Anneli Sauli
| Anneli Sauli | |
|---|---|
 Anneli Sauli 2013 Jussi-gaalassa. |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Anneli Helena Pakkasvirta (o.s. Savolainen) |
| Syntynyt | 6. elokuuta 1932 Pyhäjoki |
| Kuollut | 15. maaliskuuta 2022 (89 vuotta) Helsinki |
| Näyttelijä | |
| Taiteilijanimet |
Ann Savo Anneli Sauli |
| Aktiivisena | 1953–2020 |
| Merkittävät roolit | Hilja (Hilja – maitotyttö) |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Anneli Helena Sauli (vuodesta 1965 oik. Pakkasvirta, o.s. Savolainen, vuosina 1956–1965 Lindman, Saksassa taiteilijanimenä Ann Savo; 6. elokuuta 1932 Pyhäjoki – 15. maaliskuuta 2022 Helsinki[1]) oli suomalainen näyttelijä.
Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Elokuvanäyttelijänä työskennelleen Saulin ensimmäinen rooli oli nuoren tytön osa elokuvassa Me tulemme taas vuonna 1953, ja läpimurtonsa suureksi tähdeksi hän teki samana vuonna elokuvan Hilja – maitotyttö nimiosassa. Tuolloin Anneli Savolainen alkoi käyttää taiteilijanimeä Anneli Sauli. Filmin eroottinen lataus aikaansai Suomessa vertailua Harriet Anderssoniin ja Brigitte Bardot’hon.[2]
Hiljaa seuranneissa elokuvissa kuten Risti ja liekki (1957), Miriam (1957) sekä Lumisten metsien tyttö Sauli katsoo esittämiensä naisten olleen usein miehisen vallankäytön kohteita.[2]
Suomalaisen elokuvan hiipuessa 1960-luvulla Sauli ryhtyi työskentelemään Saksassa.[2] Sauli näytteli noin 40 elokuvassa, joista kymmenen hän teki Saksassa nimellä Ann Savo. Naispääosia hänellä oli Suomessa yli kymmenen. Sauli muistetaan myös rooleistaan televisiosarjoissa Hovimäki ja Käenpesä.
Joensuun kaupunginteatterissa Anneli Sauli toimi näyttelijänä vuosina 1971–1996.[3] Joensuuhun Saulin pestasi silloinen teatterinjohtaja Jouko Turkka, jonka Sauli on sanonut pelastaneen hiipumassa olleen uransa.[4] Näyttämöltä Sauli kertoo saaneensa arvostusta, jota elokuvaroolit eivät aina ole tuoneet mukanaan.[2]
Elokuvissa ja teatterissa esiintymisen lisäksi Anneli Sauli toi usein esille taustaansa romanina sekä työväenliikkeen toimijana ja kommunistina.[2] Hän oli isänsä puolelta etnisesti suomenromani, ja hän oli pitkään Suomen mustalaisyhdistyksen (nyk. Suomen Romaniyhdistys) jäsen ja toimitti sen tiedotus- ja jäsenlehteä.[5] Sauli osallistui eduskuntavaaleihin 2007 SKP:n ehdokkaana, mutta jäi valitsematta saatuaan 272 ääntä.[6] Vuoden 2011 vaaleissa hän sai 75 ääntä.[7]
Vuonna 2010 Anneli Sauli palkittiin taiteen valtionpalkinnolla, jonka arvo oli 15 000 euroa.[8] Hän sai Betoni-Jussin 2013 palkintona elämäntyöstään elokuvanäyttelijättärenä.[9] Vuoden 2022 elokuussa Sauli sai postuumisti Red Carpet -pronssitähden Hyvinkään Tähtiraitille.[10]
Sauli oli naimisissa Åke Lindmanin kanssa vuosina 1956–1962 ja Jaakko Pakkasvirran kanssa vuosina 1965–1968.[11] Hänellä on tytär Johanna (s. 1965).[3] Hän kirjoitti yhdessä Tuula-Liina Variksen kanssa muistelmakirjan Elämäni on minun (1993).
Elokuvat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Me tulemme taas (1953)
- Hilja – maitotyttö (1953)
- Hallitse itsesi (1954)
- Kaksi vanhaa tukkijätkää (1954)
- Minä soitan sinulle illalla (1954)
- Pekka ja Pätkä lumimiehen jäljillä (1954)
- Kaunis Kaarina (1955)
- Kukonlaulusta kukonlauluun (1955)
- Jokin ihmisessä (1956)
- 1918 – mies ja hänen omatuntonsa (1957)
- Ei huomispäivää (1957)
- Miriam (1957)
- Risti ja liekki (1957)
- Autuas eversti (1958)
- Kahden ladun poikki (1958)
- Lumisten metsien tyttö (1958)
- Ei ruumiita makuuhuoneeseen (1959)
- Avaruusraketilla rakkauteen (1959)
- Tri Mabusen testamentti (1962)
- Raportti eli balladi laivatytöistä (1964)
- X-Paroni (1964)
- Kostaja Lontoosta (1964)
- Onnenpeli (1965)
- Käpy selän alla (1966)
- Äl’ yli päästä perhanaa (1968)
- Ehto (1970)
- Petos (1988)
- Tuntemattomalle jumalalle (1993)
- Armon aika (1998)
- Kunniavelka (2002)
- Mies vailla menneisyyttä (2002)
- Ganes (2007)
- Myrsky (2008)
- Kohtaamisia (2009)
- Elma ja Liisa (2011)
TV-sarjat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Vuosi | Televisiosarja | Rooli |
|---|---|---|
| 1999–2000 | Hovimäki | Maria Heikintytär |
| 2004–2006 | Käenpesä | Elina Perä |
| 2013 | Taivaan tulet | Elina Hallman |
| 2014 | Kiiltokuvia | Johanna Linnavuori |
| 2020 | Syke | Annaliisa Sievänen |
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Itkonen, Leila: Näyttelijäikoni Anneli Sauli on kuollut Ilta-Sanomat. 16.3.2022. Viitattu 16.3.2022.
- ↑ a b c d e Topelius, Taneli: Maitotyttö jätti seksisymbolin leiman. Ilta-Sanomat/TV, 2011, nro 20, s. 32.
- ↑ a b Kuka kukin on 2007, s. 914–915. Helsinki 2006. ISBN 951-1-20606-0
- ↑ Launonen, Samuli: Anneli Sauli pitkästä urastaan: Oli kateutta, halveksuntaa ja haukkumistakin. Ilta-Sanomat, 8.11.2016. Sanoma Osakeyhtiö.
- ↑ Anneli Sauli, 85: ”Tässä iässä ystävät alkavat kadota ympäriltä.” Apu. 13.6.2017. Viitattu 31.10.2019.
- ↑ Helsinki 21.3.2007. Oikeusministeriö. Viitattu 11.4.2011.
- ↑ Helsingin vaalipiiri 20.4.2011. Oikeusministeriö. Viitattu 24.4.2011.
- ↑ Taiteen valtionpalkinnot Saulille, Tarkalle ja Aasia-festivaalille Yle Uutiset. 23.11.2010. Viitattu 23.11.2010.
- ↑ Anneli Sauli palkittiin Betoni-Jussilla
- ↑ Anneli Sauli saa näyttävän tunnustuksen postuumisti www.iltalehti.fi. Viitattu 24.8.2022.
- ↑ Anneli Sauli Elonetissä
Dokumenttielokuvia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Timo Humaloja: Katseen vanki (2010)
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kalemaa, Kalevi: ”Sauli, Anneli (1932–)”, Suomen kansallisbiografia, osa 8, s. 699–700. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2006. ISBN 951-746-449-5. Teoksen verkkoversio.
- Sauli, Anneli – Varis, Tuula-Liina: Elämäni on minun. Helsinki: WSOY, 1993. ISBN 951-0-18904-9.
- Waarala, Hannu: ”Sauli, Wilde ja ruumiin ikävä: Välähdyksiä Anneli Saulin 1950-luvun elokuvista”, Filmihullu 1/2011.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Anneli Sauli Elonetissä
- Anneli Sauli Internet Movie Databasessa (englanniksi)
- Anneli Saulin muistokirjoitus Helsingin Sanomissa
| |||||
|