Kirjoituskone

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Italialainen Olivetti Lettera 22 vuodelta 1950
Pistekirjoitukseen tarkoitettu Braille-kirjoituskone

Kirjoituskone on mekaaninen tai sähkömekaaninen kirjoituslaite, johon kuuluu näppäimistö. Eri kirjaimia kuvaavia näppäimiä painamalla tuotetaan tekstiä paperille kirjain kerrallaan. Kirjoituskoneilla tehtiin helposti luettavaa tekstiä nopeammin kuin käsin tekstaamalla vuosikymmenien ajan. Nykyisin tietokoneiden tekstinkäsittelyohjelmat ja erilliset tulostimet ovat lähes kokonaan korvanneet kirjoituskoneet mutta joihinkin erikoistarkoituksiin käytetään edelleen kirjoituskoneita.

Mekaaniset kirjoituskoneet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rintamakirjeenvaihtaja kirjoituskoneineen elokuussa 1941 Virossa

Kirjoituskoneet ovat suurimman osan historiastaan olleet mekaanisia, mutta 1960-luvulla alkoivat yleistyä sähkökirjoituskoneet, joista edelleen kehittyivät tekstinkäsittelylaitteet.

Kirjoituskoneen tarina alkaa vuodesta 1714 englantilaisen Henry Millin patentoitua laitteen, jonka kanssa kirjoitettu teksti näytti painetulta.[1] Nykyaikaisen kirjoituskoneen kehittyminen alkoi Yhdysvalloissa typographerista vuonna 1829. Näppäimistön sijasta tässä oli pyöreä valitsin. Se oli vielä hitaampi kuin käsinkirjoittava ihminen. Italiassa esiteltiin vuonna 1855 Cembalo scrivano. Se sai suopean vastaanoton, mutta siitä ei kuitenkaan tullut kaupallista tuotetta. Ensimmäinen kaupallinen tuote oli vuonna 1870 tanskalaisen pastorin Rasmus Malling-Hansenin (1835-1890) kehittämä kirjoituslaite, jossa näppäimet olivat metallisessa puolipallossa. Kirjoituskonemarkkinat aukesivat E. Remington and Sonsin vuonna 1873 kehittämälle type-writerille. Koneen suunnittelija Christopher Latham Sholes otti käyttöön QWERTY-näppäimistön, jotta yleisesti käytetyt kirjaimet jakaantuisivat tasaisemmin näppäimistölle. Remingtonkin oli vielä puutteellinen, sillä ei kirjoittaja näki kirjoittamansa rivin vasta rivin valmistuttua siirtyessään seuraavalle riville. Vaihtonäppäinen puuttuessa Remingtonilla kirjoitettiin vain isoja kirjaimia. Vuonna 1897 markkinoille tullut Underwood No. 1-kirjoituskone oli kehitykseltään edistynein ja muodostui rakenteeltaan vuosikymmeniä hallinneeksi standardiksi.[2]

On myös sanottu, että kirjoituskoneiden tulolla konttoreihin oli merkittäviä sosiologisia vaikutuksia yhteiskuntaan, sillä konttorikoneiden myötä naisetkin tulivat kodin ulkopuoliseen työelämään. Typisti, konekirjoittaja oli uusi ammatti, jonka koettiin olevan asemaltaan korkeampi kuin tehtaantyttö.[3] 1870-luvun puolivälissä konttorit olivat miesten työpaikkoja. Työssä käyvät naiset olivat tehtaissa tai myyjättärinä kaupoissa. Kirjoituskone loi uusia työpaikkoja sihteereille ja konekirjoittajille. Nämä olivat pääasiassa naisia, koska hyväksyivät pienet palkat. Vuonna 1900 Yhdysvalloissa 75% konttorien työpaikoista oli naisten hallussa.[4]

Suomen ensimmäinen kirjoituskone oli Remingtonin kakkosmalli, ja se saapui Jyväskylään vuonna 1877 liikemies Heikki Helmiselle, joka oli tutustunut koneeseen Philadelphian maailmannäyttelyssä vuonna 1876, missä se oli esitelty.[5]

Mekaanisen kirjoituskoneen eräs etu on sen täydellinen riippumattomuus sähkövirrasta ja paristoista. Tietoturvaongelmat ovat nostaneet esiin vanhempaa kirjoituskonetekniikkaa.

Sähkömekaaniset kirjoituskoneet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäiset sähkökirjoituskoneet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjoituskoneet muuttuivat vähitellen sähkötoimisiksi, jolloin näppäilynopeus lisääntyi kun kirjasimen valinta ja kirjasinvasaran liikuttaminen erotettiin toisistaan niin, että vasaran liikuttamisesta huolehti sähkömoottori näppäimen ohjaamana, joko mekaanisen tai sähköisen kytkennän kautta. Ensimmäiset mallit muistuttivat ulkonäöltään ja toiminnaltaan mekaanisia kirjoituskoneita mutta niissä vasaran iskusta vastasi sähkömoottori. Näin tarvittava näppäinvoima pieneni, mikä mahdollisti kirjoitusnopeuden kasvattamisen. Myös teksti oli tasaisempaa kuin mekaanisella kirjoituskoneella tuotetussa tekstissä, jossa heikommilla sormilla lyödyt kirjaimet saattoivat jäädä himmeämmiksi kuin muut.

Pallokirjoituskone[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

IBM Selectric -pallokirjoituskoneen vaihdettavia kirjasinpalloja kokovertailussa 2 euron kolikkoon

Aluksi sähkökirjoituskoneissa oli tavallisen kirjoituskoneen kaltaiset kirjasinvarret, kunnes IBM keksi, että kirjasimet voidaan muotoilla teräksisen pallon pintaan. Kutakin lyöntiä varten pallo kääntyy asentoon, jossa valittu kirjasin tulee paperia vasten. Pallo voitiin myös helposti vaihtaa ja näin saatiin käyttöön erilaisia kirjasinlajeja ja kielikohtaisia kirjaimistoja. "Golfpallokirjoitin" IBM Selectric typewriter tuli markkinoille vuonna 1961.[6]

Kiekkokirjoituskone[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pallokirjoituskoneen jälkeen Olivetti kehitti kiekkokirjoituskoneen. Siinä oli pyörivä muovikiekko, joka muodostui säteittäisistä kirjasinvarsista. Paperille painuvat kirjaimet vaihtuivat, kun kiekko kääntyi. Kiekko oli helposti vaihdettavissa, mikä mahdollisti useiden kirjasinlajien ja kirjaimistojen käytön samalla koneella.

Pian kiekkokirjoituskoneita alettiin ohjata tietokoneilla RS-232-sarjaliikenneportin tai rinnakkaisliitännän (LPT) kautta ja niistä tuli kiekkotulostimia ja tekstin tuottaminen eriytyi sen tulostamisesta. Vähitellen myös kirjoituskoneisiin tuli muistia ja ne alkoivat saada puskurimuistilla varustetun tietokonetulostimen piirteitä, minkä vuoksi niitä alettiin kutsua tekstinkäsittelylaitteiksi. Varhaisissa tekstinkäsittelylaitteissa tekstiä pystyi muokkaamaan pienessä nestekidenäytössä ennen sen tulostamista paperille.lähde?

Lämpötulostin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jotkut hinnaltaan halvat matkakirjoituskoneet tuottivat tekstin ilman metallisen tai muovisen kirjasimen mekaanista kosketusta lämpökirjoittiminalähde?.

Tekstinkäsittelylaitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tekstinkäsittelylaitteet (tunnetaan myös nimellä sähkökirjoituskoneet) ovat asiakirjojen muokkaamiseen tarkoitettuja erikoistuneita tietokoneita, joissa teksti voidaan tallentaa massamuistiin (levykkeelle) ja sitä muokataan näytöllä. Lisäksi kokoonpanoon kuuluu integroitu tulostin. Tekstinkäsittelylaitteiden valtakautta oli 1980-luku.

Brother WP-1400D-sähkökirjoituskone

1990-luvun aikana henkilökohtaiset tietokoneet tekstinkäsittelyohjelmineen ja tulostimineen käytännössä kokonaan syrjäyttivät kirjoituskoneet. Tietokoneiden näppäimistöt kuitenkin pohjautuvat edelleen kirjoituskoneiden näppäimistöön. Esimerkiksi yläreunan QWERTY-järjestys perustuu siihen, että mekaanisten kirjoituskoneiden aikana haluttiin välttää kirjainvarsien takertuminen toisiinsa englanninkielistä tekstiä naputellessa.[7]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Chaline, Eric: 50 konetta, jotka muuttivat maailmaa (50 Machines that Changed the Course of History). Quid Publishing, (suom. versio Moreeni 2013), 2012. ISBN 978-952-254-160-4. Suomi

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kuukauden esine - Kirjoituskone 1.12.2008. Museovirasto. Viitattu 4.4.2009.
  2. Chaline sivu 85
  3. Taipale, Taru: Kertomuksia konttorista Talouselämä. 5.5.2009. Talentum oyj. Viitattu 27.8.2009.
  4. Chaline sivu 87
  5. Jukka Lukkari: Kun kirjoituskone Suomeen tuli Tekniikka & Talous. 4.4.2009. Viitattu 4.4.2009.
  6. History of the IBM Typewriter
  7. Why QWERTY was invented

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta kirjoituskone.