Sans-serif
|
Sans-serif-kirjasin |
|
Serif-kirjasin |
|
Serif-kirjasin (pääteviivat punaisella) |
Sans-serif (ransk. sans sérif 'ilman pääteviivaa') eli groteski on pääteviivattomista eli päätteettömistä kirjasintyypeistä käytetty nimitys.[1] Selkeytensä vuoksi sans-serif-kirjaimet soveltuvat parhaiten otsikoiksi, joskin niitä käytetään myös leipätekstissä, varsinkin verkkosivuilla.[1][2] Sans-serif-kirjasintyypit sopivat hyvin myös luetteloihin ja taulukoihin.[3] Tunnettuja sans-serif-kirjasintyyppejä ovat Arial, Century Gothic, Helvetica, Verdana ja Gill Sans.
Sans-serif-kirjasintyypit jaetaan usein kolmeen pääryhmään:
- groteskeihin
- geometrisiin
- humanistisiin.
Vaikka käsitettä groteski käytetään usein sans-serifin synonyymina, viittaa se oikeastaan varhaisiin sans-serif-kirjasimiin, jotka tulivat suosituiksi 1800-luvulla, teollisen vallankumouksen kiihtyessä. Monet nykyisin käytetyt groteskit on kuitenkin suunniteltu vasta 1900-luvulla.[3][2][4][5] Alun perin nimitys groteski oli pilkkanimi, joka juontui ranskan kielen sanasta grotesque, suhteeton tai luonnoton. Ivailu johtui siitä, että ensimmäiset 1800-luvun alun groteskit vaikuttivat tuolloin yleisten uusantiikvojen rinnalla hyvin oudoilta.[6]
Groteskista tuli 1920-luvulla tyypillinen funktionalistinen kirjasinlaji, joka antaa teknisen ja viileän vaikutelman. Tunnettuja kirjasintyyppejä ovat Akzidenz-Grotesk, Helvetica ja Univers.[3][2][7][8]
Geometriset sans-serif-kirjasintyypit perustuvat säännöllisiin geometrisiin muotoihin, esimerkiksi O-kirjain on tavallisesti aivan pyöreä. Geometriset kirjasintyypit antavat modernin vaikutelman. Tunnettuja geometrisia sans-serif-kirjasintyyppejä ovat Futura, Gotham ja Industria.[2][9]
Humanistiset sans-serif-kirjasintyypit ovat luonteeltaan eniten kalligrafisia, niiden viivojen paksuudessa on enemmän vaihtelua ja ne ovat luettavampia kuin muut sans-serif-kirjaimet. Tunnettuja humanistisia sans-serif-kirjasintyyppejä ovat Gill Sans ja Optima.[2][10][11]
Esimerkkejä sans-serif-kirjasintyypeistä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Helvetica
Univers
Futura
Industria
Gill Sans
Optima
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Bohman, Jan ja Hallberg, Åke: Graafinen suunnittelu. Gummerus 1988. ISBN 951-20-3042-X
- Itkonen, Markus: Typografian käsikirja. RPS-yhtiöt, 2012. ISBN 978-952-5001-15-0
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Sans serif Britannica Academic, Encyclopædia Britannica. Encyclopædia Britannica Inc. Viitattu 16.10.2018. (englanniksi)
- ↑ a b c d e PLAYTYPE - Typographer's Glossary Playtype.com. Viitattu 17.10.2018. (englanniksi)
- ↑ a b c Bohman ja Hallberg 1988, s. 60-61
- ↑ Helvetica MyFonts. MyFonts Inc. Viitattu 17.10.2018. (englanniksi)
- ↑ Univers MyFonts. MyFonts Inc. Viitattu 17.10.2018. (englanniksi)
- ↑ Itkonen 2012, s. 52
- ↑ Helvetica MyFonts. MyFonts Inc. Viitattu 17.10.2018. (englanniksi)
- ↑ Univers MyFonts. MyFonts Inc. Viitattu 17.10.2018. (englanniksi)
- ↑ Futura MyFonts. MyFonts Inc. Viitattu 17.10.2018. (englanniksi)
- ↑ Gill Sans MyFonts. MyFonts Inc. Viitattu 17.10.2018. (englanniksi)
- ↑ Optima MyFonts. MyFonts Inc. Viitattu 17.10.2018. (englanniksi)
