Anneli Sauli
| Anneli Sauli | |
|---|---|
 Anneli Sauli 2013 Jussi-gaalassa. |
|
| Syntymäaika | 6. elokuuta 1932 |
| Syntymäpaikka | Pyhäjoki |
| Aktiivisena | 1953– |
| Oikea nimi | Anneli Helena Pakkasvirta o.s. Savolainen |
| Muut nimet | Ann Savo Anneli Sauli |
| Merkittävät roolit | Hilja Hilja maitotyttö |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Anneli Sauli (Saksassa Ann Savo, o.s. Savolainen, oikealta nimeltään Anneli Helena Pakkasvirta, s. 6. elokuuta 1932 Pyhäjoki) on suomalainen näyttelijä.
Elokuvanäyttelijänä työskennelleen Saulin ensimmäinen rooli oli nuoren tytön osa elokuvassa Me tulemme taas vuonna 1953, ja läpimurtonsa suureksi tähdeksi hän teki samana vuonna elokuvan Hilja – maitotyttö nimiosassa. Filmin eroottinen lataus aikaansai Suomessa vertailua Harriet Anderssoniin ja Brigitte Bardot’hon[1].
”Hiljaa” seuranneissa elokuvissa kuten Risti ja liekki (1957), Miriam (1957) sekä Lumisten metsien tyttö Sauli katsoo esittämiensä naisten olleen usein miehisen vallankäytön kohteita.[1]
Suomalaisen elokuvan hiipuessa 1960-luvulla Sauli ryhtyi työskentelemään Saksassa.[1] Sauli on esiintynyt noin 40 elokuvassa, joista kymmenen hän teki Saksassa nimellä Ann Savo. Naispääosia hänellä on ollut Suomessa yli kymmenen. Sauli muistetaan myös rooleistaan televisiosarjoissa Hovimäki ja Käenpesä.
Joensuun kaupunginteatterissa Anneli Sauli toimi näyttelijänä 1971–1996. Näyttämöltä Sauli kertoo saaneensa arvostusta, jota elokuvaroolit eivät aina ole tuoneet mukanaan[1].
Elokuvissa ja teatterissa esiintymisen lisäksi Anneli Sauli on usein tuonut esille taustaansa romanina sekä työväenliikkeen toimijana ja kommunistina.[1] Sauli osallistui eduskuntavaaleihin 2007 SKP:n ehdokkaana, mutta jäi valitsematta saatuaan 272 ääntä.[2] Vuoden 2011 vaaleissa hän sai 75 ääntä.[3]
Vuonna 2010 Anneli Sauli palkittiin taiteen valtionpalkinnolla, jonka arvo on 15 000 euroa.[4] Hän sai Betoni-Jussin 2013 palkintona elämäntyöstään elokuvanäyttelijättärenä.
Sauli on ollut naimisissa Åke Lindmanin kanssa 1956–1962 ja Jaakko Pakkasvirran kanssa 1965–1968[5]. Hän kirjoitti yhdessä Tuula-Liina Variksen kanssa muistelmakirjan Elämäni on minun (1993).
Sisällysluettelo
Elokuvat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Me tulemme taas (1953)
- Hilja – maitotyttö (1953)
- Hallitse itsesi (1954)
- Kaksi vanhaa tukkijätkää (1954)
- Minä soitan sinulle illalla (1954)
- Pekka ja Pätkä lumimiehen jäljillä (1954)
- Kaunis Kaarina (1955)
- Kukonlaulusta kukonlauluun (1955)
- Jokin ihmisessä (1956)
- 1918 – mies ja hänen omatuntonsa (1957)
- Ei huomispäivää (1957)
- Miriam (1957)
- Risti ja liekki (1957)
- Autuas eversti (1958)
- Kahden ladun poikki (1958)
- Lumisten metsien tyttö (1958)
- Ei ruumiita makuuhuoneeseen (1959)
- Raportti eli balladi laivatytöistä (1964)
- X-Paroni (1964)
- Kostaja Lontoosta (1964)
- Onnenpeli (1965)
- Käpy selän alla (1966)
- Äl’ yli päästä perhanaa (1968)
- Ehto (1970)
- Petos (1988)
- Tuntemattomalle jumalalle (1993)
- Armon aika (1998)
- Kunniavelka (2002)
- Mies vailla menneisyyttä (2002)
- Ganes (2007)
- Myrsky (2008)
- Kohtaamisia (2009)
- Elma ja Liisa (2011)
TV-sarjat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Vuosi | Televisiosarja | Rooli |
|---|---|---|
| 1999-2000 | Hovimäki | Maria Heikintytär |
| 2004-2006 | Käenpesä | Elina Perä |
| 2013 | Taivaan tulet | |
| 2014 | Kiiltokuvia | Johanna Linnavuori |
Dokumenttielokuvat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Timo Humaloja: Katseen vanki (2010)
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e Topelius, Taneli: Maitotyttö jätti seksisymbolin leiman. Ilta-Sanomat/TV, 2011, nro 20, s. 32.
- ↑ Helsinki 21.3.2007. Oikeusministeriö. Viitattu 11.4.2011.
- ↑ Helsingin vaalipiiri 20.4.2011. Oikeusministeriö. Viitattu 24.4.2011.
- ↑ Taiteen valtionpalkinnot Saulille, Tarkalle ja Aasia-festivaalille Yle Uutiset. 23.11.2010. Viitattu 23.11.2010.
- ↑ Biografia. Elonet. Viitattu 7.9.2014.
