Kirjasintyyppi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kirjasintyyppien kaksi pääryhmää ovat pääteviivallinen (serif) antiikva ja pääteviivaton (sans-serif) groteski. Kuvan esimerkki on kirjoitettu PT Serif- ja PT Sans -kirjasintyypeillä.

Kirjasintyyppi eli fontti (myös kirjaintyyppi tai kirjasinlaji) on yhtenäiseen asuun piirretty merkkiryhmä, joka tavallisesti koostuu kirjaimista, numeroista sekä väli- ja erikoismerkeistä. Kirjasintyyppiin sisältyy erilaisia kirjainleikkauksia, kuten kapiteelit, kursiivit ja lihavuudet.[1]

Nimitykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheen termistössä esiintyy häilyvyyttä. Toisinaan kirjasintyypistä käytetään lyhyempää nimitystä kirjasin, mikä kuitenkin tarkkaan ottaen viittaa yksittäiseen kirjakkeeseen, esimerkiksi 'A'. Englannin kielen vaikutuksesta yleistynyt fontti (engl. font) on tullut maallikoille laajalti tutuksi mikrotietokoneiden ja tekstinkäsittelyohjelmien yleistyttyä 1980–90-luvuilla. Eräissä ohjelmissa font-sanan suomennoksena on esiintynyt kirjasinlaji. Ainakin Markus Itkonen on puoltanut kirjasintyypin ja kirjasinlajin asemesta käytettäväksi rinnakkaismuotoa kirjaintyyppi. Englannin kielessä font tarkoittaa kuitenkin joko yksittäistä kirjasinta tai, laajemmassa merkityksessä, kirjasintyypin yksittäistä muunnelmaa, kirjasinleikkausta. Esimerkiksi Helvetica, Helvetica Italic, Helvetica Bold ja Helvetica Bold Italic ovat saman kirjasintyypin (engl. typeface) eri kirjasinleikkauksia (engl. font).

Ryhmittely[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sama sana kirjoitettuna eri kirjasinlajeilla. Ylhäältä alas: groteski (sans-serif), egyptienne, kalligrafinen, goottilainen, antiikva (serif).

Antiikva on nykyisten suuraakkosten perusta. Antiikvat perustuvat antiikin Rooman latinalaisiin aakkosiin, joita hakattiin kiveen piirtokirjoituksiksi. Antiikvakirjaimissa on pääteviivat. Osa nykyisin käytössä olevista antiikvoista suunniteltiin jo 500 vuotta sitten renessanssin aikana. Varhaisia renessanssiantiikvoja ovat esimerkiksi Jenson, Bembo ja Garamond. Ne ovat tyyliltään hiukan kalligrafisia. Siirtymäkauden antiikvoja ovat Baskerville, Bulmer ja Perpetua. Uusantiikvoja ovat Bodoni, Didot ja Walbaum. Niiden kaikki isot kirjaimet ovat aiemmista tyyleistä poiketen yhtä leveitä, ja paksujen ja ohuiden viivojen ero voi olla suuri. Varhaisia vahvapäätteisiä antiikvoja ovat Century, Bookman ja Excelsior. Vahvapäätteisiä kirjasintyyppejä alettiin luoda 1850-luvulla uudistuneiden sanomalehtipainojen tarpeisiin. Kaiverretun kaltaisia antiikvoja ovat Goudy Trajan, Président ja Augustea.[2]

Egyptienne-kirjasintyypit kehitettiin Pariisissa 1800-luvun alussa. Egyptienneihin tai senkaltaisiin kirjasintyyppeihin luetaan esimerkiksi Clarendon, Egizio ja Rockwell.[3]

Groteskeissa eli sans-serifeissä ei ole pääteviivoja. Varhaisia groteskeja ovat esimerkiksi Akzidenz-Grotesk, Helvetica ja Univers. Geometrisia groteskeja ovat Futura, Erbar ja Kabel. Varhaisia humanistisia groteskeja ovat Gill Sans, Syntax ja Frutiger.[4]

Muita kirjasintyyppien ryhmiä ovat kalligrafiset kirjasintyypit, fantasia- ja kokeilevat kirjasintyypit sekä goottilaiset kirjasintyypit.[5]

Useimpien kirjasintyyppien eri kirjaimet ovat vaihtelevan levyisiä, ja niiden välissä on tyhjää tilaa melko tasaisesti. Tasalevyisessä kirjasintyypissä sen sijaan jokainen merkki varaa ladelmassa yhtä leveän tilan, eli kapeat kirjaimet kuten i ja j saavat ympärilleen enemmän tyhjää tilaa kuin leveämmät kirjaimet. Tämä idea periytyy kirjoituskoneista, ja osa tasalevyisistä kirjasintyypeistä jäljitteleekin ulkoasultaan kirjoituskoneiden kirjaimia.[6] Tasalevyisiä kirjasimia käytetään edelleen pääte-emulaattoreissa, ASCII-grafiikan tuottamiseen tai ohjelmakoodin kirjoittamiseen, koska se helpottaa ohjelmakoodin ja komentojen luettavuutta. Niitä käytetään myös julkaisutoiminnassa; useimmat kustantajat suosittelevat käsikirjoituksien lähettämistä tasalevyisillä kirjasimilla kirjoitettuna, koska se helpottaa tekstin sana- ja merkkimäärän arvioimista. Yleisimpiä tasalevyisiä kirjasimia ovat Courier ja X-ikkunoinnin fixed-perhe.

Tietokonefontit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alun perin tietokoneiden graafisissa käyttöliittymissä käytettiin näytöllä pikseleinä määriteltyjä ja käsin piirrettyjä ns. bittikarttafontteja. Kehittyneissä lasertulostimissa alettiin käyttää fontteja, joiden muodot on määritelty vektorigrafiikalla erilaisilla käyrillä, joiden sisus täytetään 'musteella' (ns. outline font). (PostScript Type 1 -fonteissa neliöllisiä Bézier-käyriä, TrueType-fonteissa neliöllisiä B-spline-käyriä[7]). Näiden vektorifonttien piirto ruudulle on ongelmallista näytön pienen tarkkuuden vuoksi. Siksi vektorifonteissa käytetään ns. vihjeistystä (hinting) joka parantaa jälkeä matalan resoluution laitteilla. Jotkut vektorifontit sisältävät myös käsin piirretyt tai parannetut versiot kirjaimista näytöllä näytettäväksi. Renderöinnin työläyden vuoksi näytölle piirrettäessä tarvittavat fontit tyypillisesti renderöidään vain kerran ja tallennetaan välimuistiin esim. näytönohjaimen tekstuurimuistiin.

Laadun ja luettavuuden parantamiseksi esim. TrueType-kirjasimissa käytetään virtuaalikonetta, joka ajaa kirjasinten mukaan pakattua tavukoodia. Näytöillä kirjasinten renderöinnissä käytetään mm. reunanpehmennystä ja pienemmän kuin pikselin tarkkuuden tekniikoita (esim. ClearType).

Käyttöyhteyksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Infografiikassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdysvaltalainen tiekyltti, jossa käytetään Highway Gothic -kirjasintyyppiä.

Infografiikassa, kuten valtateiden ja lentoasemien opasteissa, on 1950-luvulta alkaen käytetty usein niitä varten suunniteltuja kirjasintyyppejä. Niiden täytyy muodostaa selviä sanakuvia, jotka ovat luettavissa nopeasti ja luotettavasti myös etäältä. Niiden eräs tunnusomainen piirre on niiden "avoimuus" eli se, että niiden kaaret ovat lyhyitä ja avonaisia. Merkittävimpiä tällaisia kirjasintyyppejä ovat esimerkiksi Britannian maantieviittoihin suunnteltu Transport, Yhdysvaltojen valtateiden kirjasintyyppi Highway Gothic, Pariisin liikennelaitoksen Parisine ja monen lentoaseman suosima Frutiger.[8]

Näyttöruuduissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tietokoneiden näyttöjä ajatellen on 1900-luvun lopulta alkaen suunniteltu kirjasintyyppejä, jotka ottavat huomioon näyttöjen pienen pikselitiheyden ja etenkin pienten fonttikokojen ongelmallisuuden.[9] Näyttöruutuja varten suunnitelluista kirjasintyypeistä on jätetty pois sellaiset yksityiskohdat, jotka eivät erottuisi ruudulla. Sen vuoksi ne voivat näyttää paperille painettuina kömpelöiltä.[10]

Microsoftin ilmaiset Arial, Verdana ja Georgia ovat olleet www-sivujen yleisimpiä kirjasintyyppejä vuodesta 1996 lähtien.

Microsoft toi vuonna 1996 käyttöjärjestelmäänsä Matthew Carterin suunnittelemat Verdana- ja Georgia-kirjasintyypit, ja Apple toi 2000-luvun alussa käyttöjärjestelmäänsä Lucida Granden.[9] Vuonna 2007 Microsoft otti käyttöön groteskin Calibrin ohjelmistojensa oletusfonttina.[11]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Tekstuaalitieteet:kirjaintyyppi Tieteen termipankki. Helsingin yliopisto. Viitattu 8.10.2019.
  2. Itkonen 2015, s. 12–13, 9–10, 30, 47.
  3. Itkonen 2015, s. 12, 10.
  4. Itkonen 2015, s. 11.
  5. Itkonen 2015, s. 11.
  6. Itkonen 2015, s. 112.
  7. http://www.truetype-typography.com/ttandt1.htm
  8. Itkonen 2015, s. 84–89.
  9. a b Itkonen 2015, s. 117–119.
  10. system fonts Practical Typography. Viitattu 23.1.2021.
  11. Calibri Fonts.com. Viitattu 23.1.2021.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kirjasintyyppi.