Ikitie

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ikitie
Ikitie2017.jpg
Ohjaaja AJ Annila
Käsikirjoittaja
Perustuu Antti Tuurin romaaniin Ikitie
Tuottaja Ilkka Matila
Säveltäjä
  • Ian Person
  • Kalle Gustafsson Jerneholm
Kuvaaja Rauno Ronkainen
Leikkaaja Tambet Tasuja
Lavastaja Kalju Kivi
Pääosat
Valmistustiedot
Valmistusmaa Suomi
Tuotantoyhtiö
Levittäjä Nordisk Film
Ensi-ilta
Kesto 100 minuuttia
Alkuperäiskieli englanti, suomi, venäjä
Budjetti 2,9 miljoonaa euroa
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Ikitie on vuonna 2017 ensi-iltansa saanut suomalainen historiallinen draamaelokuva, jonka on ohjannut AJ Annila. Annilan, Antti Tuurin ja Aku Louhimiehen kirjoittama käsikirjoitus perustuu Tuurin samannimiseen romaaniin.[1] Elokuva kertoo amerikansuomalaisista 1930-luvun Neuvostoliitossa. Elokuvan pääosissa ovat Tommi Korpela, Sidse Babett Knudsen, Hannu-Pekka Björkman, Irina Björklund, Ville Virtanen, Sampo Sarkola, Eedit Patrakka, Jonna Järnefelt, Antti Virmavirta, Emmi Parviainen, Lembit Ulfsak ja Igor Sigov.

Ikitie sai ensi-iltansa 15. syyskuuta 2017. Elokuva sai 13 Jussi-ehdokkuutta muun muassa parhaasta elokuvasta, ohjauksesta ja miespääosasta.[2] Elokuva voitti parhaan elokuvan Jussi-palkinnon ja lisäksi muun muassa parhaan ohjauksen, sekä parhaat nais- ja miessivuosat (Knudsen ja Björkman).[3]

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jussi Ketola asuu perheineen Kauhavalla. Eräänä yönä hänet haetaan kotoaan ja muilutetaan itärajalle. Syyksi muiluttajat sanovat maanpetturuuden. Ketola yrittää paeta, mutta haavoittuu takaa-ajossa. Hän herää Neuvostoliitossa, ja NKVD antaa hänelle uuden henkilöllisyyden. Ketola lähetetään kolhoosiin tarkkailemaan, mitä Venäjälle muuttaneet amerikansuomalaiset ajattelevat Neuvostoliiton hallituksesta.

Kun kotiinpaluu näyttää mahdottomalta, Ketola aloittaa uuden elämän ja menee myös naimisiin. Hän saa Saran kanssa lapsen, mutta elämä kolhoosissa on turvatonta.


Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Tommi Korpela  … Jussi Ketola  
 Sidse Babett Knudsen  … Sara Ketola  
 Hannu-Pekka Björkman  … Kallonen  
 Irina Björklund  … Sofia Ketola  
 Ville Virtanen  … John Hill  
 Sampo Sarkola  … Strang  
 Eedit Patrakka  … Mary, 8 v  
 Jonna Järnefelt  … Ella  
 Antti Virmavirta  … Mäki  
 Emmi Parviainen  … Laina  
 Lembit Ulfsak  … Novikov  
 Igor Sigov  … NKVD:n upseeri  
 Helen Söderqvist  … Martta Hill  
 Rosa Salomaa  … Mary, 14 v  
 Harriet Toompere  … Doris Toivonen  
 Jarkko Niemi  … Karvinen  

Tuotantoryhmä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Ohjaus: AJ Annila
  • Tuottaja: Ilkka Matila
  • Yhteistuottaja: Kristian Taska, Martin Persson, Gunnar Carlsson, Simon Perry
  • Executive-tuottaja: Mikko Leino (II), Ari Tolppanen
  • Kuvaus: Rauno Ronkainen
  • Lavastus: Kalju Kivi
  • Leikkaus: Tambet Tasuja
  • Äänisuunnittelu: Fredrik Dalenfjäll

Jussi Ketolan esikuva[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jussi Ketolan esikuva oli Nestori Saarimäki.lähde? Antti Tuuri on kirjoittanut muutamia kirjoja Saarimäestä: Taivaanraapijat (2005), Kylmien kyytimies (2007), Ikitie (2011). Nestori oli syntynyt vuonna 1882. Hänen poikansa oli kertonut, että ennen sisällissotaa Saarimäki oli ollut Amerikassa siirtolaisena. Kun hän oli palatanut Amerikasta Suomeen, hän asui Kauhavalla.

Sisällissodan aikana Nestori kieltäytyi osallistuminen taisteluihin, mutta joutui taistelemaan valkoisten puolesta. Saarimäki lähetettiin Tampereelle, missä hän kuljetti ruumiita. Antti Tuurin mukaan ”sisällissodan alkaessa Saarimäki oli omaksunut ajatuksen, että sosialismi on rauhan aate”, mutta Etelä-Pohjanmaalla sosialismia ei kannatettu. Lapuanliikkeen kannattajat järjestivät hyökkäyksen Saarimäkiin. Nestori Saarimäki kyyditettiin hyökkäyksen jälkeen Petroskoihin, Venäjälle (kuten romaanin Jussi Ketolakin).

Muutaman vuoden kuluttua NKVD tiedotti, että Saarimäki oli kuollut keuhkotautiin vuonna 1931. Antti Tuuri on olettanut, että ”venäläinen turvallisuuspoliisi NKVD ei ole luotettava informaattori ja Jussi Ketola saattaa ollakin hengissä siellä". Fiktiivisen Jussi Ketolan tarina jatkuu Jussi Karin nimellä. "Kukapa tietää, olisiko todellisen elämän Nestori Saarimäelläkin voinut olla samanlainen kohtalo"[4]

Arvosteluja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Episodi
Jesse Raatikainen
5/5 tähteä [5]
Helsingin Sanomat
Miska Rantanen
4/5 tähteä [6]
Hufvudstadsbladet
Sara Ehnholm Hielm
3/5 tähteä [7]
Iltalehti
Juho Rissanen
3/5 tähteä [8]
Ilta-Sanomat
Tarmo Poussu
4/5 tähteä [9]

Festivaaliosallistuminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Glad, Laura: Syksyn suurtuotanto Ikitie on väkivaltainen elokuva vaietusta aiheesta – ohjaaja rankimmasta kohtauksesta: ”Se oli mun suurin virhe” Ilta-Sanomat. 15.6.2017. Viitattu 10.9.2017.
  2. Jussi-ehdokkaat julki: Ikitie ja Tuntematon sotilas putsasivat odotetusti pöydän Yle. 1.2.2018. Viitattu 1.2.2018. (englanniksi)
  3. Strömberg, Jari: Jussi-palkinnot jaettiin – katso tästä voittajat Yle Uutiset. 23.3.2018. Viitattu 25.3.2018.
  4. Antti Tuuri
  5. Raatikainen, Jesse: Ikitie Episodi. 12.9.2017. Viitattu 15.9.2017.
  6. Rantanen, Miska: Ikitie vie historian julmalle sivupolulle. Helsingin Sanomat, 15.9.2017, s. B 4. Artikkelin verkkoversio Viitattu 15.9.2017.
  7. Ehnholm Hielm, Sara: Den finska mannens tårar. Hufvudstadsbladet, 15.9.2017, s. 22. Artikkelin verkkoversio Viitattu 28.11.2017.
  8. Rissanen, Juho: IL-Arvio: Neuvostoliiton kauhuista kertova kotimainen uutuusfilmi Ikitie on koskettava mutta yllätyksetön Iltalehti. 14.9.2017. Viitattu 15.9.2017.
  9. Poussu, Tarmo: Arvio: Ikitie on vuoden toistaiseksi väkevin kotimainen – pistää uuden Tuntemattoman sotilaan koville Ilta-Sanomat. 15.9.2017. Viitattu 15.9.2017.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]