Ѣ

Ѣ ѣ
Kyrillinen kirjaimisto
Nykyaikaiset kirjaimet
А	Ӓ	Ӑ	Ӕ	Б	В	Г
Ѓ	Ґ	Ғ	Ҕ	Д	Ђ	Е
Ё	Ӗ	Є	Ә	Ӛ	Ж	Ӝ
Җ	З	Ҙ	Ӟ	Ӡ	Ԅ	Ѕ
Ԇ	И	Ӥ	Ӣ	І	Ї	Ӏ
Й	Ҋ	Ј	К	Қ	Ҝ	Ҟ
Ҡ	Ӄ	Л	Љ	Ԉ	М	Ӎ
Н	Њ	Ҥ	Ң	Ԋ	О	Ӧ
Ө	П	Р	С	Ԍ	Т	Ԏ
Ћ	Ќ	У	Ў	Ӱ	Ӳ	Ӯ
Ү	Ұ	Ф	Х	Һ	Ц	Ч
Џ	Ш	Щ	Ъ	Ы	Ӹ	Ь
Э	Ю	Я
Muinaiset kirjaimet
Ҁ	Ѹ	Ѡ	Ѿ	Ѻ	Ѣ	Ꙗ
Ѥ	Ꙓ	Ѧ	Ѫ	Ѩ	Ѭ	Ѯ
Ѱ	Ѳ	Ѵ	Ѷ

Ѣ (ѣ) eli jat on käytöstä poistunut varhaiskyrillisen kirjaimiston 32. kirjain.

Kirjaimen nimi on muinaiskirkkoslaavissa ѣть (lausuttiin [jětĭ]) tai ıать ([jatĭ]), bulgariassa ят [jat] tai е двойно [e dvɔjnɔ] "tupla-e", venäjässä ja ukrainassa ять [jatʲ], serbiassa јат/jat, kroatiassa jat. Muinaisslaavilaisten kielten translitteraatiossa kirjainta kuvataan yleensä hattupäisellä e-kirjaimella: ě.

Jat kuvasi muinaisslaavilaista pitkää vokaalia. Sen alkuperäinen äännearvo lienee [æː]. Eri slaavilaisissa kielissä jat-vokaali korvautui eri vokaaleilla. Esimerkiksi muinaisslaavilainen juuri *бѣл [běl] ’valkoinen’ sai seuraavia muotoja: venäjässä белый [bʲelɨj], ukrainassa білий [bʲilɨj], bulgariassa бял [bʲal], puolassa biel / biały, tšekissä bílý.

Koska jat-vokaalilla ei ollut sellaista omaa äännearvoa, jota ei samalla olisi ollut jollakin toisella vokaalilla, kirjain kävi tarpeettomaksi ja poistui vähitellen oikeinkirjoitusuudistuksissa: serbiasta Vuk Karadžićin reformissa 1800-luvun alussa, makedoniasta saman reformin vaikutuksesta hieman myöhemmin, venäjästä, valkovenäjästä ja ukrainasta suurin piirtein lokakuun vallankumouksen aikoihin, ja lopulta bulgariasta ja ruteenista 1945. Nykyisin jat on käytössä ainoastaan kirkkoslaavissa.