Aiemmissa elokuvissa Kaurismäki oli käyttänyt oman ikäluokkansa näyttelijöitä ja henkilöt olivat ikääntyneet samaan tahtiin kuin ohjaajakin. Tässä elokuvassa näyttelijät ovat ensi kertaa selvästi häntä itseään nuoremman sukupolven ihmisiä. Mukana vilahtaa kuitenkin myös Kati Outinen kaupan kassana.[3]
Yövartijana työskentelevä reppanan oloinen Koistinen saa osakseen naisten väheksyntää ja työkavereiden pilkkaa. Myötätuntoa tulee ainoastaan nakkikioskin myyjältä Ailalta, mikä jää Koistiselta havaitsematta. Hänen elämänsä joutuu syöksykierteeseen, kun elämään astuu kavala Mirja.
Elokuva oli mukana kilpasarjassa vuoden 2006 Cannesin elokuvajuhlilla ja on osallistunut useille elokuvafestivaaleille.[2] Se valittiin ilman Kaurismäen lupaa Suomen Oscar-ehdokkaaksi, mutta hän kielsi osallistumisen, eikä Suomesta siten ollut ehdokasta.[4]
Ensi-iltakriitikot yllättyivät Laitakaupungin valojen karuudesta. Se on Kaurismäen ”lohduttomin ja synkin teos sitten Tulitikkutehtaan tytön”, arvioi Tapani Maskula (Turun Sanomat). Jarmo Valkola (Keskisuomalainen) kuitenkin nostaa sen Kaurismäen kärkitöiden joukkoon: ”Harva ohjaaja – – kykenee tällaiseen yksinkertaiseen ajatukselliseen kirkkauteen.” Janne Hyytiäinen pääroolissa saa kiitosta ”vavahduttavasta roolityöstä” (Markus Määttänen, Aamulehti), mutta vaille kiitosta eivät jää muutkaan näyttelijät.[1]
Sen sijaan seitsemän vuotta myöhemmin Henri Waltter Rehnströmin (Tv-maailma) arvio on tyly. Hän näkee, että elokuva on jokseenkin valju päätös trilogialle, jonka aiemmat osat nousivat sisällöllisesti korkeammalle. Hänen mukaansa elokuvassa on väkisin tehdyn makua, sillä hän ei löydä siitä mitään uutta eikä yllättävää, vaan teemat ja ratkaisut ovat tuttuja Kaurismäen aiemmista elokuvista. Hän pitää elokuvaa kuitenkin mielenkiintoisena Kaurismäen maailman edustajana ja aistii siitä voimakkaan tekijänsä leiman.[5]
↑ abLaitakaupungin valot Helsinki: Suomen Elokuvasäätiö. Arkistoitu .
↑Karjalainen, Jussi: Laitakaupungin valot, elokuvan esittely (PDF) 14.8.2012. Helsinki: Helsingin kulttuurikeskus, Stoa. Arkistoitu . Viitattu 10.11.2013.
↑Lehtonen, Veli-Pekka: Kaurismäki päätti pitkän Oscar-boikottinsa Helsingin Sanomat. 12.8.2011. Helsinki: Sanoma Media Finland Oy. Arkistoitu 10.11.2013. Viitattu 10.11.2013.
↑Rehnström, Henri Waltter: Aki Kaurismäen trilogia päättyy valjusti. Tv-maailma, 2013, nro 45, s. 3. Helsinki: Otavamedia Oy.
