Tampereen elokuvajuhlat

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Tampereen elokuvajuhlat (engl. Tampere Film Festival) on Tampereella järjestettävä vuosittainen lyhytelokuvafestivaali. Tampereen elokuvajuhlat on Pohjoismaiden vanhin ja suurin lyhytelokuvafestivaali.[1] Festivaali kerää vuosittain noin 30 000 elokuvan ystävää ympäri maailman.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Festivaali sai alkunsa Tampereen lyhytelokuvapäivistä, jotka järjestettiin helmi-maaliskuun vaihteessa vuonna 1969. Seuraavana vuonna järjestettiin opetusministeriön, Suomen elokuvasäätiön ja Tampereen kaupungin tuella ensimmäiset kansainväliset lyhytelokuvajuhlat.[1] Elokuvajuhlien alkuaikoina festivaalilla näytettiin vuosittain runsaat sata elokuvaa. 1990-luvun puolivälissä näytöksiä oli jo noin sata, ja elokuvia näytettiin viitisen sataa. Ammattilaisten käyttöön suunnattu Film Market sai alkunsa vuonna 1992.

Tapahtuma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Festivaali järjestetään vuosittain maaliskuussa. Esityspaikkoina toimivat elokuvateatterit Plevna ja Hällä sekä Tullikamarin Pakkahuone. Elokuvajuhlien kansainvälisen pääpalkinnon, Grand Prix'n, voittaja pääsee kisaamaan myös Oscar-ehdokkuudesta. Kotimaisen ja kansainvälisen kilpailun lisäksi festivaali tarjoaa laajan ja monipuolisen erikoisohjelmiston, jossa esitetään niin tuoreita kuin vanhempia, historiallisesti merkittäviä lyhyt-, dokumentti- ja animaatioelokuvia. Festivaalin oheistapahtumat koostuvat näyttelyistä, seminaareista, keskustelutilaisuuksista ja iltaklubeista.

Festivaali pyrkii kannustamaan nuorten elokuvantekijöiden esiinmarssia. Monet arvostetut elokuvaohjaajat ovatkin saaneet uransa ensimmäiset tunnustukset ja palkinnot Tampereen elokuvajuhlilla. Kotimaisen kilpailun festivaalivoittajiin lukeutuvat esimerkiksi Mika Kaurismäki vuonna 1981, Kaisa Rastimo vuonna 1988, Markku Pölönen vuonna 1993, John Webster vuonna 1999, Zaida Bergroth vuonna 2007 ja Mika Ronkainen vuonna 2013.

Festivaalin yhteydessä jaetaan rahalliselta arvoltaan Suomen suurin elokuva-alan palkinto, Risto Jarva -palkinto.[2]

Kansainvälinen Grand Prix -palkinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 1970: 79 primaveras, Santiago Alvarez (Kuuba)
  • 1971: Rantojen miehet, Hannu Peltomaa (Suomi)
  • 1973: Chrikales, Marta Rodriguez, Jorge Silva (Kolumbia)
  • 1974: La Primera página, Sebastian Alarcon (Neuvostoliitto)
  • 1975: Bölcs mesterek, okos szerkezetek, Vince Lakatos (Unkari/Bulgaria)
  • 1976: Campesinos, Marta Rodriguez, Jorge Silva (Kolumbia)
  • 1977: Poezd pamyati, Nikolai Serebrjakov (Neuvostoliitto)
  • 1978: A piacere - Tetszés Szerint, Zoltán Huszárik (Unkari)
  • 1979: They Are Killing The Horse, Mushtaq Ali Gazdar (Pakistan)
  • 1980: An Encounter With Faces, Vinod Chopra (Intia)
  • 1981: Survival Run, Robert Charlton (Yhdysvallat)
  • 1982: En Stad Under Huden, Johan Donner (Ruotsi)
  • 1983: Mindrák, Milos Macourek, Jaroslav Doubrava, Adolf Born (Tsekkoslovakia)
  • 1984: The Snowman, Dianne Jackson (Iso-Britannia)
  • 1985: Byker, Sirkka-Liisa Konttinen (Iso-Britannia)
  • 1986: Getekende mensen, Harrie Geelen (Alankomaat)
  • 1987: Før gæsterne kommer, Jon Bang Carlsen (Tanska)
  • 1988: Eine murul (Breakfast On The Grass), Priit Pärn, Neuvostoliitto
  • 1989: Devant le mur, Daisy Lamothe (Ranska)
  • 1990: Kitchen Sink, Alison Maclean (Uusi-Seelanti)
  • 1991: De Craciun ne-am luat ratia de libertate, Catalina Fernoaga, Cornel Mihalache (Romania)
  • 1992: Året gjennom Bøfjord, Morten Skallerud, Norja
  • 1993: Neonovi prikazki, Eldora Atanassova Traykova (Bulgaria)
  • 1994: Wallace & Gromit in the Wrong Trousers, Nick Park (Iso-Britannia)
  • 1995: Quelque chose de différent, Bruno Rolland (Ranska)
  • 1996: Cicha przystan, Mariusz Malec (Puola)
  • 1997: Many Happy Returns, Marjut Rimminen (Iso-Britannia)
  • 1998: Un Jour, Marie Paccou (Ranska)
  • 1999: Youfek, Mahvash Shaykh-Aleslami (Iran)
  • 2000: Four Corners, Ian Toews (Kanada)
  • 2001: Hyppääjä, PV Lehtinen (Suomi)
  • 2002: Intolerance II: The Invasion, Phil Mulloy (Iso-Britannia)
  • 2003: The Projectionist, Michael Bates (Australia)
  • 2004: Utvecklingssamtal, Jens Jonsson (Ruotsi)
  • 2005: Gjennom mine tykke briller, Pjotr Sapegin (Norja/Kanada)
  • 2006: Eût-elle été criminelle... (Even if She Had Been Criminal...), Jean-Gabriel Periot (Ranska)
  • 2007: Milan, Michaela Kezele (Saksa)
  • 2008: Madame Tutli-Putli, Chris Lavis, Maciek Szczerbowski (Kanada)
  • 2009: Ahendu nde sapukai, Pablo Lamar (Paraguay)
  • 2010: Lumikko, Miia Tervo (Suomi)
  • 2011: Händelse vid Bank, Ruben Östlund (Ruotsi)
  • 2012: Posledný Autobus, Martin Snopek, Ivana Laucikova (Slovakia)
  • 2013: The Mass of Men, Gabriel Gauchet (Iso-Britannia)
  • 2014: Bum-bum doch' rybaka, Ivan Maximov (Venäjä)[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä elokuviin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.