Veijo Meri

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Veijo Meri
Veijo Meri toukokuussa 1960.
Veijo Meri toukokuussa 1960.
Syntynyt 31. joulukuuta 1928
Viipuri, Suomi
Kuollut 21. kesäkuuta 2015 (86 vuotta)
Helsinki
Kansallisuus suomalainen
Aikakausi 1954–1991
Tyylilajit modernismi
Ensiteokset

Novellikokoelma:
Ettei maa viheriöisi (1954)

Romaani:
Manillaköysi (1957)
Tuotannon kieli suomi
Puoliso Eeva Kyllikki Kylänpää
Tunnustukset Kirjallisuuden valtionpalkinto
Pro Finlandia
Aleksis Kiven palkinto
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Veijo Väinö Valvo Meri (31. joulukuuta 1928 Viipuri21. kesäkuuta 2015 Helsinki) oli suomalainen kirjailija. Hän oli suomalaisen nykyproosan merkittävimpiä uudistajia[1] ja kansainvälisesti tunnetuimpia suomalaiskirjailijoita.[2]

Meren tuotanto käsittää novelleja, romaaneja, lyriikkaa, kuunnelmia, näytelmiä, esseitä, elämäkertoja ja tietokirjallisuutta. Hänen tuotantoaan on käännetty 24 kielelle.[3] Meri on myös kääntänyt suomeksi maailmankirjallisuutta, muun muassa François Villonin Testamentin, August Strindbergin Mestari Olavin ja William Shakespearen Hamletin.

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Meri kirjoitti ylioppilaaksi Hämeenlinnan lyseosta vuonna 1948 ja opiskeli historiaa Helsingin yliopistossa. Hän toimi Otavan kustannusvirkailijana 1957–1959 ja jäi sitten vapaaksi kirjailijaksi. Merelle myönnettiin taiteilijaprofessuuri vuosiksi 1975–1980. Vuonna 1997 hänestä tuli Suomen Kirjailijaliiton kunniajäsen.[4]

Tuotannosta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Meri noudatti omaa linjaansa ehkä selvemmin kuin kukaan muu suomalaiskirjailija ja aloitti tyylin ja rakenteen uudistuksen, joka etäännytti hänet perinteisen suomalaisen proosan valtavirrasta. Meren kerrontatapa poikkesi perinteisestä: hän näyttää asiat sellaisina kuin hänen henkilöhahmonsa ne kokevat. Hänen kuvauksissaan korostuivat yksilökeskeisyys, tosiasioiden suhteellisuus ja yhteiskuntakriittisyys. Yllättävien ja epäsuhtaisten asioiden yhdistely synnytti groteskia huumoria. Meren teosten pääaiheistoa ovat yksinäisyys, ahdistus, seksuaaliset paineet; usein ihmiset joutuvat mahdottoman tilanteen eteen.[1]

Novellikokoelmassa Tilanteita ihmisten ahdinko näyttäytyy irvokkaina ja humoristisina kokonaisuuksina. Miesten pettymykset naisten maailmassa ovat johtoaiheena romaanissa Yhden yön tarinat.[1]

Sota ja armeija ovat toistuva aihe Meren — yliluutnantin pojan ja kasarmin kasvatin — tuotannossa, ja hänen absurdia huumoriaan voidaan verrata Jaroslav Hašekiin ja Miodrag Bulatovićiin.[2] Romaania Manillaköysi on luonnehdittu yhdeksi Suomen kirjallisuuden onnistuneimmista uhkayrityksistä: tarina koostuu lomalaisten sotajutuista sekä peruskertomuksesta, jossa sotamies salakuljettaa manillaköyttä rintamalta kotiinsa. Sotaromaanien sarjaan kuuluvat myös Vuoden 1918 tapahtumat ja Sujut, joissa liikutaan sisällissodan ja jatkosodan maisemissa.[1]

Meri kirjoitti runoelmansa Runoilijan kuolema pohjalta libreton Paavo Heinisen Veitsi-oopperaan. Veitsen kantaesitys oli 3. heinäkuuta 1989 Savonlinnan oopperajuhlilla.

Meri toimi taiteilijaprofessorina vuodet 1975–1980. Hänet vihittiin Helsingin yliopiston valtiotieteellisen tiedekunnan kunniatohtoriksi 18. toukokuuta 1990. Tasavallan presidentti nimitti Meren akateemikoksi 13. helmikuuta 1998.

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Veijo Meri avioitui vuonna 1959 lehtori Eeva Kyllikki Kylänpään kanssa. Heille syntyi kolme poikaa. Meri asui pitkään Helsingin Tammisalossa.[5]

Meri kuoli kesäkuussa 2015 sairastettuaan jo pitkään.[6]

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Proosa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Ettei maa viheriöisi, 1954, novelleja.
  • Manillaköysi, 1957, romaani.
  • Irralliset, 1959, romaani.
  • Vuoden 1918 tapahtumat, 1960, romaani.
  • Sujut, 1961, romaani.
  • Tilanteita, 1962, novelleja.
  • Manillaköysi ja kahdeksan novellia sodasta ja sotilaselämästä, 1962.
  • Peiliin piirretty nainen, 1963, romaani.
  • Tukikohta, 1964, romaani.
  • Veijo Meren novellit, 1965.
  • Everstin autonkuljettaja, 1966, romaani.
  • Veijo Meren sotaromaanit 1–2, 1966.
  • Yhden yön tarinat, 1967, romaani.
  • Suku, 1968, romaani.
  • Veijo Meren romaanit 1, 1968.
  • Sata metriä korkeat kirjaimet, 1969, novelleja.
  • Valitut teokset, 1969.
  • Kersantin poika, 1971, romaani.
  • Morsiamen sisar ja muita novelleja, 1972.
  • Leiri, 1972, novelleja.
  • Keskeiset teokset 1–4, 1975.
  • Valitut novellit, 1979.
  • Jääkiekkoilijan kesä, 1980, romaani.
  • Novellit, 1985.

Runoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Mielen lähtölaskenta, 1976.
  • Toinen sydän, 1978.
  • Ylimpänä pieni höyhen, 1980.
  • Runoilijan kuolema: runoelma. Helsingissä: Otava, 1985. ISBN 951-1-08460-7.
  • Yhdessä ja yksin, 1986, kootut runot.
  • Kevät kuin aamu, 1987.
  • Lasiankeriaat, 1990.
  • Kun, 1991.

Esseitä, tutkielmia ja muuta asiaproosaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kaksitoista artikkelia, 1967, esseitä.
  • Aleksis Stenvallin elämä, 1973, tutkielma.
  • Kuviteltu kuolema, 1974, esseitä.
  • Goethen tammi, 1978, esseitä.
  • Tuusulan rantatie, 1981, tutkielma.
  • Sanojen synty, 1982, etymologinen sanakirja.
  • Elon saarel tääl: Aleksis Kiven taustoja. Helsingissä: Otava, 1984. ISBN 951-1-07994-8.
  • Julma prinsessa ja kosijat: esseet 1961–1986. Helsingissä: Otava, 1986. ISBN 951-1-08998-6.
  • C. G. Mannerheim – Suomen Marsalkka, 1988.
  • Tätä mieltä: esseitä ja monologeja. Helsingissä: Otava, 1989. ISBN 951-1-10489-6.
  • Olavi Paavolainen, 1990, dokumenttikuunnelma.
  • Suurmiehen luonne, 1992, teoksessa Mannerheim: sotilas ja ihminen.
  • Amleth ja muita Hamletteja: esseitä, puheenvuoroja ja pakinoita. Helsingissä: Otava, 1992. ISBN 951-1-12324-6.
  • Maassa taivaan saranat: suomalaisten historia vuoteen 1814. Helsingissä: Otava, 1993. ISBN 951-1-12927-9.
  • Huonot tiet, hyvät hevoset: Suomen suuriruhtinaskunta vuoteen 1870. Helsingissä: Otava, 1994. ISBN 951-1-13403-5.
  • Ei tule vaivatta vapaus: Suomi 1870–1920. Helsingissä: Otava, 1995. ISBN 951-1-13785-9.
  • Suurta olla pieni kansa: itsenäinen Suomi 1920–1940. Helsingissä: Otava, 1996. ISBN 951-1-14397-2.
  • Pohjantähden alla: kirjoituksia Suomen historiasta. Helsingissä: Otava, 1999. ISBN 951-1-16077-X.

Näytelmiä ja kuunnelmia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Suomen paras näyttelijä, 1964, kuunnelma.
  • Vapaa iltapäivä, 1965, tv-dramatiikkaa.
  • Sotamies Jokisen vihkiloma, 1965, näytelmä.
  • Taksikuski, 1967, kuunnelma.
  • Uhkapeli, 1968, näytelmä.
  • Maaottelussa, 1969, kuunnelma.
  • Kaupungin valtaus, 1969, tv-dramatiikkaa.
  • Näytelmiä, 1970, näytelmiä.
  • Nuorempi veli, 1970, näytelmä.
  • Hyvää yötä, tohtori Bergbom, 1973, kuunnelma.
  • Vääpeli Sadon tapaus, 1973, kuunnelma Pentti Haanpään romaanin pohjalta.
  • Aleksis Kivi, 1974, näytelmä.
  • Kaksi komediaa: Sano Oili vaan, Syksy 1939, 1978, kaksi näytelmää.
  • Veitsi, 1989, libretto Paavo Heinisen oopperaan.

Palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Otavan Suuri Ensyklopedia 6, s. 4243–4244. Otava, Helsinki 1979. ISBN 951-1-05122-9
  2. a b Michelsen, Knud (päätoim.): Bonniers Författarlexikon över utländsk litteratur, s. 547. Stockholm: Albert Bonniers Förlag, 2002. ISBN 91-0-057321-3.
  3. Sihvo, Hannes: Meri, Veijo (1928–2015). Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. 2.11.1999. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  4. Kunniajäsenet Suomen Kirjailijaliitto. Viitattu 19.4.2014.
  5. Strang, Jan – Meri, Veijo – Laitinen, Kai – Leinonen, Helmi: Tammisalo – paratiisi meren äärellä: Tammisalon kaupunginosan sekä sitä ympäröivien vesien ja rantojen historiaa. Helsinki: Tammisalolaisten yhdistys, 2001. ISBN 952-91-2928-9.
  6. Kirjailija Veijo Meri on kuollut Yle Uutiset. 21.6.2015. Viitattu 21.6.2015.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Anhava, Martti (toim.): Totta kuin mikä: Juhlakirja Veijo Meren täyttäessä 70 vuotta 31.12.1998. Helsinki: Otava, 1998. ISBN 951-1-15947-X.
  • Haikara, Kalevi: Se oli se kultamaa: Veijo Meren romaanien tarkastelua. Helsinki: Otava, 1969.
  • Sihvo, Hannes – Turunen, Risto: Veijo Meri: Täynnä liikettä. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia, 710. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1998. ISSN 0355-1768. ISBN 951-717-943-X.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]