Goottilaiset kirjaintyypit
Goottilaiset kirjaintyypit eli murretut kirjaimet ovat gotiikan myötä Pohjois-Ranskassa ja Saksassa kehittyneitä kirjaintyyppejä. Nykyään niitä käytetään lähinnä käsin tehtävässä koristekirjoituksessa, kuten kutsukorteissa tasapäistä tussiterää tai huopakynää käyttäen. Mahdollinen viimeistely hoituu kärkiterällä. Kirjoittaessa terä kulkee 40–45 asteen kulmassa vetoon nähden. Perinteisiä goottilaisia kirjaintyylejä ovat tekstuura, schwabach ja fraktuura, mutta myös rotunda on luettu niihin. On myös muotoiltu uudempia, 1900-luvulla syntyneitä kirjaintyyppejä, jotka ovat saaneet omat nimensä.
Kehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
1100-luvulla gotiikan myötä kirjaimet pohjoisemmassa Euroopassa muuttuivat korkeiksi, kapeiksi ja kulmikkaiksi ja kirjoitus tiiviiksi. Syntyi tekstuura (lat. textus ’palmikoitu’). Tekstuuran suuraakkoset pohjautuvat 300-luvulla kehittyneeseen unsiaaliin. Nämä "murretut kirjaimet" syrjäyttivät karolingisen minuskelikirjoituksen ja länsimaisen kirjapainotaidon isä Johannes Gutenberg käytti juuri tekstuuraa varhaisimmissa painotöissään. Espanjassa ja Italiassa gotiikan vaikutus ei juurikaan tuntunut ja siellä kehittyivät rotunda ja karoliinista minuskelia muistuttava lettera antica, josta vuoden 1460 tienoilla Venetsiassa kehitettiin painokirjasintyypiksi niin sanottu vanhempi antiikva.[1]
Parempaa kirjoitusnopeutta haettaessa syntyi Saksassa 1400-luvulla pyöreämuotoisempi ja yksinkertaisempi schwabach (mahdollisesti viittaa samannimiseen paikkakuntaan). Numerot olivat samanlaiset kuin tekstuurassa. Renessanssin aikakaudella 1500-luvulla edellisistä kehittyi koristeellisempi, schwabachia ohuempi ja korkeampi fraktuura (lat. fractus 'murtunut'), jonka varhaisten tunnuspiirteiden on sanottu edustavan tyypillistä barokkia.[2]
Suomessa goottilaiset kirjaimet säilyttivät Ruotsin ja Saksan vaikutuksesta asemansa painetussa tekstissä aina 1900-luvun alkuun asti.[3] Helsingin Sanomissa goottilaiset kirjaimet olivat käytössä helmikuun loppuun 1925.
Käyttöesimerkkejä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
-
Tekstiä saksalaisessa kiviristissä. -
-
Frankfurter Allgemeine -sanomalehden logo. Monet sanomalehdet käyttävät logossaan edelleen fraktuuraa.
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kirjallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Claminson, Ralph (toim.): Kalligrafian taito. Multikustannus, 2007. ISBN 978-952-468-140-7.
- Numminen, Ahto – Eriksson, Olof: Tekstauskirja, s. 7–9, 32–38, 46–48. Helsinki: Otava, 1980. ISBN 951-1-05507-0.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Prof. Claminson (s. 92) esittää rotundan kehittyneen goottilaisesta kirjaimistosta.
- ↑ Numminen–Eriksson, s. 38.
- ↑ http://www.viestintaliitto.fi/kirjatyo/2004/12/muut/ (Arkistoitu – Internet Archive)
| ||||||||||
