Siirry sisältöön

Mika Kaurismäki

Wikipediasta
Mika Kaurismäki
Mika Kaurismäki Sodankylän elokuvajuhlilla 2009.
Mika Kaurismäki Sodankylän elokuvajuhlilla 2009.
Henkilötiedot
Syntynyt21. syyskuuta 1955 (ikä 70)
Orimattila
Ammatti elokuvaohjaaja
Sukulaiset Aki Kaurismäki (veli)
Ohjaaja
Palkinnot

Risto Jarva -palkinto
1981 Valehtelija
Parhaan ohjauksen Jussi
1983 Arvottomat
1992 Zombie ja Kummitusjuna
Parhaan alkuperäisaiheen Jussi
1986 Rosso 
Humanismin käsi
1986 Rosso
Parhaan tuottajan Jussi
1988 Helsinki Napoli All Night Long
1994 Pro Finlandia
2018 Aho & Soldan
Aiheesta muualla
www.mikakaurismaki.com
IMDb
Elonet

Mika Juhani Kaurismäki (s. 21. syyskuuta 1955 Orimattila) on suomalainen elokuvaohjaaja. Kaurismäen uran varhaisvuosien teoksiin lukeutuvat Saimaa-ilmiö (1981), Arvottomat (1982) ja Rosso (1985). Myöhempiä Kaurismäen elokuvia ovat muun muassa Tie pohjoiseen (2012) ja Mielensäpahoittaja Eskorttia etsimässä (2022).

Ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mika Kaurismäki asui Brasiliassa 1990-luvun alusta 2010-luvun loppupuolelle asti[1] ja on tehnyt useita Brasilia-aiheisia elokuvia, kuten Amazon, Tigrero, Sambólico, Rytmi ja Moro no Brasil. Vuonna 2005 ensi-iltansa saanut musiikkidokumentti Brasileirinho teki tunnetuksi brasilialaista choro-musiikkia. Sonic Mirror (2008) kuvasi maailman eri kulttuureita ja autismikirjon viestintää jälleen musiikin kautta. Elokuvan keskeinen hahmo on jazzrumpali Billy Cobham.

Kaurismäen Miriam Makebasta kertova dokumentti Mama Africa valmistui vuonna 2011. Dokumentti sai Berliinin filmifestivaaleilla 2011 yleisöpalkinnon[2]. Vuonna 2012 dokumentti palkittiin juryn erikoispalkinnolla The Pan African Film Festivalilla Los Angelesissa.

Kaurismäen elokuvassa Tie pohjoiseen (2012) pääosissa isänä ja poikana ovat Vesa-Matti Loiri ja Samuli Edelmann. Vuonna 2012 Kaurismäki toimi myös Kuningas Litmanen-dokumentin tuottajana ja käsikirjoittajana[3].

Vuosia valmisteilla ollut epookkielokuva Ruotsin kuningattaresta Kristiinasta sai pääosanesittäjäksi ruotsalaisen Malin Buskan. Elokuva kuvattiin Suomessa, Saksassa ja Ruotsissa. Käsikirjoittaja on kanadalainen Michel Marc Bouchard.[4] Nimen Tyttökuningas saaneelle elokuvalle myönnettiin merkittävä 460 000 euron Euroopan unionin elokuvatuki lokakuussa 2013.[5] Montrealin elokuvajuhlilla 2015 se valittiin yleisön suosikiksi ja Buska sai parhaan naisnäyttelijän palkinnon.[6]

Mika Kaurismäki palkittiin Pro Finlandia -kunniamerkillä vuonna 1994.[7]

Mika Kaurismäki oli perustamassa vuonna 1986 Sodankylän elokuvafestivaalia.

Yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuvaohjaaja Aki Kaurismäki on Mika Kaurismäen nuorempi veli. Veljeksillä oli myös yhteinen elokuvatuotantoyhtiö Villealfa, jonka toiminta hiipui 1990-luvulla.

Filmografia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pitkät elokuvat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuosi Elokuva Ohjaaja Käsikirjoittaja Tuottaja Huomioitavaa
1981Saimaa-ilmiöKylläKylläKyllädokumentti, ohjaus yhdessä Aki Kaurismäen kanssa
1982ArvottomatKylläKylläKylläJussit (1983): Paras ohjaus Mika Kaurismäki
1983Rikos ja rangaistusEiEiKyllä
1984Klaani – tarina Sammakoitten suvustaKylläKylläKylläJussit (1985): Juhani Niemelä (paras miessivuosa), Anssi Tikanmäki

(musiikki)

1985RossoKylläKylläKyllä
1985Pimeys odottaaEiEiKyllä
1986Varjoja paratiisissaEiEiKyllä
1987Helsinki Napoli All Night LongKylläKylläKylläJussit (1988): Paras tuottaja Mika Kaurismäki
1989Cha Cha ChaKylläKylläKyllä
1989PaperitähtiKylläKylläKyllä
1990AmazonKylläKylläKyllä
1991Zombie ja KummitusjunaKylläKylläKylläJussit (1992): Paras ohjaus Mika Kaurismäki
1993The Last Border – viimeisellä rajallaKylläKylläKyllä
1994Tigrero – elokuva joka ei valmistunutKylläKylläKyllädokumentti, Berliinin elokuvajuhlat (1994): FIPRESCI-palkinto
1995Yemanján tyttäretEiEiKyllä
1995Condition Red – hälytystilaKylläKylläEi
1997Vaiennut kyläEiEiKyllä
1998HiekkamorsianEiEiKyllä
1998LA Without a MapKylläKylläKyllä
1999Highway SocietyKylläKylläEi
2002Moro no BrasilKylläKylläKyllädokumentti
2004Honey BabyKylläKylläKyllä
2005BrasileirinhoKylläKylläKyllädokumentti
2008Sonic MirrorKylläKylläKyllädokumentti
2008Kolme viisasta miestäKylläKylläKyllä
2009Haarautuvan rakkauden taloKylläKylläKyllä
2010VeskuKylläKylläKyllädokumentti
2011VeljeksetKylläKylläKyllä
2011Mama AfricaKylläKylläKyllädokumentti
2012Kuningas LitmanenEiKylläKyllädokumentti
2012Tie pohjoiseenKylläKylläKyllä
2015Elämältä kaiken sainKylläKylläKyllä
2015TyttökuningasKylläEiKyllä
2018RyhmäteatteriKylläKylläKyllädokumentti
2019Mestari ChengKylläEiKyllä
2020Yö armahtaaKylläKylläKyllä
2022Mielensäpahoittaja Eskorttia etsimässäKylläEiEi
2023Hassisen Kone 40 vuotta myöhemminKylläKylläKyllädokumentti

Lyhytelokuvat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuosi Elokuva Ohjaaja Käsikirjoittaja Tuottaja Huomioitavaa
1981ValehtelijaKylläEiKylläRisto Jarva -palkinto (1981)
1982Jackpot 2KylläKylläKyllä
1988YötyöKylläKylläEitv-elokuva
1996RytmiKylläKylläKyllädokumentti
1996SambólicoKylläKylläEi
2000Jukka Perko & Hurmio -orkesteriKylläKylläEimusiikkivideo

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Mika Kaurismäki jätti Brasilian lähes 30 vuoden jälkeen – Sademetsää tuhoavan presidentti Bolsonaron politiikka ajaa kulttuuriväkeä maasta Helsingin Sanomat. 3.10.2019. Viitattu 21.10.2019.
  2. ↑ Piela, Mikko: Mama Africa. Uusisuomi.fi.
  3. ↑ Kuningas Litmanen - Tekijätiedot Elonet. Viitattu 18.10.2013.
  4. ↑ Kaurismäki vaihtoi kuningatar Kristiinan esittäjän. Helsingin Sanomat 22.5.2012, s. C 1.
  5. ↑ Härön ja Kaurismäen elokuville EU-tukea 17.10.2013. Yle Uutiset. Viitattu 18.10.2013.
  6. ↑ Montrealin elokuvafestivaalin parhaan ohjaajan palkinto suomalaiselle. Yle uutiset 8.9.2015.
  7. ↑ Suomen Leijonan Pro Finlandia -mitalin saajat aakkosjärjestyksessä - Ritarikunnat ritarikunnat.fi. 9.10.2020. Viitattu 27.11.2021.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Mika_Kaurismäki&oldid=24189104”