Antti Hyry

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Antti Hyry
Antti Hyry tammikuussa 2010.
Antti Hyry tammikuussa 2010.
Syntynyt 20. lokakuuta 1931
Kuivaniemi
Kuollut 4. kesäkuuta 2016 (84 vuotta)
Espoo
Ammatit kirjailija
Kansalaisuus Suomen lippu Suomi
Esikoisteos Maantieltä hän lähti (1958)
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Antti Kalevi Hyry (20. lokakuuta 1931 Kuivaniemi4. kesäkuuta 2016 Espoo) oli suomalainen kirjailija.[1][2][3] Hänen romaaninsa Uuni (2009) sai Finlandia-palkinnon.[4] Myös teokset Kertomus (1986) ja Aitta (1999) olivat Finlandia-palkintoehdokkaana.[5]

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hyry valmistui ylioppilaaksi vuonna 1952 ja diplomi-insinööriksi Teknillisestä korkeakoulusta vuonna 1958.[1] Hänen ensimmäinen teoksensa oli novellikokoelma Maantieltä hän lähti (1958). Novellien ja romaanien lisäksi Hyry kirjoitti myös kuunnelmia. Hänen teostensa aiheina ovat usein lapsuus ja pohjoissuomalainen maaseutu. Hyryn tuotantoa on käännetty ruotsiksi, saksaksi ja viroksi.[6] Teoksista on julkaistu myös akateemisia tutkimuksia.

Ikätovereittensakin joukossa Hyry oli suuri eristäytyjä, joka ei osallistunut julkisiin keskusteluihin ja jota ei juuri nähty tilaisuuksissa.lähde? Aitta-romaanin kertoja saattaa kuvastaa myös kirjailijan omia ajatuksia sanoessaan: ”Hän luki lehtiä, selasi ja selasi ja ihmetteli, niin kuin ennenkin, että mitenkä saattoi olla niin paljon tekstiä ja niin vähän lukemista.”

Hyrystä kirjoitettaessa mainitaan usein mystiikka, vaikka hänen kuvauksensa kohteet ovat mahdollisimman todellisia ja arkisia. Hän oli merkittävänä prosaistina sukupolvessaan harvinainen siinä mielessä, että hän oli uskonnollinen ihminen, vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen jäsen. Hyry on haudattu Kellonummen hautausmaalle.[7]

Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Novellikokoelmat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Maantieltä hän lähti, 1958
  • Junamatkan kuvaus, 1962
  • Leveitä lautoja, 1968
  • Novellit 1968 (kokoelma)
  • Novellit, 1981 (kootut novellit)
  • Kertomus, 1986

Romaanit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuunnelmia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Suolla, 1967
  • Tupakeittiö, 1970
  • Lohivene, 1973
  • Liippa, 1977

Palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Kuka kukin on 2015, s. 229–230. Helsinki: Otava. ISBN 978-951-1-28228-0.
  2. Finlandia-palkittu kirjailija Antti Hyry on kuollut Ilta-Sanomat. 4.6.2016. Viitattu 4.6.2016.
  3. Niemeläinen, Jussi: Finlandia-palkittu kirjailija Antti Hyry on kuollut Helsingin Sanomat. 4.6.2016. Viitattu 4.6.2016.
  4. Antti Hyry sai Finlandia-palkinnon Yle Uutiset. 2.12.2009. Viitattu 2.1.2016.
  5. Jama, Olavi: Antti Hyry: ”1950-luvulla kirjallisuudessa oli vastarintaa.”. Kaltio, 2000, nro 3. Artikkelin verkkoversio Viitattu 4.6.2016.
  6. a b c d e f g h i Antti Hyry Otava. Viitattu 2.1.2016.
  7. Tikkanen, Jouni: Kirjailija Antti Hyry ei kirjoita kirjaa, jonka nimi on Urut. Helsingin Sanomat, Kuukausiliite, 2.3.2013, nro 3. Artikkelin verkkoversio Viitattu 4.6.2016.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hyry, Martti ym. (toim.): Elämää Hyryssä. Oulu: Hyryn sukuseura ry, 2011.
  • Kaunonen, Leena: Jakamattoman avaruuden alla. Tilojen merkityksiä Antti Hyryn proosassa. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2009. ISBN 978-952-222-070-7.
  • Kinnunen, Aarne: Horror vacui: Antti Hyryn proosasta, lyyrisestä ja dramaattisesta. Helsinki: Siltala, 2015. ISBN 978-952-234-334-5.
  • Pohjanen, Bengt: Med seende ögon: En studie i Antti Hyrys författarskap. Diss. Stockholm studies in Finnish language and literature, 2. Stockholm: Stockholms Universitet, 1979. ISSN 0346-7392. ISBN 91-7146-045-4.
  • Seutu, Katja: Ja mieli on jakautunut maan yli: Muisti ja oleminen Antti Hyryn teoksissa. Otava, 2001. ISBN 951-1-16446-5.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]