Anu Kaipainen
| Anu Kaipainen | |
|---|---|
Anu Kaipanen työn ääreessä Oulussa. |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Aune Helinä Kaipainen |
| Syntynyt | 14. maaliskuuta 1933 Muolaa |
| Kuollut | 29. syyskuuta 2009 (76 vuotta) Helsinki |
| Aiheesta muualla | |
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Aune Helinä (Anu) Kaipainen, o.s. Mustonen (14. maaliskuuta 1933 Muolaa – 29. syyskuuta 2009 Helsinki[1]) oli suomalainen kirjailija.
Ura kirjailijaksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kaipainen kirjoitti ylioppilaaksi 1951 Helsingissä Kallion yhteiskoulusta ja valmistui filosofian maisteriksi Helsingin yliopistosta 1955. Hän toimi äidinkielenopettajana Kiuruvedellä, Helsingissä, Kauniaisissa, Viinijärvellä ja Oulussa, sekä kirjoitti sanomalehtiin kirjallisuusarvosteluja.
Esikoisromaani Utuiset neulat ilmestyi vuonna 1960, ja tämän jälkeen Kaipaiselta julkaistiin teoksia tasaisesti muutaman vuoden välein. Päätoimiseksi kirjailijaksi hän siirtyi vuonna 1967. Kaipainen kirjoitti runojen ja romaanien lisäksi lukuisia näytelmiä ja tv-näytelmiä. Hän toimi myös monissa kirjallisuuteen liittyvissä luottamustehtävissä lähinnä 1970-luvulla ja jäsenenä Kauniaisten kaupunginvaltuustossa. Kaipainen on julkaissut myös runokokoelman 1961.
Anu Kaipainen sai valtionpalkinnot vuosina 1967 ja 1969 sekä valtion taiteilijaeläkkeen vuodesta 1994. Vuonna 2002 hänen kirjansa Granaattiomena oli ehdolla Finlandia-palkinnon saajaksi.
Perhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Anu Kaipainen, tuolloin Mustonen, vihittiin vuonna 1955 Osmo Kaipaisen kanssa. Heidän vanhin lapsensa oli säveltäjä Jouni Kaipainen (1956–2015) ja hänen lisäkseen kaksi nuorempaa poikaa (syntyneet 1958 ja 1963). Anu Kaipaisen puoliso Osmo Kaipainen kuoli 1985.
Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Runoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kädet helmassa, 1961.
Muut teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Utuiset neulat, 1960.
- Puolikovat, 1962.
- Kaksi lukukautta, (romaani) 1964.
- Ruusubaletti. Komedia, 1966.
- Arkkienkeli Oulussa 1808–1809, (romaani) 1967.
- Magdaleena ja maailman lapset, (romaani) 1968.
- Surupukuinen nainen, (romaani) 1971.
- On neidolla punapaula, (romaani) 1973 ISBN 951-0-05896-3.
- Naistentanssit, (romaani) 1975 ISBN 951-0-07260-5.
- Kellomorsian, (romaani) 1977 ISBN 951-0-08174-4.
- Poimisin heliät hiekat. Tarvittavin paikoin kirjallisen vapauden kuvittama kertomus Larin Parasken uskomattomasta elämästä, 1979 ISBN 951-0-09368-8.
- Kuninkaan paikka, (romaani) 1981 ISBN 951-0-10822-7.
- Kaihoja kukkuvat käet, (romaani) 1983 ISBN 951-0-12019-7.
- Kun on rakastanut paljon, (romaani) 1986 ISBN 951-0-13846-0.
- Vilulinnut, (romaani) 1987 ISBN 951-0-14615-3.
- Nuoruustango, (romaani) 1989 ISBN 951-0-15954-9.
- Kuin kuulla kummultansa, (romaani) 1991 ISBN 951-0-17390-8.
- Kahdesti haudattu, (romaani) 1993 ISBN 951-0-18500-0.
- Vierus verta täynnä, (romaani) 1995 ISBN 951-0-20840-X.
- Kuin on pitkät pilven rannat. Tarvittavin paikoin runsaan kirjallisen vapauden kuvittama kertomus Mateli Kuivalattaren, Kantelettaren muusan ja Suomen ensimmäisen tunnetun naislyyrikon yksinäisestä elämästä, 2000 ISBN 951-0-24386-8.
- Granaattiomena, (romaani) 2002 ISBN 951-0-27319-8.
- Kaarinan veriballadi, (romaani) 2004 ISBN 951-0-29613-9.
- Vihreiksi poltetut puut, (romaani) 2007 ISBN 978-951-0-33200-9
Teosten käännökset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- On neiukesel punapaela, käännös Luule Sirp, Tallinn 1979.
- Ärkeängeln i Uleåborg, käännös Kerstin Lindqvist, Bromma 1980.
- Má panenka pentli rudou, käännös Marta Hellmuthová, Praha 1980.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kuka kukin on, 2005 ISBN 951-1-19577-8.
- Suomen kansallisbiografia, osa 4, 2004 ISBN 951-746-445-2.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Kirjailija Anu Kaipainen on kuollut Ilta-Sanomat. 29.9.2009. Viitattu 29.9.2009.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Anu Kaipaisen muistokirjoitus Helsingin Sanomissa
- Oulun kaupunginkirjaston Anu Kaipainen -sivut
- Lappeenrannan maakuntakirjaston Anu Kaipainen -esittely
- Anu Kaipainen Kirjasampo.fi:ssä
- Anu Kaipaisen haastattelu