Veijo Meri
Veijo Meri | |
---|---|
Veijo Meri toukokuussa 1960. |
|
Henkilötiedot | |
Koko nimi | Veijo Väinö Valvo Meri |
Syntynyt | 31. joulukuuta 1928 Viipuri |
Kuollut | 21. kesäkuuta 2015 (86 vuotta) Helsinki |
Kansalaisuus | Suomi |
Puoliso | Eeva Kyllikki Kylänpää |
Kirjailija | |
Tuotannon kieli | suomi |
Aikakausi | 1954–1991 |
Tyylilajit | modernismi |
Esikoisteos |
|
Palkinnot | |
Aiheesta muualla | |
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Veijo Väinö Valvo Meri (31. joulukuuta 1928 Viipuri – 21. kesäkuuta 2015 Helsinki) oli suomalainen kirjailija ja akateemikko. Hän oli suomalaisen nykyproosan merkittävimpiä uudistajia[1] ja kansainvälisesti tunnetuimpia suomalaiskirjailijoita.[2]
Meren tuotanto käsittää novelleja, romaaneja, lyriikkaa, kuunnelmia, näytelmiä, esseitä, elämäkertoja ja tietokirjallisuutta. Hänen tuotantoaan on käännetty 24 kielelle.[3] Meri on myös kääntänyt suomeksi maailmankirjallisuutta, muun muassa François Villonin Testamentin, August Strindbergin Mestari Olavin ja William Shakespearen Hamletin.
Ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Meri kirjoitti ylioppilaaksi Hämeenlinnan lyseosta vuonna 1948 ja opiskeli historiaa Helsingin yliopistossa. Hän toimi Otavan kustannusvirkailijana 1957–1959 ja jäi sitten vapaaksi kirjailijaksi. Merelle myönnettiin taiteilijaprofessuuri vuosiksi 1975–1980.[3]
Hänet kutsuttiin vuonna 1997 Suomen Kirjailijaliiton kunniajäseneksi.[4]
Tuotannosta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Meri noudatti omaa linjaansa monia muita suomalaiskirjailijoita selvemmin ja aloitti tyylin ja rakenteen uudistuksen, joka etäännytti hänet perinteisen suomalaisen proosan valtavirrasta. Meren kerrontatapa poikkesi perinteisestä: hän näyttää asiat sellaisina kuin hänen henkilöhahmonsa ne kokevat. Hänen kuvauksissaan korostuivat yksilökeskeisyys, tosiasioiden suhteellisuus ja yhteiskuntakriittisyys. Yllättävien ja epäsuhtaisten asioiden yhdistely synnytti groteskia huumoria. Meren teosten pääaiheistoa ovat yksinäisyys, ahdistus, seksuaaliset paineet ja usein ihmiset joutuvat mahdottoman tilanteen eteen.[1]
Novellikokoelmassa Tilanteita ihmisten ahdinko näyttäytyy irvokkaina ja humoristisina kokonaisuuksina. Romaanissa Yhden yön tarinat johtoaiheena ovat miesten pettymykset naisten maailmassa.[1]
Sota ja armeija ovat toistuva aihe Meren — yliluutnantin pojan ja kasarmin kasvatin — tuotannossa, ja hänen absurdia huumoriaan on verrattu Jaroslav Hašekiin ja Miodrag Bulatovićiin.[2] Romaania Manillaköysi on luonnehdittu yhdeksi Suomen kirjallisuuden onnistuneimmista uhkayrityksistä: tarina koostuu lomalaisten sotajutuista sekä kehyskertomuksesta, jossa sotamies salakuljettaa manillaköyttä rintamalta kotiinsa. Sotaromaanien sarjaan kuuluvat myös Vuoden 1918 tapahtumat ja Sujut, joissa liikutaan sisällissodan ja jatkosodan maisemissa.[1] Sota-aiheisista näytelmistä Kansallisteatterissa näytäntökaudella 1965-66 esitetty Jack Witikan ja Veli-Matti Saikkosen ohjaama Sotamies Jokisen vihkiloma oli menestys.[5]
Meri kirjoitti runoelmansa Runoilijan kuolema pohjalta libreton Paavo Heinisen Veitsi-oopperaan. Veitsen kantaesitys oli 3. heinäkuuta 1989 Savonlinnan oopperajuhlilla.
Tuotannon merkitys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Meri oli iskevä ja humoristinen tarinankertoja. Hän pohti useissa teoksissaan historian kulkua. Hän oli Suomen kirjallisuuden keskeisiä modernisteja ja kotimaisen proosan uudistajia. Monet 2000-luvun prosaistit luetaan Meren perinnön jatkajiksi esimerkiksi iskevälauseisuuden, historiatajun ja proosan uudistamisen saralla.[6]
Kunnianosoituksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Meri toimi taiteilijaprofessorina vuodet 1975–1980. Hänet vihittiin Helsingin yliopiston valtiotieteellisen tiedekunnan kunniatohtoriksi 18. toukokuuta 1990. Tasavallan presidentti nimitti Meren akateemikoksi 13. helmikuuta 1998. Hän sai seitsemän kertaa valtion kirjallisuuspalkinnon sekä lisäksi Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon, Pro Finlandia -mitalin, Aleksis Kiven palkinnon, Eino Leinon palkinnon sekä Suomen Kirjailijaliiton tunnustuspalkinnon[6].
Yksityiselämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Veijo Meri avioitui vuonna 1959 lehtori Eeva Kyllikki Kylänpään kanssa. Heille syntyi kolme poikaa. Meri asui pitkään Helsingin Tammisalossa.[7]
Meri kuoli kesäkuussa 2015 pitkään sairastettuaan.[8] Hänen pojanpoikansa on Otto Meri.[9]
Teokset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Proosa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
|
|
|
Esseitä, tutkielmia ja muuta asiaproosaa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
|
|
Runoteokset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Mielen lähtölaskenta, 1976.
- Toinen sydän, 1978.
- Ylimpänä pieni höyhen, 1980.
- Runoilijan kuolema: runoelma. Helsinki: Otava, 1985. ISBN 951-1-08460-7.
- Yhdessä ja yksin, kootut runot, 1986
- Kevät kuin aamu, 1987
- Lasiankeriaat, 1990
- Kun, 1991
Näytelmät ja kuunnelmat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
|
|
Palkinnot ja tunnustukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kirjallisuuden valtionpalkinto 1958, 1961, 1962, 1964, 1969, 1974, 1976
- Sillanpää-palkinto 1963
- Yleisradion kuunnelmapalkinto 1964
- Bergbomin palkinto 1966
- SKS:n Rosendahlin draamapalkinto 1966
- Pro Finlandia -mitali 1967
- Aleksis Kiven palkinto 1972
- Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinto 1973 romaanista Kersantin poika
- Otavan juhlavuoden kunniapalkinto 1980
- Suomen Kulttuurirahaston tunnustuspalkinto 1989
- Suuren Suomalaisen Kirjakerhon tunnustuspalkinto 1995
- Jenny ja Antti Wihurin rahaston kunniapalkinto 1996
- Ruotsin huumoriliiton palkinto 1997
- Ida Aalberg -mitali 2003[10]
- Eino Leinon palkinto 2004
- Suomen Kirjailijaliiton tunnustuspalkinto 2005
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Otavan Suuri Ensyklopedia 6, s. 4243–4244. Helsinki: Otava. ISBN 951-1-05122-9.
- ↑ a b Michelsen, Knud (päätoim.): Bonniers Författarlexikon över utländsk litteratur, s. 547. Stockholm: Albert Bonniers Förlag, 2002. ISBN 91-0-057321-3. (ruotsiksi)
- ↑ a b Sihvo, Hannes: Meri, Veijo (1928–2015). Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. 2.11.1999. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
- ↑ Kunniajäsenet Suomen Kirjailijaliitto. Viitattu 19.4.2014.
- ↑ Käki, Matti & Kojo, Pauli & Räty, Ritva: Mitä Missä Milloin 1967. Kansalaisen vuosikirja, s. 311. Otava, 1966.
- ↑ a b Puttonen, Seppo & Pyysalo, Joni: ”Kirjavuosi 2015”, Mitä-Missä-Milloin. Kansalaisen vuosikirja 2016, s. 288. Helsinki: Otava, 2015. ISBN 978-951-1-29133-6.
- ↑ Jan Strang, Veijo Meri, Kai Laitinen, Helmi Leinonen: Tammisalo – paratiisi meren äärellä: Tammisalon kaupunginosan sekä sitä ympäröivien vesien ja rantojen historiaa. Helsinki: Tammisalolaisten yhdistys, 2001. ISBN 952-91-2928-9.
- ↑ Kirjailija Veijo Meri on kuollut Yle Uutiset. 21.6.2015 (päivitetty 22.6.2015). Yle. Viitattu 21.6.2015.
- ↑ Valtuustoraportti | ”Hyvä kun mainitsit valkoposkihanhet!” – Veijo Meren pojanpojalla on niin terävä kieli, että sen pelätään raapaisevan kantajaansa Helsingin Sanomat. 2.11.2021. Viitattu 2.11.2021.
- ↑ Palkitut – Ida Aalberg -säätiö ida-aalberg-saatio.fi. Viitattu 22.7.2022.
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Anhava, Martti (toim.): Totta kuin mikä: Juhlakirja Veijo Meren täyttäessä 70 vuotta 31.12.1998. Helsinki: Otava, 1998. ISBN 951-1-15947-X.
- Haikara, Kalevi: Se oli se kultamaa: Veijo Meren romaanien tarkastelua. Helsinki: Otava, 1969.
- Koski, Markku: ”Peiliin piirrettyä kirjallisuutta – Veijo Meri ja elokuva”. Filmihullu 2/2017.
- Sihvo, Hannes & Turunen, Risto: Veijo Meri: Täynnä liikettä. (SKS:n toimituksia, 710) Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1998. ISSN 0355-1768. ISBN 951-717-943-X.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Majander, Antti: Veijo Meri (Internet Archive) Helsingin Sanomat. Muistokirjoitus, 22.6.2015. Arkistoitu 22.6.2015. Viitattu 2.4.2018.
- Veijo Meren haastatteluja ja tuotantoa Yle Elävä arkisto.
- ”Meri iskee pöytään tarinan ja toisen ja kolmannen. Ja…” (arkistolinkki) 5.2.2003. Opetushallitus. Arkistoitu 19.8.2007. Viitattu 4.3.2018.
- Otavan kirjailijaesittely Otava.
- Meri, Veijo Kirjasampo.
- Jari Olavi Hiltunen: Veijo Meri – sukupolvensa sotatulkki ja matkakuvaaja Vetus Et Nova. 28.8.2012.
|
- Suomalaiset kirjailijat
- Suomalaiset näytelmäkirjailijat
- Suomalaiset runoilijat
- Suomalaiset novellikirjailijat
- Suomentajat
- Akateemikot (Suomi)
- Taiteilijaprofessorit
- Pro Finlandia -palkitut
- Suomalaiset sotakirjailijat
- Aleksis Kiven palkinnon saajat
- Eino Leinon palkinnon saajat
- Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon saajat
- Vuonna 1928 syntyneet
- Vuonna 2015 kuolleet