Elämäkerta

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Elämäkerta eli biografia on esitys henkilön elämänvaiheista ja toiminnasta. Suppeassa muodossaan elämäkerta luettelee henkilön ulkonaiset vaiheet esimerkiksi matrikkelimuodossa. Perusteellinen elämäkerta tuo esiin myös henkilön toiminnan motiivit ja luonnehtii hänen persoonallisuuttaan ja elinpiiriään.[1]

Ensimmäisinä elämäkertakirjoina pidetään 300-luvulla eaa. eläneen kreikkalaisen Ksenofonin muistopuhetta Spartan kuninkaan Agesilaoksen vaiheista sekä roomalaisen Tacituksen kuvausta Gnaeus Julius Agricolan elämästä ja toiminnasta. Antiikin Kreikassa ja Roomassa elämäkertakokoelmia hyödynnettiin kasvatuksellisina esimerkkikokoelmina. Kreikkalainen Plutarkhos esittelee teoksessaan Kuuluisien miesten elämäkertoja pareittain 23 kreikkalaista ja 23 roomalaista henkilöä.[1]

Keskiajalla kirjoitettiin pyhimyselämäkertoja eli hagiografioita. Einhardin ihannoiva elämäkerta Kaarle Suuresta kuuluu historioivaan kronikkakirjallisuuteen. Myös islantilaisissa saagoissa on elämäkertoja.[1]

Renessanssiajan kuuluisia elämäkertoja ovat esimerkiksi italialaisen Giorgio Vasarin Taiteilijaelämäkertoja Giottosta Michelangeloon. 1600-luvulla elämäkertojen suosio kasvoi entisestään. Moderni elämäkertakirjallisuus syntyi 1800-luvulla psykologian ja sosiologian kehityksen sekä historiallisen lähdekritiikin syventymisen myötä. Elämäkerrat, omaelämäkerrat ja muistelmat ovat säilyttäneet suuren suosionsa 2000-luvulle asti.[1]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Hosiaisluoma, Yrjö: Kirjallisuusoppi: aapisesta äänirunoon, s. 190–193. Avain, 2016. ISBN 978-952-304-107-3.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä kulttuuriin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.