Autofiktio

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Autofiktio on kirjallisuutta, jossa kirjailija esiintyy päähenkilönä ja kertojana, osana tapahtumia, jotka ovat enemmän tai vähemmän uskollisia kirjailijan elämästä tiedetyille faktoille.[1]

Sanan autofiktio otti käyttöön ranskalainen kirjailija Serge Doubrovsky viitatessaan romaaniinsa Fils (1977).[2] Suomessa mainittiin ensimmäisen kerran lajinimikkeeksi autofiktio vuonna 2007 Anu Kaipaisen teos Vihreiksi poltetut puut.[3][4]

Autofiktiota on määritelty omaelämäkerran alalajiksi, ja jotkut ovat pitäneet sitä omana kirjallisuudenlajina.[1] Sitä on kutsuttu käsitteellä "fiktio itsestä". Fiktiivinen hahmo käy sitä uskottavammaksi, mitä tutummaksi hän lukijalle tulee.[5]

Anja Kaurasen Kiinalainen kesä (1989) on suomalainen autofiktio. Myös Kari HotakainenPentti Holappa ja Pirkko Saisio ovat kirjoittaneet romaaneita, joissa he kirjoittivat itsestään. Sofi Oksanen kertoi lehtihaastattelussa nykykirjallisuudesta autofiktion kiinnostavan häntä erityisesti.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Päivi Koivisto: Autofiktio protestina ja (identiteetti)poliittisen vaikuttamisen välineenä Mustekala.info. 12.7.2011. Mustekala.info. Viitattu 11.9.2013.
  2. Sarah Pitcher McDonough: How to Read Autofiction A thesis. 4/2011. Wesleyan University. Viitattu 11.9.2013. (englanniksi)
  3. a b Päivi Koivisto: Omasta elämästä myytyihin sieluihin Kiiltomato.net. Lukukeskus. Viitattu 11.9.2013.
  4. Vihreiksi poltetut puut (Siteerattu: Outi Rantanen/ Sanojen aika) Kirjasampo. Viitattu 16.11.2019.
  5. Liisa Enwald, Anja Vähäaho, Kristiina Wallin: Alussa oli tarina, Fiktio ja fakta Teletopelius. Viitattu 11.9.2013.