Kari Hotakainen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kari Hotakainen
Kari Hotakainen Turun kirjamessuilla vuonna 2009.
Kari Hotakainen Turun kirjamessuilla vuonna 2009.
Henkilötiedot
Syntynyt9. tammikuuta 1957 (ikä 64)
Pori
Kansalaisuus suomalainen
Ammatti kirjailija
Kirjailija
Esikoisteos Harmittavat takaiskut (1982)
Palkinnot

Savonia-palkinto (1993)
Finlandia-palkinto (2002)
Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinto (2004)
Runeberg-palkinto (2010)

Aiheesta muualla
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Kari Matti Hotakainen (s. 9. tammikuuta 1957 Pori)[1] on suomalainen kirjailija. Hän on kirjoittanut romaanien lisäksi muun muassa runoja, lasten- ja nuortenkirjoja, kuunnelmia, käsikirjoituksia ja henkilökuvan. Hänellä on Sanavalinta-niminen yritys, jonka kautta hän harjoittaa julkaisutoimintaa.[2]

Hotakainen sai vuoden 2002 Finlandia-palkinnon romaanillaan Juoksuhaudantie, josta tehtiin myös samanniminen elokuva. Myös neljä hänen muuta teostaan ovat olleet Finlandia-ehdokkaina: Klassikko (1997), Huolimattomat (2006), Ihmisen osa (2009) ja Henkireikä (2015). Lisäksi hänen lastenkirjansa Ritva oli vuoden 1997 Finlandia Junior -palkintoehdokas.

Vuonna 2013 Hotakainen sai Pro Finlandia -mitalin.[3]

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hotakainen Helsingin kirjamessuilla vuonna 2004.
Hotakainen Helsingin kirjamessuilla vuonna 2009.

Hotakainen kirjoitti ylioppilaaksi Rautalammin yhteislukiosta vuonna 1976.[4] Hän opiskeli kotimaista kirjallisuutta Helsingin yliopistossa ja valmistui humanististen tieteiden kandidaatiksi 1980. Hotakainen työskenteli STT:n toimittajana 1981–1985, Mainonnantekijäin copywriterina 1985–1986 ja WSOY:n mainostoimittajana 1986–1995.[1] Hän on ollut myös Helsingin Sanomien kolumnisti sekä työskennellyt toimittajana Savon Sanomissa. Vuodesta 1995 Hotakainen on ollut vapaa kirjailija.[5]

Hotakainen aloitti kirjailijanuransa 1980-luvun alussa runoudella. Hänen esikoisteoksensa on vuonna 1982 julkaistu runokirja Harmittavat takaiskut, joka on tunnelmaltaan, miljööltään sekä aiheiltaan hyvin suomalainen.lähde? Vuonna 1985 ilmestynyt teos Kuka pelkää mustaa miestä esittelee arkisia aiheita. Kirjojen teemoja ovat yksinäisyys ja rakkaus, mutta runojen perussävy ei ole pessimistinen tai surullinen, vaan lähinnä ironinen. Runokokoelmat Hot (1987) ja Runokirja (1988) ovat edellisiä teoksia vauhdikkaampia, arkisempia ja humoristisempia. Niissä on sama henki kuin hänen aikaisemmissa teoksissaan. Hotakaista on kutsuttu jo esikoiskokoelmastaan asti ”velmuksi kielipeluriksi”, joka käyttää paljon vertauksia ja sanaleikkejä ja vie niiden käytön pitkälle.lähde? Vuonna 1989 Hotakainen sai Runokirjasta Kalevi Jäntin palkinnon.[6]

Runoudesta Hotakainen siirtyi lasten- ja nuortenkirjoihin ja romaaneihin. Vuonna 1990 Hotakainen julkaisi Lastenkirjan, jonka on kuvittanut virolainen graafikko ja animaatio-ohjaaja Priit Pärn. Kirja sopii sekä aikuisille että lapsille, sillä se vie aikuisen lasten maailmaan. Hotakainen tuntuu yhdistävän aikuisten maailman sekä lapsen ymmärryksen. Hän totesi itse eräässä haastattelussaan löytäneensä omalaatuisen kirjoittamistapansa vasta Lastenkirjassa, jossa vaistonvaraisuuteen sisältyy ajatuksia. Sama tapa hahmottaa maailmaa ja tehdä rinnastuksia on säilynyt läpi koko hänen tuotantonsa.lähde?

Hotakaisen ensimmäinen romaani Buster Keaton – elämä ja teot (1991) voitti Savonia-palkinnon vuonna 1993.[1] Teos oli myös Runeberg-palkintoehdokkaana. Se on tiiviimpi ja keskittyneempi kuin Hotakaisen muu tuotanto. Kirja on pienoisromaani ja sen kielellinen huumori on Hotakaista parhaimmillaan.kenen mukaan? Romaani Bronks (1993) eroaa Hotakaisen muusta tuotannosta pituutensa vuoksi. Se on myös perussävyltään pessimistisempi kuin hänen aikaisemmat teoksensa. Bronks sijoittuu aikaan, paikkaan ja maailmaan, jota ei voi määritellä, mutta josta voi silti selvästi tunnistaa nyky-yhteiskunnan piirteitä. Se on yhteiskunnallinen romaani ja kritiikki vallitsevia järjestelmiä kohtaan. Hotakainen ei kuitenkaan esitä yhteiskuntakritiikkiään realismin normaaliromaanin puitteissa, vaan on valinnut lajityypikseen fantasian ja tieteiskirjallisuuden sekamuodon.lähde? Hotakainen sai vuonna 1993 myös Suomi-palkinnon.[4]

Useimmissa Hotakaisen romaaneissa ollaan arjessa, tavallisessa Suomessa. Hän kuvaa kirjoissaan maaseutua tai lähiöelämää sekä ruumiillista työtä tekeviä ihmisiä. Syntisäkki (1995), Klassikko (1997) ja Iisakin kirkko (2004) ovat kaikki kuvauksia suomalaisista miehistä. Hotakaisen varsinainen läpimurtoteos oli osin omaelämäkerrallinen Klassikko. Teos oli vuonna 1997 Finlandia-palkintoehdokkaana.[7] Siitä tehtiin myös samanniminen elokuva vuonna 2001. Vuonna 1997 Hotakaisen lastenkirja Ritva oli Finlandia Junior -palkintoehdokas.[8] Vuonna 2000 ilmestyi nuortenkirja Näytän hyvältä ilman paitaa, joka on tarinakokonaisuus helsinkiläisistä nuorista ja heidän elämästään. Kirja sai ilmestymisvuonnaan Topelius-palkinnon.[1]

Hotakaisen vuonna 2002 ilmestynyt romaani Juoksuhaudantie sai Finlandia-palkinnon, ja kirjasta tehtiin samanniminen elokuva. Hotakainen sai romaanista Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon vuonna 2004.[1] Kirjan päähenkilö haluaa keskitasoisen, järkihintaisen omakotitalon, mutta Helsingin asuntomarkkinoilla se on melkein mahdotonta. Kun valtaosa suomalaisista haluaisi asua omassa talossa, romaani osuu suureen unelmaan. Kirja on käännetty yli kymmenelle kielelle.[9]

Vuonna 2006 Hotakainen sai pohjoismaisen näytelmäkirjailijapalkinnon näytelmästä Punahukka. Romaani Huolimattomat oli ehdolla Finlandia-palkinnon saajaksi vuonna 2006. Vuonna 2009 ilmestyi romaani Ihmisen osa, joka oli myös Finlandia-ehdokas. Teos sai Runeberg-palkinnon.[10] Ritva Valkama luki teoksen äänikirjaksi Yle Radio Suomelle. Vuonna 2011 romaani sai ranskalaisen Prix Courrier International -palkinnon parhaana käännöskirjana.[11]

Hotakaisen teoksista on koottu aforismikokoelma Asialliset (2011), jonka on toimittanut Esa Silander.[12] Hotakainen on kirjoittanut myös lastennäytelmiä, kuunnelmia ja kolumneja sekä käsikirjoittanut kymmenenosaisen televisiosarjan Tummien vesien tulkit (2002). Hän on toiminut myös kommentaattorina MTV3:n Ensi-ilta-ohjelmassa.

Hotakainen oli vuonna 2015 Kirjan ja ruusun päivän kirjailija teoksella Kantaja.[13] Samana vuonna ilmestyi hänen romaaninsa Henkireikä, joka valittiin Finlandia-palkintoehdokkaaksi. Palkintoraadin mukaan ”Hotakainen käsittelee aikamme tabuja oivaltavasti ja hauskasti.”[14]

Hotakainen on yksi Pitääkö olla huolissaan? -ohjelman vakiopanelisteista.

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hotakaisen vanhemmat ovat kauppias, valokuvaaja Keijo Hotakainen ja myyjä Meeri Ala-Kuusisto. Hän on kahden lapsen isä ja ollut naimisissa Tarja Laaksosen kanssa vuodesta 1983.[9] Hotakainen asuu Helsingin Pakilassa.[15] 3. maaliskuuta 2012 Hotakainen loukkaantui vakavasti auto-onnettomuudessa Hämeenlinnan Rengossa.[16]

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Romaanit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Runot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lasten- ja nuortenkirjat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuunnelmat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Puutteellinen, Radioteatteri (1996)
  • Hurmaus, Radioteatteri (1997)
  • Keihäänheittäjä, Radioteatteri (1997)
  • Tulisuihku, Radioteatteri (1999)
  • Sitten kun kaikki on ohi, Radioteatteri (2000)

Näytelmät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuvakäsikirjoitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aforismikokoelma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Asialliset (2011)

Henkilökuvat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hotakainen, Kari: Iisakin kirkko. Helsinki: WSOY, 2004.
  • Loivamaa, Ismo: Kotimaisia nykykertojia 1–2. Helsinki: BTJ Kirjastopalvelu, 2003.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Kari Hotakainen 375 humanistia. Helsingin yliopiston humanistinen tiedekunta. Viitattu 10.11.2021.
  2. Sanavalinta Oy, Kauppalehti, viitattu 4.10.2021
  3. Pro Finlandia Kari Hotakaiselle, Iiro Rantalalle ja J. Karjalaiselle Yle Uutiset. 3.12.2013. Viitattu 3.12.2013.
  4. a b Hotakainen, Kari Kirjasampo.fi. Viitattu 10.11.2021.
  5. Kari Hotakainen (Arkistoitu sivu) Uudetkirjat.fi. Viitattu 5.12.2014.
  6. Kalevi Jäntin palkinto Kirjasampo.fi. Viitattu 10.11.2021.
  7. Kaunokirjallisuuden Finlandia: Aiemmat voittajat Suomen Kirjasäätiö. Viitattu 10.11.2021.
  8. Lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia: Aiemmat voittajat Suomen Kirjasäätiö. Viitattu 10.11.2021.
  9. a b Paavilainen, Ulla (päätoim.): Kuka kukin on 2015, s. 217. Helsinki: Otava.
  10. Kari Hotakaiselle 10 000 euron kirjallisuuspalkinto MTV Uutiset. 5.2.2010. Viitattu 10.11.2021.
  11. Kari Hotakainen saa arvostetun ranskalaispalkinnon IS.fi. 23.10.2011. Viitattu 10.11.2021.
  12. Asialliset Uudetkirjat.fi. Viitattu 5.12.2014. [vanhentunut linkki]
  13. Kari Hotakaisesta Kirjan ja ruusun päivän kirjailija. Helsingin Sanomat, 2.4.2015, s. B2. Artikkelin verkkoversio Viitattu 2.4.2015.
  14. Finlandia-palkinnon ehdokkaat 2015 Suomen kirjasäätiö. Viitattu 6.11.2015.
  15. Tuulipukumaan kansalliskirjailija 15.9.2004. Image. Viitattu 28.1.2016.
  16. Kari Hotakainen loukkaantui vakavasti auto-onnettomuudessa Helsingin Sanomat. 5.3.2012. Viitattu 5.12.2014.
  17. http://www.savonsanomat.fi/viihde/kirjat/kari-hotakainen-luonnon-laki/1471295 [Vanhentunut linkki]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]