Mies vailla menneisyyttä

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Mies vailla menneisyyttä
Kaurismaki shop man past dvd.jpg
Ohjaaja Aki Kaurismäki
Käsikirjoittaja Aki Kaurismäki
Tuottaja Aki Kaurismäki
Kuvaaja Timo Salminen
Leikkaaja Timo Linnasalo
Lavastaja Markku Pätilä
Jukka Salmi
Pääosat Markku Peltola
Kati Outinen
Juhani Niemelä
Sakari Kuosmanen
Esko Nikkari
Valmistustiedot
Valmistusmaa Suomi
Tuotantoyhtiö Sputnik Oy
Ensi-ilta 1. maaliskuuta 2002
Kesto 97 minuuttia
Alkuperäiskieli suomi
Budjetti 1 206 000 €[1]
Katsojat 176 010 (Suomi) [2]
1,5 milj. (maailma) [3]
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie

Mies vailla menneisyyttä (engl. The Man Without a Past) on Aki Kaurismäen ohjaama elokuva ja hänen Suomi-trilogiansa toinen osa, joka sai ensi-iltansa 2002. Elokuva kertoo muistinsa menettävästä miehestä, joka rakentaa elämäänsä uudestaan köyhälistön parissa. Miespääosaa esittää Markku Peltola ja naispääosaa Kati Outinen.

Mies vailla menneisyyttä on kansainvälisesti menestyneimpiä suomalaisia elokuvia. Se oli parhaan vieraskielisen elokuvan Oscar-ehdokkaana vuonna 2002, jolloin Kaurismäki boikotoi Oscar-gaalaa ja Yhdysvaltoja Irakin sodan takia. Samana vuonna elokuva sai Cannesin elokuvajuhlien Grand Prix -palkinnon, ja Outinen palkittiin parhaasta naispääosasta. Mies vailla menneisyyttä on kolmas suomalainen elokuva, joka on päässyt Cannesin pääkilpasarjaan.

Käsikirjoitus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuvan käsikirjoituksen on kirjoittanut Aki Kaurismäki. Käsikirjoitus sai parhaan käsikirjoituksen European Film Awards ja Jussi-palkinnot sekä parhaan käsikirjoituksen palkinnon Bangkokin elokuvajuhlilla.

Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuvan ennakkotuotanto oli talvella 2000–2001 ja keväällä 2001, kuvaukset kesällä 2001 ja jälkituotanto syksyllä-alkutalvella 2001.

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Mies (Markku Peltola) saapuu junalla öiseen Helsinkiin ja nukahtaa puistonpenkille, jolloin kolme rikollista pahoinpitelee hänet. Mies viedään koomassa sairaalaan ja julistetaan jo kuolleeksi, mutta lääkärien poistuttua hän nousee pystyyn ja kävelee siteissään ulos sairaalasta. Hylätyssä satamakontissa asuva Niemisen perhe (vanhempina Juhani Niemelä ja Kaija Pakarinen) löytää hänet aamulla meren rannalta makaamasta, ottaa luokseen asumaan ja hoitaa kuntoon. Mies on kuitenkin menettänyt muistinsa eikä muista edes omaa nimeään.

Sataman köyhät asukkaat ja laitapuolen kulkijat auttavat miehen uuden elämän alkuun. Karski satamavartija Anttila (Sakari Kuosmanen), joka tekee bisnestä ”vuokraamalla” tyhjiä satamakontteja asunnoiksi, järjestää miehelle oman kontin. Mies yrittää hakea töitä, mutta koska hän ei tiedä nimeään, hänet heitetään ulos työvoimatoimistosta. Mies tutustuu Pelastusarmeijan soppaa jakavaan Irmaan (Kati Outinen), ja tämä hankkii hänelle töitä Pelastusarmeijan kirpputorilta. Työnsä ohessa mies saa virsiä soittavan Pelastusarmeijan orkesterin (Marko Haavisto & Poutahaukat) ottamaan ohjelmistoonsa rytmimusiikkia ja Pelastusarmeijan johtajattaren (Annikki Tähti) ryhtymään heidän laulajakseen. Miehen ja Irman välille kehkeytyy romanssi.

Nähdessään hitsaajia telakalla mies muistaa olevansa ammatiltaan hitsaaja. Hänelle tarjotaan töitä, mutta telakan palkkakonttori määrää hänet avaamaan pankkitilin. Pankki ei kuitenkaan suostu avaamaan nimetöntä tiliä, ja kaiken lisäksi mies joutuu pankkiryöstön todistajaksi. Poliisi ei usko miehen tarinaa nimettömyydestä ja heittää hänet putkaan, mutta Pelastusarmeijan lakimies (Matti Wuori) hankkii hänet vapaaksi. Myöhemmin mies tapaa baarissa pankkiryöstäjän (Esko Nikkari), joka kertoo miehelle tarinansa: pankki on ajanut hänen maansiirtoyrityksensä konkurssiin ja hän teki ryöstön voidakseen maksaa pois velkansa entisille työntekijöilleen. Mies lupaa toimittaa rahat työntekijöille ja pankkiryöstäjä ampuu itsensä tämän lähdettyä.

Poliisi kertoo saaneensa selville miehen henkilöllisyyden: tämän vaimo Nurmeksesta on ottanut yhteyttä poliisiin nähtyään miehen kuvan lehdessä pankkiryöstöjutun yhteydessä. Järkyttynyt Irma katkaisee seurustelun ja mies lähtee apeana palaamaan kotiinsa. Nurmeksessa hän tapaa vaimonsa (Aino Seppo) ja saa selville, että he ovat eronneet miehen peliriippuvuuden takia. Mies päättää palata uuteen elämäänsä Helsingissä. Palatessaan satamaan hän törmää uudelleen hänet pahoinpidelleisiin kolmeen rikolliseen, mutta sataman asukkaat Anttilan johdolla saartavat ja pieksevät heidät. Lopussa mies ja Irma palaavat yhteen ja kävelevät kahdestaan sataman poikki kaukaisuuteen Annikki Tähden laulaessa kappaletta ”Muistatko Monrepos’n”.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Rooleissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Markku Peltola  … Mies vailla menneisyyttä  
 Kati Outinen  … Irma  
 Juhani Niemelä  … herra Nieminen  
 Sakari Kuosmanen  … Anttila  
 Esko Nikkari  … pankkiryöstäjä  

Palkintoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]