Boheemielämää (elokuva)

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Boheemielämää
La vie de bohème
Boheemielamaa.jpg
Ohjaaja Aki Kaurismäki
Käsikirjoittaja Aki Kaurismäki
Perustuu Henri Murgerin romaaniin Boheemielämää
Tuottaja Aki Kaurismäki
Kuvaaja Timo Salminen
Leikkaaja Veikko Aaltonen
Pääosat
Valmistustiedot
Valmistusmaa
Tuotantoyhtiö Sputnik Oy
Ensi-ilta
Kesto 103 minuuttia
Alkuperäiskieli ranska
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
Allmovie
Svensk Filmdatabas

Boheemielämää (ransk. La vie de bohème) on Aki Kaurismäen ohjaama elokuva vuodelta 1992. Se perustuu Henri Murgerin romaaniin Boheemielämää. Suurin osa elokuvan näyttelijäkaartista on ranskalaisia lukuun ottamatta pääosanäyttelijöitä Matti Pellonpäätä ja Kari Väänästä sekä muutamia sivuosia, joissa näytteli muiden muassa Sanna Fransman. Lisäksi Kaurismäen ystävä, yhdysvaltalainen elokuvaohjaaja Samuel Fuller esiintyi pienessä roolissa. Elokuva on omistettu Akin isän Jorma Kaurismäen muistolle.

Elokuvan ensiesitys oli 28. helmikuuta 1992 Berliinin elokuvajuhlilla, jossa se voitti elokuvakriitikkojen kansainvälisen liiton (FIPRESCI) palkinnon. Matti Pellonpää voitti vuoden parhaan miespääosan ja André Wilms parhaan sivuosan European Film Awardsin palkinnot 1992. Elokuva oli myös ehdolla parhaaksi elokuvaksi ja Evelyne Didi parhaan naispääosan palkinnon saajaksi. Aki Kaurismäki sai elokuvasta parhaan ohjauksen Jussi-palkinnon. Elokuvan teosta tehtiin myös dokumenttielokuva Missä on Musette? (Where is Musette?). Sen ohjasivat Veikko Nieminen ja Jarmo Vesteri, ja se esitettiin TV1:ssä 1992.

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Elokuva alkaa, kun kirjailija Marcel Marx (André Wilms) saapuu kahvilaan saatuaan juuri pakit kustantajalta. Kahvilan tarjoilija tarjoutuu lukemaan Marcelin käsikirjoituksen. Marcel suostuu saadakseen kirjaan "kansan näkökulman". Seuraavana aamuna Marcel löytää häätöilmoituksen ovestaan. Hän koettaa karata ikkunan kautta, mutta isännöitsijä, herra Bernard, ehtii edelle. Bernardin apulainen lähtee saattamaan Marcelia pankkiin hakemaan rahaa kolmen kuun vuokraan. Matkalla Marcel kuitenkin huijaa poliisin pidättämään apulaisen ja hän pääsee karkuun. Samalla Marcelin entiseen asuntoon muuttaa uusi asukas, säveltäjä Schaunard (Kari Väänänen). Bernard saa sähkeen ”sotaministeriöstä”. Kirje onkin todellisuudessa Marcelilta, joka kertoo maksavansa vuokran vuoden kuluessa.

Marcel saapuu jälleen kahvilaan ja tapaa albanialaisen taidemaalarin Rodolfon (Matti Pellonpää), joka on asunut Ranskassa kolme vuotta. He ystävystyvät ja lähtevät Marcelin asunnolle, mutta löytävätkin sieltä Schaunardin soittamasta pianoa. Marcel hermostuu aluksi, mutta Rodolfon ehdotettua heidän kaikkien juovan viiniä yhdessä myös Schaunard ystävystyy heidän kanssaan.

Muutaman viikon päästä Rodolfo on maalaamassa taulua, mutta maali loppuu kesken. Hän menee pyytämään rahaa Marcelilta, mutta tämä ei laske häntä sisään, sillä hänellä on nainen sängyssä. Rodolfo menee tapaamaan toista tuttuaan ja saa tältä sormuksen pantattavaksi maalirahaa varten. Hän meneekin rock-klubille, jossa törmää Schaunardiin. He ihastuvat samaan naiseen ja Schaunard lupaa puhua tälle Rodolfon puolesta. Sen sijaan hän iskeekin tämän itse ja Rodolfo palaa kotiin. Hän törmää rappukäytävässä Mimi-nimiseen naiseen (Evelyne Didi). Hän antaa tämän nukkua asunnossaan samalla kun menee itse nukkumaan hautausmaalle taivasalle.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Roolit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Matti Pellonpää  … suuri albanialainen maalari Rodolfo  
 André Wilms  … suuri ranskalainen runoilija Marcel Marx  
 Kari Väänänen  … suuri irlantilainen säveltäjä Schaunard  
 Evelyne Didi  … Mimi  
 Christine Murillo  … Musette  
 Jean-Pierre Léaud  … sokeritehtailija Blancheron  
 Carlos Salgado  … kahvilan tarjoilija  
 Alexis Nitzer  … vuokraisäntä herra Bernard  
 Samuel Fuller  … toimituspäällikkö Gassot  
 Jean-Paul Wenzel  … Francis  

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. La vie de bohème (1992) Elonet. Kansallinen audiovisuaalinen instituutti. Viitattu 25.1.2017.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]