Antiikva

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Esimerkki Garamond-kirjasimesta

Antiikva on nykyaikainen karolingisesta minuskelista kehittynyt kirjainlaji[1]. Termillä tarkoitetaan päätteellisiä kirjainmuotoja, jotka kehittyivät vuosina 1470–1600. Tunnettuja tuon ajan antiikva-kirjasintyyppien suunnittelijoita olivat muun muassa Nicolas Jenson, Francesco Griffo ja Claude Garamond. Antiikvakirjaimet kehitettiin yhdistelemällä roomalaista meisselikirjoitusta ja karolingista kirjoitusta. Antiikvoille ovat luonteenomaisia ohuet kirjainten pääteviivat (serif), jotka painetussa tekstissä auttavat hahmottamaan tekstin riveinä ja helpottavat lukemista[2][3].

Antiikvat jaetaan yleensä kolmeen ryhmään:

  • medievaaliantiikvat eli renessanssiantiikvat
  • uusantiikvat
  • siirtymäkauden antiikvat.[4]

Medievaaliantiikvat ovat antiikvan varhaismuotoja, ja ne ovat alun perin kotoisin renessanssiajan Venetsiasta, jossa kirjanpainaja Aldus Manutius leikkautti ensimmäiset tämän kirjainmuodon edustajat. Claude Garamond hioi myöhemmin medievaaliantiikvan lopulliseen muotoonsa. Medievaaliantiikvojen pyöristetyt päätteet tekevät niistä helppolukuisia. Tunnettuja medievaaliantiikvoja ovat Bembo, Garamond ja Sabon.[4]

Uusantiikvojen esikuvana ovat Giambattista Bodonin suunnittelemat kirjainlajit 1700-luvun loppupuolella. Uusantiikvat ovat luonteeltaan hienostuneita ja heijastelevat valistusajan pyrkimystä rationaalisuuteen. Kirjasintyypeissä on voimakkaat kontrastit. Tunnettuja uusantiikvoja ovat Bodoni ja Didot.[4][5]

Siirtymäkauden antiikvat otettiin käyttöön 1700-luvun puolivälissä. Ne ovat ulkonäöltään medievaali- ja uusantiikvojen välimuotoja. John Baskerville teki tämän kirjainmuodon tunnetuksi, ja hänen nimeään kantava Baskerville on yhä erittäin suosittu kirjasintyyppi. Tunnettuja siirtymäkauden antiikvoja ovat Baskerville, Caslon ja Times.[4]

Valtaosa nykyisistä leipätekstin ladonnassa käytettävistä kirjasintyypeistä perustuu klassisille antiikvoille. Yleisesti käytössä olevia antiikvoja ovat Baskerville, Garamond, Times New Roman ja Palatino.

Esimerkkejä antiikvoista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Bohman & Hallberg 1988, s. 90
  2. Bohman & Hallberg 1988, s. 38
  3. Sans serif Britannica Academic, Encyclopædia Britannica. Encyclopædia Britannica Inc. Viitattu 16.10.2018. (englanniksi)
  4. a b c d Bohman & Hallberg 1988, s. 57-59
  5. Bodoni MyFonts. MyFonts Inc. Viitattu 14.10.2018. (englanniksi)