Unsiaali

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Unsiaali on 200-luvulta 800-luvulle käytetty käsin kirjoitettu majuskelikirjaimisto. Se on kehittynyt antiikin roomalaisesta kursiivikirjoituksesta. Myöhemmin siitä syntyneitä muunnoksia on käytetty alkukirjaimina ja otsikoissa.

Unsiaali oli monumentaalikirjoitustaselvennä.[1] Monet vanhimmista löydetyistä unsiaaleista ovat Afrikasta[2]; kreikkalaista unsiaalia on löydetty noin vuodelta 350 (Codex Sinaiticus). Unsiaalilla ammattikirjurit kirjoittivat saamiaan toimeksiantoja; Rooman valtakunnan myöhäisvaiheessa unsiaalia käytettiin pyhiin kirjoituksiin. Kirjojen ulkomuoto muuttui: pergamenttilehdistä koottiin nippuja (codex), jotka kansitettiin puukansiin.[3] Laajenevaa kirkkoa markkinoitiin kirjoilla, joiden teksti oli kaunista ja näyttävää. Alkukirjaimet olivat koristeltuja ja teksteihin yhdistettiin uskonnollista symboliikkaa (kuten risti ja kalat) sisältäviä kuvia. Paavi Gregorius Suuren ajatus oli, että lukutaidottomatkin pystyivät lukemaan kuvia.[4]

Kun unsiaalin kirjoittamista sujuvoitettiin, kirjaimiin lisättiin ylä- ja alapidennyksiä - ts. majuskelikirjaimistoon (suuraakkoset) tuli minuskelimuotoja (pienaakkoset). Näin syntyi puoliunsiaalityyli, jossa esiintyy jo varsinaisia pienaakkosia.[5]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Brown, Michelle P. & Lovett, Patricia: The Historical Source Book for Scribes. London: The British Library, 1999.
  • Eriksson, Olof: Graafisen tyylin perusteet. Helsinki: Otava, 1974.
  • Knight, Stan: Historical Scripts from Classical Times to the Renaissance. New Castle, Delaware: Oak Knoll Press, 1998.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Eriksson s. 41
  2. Knight 1998, s. 31, 33
  3. Eriksson s. 43
  4. Brown & Lovett
  5. Vuokko Koho: Aleph – Kirjainten voima (pdf) YliopistopainoUutiset 1/2005. Yliopistopaino. Arkistoitu 17.9.2011. Viitattu 24. maaliskuuta.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]