Ъ

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Ъ ъ

Kyrillinen kirjaimisto
Nykyaikaiset kirjaimet
А Ӓ Ӑ Ӕ Б В Г
Ѓ Ґ Ғ Ҕ Д Ђ Е
Ё Ӗ Є Ә Ӛ Ж Ӝ
Җ З Ҙ Ӟ Ӡ Ԅ Ѕ
Ԇ И Ӥ Ӣ І Ї Ӏ
Й Ҋ Ј К Қ Ҝ Ҟ
Ҡ Ӄ Л Љ Ԉ М Ӎ
Н Њ Ҥ Ң Ԋ О Ӧ
Ө П Р С Ԍ Т Ԏ
Ћ Ќ У Ў Ӱ Ӳ Ӯ
Ү Ұ Ф Х Һ Ц Ч
Џ Ш Щ Ъ Ы Ӹ Ь
Э Ю Я
Muinaiset kirjaimet
Ҁ Ѹ Ѡ Ѿ Ѻ Ѣ
Ѥ Ѧ Ѫ Ѩ Ѭ Ѯ
Ѱ Ѳ Ѵ Ѷ

Ъ (ъ) on kyrillinen kirjain. Se kuuluu muun muassa bulgarian, marin ja venäjän aakkosiin. Sitä käytetään myös jakuutissa, mutta vain venäjän kielestä lainatuissa sanoissa. Bulgarian kielessä se on äänteen /ɤ̞/, /ə/ merkki, esimerkiksi sanassa България (Bulgaria). Venäjän kielessä sitä kutsutaan kovaksi merkiksi[1] (ven. твёрдый знак, tvjordyi znak, [ˈtʰvʲordɨi̯ ˈznak]), mutta siitä käytetään myös nimeä jer.[2]

Alun perin Ъ merkitsi hyvin lyhyttä ja heikkoa, redusoitunutta pyöreää keskivokaalia. Se on toinen kahdesta heikosta vokaalista, joista slaavilaisessa filologiassa käytetään yhteisnimitystä jer.

Käyttö venäjän kielessä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyvenäjän kova merkki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyvenäjässä ъ-kirjaimesta käytetään nimitystä kova merkki (ven. твёрдый знак tvyordy znak). Sillä ei itsessään ole äännearvoa, vaan se on pelkästään ortografinen merkki. Sitä käytetään erottamaan eräät konsonanttiin päättyvät prefiksit varsinaisesta sanavartalosta, joka alkaa iotoituneella vokaalilla. Sen vuoksi se esiintyy usein vokaalien "я", "е", "ё" ja "ю" edellä, jotka äännetään kuten ja, je, jo ja ju suomessa. Kova merkki osoittaa, että [j]-äänne kuuluu ääntämykseen. Esimerkkejä ovat sanat

  • съёмка ([ˈsʲjɵmkə] s'jomka): 'filmaus'
  • Сёмка [ˈsʲɵmkə] Sjomka): diminutiivimuoto miehennimestä Семён (Semyon), "Simon"

Kirjain on siis eräänlainen poikkeuksellisen tavunrajan merkki. vallankumouksen jälkeen vuonna 1918 toteutetun oikein­kirjoitus­uudistuksen jälkeen jäi harvinaiseksi ja esiintyy vain edellä mainituissa tapauksissa. Sen edellä oleva konsonantti lausutaan seuraavan iotaation vaikutuksesta usein liudentuneena. Tämän vuoksi 1900-luvulla on toisinaan ehdotettu kovan merkin poistamista kokonaan ja sen korvaamista pehmeällä merkillä ь, joka aina tarkoittaa konsonantin liudennusta. Koska liudennusta ъ:n edellä ei puheessa kuitenkaan aina tapahdu, tällaisia ehdotuksia ei ole toteutettu.

Kova merkki ъ kirjoitetaan sekä omakielisten että lainattujen prefiksien jälkeen. Sitä käytetään toisinaan myös и:n (i), iotatoimattomien vokaalien ja jopa konsonanttien edellä trans­litte­roita­essa muun­kielisiä nimiä venäjän kieleen, ja tällöin sen yhtenä tehtävänä on osoittaa nimen ääntämykseen kuuluva, venäjän äänne­rakenteesta poikkeava tavuraja (esimerkiksi nimessä Чанъань, Chang'an). Sillä korvataan myös arabian ‘ayn (esimerkiksi nimessä Даръа, Daraa, ˈdarʕa), ja sillä merkitään khoisan­kielisissä nimissä esiintyvät naksaus­äänteet] (esimerkiksi Чъхоан, ǂHoan). Vastaavissa tapauksissa esimerkiksi englannin kielessä käytetään usein heittomerkkiä. Tämä käytäntö ei kuitenkaan ole täysin vakiintunut eikä sitä ole virallisesti vahvistettu.

Loppu-yer ennen vuotta 1918[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ennen vuotta 1918 kova merkki kirjoitettiin yleensä sellaisten sanojen loppuun, jotka päättyvät liudentamattomaan konsonanttiin, mutta sillä ei ollut mitään vaikutusta ääntämykseen. Esimerkiksi kissaa tarkoittava sana kirjoitettiin silloin котъ, mutta nykyisin кот. Tämä ъ:n vanha käyttötapa poistettiin bolševikkien vuonna 1918 toteuttamassa oikein­kirjoitus­uudistuksessa. Koska uudistuksesta päättivät bolševikit pian valtaan­tulonsa jälkeen, se sai vahvasti poliittisen latauksen, mikä johti siihen, että monet kirjapainot Pietarissa kieltäytyivät noudattamasta uusia sääntäjä. Pakottaakseen kirjapainot mukautumaan Venäjän Itämeren laivaston "punaiset merisotilaat" taka­varikoivat paino­laatat, joissa esiintyi "lois­kirjaimia", ja niiden painamiseen tarkoitetut kirjasimet.[3][4] Niissä tapauksissa, joissa kova merkki kuului uuteenkin oikein­kirjoitukseen, kirjan­painajien oli turvauduttava sen sijasta heittomerkkiin, esimerkiksi:

  • ennen uudistusta: съѣздъ
  • välivaiheessa: с’езд
  • uudistuksen jälkeen: съезд

1920-luvun alusta lähtien kova merkki vähitellen palautui käyttöön erotin­merkkinä. Heittomerkkiä käytettiin sen sijasta edelleen joissakin kirjoituskoneissa, joissa venäjän harvinaisimmaksi kirjaimeksi jäänyttä kovaa merkkiä ei ollut. Valko­venäjän ja ukrainan kieliin kovaa merkkiä ei koskaan palautettu, vaan sen sijasta käytetään edelleen heittomerkkiä.

Lev Uspensky asettui populaari­tieteellisessä teoksessaan Слово о словах ("Sana sanoista") voimakkaasti kannattamaan uudistusta. Hänen karkean laskelmansa mukaan sanojen lopussa olleet kovat merkit muodostivat ennen uudistusta jopa 3,5 prosenttia painetuissa teksteissä esiintyvistä kirjaimista, mikä merkitsi suurta paperin tuhlausta, ja näin ollen uudistuksesta puolsivat taloudellisetkin syyt.

Venäläisemigranttien muihin maihin perustamat kirjapainot pitäytyivät jonkin aikaa vanhassa oikein­kirjoituksessa, mutta vähitellen nekin siirtyivät uuteen kirjoitus­tapaan. Toisaalta Neuvosto­liitossakin Dahlin sanakirjan (Толко́вый слова́рь живо́го великору́сского языка́) painoksissa vuosilta 1935 ja 1955 noudatettiin yhä vanhaa oikeinkirjoitusta.

Nykyisin kova merkki esiintyy yhä sanan lopussa joissakin venäläisissä tavara­merkeissä ja kaupallisissa nimissä. Esimerkiksi Kommersant ((Коммерсантъ) -lehden nimessä sitä käytetään korostamaan, että lehti jatkaa saman­nimisen, ennen vallan­kumousta ilmestyneen lehden perinteitä. Tällainen käyttö on usein epä­johdon­mukaista ja tekstisuunnittelijat saattavat yksin­kertaisesti lisätä kovan merkin konsonanttiin päättyvän sanan loppuun mutta jättää huomiotta muut ennen uudistusta voimassa olleet oikein­kirjoitus­säännöt eivätkä esimerkiksi käytä venäjästä samassa yhteydessä kokonaan poistettua ѣ-kirjainta ja pisteellistä i:tä.[5] Sitä käytetään joskus myös leikillisesti antamaan tekstille vanhahtava vaikutelma.

Bulgaria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bulgariassa er golyam ( "ер голям" ) merkitsee pyöristymätöntä keski-takavokaalia ((IPA /ɤ̞/). Se muistuttaa englannin kielessä esimerkiksi sanassa but ([bʌ̘t]) esiintyvää vokaalia tai romanian kielessä kirjaimella ă merkittyä vokaalia.

Ennen vuotta 1945 tälle vokaalille oli kaksi kirjainta, "ъ" ja ѫ" ("iso yus"), joka alkujaan oli merkinnyt kielestä sittemmin hävinnyttä nasaalivokaalia. Lisäksi ääntymätön "ъ" esiintyi sanan loppu­konsonantin jäljessä samaan tapaan kuin venäjässä. Vuoden 1945 uudistuksessa tämä sanan­loppuinen "ъ" poistettiin, ja samalla kirjain "ѫ" jäi kokonaan pois käytöstä ja korvattiin useimmissa tapauksissa "ъ":llä. Sanan lopussa "ѫ" korvattiin sekaannuksen välttämiseksi kuitenkin a:lla, joka painottomissa tavuissa ääntyi samoin kuin "ъ".

Makedonia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaikka makedonian kieli on läheistä sukua bulgarialle, sen kirjoitusjärjestelmässä ъ ei esiinny. Kun makedonian nykyinen oikein­kirjoitus­järjestelmä vuosina 1944–1945 luotiin, ъ muodostui keskeiseksi kiistan aiheeksi. Ongelmana oli, että sitä vastaava vokaali esiintyi monissa makedonian murteissa mutta ei niissä maan keski- ja länsiosissa puhutuissa murteissa, joiden pohjalta makedonian kirjakieli kehitettiin.

Yksi makedonian aakkoston ja oikein­kirjoituksen laatineen työryhmän jäsenistä, Venko Markovski kannatti ъ:n käyttöä samaan tapaan kuin bulgariassa, mutta Blaže Koneski vastusti sitä. Varhaiseen, 28. joulukuuta 1944 julkaistuun ehdotukseen sisältyi myös ъ, mutta lopullisesta, toukokuussa 1945 hyväksytystä versiosta se jätettiin kokonaan pois.[6]

Koska makedoniassa ei käytetä ъ-kirjainta, painetuissa teksteissä käytetään sen sijasta runsaasti heittomerkkiä, kun sitä vastaava vokaali esiintyy käytetyssä kielimuodossa, esimerkiksi bulgarialaisen Konstantin Miladinovin runossa Taga za Jug (Тъга за юг).[6]

Valkovenäjä ja ukraina[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kova merkki ei kuulu valkovenäjän eikä ukrainan aakkostoon. Sen sijasta käytetään heittomerkkiä. Valkovenäjää on aikoinaan kirjoitettu myös latinalaisilla aakkosilla (Łacinka), jolloin kovan merkin vastineena käytettiin j:tä.

Kaukasialaiset kielet ja krimintataari[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Monissa Kaukasuksen alueen kielissä sekä krimintataarissa kovaa merkkiä ъ käytetään runsaasti kahden ja kolmen kirjaimen yhdistelmissä, joilla merkitään äänteitä, joita slaavilaisissa kielissä ei esiinny. Sellaisia ovat esimerkiksi /q/ ja ejektiivit. Esimerkiksi osseetin kielessä ъ esiintyy digrafeissa гъ /ʁ/, къ /kʼ/, пъ /pʼ/, тъ /tʼ/, хъ /q/, цъ /tsʼ/, чъ /tʃʼ/ sekä trigrafeissa къу /kʷʼ/ ja хъу /qʷ/.

Jakuutin kieli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

ъ on käytössä myös jakuutin kielessä, mutta vain venäjästä lainatuissa sanoissa.

Koodit[muokkaa wikitekstiä]

Alla olevassa taulukossa on lueteltu ison ja pienen kirjaimen koodiarvot heksalukuina eri merkistöissä.

  Ъ ъ
Unicode 042A 044A
ISO 8859-5 {{{Iso1}}} {{{Iso2}}}
KOI8 FF DF
Windows-1251 DA FA
MS-DOS-koodisivu 866 9A EA
HTML Ъ ъ

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Lars Göransson, Lars-Wilhelm Gynther: ”Kielet: Venäläiset aakkoset”, Otavan tietokalenteri, s. 99. Otava, 1970.
  2. ”Aakkoset”, Otavan suuri ensyklopedia, 1. osa (Aakkoset–Cicero, s. 15. Otava, 1976. ISBN 951-1-02233-4.
  3. Лексикон" Валерия Скорбилина Архив выпусков программы, «ЛЕКСИКОН» № 238, интервью с Натальей Юдиной, деканом факультета русского языка и литературы
  4. Слово о словах, Лев Успенский, Лениздат, 1962, p. 156
  5. Артемий Лебедев, Ководство, § 23. Немного о дореволюционной орфографии.
  6. a b Roumen Dontchev Daskalov, Tchavdar Marinov: Entangled Histories of the Balkans: Volume One: National Ideologies and Language Policies, s. 453–456. BRILL, 2013. ISBN 900425076X. Teoksen verkkoversio.
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Hard sign