistamiseen Sevillan Maailmanmestaruuskisoissa 1999.
Yksityiselämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Engquistista ilmestyi syksyllä 2024 Johar Bendjelloulin ja Henrik Johnssonin kanssa kirjoitettu elämäkertakirja Ludmila – Svenskare kan ingen vara. Kirjassa hän kertoo muun muassa henkilökohtaisista vaikeuksistaan, kolmatta kertaa sairastamastaan syövästä, itsemurhayrityksestään, nuorena raiskatuksi joutumisestaan ja masennuksestaan. Hänellä on kaksi lasta, vuonna 1982 syntynyt tytär ja vuonna 2004 syntynyt poika. Engquistista tuli Ruotsin kansalainen vuonna 1996. Hän avioitui ruotsalaisen liikemiehen Johan Engquistin kanssa vuonna 1995, mutta he ovat eronneet.[4]
Ennätykset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 100 m: 11,04 (1992)
- 200 m: 23,03 (1988)
- 100 m aidat: 12,26 (1992)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Ludmila Narozhilenko-Engquist Sports Reference. Arkistoitu 14.12.2012. Viitattu 24.11.2013.
- ↑ Ludmila Engquist fast för dopning 2001. Aftonbladet. Viitattu 24.11.2013. (ruotsiksi)
- ↑ Engquist's fall from grace 2001. BBC. Viitattu 24.11.2013.
- ↑ Uutuuskirja | Ruotsalainen olympiavoittaja sai musertavan diagnoosin – ei tiedä, elääkö enää kauaa Helsingin Sanomat. 12.9.2024. Viitattu 12.9.2024.
- ↑ Ludmila ENGQUIST | Profile worldathletics.org. Viitattu 16.4.2021.
|
80 m: |
|
100 m: |
|
1983: Bettine Jahn | 1987: Ginka Zagortševa | 1991: Ljudmila Narožilenko | 1993: Gail Devers | 1995: Gail Devers | 1997: Ludmila Engquist | 1999: Gail Devers | 2001: Anjanette Kirkland | 2003: Perdita Felicien | 2005: Michelle Perry | 2007: Michelle Perry | 2009: Brigitte Foster-Hylton | 2011: Sally Pearson | 2013: Brianna Rollins | 2015: Danielle Williams | 2017: Sally Pearson | 2019: Nia Ali | 2022: Oluwatobiloba Amusan | 2023: Danielle Williams | |
|
- Neuvostoliittolaiset pika-aitajuoksijat
- Venäläiset pika-aitajuoksijat
- Ruotsalaiset pika-aitajuoksijat
- Ruotsalaiset olympiavoittajat
- Dopingrikkomuksesta tuomitut neuvostoliittolaiset
- Dopingrikkomuksesta tuomitut ruotsalaiset
- Dopingrikkomuksesta tuomitut venäläiset
- Dopingrikkomuksesta tuomitut yleisurheilijat
- Vuonna 1964 syntyneet