Antti Tuuri
| Antti Tuuri | |
|---|---|
 Antti Tuuri Turun kirjamessuilla vuonna 2013. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 1. lokakuuta 1944 Kauhava, Suomi |
| Kansalaisuus |
 Suomi |
| Ammatti | kirjailija |
| Lapset | Hanna Tuuri, Mika Tuuri |
| Kirjailija | |
| Äidinkieli | suomi |
| Esikoisteos | Asioiden suhteet (1971) |
| Palkinnot | |
|
Finlandia-palkinto vuonna 1997 |
|
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Antti Elias Tuuri (s. 1. lokakuuta 1944 Kauhava[1]) on palkittu suomalainen kirjailija. Hänet tunnetaan kotimaakuntaansa Etelä-Pohjanmaata kuvaavista kirjoistaan. Tuuri on myös kirjoittanut useita Äitini suku -sarjaan kuuluvia kirjoja, joissa kerrotaan Yhdysvaltoihin muuttaneiden suomalaisten kertomuksia. Lisäksi hänen tuotantoonsa kuuluu kuunnelma- ja elokuvakäsikirjoituksia, oopperalibrettoja, elämäkertoja ja historiikkeja.
Tuuri sai Finlandia-palkinnon 1997 teoksestaan Lakeuden kutsu. Vuonna 1985 Tuurille myönnettiin Suomen Leijonan ritarikunnan Pro Finlandia -mitali. Samana vuonna hänelle myönnettiin myös Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinto Pohjanmaa-sarjan ensimmäisestä teoksesta Pohjanmaa[2]. Vuonna 2009 Tuuri sai Aleksis Kiven palkinnon. Tuuri on myös suomentanut islantilaisia saagoja[3], mistä tunnustuksena maan presidentti Vigdís Finnbogadóttir luovutti hänelle vuonna 1983 Islannin Haukan ritarikunnan ristin[1]. Vuonna 2022 Tuurille myönnettiin Suomen Leijonan Komentajamerkki.[4]
Nuoruus ja opinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tuuri aloitti vuonna 1951 kansakoulun Kauhavalla. Hänen luokkatovereihinsa kuului muun muassa Jukka Kemppinen.[5] Ylioppilaaksi hän valmistui Vimpelin yhteiskoulusta 1963 ja graafisen alan diplomi-insinööriksi Teknillisestä korkeakoulusta 1972.[1] Teekkareiden Äpy-lehti oli hänen ensimmäisiä julkaisualustojaan.[1] Opiskeluaikanaan Tuuri työskenteli Saksassa.[1]
Tuuri toimi Suomen Talkin tutkimusinsinöörinä 1972–1973, oululaisen sanomalehti Kalevan kirjapainon teknisenä johtajana 1973–1978, Wärtsilän painokoneosaston myyntipäällikkönä 1978–1979 sekä Wihurin omistaman Sanduddin tapettitehtaan teknisenä johtajana 1979–1980. Hän oli Insinöörijärjestöjen koulutuskeskuksen toimitusjohtajana 1980–1982 ja Otavan kehitysjohtajana 1982–1983.[6] Vuonna 1983 hän ryhtyi kokopäiväiseksi kirjailijaksi.[1]
Tuuri on sukupolvensa näkyvimpiä ja arvostetuimpia kertojia. Hänen varhaisessa tuotannossaan huomio kiinnittyi sanonnan tarkkuuteen ja niukkuuteen, joka toi joskus mieleen toisen diplomi-insinöörin, Antti Hyryn. Myöhemmin hänen tyylinsä tunnusmerkiksi on kohonnut pinnanalainen rikkaus, joka ilmenee joskus nasevina ”kirveen iskuina”, ja usein jonkin verran verhottuna huumorina tai satiirina. Tuuri on monissa julkisissa esiintymisissään kertonut kaunokirjallistenkin teostensa takana olevasta runsaasta ja huolellisesta taustatyöstä ja haastatteluista, joiden tuloksena on tarkkaa ja uskottavaa kerrontaa.
Tuurin teosten pohjalta on tehty useita elokuvia. Pekka Parikka ohjasi vuonna 1988 hänen romaaniinsa perustuvan elokuvan Pohjanmaa[7] sekä vuonna 1989 samannimiseen Tuurin romaaniin perustuvan elokuvan Talvisota[8]. Lauri Törhönen teki vuonna 1990 elokuvan Ameriikan raitti. Olli Saarela ohjasi vuonna 1999 lähinnä romaaniin Elämä isänmaalle pohjautuvan elokuvan Rukajärven tie ja Ilkka Vanne vuonna 2000 Lakeuden kutsun, joka perustuu Pohjanmaa-sarjan viimeiseen teokseen sekä viimeisimpänä Antti-Jussi Annila vuonna 2017 Ikitien. Tuuri on myös itse useasti toiminut mukana filmattujen romaaniensa käsikirjoitustyössä (Talvisota, Pohjanmaa, Lakeuden kutsu, Rukajärven tie, Ikitie). Tämän lisäksi Tuuri on myös kirjoittanut Pekka Parikan ohjaaman TV-sarjan Hunajan maku (1993) sekä sotasyyllisyysoikeudenkäynneistä kertovan TV-sarjan Tuomitut (1995) ja lähes sata kuunnelmaa. Hänen kirjojaan on käännetty kuudelletoista kielelle.
Tuurin tytär Hanna Tuuri on myös kirjailija[9].
Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Romaanit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Asioiden suhteet. Otava, 1971.
- Marraskuun loppu. Otava, 1973. ISBN 951-1-00762-9.
- Joki virtaa läpi kaupungin. Otava, 1977. ISBN 951-1-04584-9.
- Vuodenajat maaseutukaupungissa. Otava, 1979. ISBN 951-1-05544-5.
- Viisitoista metriä vasempaan. Otava, 1985. ISBN 951-1-08659-6.
- Miehiä naisten kanssa. Otava, 1993. ISBN 951-1-12248-7.
- Sotaan syylliset. Otava, 1994. ISBN 951-1-12761-6.
- Elämä isänmaalle. Otava, 1998. ISBN 951-1-15605-5.
- Aukko taivaassa. Otava, 2000. ISBN 951-1-16838-X.
- Suuri asejuna Pietarista. Kustannus HD, 2006. ISBN 952-5556-15-8.
- Surmanpelto. Otava, 2008. ISBN 978-951-1-22983-4.
- Suuri viljajuna Siperiasta. Kustannus HD, 2009. ISBN 978-952-5556-54-4.
- Rata. Otava, 2010. ISBN 978-951-1-24566-7.
- Alkemistit - Maallinen rakkaus. Otava, 2013. ISBN 978-951-1-27111-6.
- Alkemistit II - Taivaalliset häät. Otava, 2014. ISBN 978-951-1-27636-4.
- Pitelemättömät. Otava, 2015. ISBN 978-951-1-28752-0.
- Aavan meren tuolla puolen. Otava, 2018. ISBN 978-951-1-30891-1.
- Levoton mieli. Otava, 2019. ISBN 978-951-1-33686-0.
Pohjanmaa-sarja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pohjanmaa. Otava, 1982. ISBN 951-1-07085-1.
- Talvisota. Otava, 1984. ISBN 978-951-1-23866-9.
- Ameriikan raitti. Otava, 1986. ISBN 951-1-09148-4.
- Uusi Jerusalem. Otava, 1988. ISBN 951-1-10279-6.
- Maan avaruus. Otava, 1989. ISBN 951-1-10677-5.
- Lakeuden kutsu. Otava, 1997. ISBN 951-1-14438-3.
Äitini suku -sarja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Eerikinpojat. Otava, 2001. ISBN 951-1-17450-9.
- Ullan kirja. Otava, 2002. ISBN 951-1-17960-8.
- Muukalaiset. Otava, 2003. ISBN 951-1-18608-6.
- Wallenberg. Otava, 2004. ISBN 951-1-19204-3.
- Taivaanraapijat. Otava, 2005. ISBN 951-1-20040-2.
- Kylmien kyytimies. Otava, 2007. ISBN 978-951-1-22106-7.
- Ikitie. Otava, 2011. ISBN 978-951-1-23816-4.
- Rauta-antura. Otava, 2012. ISBN 978-951-1-25969-5.
- Tangopojat. Otava, 2016. ISBN 978-951-1-30583-5.
- Tammikuu 18. Otava 2017. ISBN 978-951-1-31380-9
Novellit ja kertomukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Lauantaina illalla. Otava, 1971. ISBN 951-1-14346-8.
- Seitsemän kertomusta. Otava, 1972.
- Vuosi elämästä. Otava, 1975. ISBN 951-1-02033-1.
- Perhokalastuksen alkeet. Otava, 1978. ISBN 951-1-04976-3.
- Asiantuntija: Valikoima novelleja. Otava, 1979. ISBN 951-1-05199-7.
- Maailman kivisin paikka. Otava, 1980. ISBN 951-1-05933-5.
- Sammuttajat. Otava, 1983. ISBN 951-1-07595-0.
- Novellit. Helsingissä: Otava, 1983. ISBN 951-1-07209-9.
- Vääpeli Matala lentää. Otava, 1987. ISBN 951-1-09825-X.
- Perhokalastuksen alkeet. Kuvittanut Juha Markula. Otava, 1991. ISBN 951-1-11201-5.
- Suuri pieni maa: Kertomuksia Islannista. Otava, 1993. ISBN 951-1-09514-5.
- Suomi elää metsistään. Otava, 1996. ISBN 951-1-13975-4.
- Maakunnan miehiä: Novellit 1983–1996. Otava, 2001. ISBN 951-1-17194-1.
- Perhokalastus Pohjanmaalla. Otava, 2006. ISBN 951-1-20847-0.
- Tenoa soutamassa 2009
- Elämä on ihanaa Pohjanmaalla. Kirjoituksia kuudelta vuosikymmeneltä. Otava, 2021. ISBN 978-951-1-36409-2.
Dokumentti- ja kuvateokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kertomus järvestä, 1981.
- Voiman miehet, Suomen Sähkölaitosyhdistys ry., 1986
- Tie maisemaan, 1992 (yhdessä Pentti M. Valmusen kanssa)
- Jokivarsien kansa sodassa, 1994
- Neljännen valtakunnan vieraana, 1995
- Isoa Inaria kiertämässä. Kuvauksia Inarin vesiltä ja rannoilta, 1999 (yhdessä Erno Paasilinnan kanssa)
- Linnuille pesänsä, ketuille kolonsa. Asuntorakentamisen viisi värikästä vuosikymmentä, 1998
- Eteenpäin katsomisen taito. Tekniikan edistämissäätiö 1949–1999, 1999
- UPM-Kymmene. Metsän jättiläisen synty, 1999
- Elosta ja maailmasta. Esko Ahon tie Peltolan tuvasta suuriin saleihin, 1999
- Kuinka kirjoitan romaanin, 2004
- Tauno Matomäki: Suvipäivänä syntynyt, 2005
- Lähikuvassa Erno Paasilinna. Otava, 2009. ISBN 978-951-1-22902-5.
- Matkoilla Euroopassa. Otava, 2011. ISBN 978-951-1-23703-7.
- Bospor Express. Otava, 2013. ISBN 978-951-1-26329-6.
Rukajärvi-sarja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Rukajärven tiellä, 1990
- Rukajärven aika, 1991
- Rukajärven linja, 1992
Elämäkerrat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Paavo Talvelan elämä. Helsinki: Siltala, 2021. ISBN 978-952-234-655-1.
Näytelmät ja elokuvat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pitti-poika, 1983
- Maakunnan mies, 1986
- Pohjanmaa, 1988
- Talvisota, 1989
- Ameriikan raitti, 1990
- Rukajärven tie, 1999 (perustuu Rukajärvi-sarjaan ja romaaniin Elämä isänmaalle)
- Lakeuden kutsu, 2000
- Ikitie, 2017
Oopperalibretot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pato-ooppera [10]
- Sinapinsiemen, 2001
- Vierivä kivi, 2008
Suomennokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Egillin, Kalju-Grímrin-pojan saaga, 1994
- Poltetun Njállin saaga, 1996 (Helsinki: Otava), 2018 (Helsinki: Planeetta-Antikvariaatit)
- Grettir Väkevän saaga, 2003
- Gunnlaugr Käärmeenkielen saaga ja muita lyhytsaagoja, 2006
- Orkneylaisten saaga, 2008
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f Antti Tuuri Kotimaiset kirjailijat, S-Ö. Otava. Viitattu 19.4.2009.
- ↑ Hybinette-Bergknut, Leena (toim.); Lehtinen, Jukka & Laine, Helena: Vuosikirja 1996, s. 26. Malmö, Ruotsi: Bertmarks Förlag, 1995. ISBN 951-35-5845-2.
- ↑ Kemppinen, Jukka: Skaldit kemppinen.blogspot.fi. 28.2.2006. Viitattu 18.4.2009.
- ↑ 06.12.2022 Itsenäisyyspäivä – Självständighetsdagen 06.12.2022 - Ritarikunnat ritarikunnat.fi. 30.11.2022. Viitattu 1.12.2022.
- ↑ Kemppinen, Jukka: Väkivallan ihannoinnista kemppinen.blogspot.fi. 14.10.2006. Viitattu 18.4.2009.
- ↑ Kirjasampo.fi : Antti tuuri
- ↑ Pohjanmaa Elonet. Viitattu 18.4.2009.
- ↑ Talvisota Elonet. Viitattu 18.4.2009.
- ↑ Satu Pitkänen: Irlantilainen puutarha teki kirjailijan Maaseudun tulevaisuus. 18.04.2013. Arkistoitu 1.6.2013.
- ↑ Pato-ooppera on karvalakkiooppera. Järviseudun Sanomat, 8.8.1991, nro 32, s. 8. Lappajärvi: Järviseutu-Seura r.y..
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||||||||||
