Yläpuolinen indeksointipilkku

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Yläpuolinen indeksointipilkku, lyhyesti myös indeksointipilkku tai pilkku, on matematiikassa, luonnontieteissä ja kielitieteessä käytettävä merkki.

Tuottaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Unicode sisältää yhdeksän erilaista yläpuolista indeksointipilkkua. Näistä kahdelle on määritelty HTML-koodi.

Merkki Unicode-koodi HTML-koodi Nimi
ʹ 02B9 tarkkeenomainen yläpuolinen indeksointipilkku
ʺ 02BA tarkkeenomainen kaksinkertainen yläpuolinen indeksointipilkku
2032 ′ yläpuolinen indeksointipilkku
2033 ″ kaksinkertainen yläpuolinen indeksointipilkku
2034 kolminkertainen yläpuolinen indeksointipilkku
2057 nelinkertainen yläpuolinen indeksointipilkku
2035 käännetty yläpuolinen indeksointipilkku
2036 käännetty kaksinkertainen yläpuolinen indeksointipilkku
2037 käännetty kolminkertainen yläpuolinen indeksointipilkku

LaTeXissa yläpuolinen indeksointipilkku tuotetaan merkinnällä \prime, joka tulostaa merkin yksinään käytettynä tekstirivin korkuisena (\prime). Merkki on asetettavissa ylä- ja alaindeksiksi normaaliin tapaan, esimerkiksi f_\prime^\prime tulostuu muodossa f_\prime^\prime.[1][2][3]

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Unicode-standardin mukaan tarkkeenomaisia indeksointipilkkuja käytetään kielitieteessä ja muita matematiikassa, luonnontieteissä ja erilaisissa tekniikkaan liittyvissä asioissa, joskin ulkoasultaan ovat keskenään samanlaisia merkit, joiden Unicode-arvot ovat 02B9 ja 2032 sekä 02BA ja 2033.

Matematiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yläpuolisilla indeksointipilkuilla on matematiikassa monia eri merkityksiä eri asiayhteyksissä.

  • Differentiaalilaskennassa niillä merkitään funktion derivaattoja. Esimerkiksi funktion f(x) ensimmäinen derivaatta on f′(x), toinen derivaatta f″(x), kolmas derivaatta f‴(x), neljäs derivaatta f⁗(x) ja niin edelleen.
  • Joukko-opissa A′ voi tarkoittaa joukon A komplementtia.
  • Todennäköisyyslaskennassa yläpuolinen indeksointipilkku voi tarkoittaa tapahtuman komplementtia, esimerkiksi P(A′) = 1−P(A).
  • Lineaarialgebrassa yläpilkku voi tarkoittaa transpoosia.
  • Yleisesti yläpilkku voi myös olla muuttujan nimen osa, jonka tehtävänä on vain erottaa eri muuttujia toisistaan: esimerkiksi geometrisessa kuviossa voi olla erikseen pisteet P ja P′.

Mittayksiköt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Indeksointipilkkuja käytetään myös eräiden pituuden ja kulman, joskus ajankin mittayksiköiden tunnuksina. Pituusmerkintänä yläpuolista indeksointipilkku (2032) ja kaksinkertainen yläpuolinen indeksointipilkku (2033) tarkoittavat jalkoja ja tuumia eli merkintä 3′ 5″ tarkoittaa kolmea jalkaa ja viittä tuumaa.

Kulman yksikkönä yläpuolinen indeksointipilkku tarkoittaa kulmaminuuttia eli asteen kuudeskymmenesosaa ja yläpuolinen kaksinkertainen indeksointipilkku kulmasekuntia eli kulmaminuutin kuudeskymmenesosaa. Esimerkiksi merkintä 10° 3′ 5″ tarkoittaa kymmentä astetta, kolmea kulmaminuuttia ja viittä kulmasekuntia.

Toisinaan käytetään indeksointipilkkuja myös aikayksiköiden, minuutin ja sekunnin merkintöinä, jolloin 3′ 5″ tarkoittaa 3 min 5 s. Tämä merkitsemistapa ei ole SI-järjestelmän eikä nykyisten standardien mukainen, mutta sitä näkee usein käytettävän esimerkiksi äänilevyissä osoittamassa kappaleiden kestoaikaa.

Kolminkertaista yläpuolista indeksointipilkkua (2034) käytetään Ranskassa ja Sveitsissä ilmaisemaan rannekellojen liikkeen suuruutta. Yksikköä kutsutaan nimellä ligne, ja sen vaihtoehtoinen tunnus on L. Yksi ligne on 2,2558291 millimetriä.

Kielitiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kielitieteessä yläpuolisia indeksointipilkkuja käytetään translitteroinnissa ja ääntämisasun esittämisessä. Niistä on tarkoitettu kielitieteelliseen käyttöön tarkkeenomainen yläpuolinen indeksointipilkku (02B9) ja tarkkeenomainen kaksinkertainen yläpuolinen indeksointipilkku (02BA). Näistä ensiksi mainittu on ISO 9 -standardin mukainen translitteraatio kyrilliselle kirjaimelle ь ja jälkimmäinen kirjaimelle ъ. Englanninkielisissä sanakirjoissa, joissa ääntämisasua ei ilmaista IPA-merkein, ilmaistaan painollinen tavu sen perään sijoitetulla tarkkeenomaisella yläpuolisella indeksointipilkulla. Esimerkiksi sanan syllabification ääntämisasu voidaan ilmaista merkinnällä /si-labʹ-ə-fi-kayʹ-shən/. Normaali IPA:n mukainen esitys on /sɪˌlæbəfɪˈkeɪʃən/.[1][4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b The Unicode Standard, Version 5.0. Spacing Modifier Letters, http://www.unicode.org/charts/PDF/U02B0.pdf
  2. The Unicode Standard, Version 5.0. General Punctuation, http://www.unicode.org/charts/PDF/U2000.pdf
  3. Eurooppalaisen merkistön merkkien suomenkieliset nimet, http://www.ling.helsinki.fi/filt/info/mes2/merkkien-nimet.html
  4. Organisation internationale de normalisation, Translittération des caractères cyrilliques en caractères latins — Langues slaves et non slaves (ISO 9:1995), http://www.iso.org/