Tapani Maskula
Tapani Maskula (s. 1941 Turku) on suomalainen elokuvakriitikko, jonka kirjoituksia on julkaistu muun muassa Turun Sanomissa. Hän on yksi Suomen pitkäaikaisimmista elokuvakriitikoista, ja hän on kirjoittanut Turun Sanomiin yhtäjaksoisesti vuodesta 1980. Tapani Maskula oli mukana myös Helsingin Sanomien NYT-viikkoliitteen ”kriitikoiden valinnat” -taulukossa, johon kerättiin kriitikoiden antamat arvosanat teatterielokuvista.
Maskulan arvosteluja on julkaistu paitsi Turun Sanomissa myös Turun ylioppilaslehdessä, Uudessa Päivässä, Helsingin Sanomissa, Annassa ja Elitistissä. Hän jäi eläkkeelle vuonna 2013.[1]
Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Maskula aloitti kriitikonuransa jo vuosien 1960–1961 aikana silloisen SKDL:n lehdessä Uusi Päivä. Tämän jälkeen hän pääsi johtokuntaan Turun elokuvakerhossa, jonka jäsenenä hän oli ollut 16-vuotiaasta lähtien. Vuonna 1961 Maskula oli perustamassa turkulaista Lähikuva-elokuvalehteä yhdessä silloisen Turun ylioppilaslehden kriitikon Pekka Alrothin kanssa. Samana vuonna Maskulasta tuli Suomen elokuvakerhojen liiton (SEKL) Projektio-lehden päätoimittaja, ja Ahlrothista toimitussihteeri. Myöhemmin Maskula erosi liitosta yhdessä Turun elokuvakerhon ja Kinokoplan kanssa vedoten muun muassa sen Helsinki-keskeisyyteen. 1960-luvun lopussa Maskula siirtyi hiljalleen pois Turun elokuvakerhon toimista.[2] Hän on kirjoittanut myös Turun ylioppilaslehteen vuosina 1970–1980 sekä toiminut elokuvateatterin ovimiehenä.
Tähdet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Maskula arvostelee elokuvansa tähtiasteikolla yhdestä viiteen. Suomen elokuvaohjaajaliiton toiminnanjohtaja Janne Pellinen on sanonut Maskulan tähtiarvostelujen nousseen vitsiksi.[3] Maskula on sanonut vihaavansa elokuvien tähdittämistä. Elokuvakriitikko ja vapaa toimittaja Kalle Kinnunen on Maskulan tekstien perusteella arvioinut: ”Hänen logiikassaan elokuvan täytyy edustaa yhteiskunnallista progressiota juuri sellaisena kuin hän parhaaksi katsoo, vasta sitten niitä tähtiä heruu.”[4]
Maskulan mukaan 70–80 prosenttia elokuvista on huonoja, yhden tähden elokuvia; 10–15 prosenttia on kahden tai kolmen tähden elokuvia; ja 5–10 prosenttia neljän tai viiden tähden elokuvia.[1]
Kirjallinen tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Houkutuslintu. Turku: Turbator, 2010. ISBN 978-952-5666-49-6.
- Naamioleikki. Turku: Turbator, 2011. ISBN 978-952-5666-63-2.
- Musta kansio. Turku: Turbator, 2012. ISBN 978-952-5666-78-6.
- Intohimosta elokuvaan: Valitut elokuvakritiikit 1960–2010-luvuilta. Toimittanut Juri Nummelin. Turku: Sammakko, 2018. ISBN 978-952-483-342-4.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Elokuvakriitikko ”Yhden tähden Maskulaa” ei lempinimi haittaa: ”Mestariteoksia syntyy elokuvan parissa yhtä harvoin kuin kirjallisuudessa tai kuvataiteessa” Yle Uutiset. Viitattu 7.7.2021.
- ↑ Rosenqvist, Janne: Nuoresta elokuvaharrastajasta elokuvakriitikoksi WiderScreen. 1.6.2002. Viitattu 29.12.2010.
- ↑ http://www.episodi.fi/artikkelit/janne-pellinen-tahdet-tahdet/
- ↑ https://suomenkuvalehti.fi/kuvien-takaa/tapani-maskula-ja-viiden-tahden-arvoitus
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Nummelin, Juri: ”Tapani Maskula ja amerikkalainen b-elokuva – väkivaltaa kylmällä harkinnalla”. Filmihullu 1/2006.