Autismin kirjo

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee koko autismin kirjoa. Päällekkäisyyksien välttämiseksi artikkeli pyritään pitämään mahdollisimman lyhyenä johdantona autismin kirjon tiloihin, joiden ilmenemistä käsitellään yksityiskohtaisemmin Aspergerin, Kannerin ja Rettin oireyhtymiä käsittelevissä artikkeleissa.

Autismin kirjolla (engl. autism spectrum, broad autism) viitataan niin sanottuihin laaja-alaisiin eli kokonaisvaltaisiin kehityshäiriöhin (pervasive developmental disorders, PDD, diagnoosikoodi F84) eli Aspergerin ja Kannerin oireyhtymiin, epätyypilliseen autismiin, Rettin oireyhtymään, Hellerin tautiin sekä älylliseen kehitysvammaisuuteen ja kaavamaisiin liikkeisiin liittyvään hyperaktiivisuusoireyhtymään. Osa tutkijoista on kuitenkin sitä mieltä, etteivät viimeksi mainitut kolme harvinaista oireyhtymää kuuluisi autismin kirjoon[1].

Yhdysvalloissa ja Kanadassa on ollut laajassa käytössä myös nimeke PDD-NOS (pervasive developmental disorder not otherwise specified). PDD-NOS-diagnoosin saaneilla esiintyy tavallisesti vähemmän autistista käyttäytymistä kuin autismi- tai Asperger-diagnoosin saaneilla[2]. PDD-NOS-diagnoosista on tullut niin yleinen, että jotkut tutkijat kutsuvat sitä jopa autismin kirjon kolmanneksi alaryhmäksi[3], esimerkiksi Kanadassa jopa puolet autismin kirjon diagnooseista on ollut PDD-NOS-diagnooseja[4]. On myös viitteitä siitä, että PDD-NOS-diagnoosinimekkeen käyttö olisi alkanut levitä yli alkuperäisen käyttöaiheensa lääkäreiden alkaessa antaa sitä autismi-diagnoosin sijaan. Syynä olisi ollut usko siihen, että vanhemmat pysyvät optimistisempina, jos heidän lapselleen annetaan todellista lievempi diagnoosi.[5]

Yhdysvalloissa luovuttiin keväällä 2013 kaikkien edellä mainittujen diagnoosinimikkeiden käytöstä, jolloin ne korvautuivat uudella kattodiagnoosilla autism spectrum disorder, ASD (autismin kirjon häiriö)[6][7][8]. Tämä diagnoosi on jaettu oireiden vakava-asteisuuden mukaan kolmeen eri vaikeusasteeseen. PDD-NOS-diagnosoidut henkilöt ja Aspergerit sijoittuvat tyypillisesti asteille 1 ja 2 ja Kannerin autistit asteille 2 ja 3[9]. Tämänkaltaista yksisuuntaista luokittelua on kuitenkin kritisoitu, koska autismin kirjolaiset eivät sijoitu todellisuudessa yksiulotteiselle janalle, jonka toisessa päässä olisivat syvimmin autistiset ja toisessa päässä lievimmin autistiset ihmiset, vaan autismin kirjo koostuu joukosta hyvin erilaisia vahvuuksien ja heikkouksien yhdistelmiä[10].

Osa tutkijoista on arvostellut myös negatiivisen häiriö-nimekkeen käyttämistä etenkin Aspergerin oireyhtymän sekä Kannerin oireyhtymän lievän muodon HFA:n kohdalla, koska monen mielestä niissä on kyse pikemminkin erilaisuudesta kuin häiriöstä[11][12][13][14]. Englantia puhuvissa maissa onkin ollut havaittavissa merkkejä yleisestä asennemuutoksesta, joka on näkynyt muun muassa siinä, että yhä useammat ihmiset ovat luopuneet häiriö-sanan käytöstä ja alkaneet puhumaan autismin kirjon tiloista (engl. autism spectrum condition).[15][16]

Esiintyvyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tutkimuksissa yleisimmin käytetyn DSM-tautiluokituksen mukaiset arviot autismin kirjon henkilöiden väestönosuudesta PDD-NOS-tapaukset mukaan luettuna vaihtelevat välillä 1 - 2,6 prosenttia[17][18][19][20]. Suomessa olisi edellä mainittujen lukujen valossa noin 54 000–140 000 autisminkirjolaista.

Noin kaksi kolmannesta autisminkirjolaisista on miehiä[21][22]. Miesten ja naisten välisen lukusuhteen on havaittu vaihtelevan tutkittavien kognitiivisen kapasiteetin mukaan siten, että se on AS-henkilöillä 1:0,8 ja kehitysvammaisilla kirjolaisilla 2,3:1[23].

Autismin kirjon diagnoosien kasvu Yhdysvalloissa 1993–2003

Uusien autismin kirjon diagnoosien määrä nousi Yhdysvalloissa vuosien 1975 ja 2009 välillä 0,2 promillesta 0,9 prosenttiin[24]. Englannissa vuonna 2011 tehdyssä laajassa epidemiologisessa väestötutkimuksessa ei kuitenkaan havaittu autismin kirjon tilojen yleistymistä. Tulos saattaa merkitä sitä, että diagnoosien kasvu selittyisi Aspergerin oireyhtymän lisäämisellä tautiluokitukseen ja Kannerin oireyhtymän aiempaa paremmalla diagnosoinnilla. Toinen mahdollisuus on, että Kannerin oireyhtymä on yleistynyt, sillä laitoksissa asuva väestö oli rajattu kyseisen tutkimuksen ulkopuolelle.[25] Kannerin oireyhtymän mahdollinen lisääntyminen saattaisi selittyä lisääntyneellä masennuslääkkeiden käytöllä[26][27] ja sillä, että syntyvien lasten vanhemmat ovat aiempaa iäkkäämpiä[28].

Kannerin ja Aspergerin oireyhtymän väliset erot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kannerin oireyhtymän diagnostiset kriteerit eroavat Aspergerin oireyhtymän kriteereistä kolmella tavalla. Yhtenä erona on se, että Kannerin oireyhtymän tunnusmerkit voidaan havaita jo alle kolmen vuoden iässä. Kannerin oireyhtymäisillä saattaa myös esiintyä kielenkehityksen ongelmia. Kolmas eroavaisuus on siinä, että Kannerin oireyhtymään saattaa liittyä merkittäviä ongelmia kognitiivisessa kehityksessä, kun taas normaalia alhaisempi älykkyys sulkee pois Aspergerin oireyhtymän mahdollisuuden[29].

Suurin osa tutkijoista on sitä mieltä, että Kannerin ja Aspergerin oireyhtymissä on kyse saman jatkumon eri päistä. Tutkija Lorna Wingin mukaan Aspergerin ja Kannerin oireyhtymissä olisi kyse periaatteessa samasta ilmiöstä, mutta henkilön älyllinen kehitysaste määräisi pitkälti sen, miten sosiaalisen vuorovaikutuksen ongelmat näkyvät käytännössä[30]. Autismitutkimuksen pioneerin Hans Aspergerin mukaan muutkin autistiset piirteet ilmenevät kehitysvammaisilla voimakkaammin kuin muilla kirjolaisilla[31].

Osa tutkijoista on kuitenkin sitä mieltä, että kyseessä olisi kaksi toisistaan selvästi erottuvaa osajoukkoa. Esimerkiksi vuonna 2013 julkaistussa yhdysvaltalaistutkimuksessa havaittiin, että valtaväestön, Kannerin autistien ja aspergerinsyndroomaisten aivot käsittelevät kieltä kullekin ryhmälle ominaisella tavalla[32][33].

Autismin kirjon geneettinen ja fysiologinen pohja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Autismin kirjon tilojen katsotaan yleensä johtuvan perimästä. Uudempi tutkimus on kuitenkin osoittanut, että myös raskaudenaikaisilla ympäristötekijöillä kuten esimerkiksi masennuslääkkeiden käytöllä[34][35] ja ilmansaasteilla[36][37] sekä kromosomeissa taikka geeneissä tapahtuneilla mutaatioilla on merkitystä siinä, millaisen ilmiasun autistinen perimä saa.lähde?

Monissa suvuissa esiintyy tavallista enemmän henkilöitä, jotka ovat joko autismin kirjolla tai joilla on niin sanottu laajempi autismin fenotyyppi eli heillä on autismin kirjoon liittyviä geenejä ja ominaisuuksia, mutta näitä ominaisuuksia ei ole niin paljon, että heille voisi antaa autismin kirjon diagnoosia.lähde?

Tällä hetkellä tunnetaan suuri määrä geenejä, joita tavataan tavallista runsaammin autisminkirjolaisilla. Jotkut näistä geeneistä näyttäisivät liittyvän Aspergerin oireyhtymään, jotkut Kannerin oireyhtymään ja jotkut molempiin.[38]

Autisminkirjolaisilla on tutkimusten mukaan usein poikkeava hormoniaineenvaihdunta esimerkiksi serotoniinin, kortisolin ja testosteronin osalta[39] [40] [41] [42][43][44] [45] [46]. Noin kahdella kolmanneksella autismin kirjolla olevista on lisäksi epänormaalin niukka melatoniinineritys[47], mikä saattaa selittää kirjolaisten heikkoa unenlaatua[48] ja sitä, että kirjolaisilla on usein epätyypillinen vuorokausirytmi[49]. Kirjolaisten aivoissa on lisäksi tavallista vähemmän elimistön vuorokausirytmiä sääteleviä RORA-geenejä (retinoic acid-related orphan receptor-alpha gene)[50][51].

Autisminkirjolaisten aivokuorelta on löytynyt myös samanlaista erikoistuneiden hermorakenteiden (mini-colums) ylimäärää, jota esiintyy tutkijoiden aivoissa. Aivotutkija Kamila Markram kutsuu näitä rakenteita aivojen mikroprosessoreiksi.[52].

Vuonna 2013 saatiin viitteitä siitä, että Aspergerin ja Kannerin oireyhtymäiset käsittelevät kieltä eri aivoalueilla[53][33]. Tämä saattaisi selittää, miksi Kannerin autisteilla on usein kielellisiä vaikeuksia kun taas aspergerit ovat usein kielellisesti lahjakkaita[54].

Useissa tutkimuksissa on myös havaittu, että monilla autisminkirjolaisilla on tavallista enemmän lyhyitä, aivoalueiden sisäisiä hermosoluyhteyksiä ja vähemmän pitkiä, eri aivoalueita toisiinsa kytkeviä yhteyksiä[55][56]. Tämä saattaisi selittää sitä, että autisminkirjolaisten on usein valtaväestöä helpompi syventyä tietyn aihepiirin muodostamiin laajoihinkin asiakokonaisuuksiin, mutta vaikeampi seurata nopeasti vaihtuvien ja toisiinsa liittymättömien asioiden ja ärsykkeiden virtaa.

Mainittua "yhteysteoriaa" on kuitenkin horjuttanut kolmen tutkimusryhmän vuonna 2012 julkaisemat havainnot siitä, että pienetkin pään liikkeet magneettikuvauksen aikana saavat aikaan tulosten vääristymisen siten, että tutkittavalla näyttäisi olevan tavallista vähemmän pitkiä yhteyksiä ja tavallista enemmän lyhyitä yhteyksiä. Osalla autisminkirjolaisia esiintyvä huomattavan voimakas pään heiluttelutaipumus aiheuttaisi siten tulosten vääristymisen tältä osin.[57][58]

Tutkijat epäilevät, että hermoston yli- ja aliherkkyydet saattavat johtua mantelitumakkeen ja ohimolohkojen epänormaalista toiminnasta[59].

Vuonna 2013 ilmestyneessä laajassa ruotsalaistutkimuksessa todettiin, että osalla autismin kirjolaisista esiintyy yliherkkyyttä gluteenille, joka ilmenee kuitenkin toisella tavalla kuin keliakia. On olemassa runsaasti viitteitä siitä, että gluteenin jättäminen pois ruokavaliosta vähentää näiden henkilöiden autismioireita.[60][61]

Autismin kirjon liitännäiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Autismin kirjon ihmisillä esiintyy usein eräitä muitakin perinnöllisiä neurologisia poikkeavuuksia tai sairauksia. Suomalaisen väestötutkimuksen mukaan jopa 44 prosentilla 8-vuotiaita autismin kirjolaisia esiintyisi hermovärvettä eli tic-oireita[62].

Englannissa tehdyn väestötutkimuksen mukaan neljälläkymmenellä prosentilla autismin kirjon lapsia esiintyy merkittävässä määrin myös tarkkaavaisuus- ja ylivilkkaushäiriö ADHD:n oireita[63]. Toisissa tutkimuksissa on havaittu, että ADHD:n diagnostiset kriteerit täyttyvät noin 30 prosentilla autismin kirjon lapsia[64][65]. Lisäksi noin kolmanneksellä autismin kirjon henkilöitä (PDD-NOS pois lukien) esiintyy älyllistä kehitysvammaisuutta[66]. Myös unihäiriöt ovat yleisiä autismin kirjon liitännäisiä. Esimerkiksi 28 prosentilla 8-vuotiaita autismin kirjon lapsia esiintyy nukahtamivaikeuksia[67]

Suomalaisen väestötutkimuksen tuloksen mukaan pakko-oireisen häiriön esiintyvys olisi autismin kirjolaisilla moninkertaista muuhun väestöön verrattuna[68], sillä 10 prosentilta tutkittavista löytyi kyseinen häiriö[69]. Lisäksi seitsemällätoista prosentilla tutkituista kahdeksanvuotiaista esiintyi uhmakkuushäiriötä, mikä on huomattavasti enemmän kuin keskiverto 10 prosenttia[70]. Tulos saattoi kuitenkin olla vinoutunut, koska tutkimuksessa käytettiin kymmenen vuotta vanhaa esiseulontalomaketta[71], jossa oli useita kysymyksiä, jotka mittasivat omavaltaisuutta ja muista ihmisistä piittaamattomuutta. Seulotalomakkeen laatimisen jälkeen on havaittu, ettei omavaltainen ja muista ihmisistä piittaamaton käytös korreloi autismin kirjon piirteiden kanssa[72].

Epilepsia[73] ja gluteeniyliherkkyys[74][75] ovat niin ikään yleisiä autisminkirjolaisilla.

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Venäläinen neurologi Grunja Jefimovna Suhareva (1891–1981) julkaisi vuonna 1926 ensimmäisen tieteellisen autismin kirjon henkilöitä esittelevän tutkimuksen[76]. Suharevan artikkeli käsitteli tapauksia, jotka luokiteltaisiin nykyisin aspergereiksi.

Aiheeseen tartuttiin tieteellisellä rintamalla uudelleen vuonna 1938, kun itävaltalainen lastenlääkäri ja erityispedagogian uranuurtaja Hans Asperger mainitsi skitsoidit psykopaatit artikkelissaan Das psychisch abnorme Kind. Asperger ei oletettavasti ollut tutustunut Suharewan artikkeliin, koska käytti näistä potilaista nimitystä autistiset psykopaatit.[77]

Yhdysvaltoihin emigroitunut lastenpsykiatri Leo Kanner julkaisi vuonna 1943 autismia käsittelevän tutkimuksen, jonka aineisto koostui pääosin kehitysvammaisista lapsista, joiden elämää seurattiin aikuisuuteen asti[78]. Hans Asperger julkaisi heti seuraavana vuonna autismia käsittelevän tutkimuksen , jonka aineisto koostui pääosin normaaliälyisistä tai tavallista älykkäämmistä henkilöistä[79]. Hans Asperger ei maininnut tutkimuksessaan Kanneria, ja on mahdollista, ettei Kannerin Yhdysvaltalloissa julkaistu tutkimus ollut läpäissyt vastakkaisella puolella sotaa käyvän Itävallan sensuurilaitosta.

Asperger toi artikkelissaan esiin sen, että vain pieni osa autisteista oli kehitysvammaisia, mutta autistiset piirteet ilmenevät kehitysvammaisten kohdalla tavallista voimakkaampina. Aspergerin mukaan autismissa oli kyse jatkumosta, joka ulottui vaikeasti tai ei lainkaan kommunikoivista kehitysvammaisista neroutta lähenteleviin älykköihin[80]. Tätä jatkumoa alettiin myöhemmin kutsua autismin kirjoksi.

Hans Asperger esitti 1960-luvulla, että kielellinen lahjakkuus olisi yksi autismin kirjoa selkeästi jakava tekijä. Hän liitti Aspergerin syndroomaan varhaisen kielenkehityksen ja valtaväestöä suuremman kielelllisen lahjakkuuden, kun taas Kannerin syndroomaan liityy usein kielen kehityksen häiriöitä.[81] Aspergerin mukaan autisti, joka ei opi ymmärtämään kieltä, jäisi älyllisesti kehitysvammaiseksi[82]. Vuonna 2013 ilmestyneen yhdysvaltalaistutkimuksen tulos tukee Aspergerin näkemyksiä siinä mielessä, että siinä havaittiin, että aspergerit käsittelevät kieltä eri aivoalueilla kuin valtaväestö tai Kannerin autistit[83][84].

Hollantilainen Van Krevelen vertaili vuonna 1963 autismia ja Aspergerin syndroomaa englannikielisessä artikkelissaan[85]. Van Krevelen julkaisi aiheesta uuden artikkelin vuonna 1971, jossa päätyi siihen, että autismissa olisi kyse heikon ennusteen omaavasta psykoottisesta prosessista eli vakavasti ihmisen henkiseen toimintakykyyn vaikuttavasta mielenterveyden häiriöstä, kun taas Aspergerin syndroomassa olisi kyse persoonallisuudenpiirteistä, joiden ennuste oli huomattavasti parempi[86]. Ajatus autismista psykoottisena prosessina on sittemmin hylätty[87].

Autisminkirjolaisia yhdistäviä ongelmia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Autisminkirjolaisia yhdistää tietyntyyppinen stressiherkkyys, joka ilmenee siten, että monenlaiset tilanteet ja ympäristöt aiheuttavat ylikuormitusta ja tarvetta hakeutua sellaisiin tilanteisiin ja ympäristöihin, joissa vastaavaa kuormitusta ei synny[88][52] Autisminkirjolaisilla esiintyy myös yleisesti aistien yliherkkyyttä.

Monilla autisminkirjolaisilla on epätasainen kykyprofiili ja osalla esiintyy laaja-alaisia oppimisvaikeuksia tai kehitysvammaisuutta.

Muita autismin kirjon tunnusmerkkejä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Autisminkirjolaisilla on valtaväestöstä poikkeava tapa osoittaa sosiaalisuutta ja olla vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa. Lisäksi kirjolaisilla esiintyy usein tarvetta viettää aikaa oman erikoiskiinnostuksenkohteen parissa. Myös yksikanavaisuus eli monoprosessointi on ominaista autisminkirjolaisille.

Autisminkirjolaisten vahvuuksista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Autismin kirjoon erikoistunut englantilainen psykologi Tony Attwood on todennut seuraavaa:

»Olen huomannut, että Asperger-henkilöt ovat persoonallisuudeltaan muun muassa rehellisiä, uskollisia, luotettavia ja mutkattomia ja heillä on vahva moraali ja oikeudentunto. Heidän älyllisiin kykyihinsä kuuluvat poikkeuksellisen hyvä muisti, innostus ja tietämys erityisistä kiinnostuksen kohteista, omaperäinen ajattelutapa, hyvä mielikuvitus ja ainutlaatuinen kyky ajatella visuaalisesti. Nämä luonteenpiirteet eivät koske vain Aspergerin oireyhtymää, mutta vahvistuvat sen ansiosta.»

Vuonna 2012 suomennetussa kirjassaan Aspergerin oireyhtymä lapsuudesta aikuisuuteen Tony Attwood sanoo:

"Nykyään ollaan tietoisia siitä, että merkittävät tieteelliset ja taiteelliset saavutukset ovat olleet sellaisten ihmisten aikaansaannoksia, joilla on ollut erilainen tapa ajatella ja joilla on ollut paljon Aspergerin oireyhtymän kognitiiviseen profiiliin yhdistettyjä piirteitä."

Ruotsalainen psykiatri Lena Nylander vuonna 2010 suomennetussa kirjassaan Autismin kirjo aikuisikäisillä:

"...Henkilöillä, joilla on Aspergerin oireyhtymä tai autismi ja normaali lahjakkuustaso, on usein vahvuuksia, kuten esimerkiksi hyvä muisti. He voivat olla tarkkoja, täsmällisiä, sinnikkäitä ja rehellisiä (mitä ei aina sosiaalisissa tilanteissa arvosteta). Heillä voi olla paljon asiatietoa kiinnostuksensa kohteesta. Joillakin heistä on todella omaperäisiä ja innovatiivisia ideoita, toisilla on selviä taipumuksia taiteelliseen toimintaan tai tutkimustyöhön."

Brittiläinen psykologian professori ja Cambridgen yliopiston alaisen autismin tutkimuskeskuksen johtaja Simon Baron-Cohen on listannut ominaisuuksia, jotka voidaan nähdä aspergereiden vahvuuksina:

  • AS-henkilö ei tarvitse muiden ihmisten seuraa viihtyäkseen
  • tarkka yksityiskohtien havainnointi
  • huomaa asioita, joita muut eivät huomaa
  • kyky tutkia ja ymmärtää monimutkaisia järjestelmiä

Diagnosointi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa ei tilastoida autismin kirjon diagnoosin omaavien ihmisten määrää, mutta suurimman osan kirjolaisista arvioidaan olevan ilman diagnoosia. Ulkomaisten arvioiden mukaan 40-66 prosenttia autismin kirjon lapsista jäisi nykyisin ilman diagnoosia[89][90]. Jos autistinen lapsi oppii puhumaan, hän saattaa jäädä diagnosoimatta ennen koluikää, sillä autistiset piirteet voidaan nähdä osana lapsen luonteenpiirteitä. Lasta saatetaan pitää esimerkiksi tavallista tarkempana ja ujona.[91] Jos lapsella ei ole silmiinpistävän suuria ulospäin näkyviä ongelmia, häntä ei todennäköisesti viedä missään vaiheessa diagnosoitavaksi. On viittteitä siitä, että lapsena diagnosoiduilla kirjolaisilla esiintyisi diagnosoimattomia enemmän esimerkiksi ADHD:tä ja nukahtamisvaikeuksia[92].

Uuden vuosituhannen aikana tapahtunut Asperger-tietoisuuden lisääntyminen on johtanut siihen, että yhä suurempi joukko aikuisia hakeutuu diagnosoitavaksi havaittuaan, että heidän ongelmansa voisivat johtua Aspergerin oireyhtymästä. Autismin kirjon oireyhtymät voidaan diagnosoida missä iässä tahansa, kunhan pystytään selvittämään, ilmeniko oireita jo lapsuudessa.

Jos lapsuudessa on ilmennyt jo ennen kolmen vuoden ikää poikkeavuutta leikeissä taikka kielellisessä tai sosiaalisessa kehityksessä tai jos autistisia piirteitä omaavan lapsen kognitiivinen kehitys on merkittävästi viivästynyttä, diagnoosikriteeristön mukaiseksi diagnoosiksi tulee varhaislapsuuden autismi[93]. Muissa tapauksissa diagnoosiksi tulee yleensä Aspergerin oireyhtymä.

Autismin kirjon tilat diagnosoidaan tyypillisen käyttäytymisen perusteella. Diagnosoinnissa summataan diagnostisesta oireluettelosta löytyviä tutkittavan käytökseen ja kommunikointiin liittyviä oireita. Kolme tärkeintä tutkittavaa aluetta ovat kommunikointi, sosiaalinen vuorovaikutus ja kiinnostuksen kohteet. Lisäksi autisminkirjolaisilla esiintyy lähes aina yliherkyyttä yhden tai useamman aistin kohdalla. Nämä yliherkkyydet sisältyvät nykyisin amerikkalaiseen DSM-kriteeristöön[94]. Etenkin Kannerin oireyhtymässä ilmenee myös stereotyyppistä käytöstä eli sensorismia ja voimakasta tarvetta samoina toistuville rituaaleille.

Autisminkirjolaiset työelämässä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Autisminkirjolaisilla esiintyy tutkimusten mukaan muuta väestöä huomattavasti enemmän työttömyyttä ja koulutusta vastaamattoman työn tekemistä[95]. Autisminkirjolaisten on myös usein hyvin vaikea selvitä työn ja muun elämän yhteensovittamisesta, sillä monet kuormittuvat nopeasti ja heidän palautumisensa on usein hyvin hidasta. Työnantajien tarjoama osa-aikatyö on lisäksi tyypillisesti niin pienipalkkaista, että sillä ei pysty elättämään itseään ja perhettään.

Tanskassa perustettiin vuonna 2004 insinöörialan henkilöstöyritys Specialisterne tarjoamaan rauhallisessa aistiympäristössä tapahtuvaa osa-aikatyötä aspergereille ja muille lievästi autistisille henkilöille[96]. Etenkin firman ohjelmistotestaajat ovat hyvässä maineessa, koska he ovat tuottavampia ja tekevät 90 prosenttia vähemmän virheitä kuin muut samoissa tehtävissä toimivat[97]. Suurin osa yrityksen työntekijöistä kykenee työskentelemään vain 20-25 tuntia viikossa[98], mutta kunnat maksavat Tanskassa osa- ja kokopäivätyön välisen palkkaeron henkilöille, jotka eivät kykene työskentelemään kokopäiväisesti[99].

Osa Specialisternen henkilökunnasta on työkyvyttömyyseläkkeellä. Heille ei makseta palkkatukea, mutta he saavat pitää eläkkeen palkkansa lisäksi. Suomessa ei kuitenkaan myönnetä työkyvyttömyyseläkettä lievien autismin kirjon tilojen perusteella, eikä täällä myöskään kompensoida vajaakuntoisille koko- ja puolipäiväpalkan välistä erotusta.

Kehitysvammaisia henkilöitä Specialisterne ei kykene työllistämään. Suomessa osa kehitysvammaisista autisteista työskentelee vakituisessa avotyössä esimerkiksi keittiöapulaisena tai siivoojana. Avotyöstä ei makseta kuitenkaan palkkaa eikä eläkemaksuja eivätkä avotyöntekijät ole esimerkiksi työterveyshuollon piirissä.[100] Osa avotyön tekijöistä saa kunnan maksamaa työosuusrahaa, jonka suuruus on keskimäärin neljä euroa päivässä[101].

Kuntoutuksesta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Autismin kirjon oireyhtymiin ei ole olemassa toimivaa lääkehoitoa[102][103], mutta jos autismiin liittyy gluteeniyliherkkyyttä, gluteenin poistaminen ruokavalioista saattaa vähentää autismioireita[104][105].

Kannerin autisteille on tarjottu mahdollisimman varhain alkavaa kuntoutusta, jossa pyritään helpottamaan kommunikointia ja parantamaan vuorovaikutustaitoja[106]. Autismikuntoutuksen vaikuttavuudesta saatu tutkimusnäyttö on kuitenkin osin ristiriitaista[107][108].

Autismin kirjon lapset koulussa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koulussa autismin kirjon piirteet saattavat näkyä siinä, että oppilas on oman tiensä kulkija, eikä toimi niin kuin yleensä odottaisi ikäistensä tekevän. Monella autisminkirjolaisella on epätasainen kykyprofiili, joka voi näkyä siten, että joissakin oppiaineissa saadaan helposti täysiä pisteitä, kun taas joidenkin toisista oppiaineista selviäminen vaatii suuria ponnisteluja.

Joillain autismin kirjon lapsilla on myös tarkkaavaisuushäiriö ADD, mikä saattaa oireilla siten, että lapsen on vaikea keskittyä opiskeluun. Jos kirjolaisella on laaja-alaisia oppimisvaikeuksia tai älyllinen kehitysvamma, hän saattaa tarvita henkilökohtaisen opetussuunnitelman ja mukautettua opetusta.

Autismin kirjon lapsen vahvuuksia voidaan huomioida esimerkiksi seuraavasti[109] :

  1. Lapsi viihtyy paremmin esineiden kuin ihmisten parissa — ei siis tarvitse huolestua, jos lapsi leikkii mielellään yksin.
  2. Lapsi viestii vähemmän kuin muut — on seurattava tarkemmin lapsen tarpeita.
  3. Lapsi mieluummin seuraa omia mielihalujaan ja uskomuksiaan — kannustetaan lasta oppimaan rakentavia asioita.
  4. Lapsi ei ole kiinnostunut yhteisistä tekemisistä muiden lasten kanssa — annetaan lapselle tilaisuus toimia ryhmässä myös itsenäisesti.
  5. Lapsella on vahvat mielenkiinnon kohteet — hyödynnetään mielenkiinnon kohteita vaikeiden asioiden oppimiseksi.
  6. Lapsi havaitsee yksityiskohdat tarkasti — esimerkiksi marjassa ja sienimetsässä tästä on iloa koko perheelle.
  7. Lapsi huomaa asioita, joita muut eivät huomaa — kannattaa luottaa lapseen siinä, miten hän kokee tilanteen.
  8. Lapsen käsitys olennaisesta poikkeaa muista — antaa uuden näkökulman ja auttaa näkemään asioita uudessa valossa.
  9. Lasta voivat kiinnostaa kuviot, muodot, numerot, kirjaimet ja listat — lähtee oppimisessa mielellään yksityiskohdista ja toistosta.
  10. Lasta kiinnostavat pienet, kompleksit tai abstraktit systeemit — ymmärtää kokonaisuuksia, kun niistä tehdään järjestelmiä.
  11. Lapsi lajittelee ja ryhmittelee mielellään kiinnostuksensa kohteet — siivous ja järjesteleminen kiinnostavat toisin kuin muita lapsia.
  12. Lapsi pyrkii tilanteiden hallintaan ja välttää epävarmuutta — suunnittelee mielellään esimerkiksi yhteisiä aikatauluja ja seuraa niiden toteutumista.

Laaja-alaisten kehityshäiriöden diagnoosikoodit kansainvälisessä tautiluokituksessa (ICD 10)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

F84.0

  • Kannerin oireyhtymä (varhaislapsuuden autismi)

F84.1

  • Epätyypillinen autismi

F84.2

  • Rettin oireyhtymä

F84.3

  • Hellerin oireyhtymä (disintegratiivinen kehityshäiriö)

F84.4

  • Älylliseen kehitysvammaisuuteen ja kaavamaisiin liikkeisiin liittyvä hyperaktiivisuusoireyhtymä

F84.5

  • Aspergerin oireyhtymä

F84.8

  • Muu lapsuusiän laaja-alainen kehityshäiriö

F84.9

  • Määrittämätön lapsuusiän laaja-alainen kehityshäiriö

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Chris Plauché Johnson & Scott M. Myers: Identification and Evaluation of Children With Autism Spectrum Disorders. Pediatrics, Vol. 120 No. 5 November 1, 2007, s. 1183–1215. s. 1183–1184. (englanniksi)
  2. Walker D. ym: Specifying PDD-NOS: a comparison of PDD-NOS, Asperger syndrome, and autism. Journal of American Academie of Child and Adolescent Psychiatry. 2004 Feb;43(2):172–180. (englanniksi)
  3. Andrea N. Witwer, Luc Lecavalier: Examining the Validity of Autism Spectrum Disorder Subtypes. Journal of Autism and Developmental Disorders. October 2008, Volume 38, Issue 9, s. 1611–1624 (englanniksi)
  4. Frombonne, Eric et. Al:Pervasive Developmental Disorders in Montreal, Quebec, Canada. Prevalence and Links With Immunizations. Pediatrics Vol. 118 No. 1 1.7.2006, sivut e139–e150. (englanniksi)
  5. Catherine Lord: Ending Fear Over the New Autism Diagnosis. 24.10.2012. (englanniksi)
  6. Asperger's syndrome dropped from psychiatrists' handbook the DSM, Guardian, 2.12.2012 (englanniksi)
  7. "A Powerful Identity, a Vanishing Diagnosis", New York Times 2.11.2009 (englanniksi)
  8. Autism Spectrum Disorder. (englanniksi)
  9. Marja-Leena Mattila: Väitöstutkimus: Autismikirjon häiriöiden esiintyvyys ja diagnostiikkaa. Autismi 1/2014, sivu 52–53.
  10. Autismikouluttaja Heta Pukin haastattelu Inhimillinen tekijä -ohjelmassa 13.02.2008. http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/autismi_on_edelleen_arvoitus_100312.html#media=100313
  11. Simon Baron-Cohen: Is Asperger’s syndrome/High-Functioning Autism necessarily a disability? Invited submission for Special Millennium Issue of Developmental and Psychopathology Draft: 5th January 2000.
  12. Laurent Mottron: Changing perceptions: The power of autism. nature 479, 33–35 (3.11.2011).
  13. Sarah Allreda: Reframing Asperger syndrome. Lessons from other challenges to the Diagnostic and statistical manual and ICIDH approaches. Disability and Society 1.7.2008, s. 343–355.
  14. Jaarsma P, Welin S: Health Care Anal, helmikuu 2011. (englanniksi)
  15. Simon Baron-Cohen et. al: [1] UK school-based population study. The British Journal of Psychiatry (2009) 194: s. 500–509.
  16. Dr Wendy Lawson, Live online Q&A with Wendy Lawson. 14 March 2013.
  17. Baird G, Simonoff E, Pickles A, ym. Prevalence of disorders of the autism spectrum in a population cohort of children in South Thames: the Special Needs and Autism Project (SNAP). Lancet. 2006 Jul 15;368(9531):210–215.
  18. Simon Baron-Cohen et. al: [2] UK school-based population study. The British Journal of Psychiatry (2009) 194: 500–509.]
  19. of Autism Spectrum Disorders in a Total Population Sample. American Journal of Psychiatry 168:904–912. September 2011. Young Shin Kim ym.
  20. Marja-Leena Mattila: Autism spectrum disorders: an epidemiological and clinical study. Väitöstutkimus. Oulun yliopiston lääketieteellinen tiedekunta 2014. Sivut 57 ja 72. http://urn.fi/urn:isbn:9789526203386
  21. Marja-Leena Mattila: Autism spectrum disorders: an epidemiological and clinical study. Väitöstutkimus. Oulun yliopiston lääketieteellinen tiedekunta 2014. Sivu 57–58.
  22. [http://ajp.psychiatryonline.org/article.aspx?volume=168&page=904 Prevalence of Autism Spectrum Disorders in a Total Population Sample. American Journal of Psychiatry 168:904–912. September 2011. Young Shin Kim ym.
  23. Marja-Leena Mattila: Autism spectrum disorders: an epidemiological and clinical study. Väitöstutkimus. Oulun yliopiston lääketieteellinen tiedekunta 2014. Sivu 70. http://urn.fi/urn:isbn:9789526203386
  24. Marko Hamilo: Autismin yleistyminen on arvoitus. Suomen Kuvalehti 47/2011, s.16
  25. Epidemiology of autism spectrum disorder in adults in the community in England. Brugha et al. Arch Gen Psychiatry. 2011;68(5):459–465. http://archpsyc.jamanetwork.com/article.aspx?articleid=211276
  26. Tutkimus: Ympäristötekijät synnyttävät autismia. HS.fi uutiset 5.7.2011.
  27. Antidepressant use in pregnancy may raise autism risk. Anne Harding, Health.com 6.7. 2011.
  28. Maureen S. Durkin, Matthew J. Maenner, Craig J. Newschaffer ym. Advanced Parental Age and the Risk of Autism Spectrum Disorder. American Journal of Epidemiology, Volume 168, Issue 11 s. 1268–1276. Sivu 1273
  29. Simon Baron-Cohen et. al: [3] UK school-based population study. The British Journal of Psychiatry (2009) 194: 500–509.
  30. Lorna Wing: The Definition and Prevalence of Autism: A Review. European Child and Adolescent Psychiatry, Vol.2, Issue 2, April 1993, pp.61–74 http://www.mugsy.org/wing.htm
  31. Hans Asperger 1944: Die „Autistischen Psychopathen“ im Kindesalter. Archiv für psychiatrie und nervenkrankheiten 1944; 117:76–136. Sivut 108,109,118.
  32. Nancy Fliesler: Autism and Asperger’s are different… at least on EEG. 15.8.2013. Vector. Boston Childrens hospitals science and clinical innovation blog. http://vectorblog.org/2013/08/autism-and-aspergers-are-different-at-least-on-eeg/
  33. a b Duffy FH, Shankardass A, McAnulty GB, & Als H 2013: The relationship of Asperger’s syndrome to autism: a preliminary EEG coherence study. BMC Medicine 2013, 11:175.
  34. Antidepressant use in pregnancy may raise autism risk. Anne Harding, Health.com 6.7. 2011.
  35. Genetic Heritability and Shared Environmental Factors Among Twin Pairs With Autism. Archives of General Psychiatry 2011; 68(11): 1095–1102. Lisa Croen Judy Grether, Claire Lajonchere Janet Miller, Joachim Hallmayer Linda Lotspeich, Neil Risch.
  36. [http://yle.fi/uutiset/tutkimus_ilmansaasteiden_keskella_asuvat_aidit_saavat_selvasti_todennakoisemmin_autistisia_lapsia/6693584?ref=leiki-uu Tutkimus: Ilmansaasteiden keskellä asuvat äidit saavat selvästi todennäköisemmin autistisia lapsia.] Samuli Harala, Yle 18.6.2013.
  37. Perinatal air pollutant exposures and autism spectrum disorder in the children of Nurses’ Health Study II participants Andrea L. Roberts, Kristen Lyall, Jaime E. Hart ym. Environmental Health Perspectives, June 18, 2013.
  38. Heta Pukki: Autismin kirjon määrittelemisestä. Empowerment-päivät 19.11.2011.
  39. Fetal testosterone and autistic traits. Bonnie Auyeung, Simon Baron-Cohen, Emma Ashwin, Rebecca Knickmeyer, Kevin Taylor and Gerald Hackett. British Journal of Psychology 100, 1– 22 (2009). http://docs.autismresearchcentre.com/papers/2009_Auyeung_etal_BJP.pdf
  40. Burgess, N. K., Sweeten, T. L., McMahon, W. M., Fujinami R. S. 2006: Hyperserotinemia and altered immunity autims. Journal of Autism & Developmental Disorders 2006; Jul; 36(5):697–704. http://link.springer.com/article/10.1007/s10803-006-0100-7#page-1
  41. Erin Ingudomnukula, Simon Baron-Cohena, Sally Wheelwrighta and Rebecca Knickmeyer: Elevated rates of testosterone-related disorders in women with autism spectrum conditions. Hormones and Behavior
  42. Brosnan M , Turner-Cobb J , Munro-Naan Z , Jessop D 2009: Absence of a normal cortisol awakening response (CAR) in adolescent males with Asperger syndrome (AS. Psychoneuroendocrinology, 34(7), s. 1095–1100
  43. Jutta Backhaus, Klaus Junghanns and Fritz Hohagen: Sleep disturbances are correlated with decreased morning awakening salivary cortisol.
  44. Gehan A Mostafa and Laila Y AL-Ayadhi 2011: A lack of association between hyperserotonemia and the increased frequency of serum anti-myelin basic protein auto-antibodies in autistic children. Journal of Neuroinflammation 2011, 8:71. http://www.jneuroinflammation.com/content/pdf/1742-2094-8-71.pdf
  45. Variable cortisol circadian rhythms in children with HFA and anticipatory stress. Blythe A. Corbett, Sally Mendoza, Jacob A. Wegelin, Vanessa Carmean, and Seymour Levine. J Psychiatry Neurosci. 2008 May; 33(3): 227–234. http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC2441887/
  46. Elevated cortisol during play is associated with age and social engagement in children with autism. Molecular Autism 2010, 1:13. http://www.biomedcentral.com/2040-2392/1/13
  47. Abnormal melatonin synthesis in autism spectrum disorders. Mol Psychiatry. 2008 January; 13(1): 90–98. http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC2199264/ Jonas Melke, Hany Goubran-Botros ym.
  48. Luci Wiggs & Gregory Stores: Sleep patterns and sleep disorders in children with autistic spectrum disorders: insights using parent report and actigraphy. Developmental Medicine & Child Neurology / Volume 46 / Issue 06 / June 2004, s. 372–380. http://journals.cambridge.org/action/displayAbstract?fromPage=online&aid=222203
  49. Abnormal melatonin synthesis in autism spectrum disorders. Mol Psychiatry. 2008 January; 13(1): 90–98. http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC2199264/ Jonas Melke, Hany Goubran-Botros, Pauline Chaste ym.
  50. Testosterone may bump autism rates in males. Karen Rowan. 2/18/2011. http://www.msnbc.msn.com/id/41671269/ns/health-mental_health/t/testosterone-may-bump-autism-rates-males/#.UQZb_KC-nY8
  51. Valerie W Hu: Is retinoic acid-related orphan receptor-alpha (RORA) a target for gene-environment interactions contributing to autism? Neurotoxicology. 2012 Dec;33(6):1434-1435. doi: 10.1016/j.neuro.2012.07.009. Epub 2012 Aug 8. http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/22967355
  52. a b Maia Szalavitz: The boy whose brain could unlock autism. Matter
  53. Nancy Fliesler: Autism and Asperger’s are different… at least on EEG. 15.8.2013. Vector. Boston Childrens hospitals science and clinical innovation blog. http://vectorblog.org/2013/08/autism-and-aspergers-are-different-at-least-on-eeg/
  54. Hans Asperger (1968), Zur Differentialdiagnose des Kindlichen Autismus. Acta paedopsychiatrica, 35, s. 136–145. Sivu 141.
  55. Heta Pukki: Autismin kirjon määrittelemisestä. Empowerment-päivät 19.11.2011.
  56. Ben Deen & Kevin Pelphrey Perspective: Brain scans need a rethink. Nature 31.10.2012
  57. Jani Kaaro: Tutkijat: Keskeinen autismiteoria voi perustua tekniseen virheeseen. Helsingin Sanomat 7.11.2012.
  58. Ben Deen & Kevin Pelphrey Perspective: Brain scans need a rethink Nature 31.10.2012
  59. W. Hirstein, P. Iversen, ja V. S. Ramachandran: Autonomic responses of autistic children to people and objects. Proceedings of the royal society, biological sciences. 2001 September 22; 268(1479): 1883–1888.
  60. Autism Study Finds No Link to Celiac Disease; Gluten Reactivity Real. 25.9.2013. http://www.autismspeaks.org/science/science-news/autism-study-finds-no-link-celiac-disease-gluten-reactivity-real
  61. A Nationwide Study of the Association Between Celiac Disease and the Risk of Autistic Spectrum Disorders. Jonas F. Ludvigsson, MD, PhD1,2,3,4; Abraham Reichenberg, PhD5,6; Christina M. Hultman, PhD2; Joseph A. Murray, MD4. JAMA psychiatry November 2013, Vol 70, No. 11. http://archpsyc.jamanetwork.com/article.aspx?articleid=1743008
  62. Mattila ML, Hurtig T, Haapsamo H, Jussila K, Kuusikko-Gauffin S, Kielinen M, Linna SL, Ebeling H, Bloigu R, Joskitt L, Pauls DL & Moilanen I (2010) Comorbid psychiatric disorders associated with Asperger syndrome/high-functioning autism: a community- and clinic-based study. J Autism Dev Disord 40(9): 1080–1093. Sivu 1086
  63. Ronald A, Simonoff E, Kuntsi J, Asherson P, Plomin R: Evidence for overlapping genetic influences on autistic and ADHD behaviours in a community twin sample. Journal of Child Psychology and Psychiatry. 2008 May;49(5):535–542. Epub 2008 Jan 21. (englanniksi)
  64. Mattila ML, Hurtig T, Haapsamo H, Jussila K, Kuusikko-Gauffin S, Kielinen M, Linna SL, Ebeling H, Bloigu R, Joskitt L, Pauls DL & Moilanen I (2010) Comorbid psychiatric disorders associated with Asperger syndrome/high-functioning autism: a community- and clinic-based study. J Autism Dev Disord 40(9): 1080–1093. Sivu 1086
  65. [http://psychcentral.com/news/2013/06/08/nearly-1-in-3-kids-with-autism-have-adhd-symptoms/55777.html Nearly 1 in 3 Kids with Autism Have ADHD Symptoms By Traci Pedersen June 8, 2013.] (englanniksi)
  66. Marja-Leena Mattila: Autism spectrum disorders: an epidemiological and clinical study. Väitöstutkimus. Oulun yliopiston lääketieteellinen tiedekunta 2014. Sivut 57 ja 72. http://urn.fi/urn:isbn:9789526203386
  67. Mattila ML, Hurtig T, Haapsamo H, Jussila K, Kuusikko-Gauffin S, Kielinen M, Linna SL, Ebeling H, Bloigu R, Joskitt L, Pauls DL & Moilanen I (2010) Comorbid psychiatric disorders associated with Asperger syndrome/high-functioning autism: a community- and clinic-based study. J Autism Dev Disord 40(9): 1080–1093. Sivu 1086
  68. Pediatr Rev. 2013 Jan;34(1):19-27; quiz 28. doi: 10.1542/pir.34-1-19. Childhood obsessive-compulsive disorder. Sarvet B.
  69. Mattila ML, Hurtig T, Haapsamo H, Jussila K, Kuusikko-Gauffin S, Kielinen M, Linna SL, Ebeling H, Bloigu R, Joskitt L, Pauls DL & Moilanen I (2010) Comorbid psychiatric disorders associated with Asperger syndrome/high-functioning autism: a community- and clinic-based study. J Autism Dev Disord 40(9): 1080–1093. Sivu 1086
  70. Matti Huttunen: Lasten uhmakkuushäiriö. Lääkärikirja Duodecim 28.6.2013. http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00384
  71. Mattila ML, Hurtig T, Haapsamo H, Jussila K, Kuusikko-Gauffin S, Kielinen M, Linna SL, Ebeling H, Bloigu R, Joskitt L, Pauls DL & Moilanen I (2010) Comorbid psychiatric disorders associated with Asperger syndrome/high-functioning autism: a community- and clinic-based study. J Autism Dev Disord 40(9): 1080–1093. Sivu 1086
  72. Autism spectrum disorder and psychopathy: shared cognitive underpinnings or double hit? J Rogers et. Al. 2006. http://eprints.ucl.ac.uk/11879/1/11879.pdf
  73. Kielinen M. (2005) Autism in Northern Finland; A perevalence, follow-up and descriptive study of children and adolescents with autistic disorder. Doctral Thesis. Sivu 26. (englanniksi)
  74. Autism Study Finds No Link to Celiac Disease; Gluten Reactivity Real. 25.9.2013.
  75. A Nationwide Study of the Association Between Celiac Disease and the Risk of Autistic Spectrum Disorders. Jonas F. Ludvigsson, MD, PhD1,2,3,4; Abraham Reichenberg, PhD5,6; Christina M. Hultman, PhD2; Joseph A. Murray, MD4. JAMA psychiatry November 2013, Vol 70, No. 11.
  76. Nieminen-von Wendt, Taina: On the origins and diagnosis of asperger syndrome: a clinical, neuroimaging and genetic study. Väitöskirja. Helsingin yliopisto, 2004. Teoksen verkkoversio. (englanniksi) – G. E. Ssucharewa 1926: Die schizoiden Psychopathien im Kindesalter. Monatsschrift für Psychiatrie und Neurologie 60:235–261.
  77. Asperger H (1938), Das psychisch abnorme Kind. Wiener klinische Wochenschrift 51: 1938, s. 1314–1317.
  78. Autistic disturbances of affective contact: Nerv Child, 1943, 2. vsk, s. 217–50.
    L. Kanner: Acta Paedopsychiatr, 1968, 35. vsk, nro 4, s. 100–136. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  79. Hans Asperger 1944: Die „Autistischen Psychopathen“ im Kindesalter. Archiv für psychiatrie und nervenkrankheiten 1944; 117:76–136.
  80. Hans Asperger 1944: Die „Autistischen Psychopathen“ im Kindesalter. Archiv für psychiatrie und nervenkrankheiten 1944; 117:76–136. Sivut 108,109,118.
  81. Hans Asperger (1968), Zur Differentialdiagnose des Kindlichen Autismus. Acta paedopsychiatrica, 35, s. 136–145. Sivu 141.
  82. Hans Asperger (1968), Zur Differentialdiagnose des Kindlichen Autismus. Acta paedopsychiatrica, 35, s. 136–145. Sivu 140.
  83. Nancy Fliesler: Autism and Asperger’s are different… at least on EEG. 15.8.2013. Vector. Boston Childrens hospitals science and clinical innovation blog. http://vectorblog.org/2013/08/autism-and-aspergers-are-different-at-least-on-eeg/
  84. Duffy FH, Shankardass A, McAnulty GB, & Als H 2013: The relationship of Asperger’s syndrome to autism: a preliminary EEG coherence study. BMC Medicine 2013, 11:175.
  85. Arn van Krevelen 1963: On the relationship between early infantile autism and autistic psychopathy. Acta Paedopsychiatria 30. Pages 303–323.
  86. D. Arn van Krevelen, Early infantile autism and autistic psychopathy. Journal of Autism and Childhood Schizophrenia 1971 Jan–Mar;1(1):82–86. s. 84.
  87. Gary B. Mesibov, Victoria Shea, Lynn W. Adams 2001: Asperger Syndrome and High Functioning Autism. s. 16.
  88. Autismikouluttaja Heta Pukin haastattelu Inhimillinen tekijä -ohjelmassa 13.02.2008. Yle Elävä arkisto. http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/autismi_on_edelleen_arvoitus_100312.html#media=100313
  89. Simon Baron-Cohen et. al: Prevalence of autism-spectrum conditions: UK school-based population study. The British Journal of Psychiatry (2009) 194: 500–509.
  90. Prevalence of Autism Spectrum Disorders in a Total Population Sample. American Journal of Psychiatry 168:904–912. September 2011. Young Shin Kim ym..
  91. Clements, John & Zarkowska, Ewa (2006) Behavioural Concerns & Autistic Spectrum Disorders. Jessica Kingsley Publishers, London.
  92. Mattila ML, Hurtig T, Haapsamo H, Jussila K, Kuusikko-Gauffin S, Kielinen M, Linna SL, Ebeling H, Bloigu R, Joskitt L, Pauls DL & Moilanen I (2010) Comorbid psychiatric disorders associated with Asperger syndrome/high-functioning autism: a community- and clinic-based study. J Autism Dev Disord 40(9): 1080–1093. Sivu 1087
  93. OCD 10. Diagnostiset kriteerit.
  94. Autism Spectrum Disorder.
  95. Scott Michael Robertson: Neurodiversity, Quality of Life, and Autistic Adults: Shifting Research and Professional Focuses onto Real-Life Challenges. Disability Studies Quarterly Vol 30, No 1 (2010).
  96. Thorkil Sonne: Recruit Autistics. Drake Bennett, Wired Magazine 9.21.2009.
  97. Interview mit Thorkil Sonne, Gründer der dänischen Firma Specialisterne, einer Arbeitsvermittlung für Autisten. http://sonderpaedagoge.de/alt/serie/sonne/index.phtml
  98. Better, faster... and no office politics: the company with the autistic specialists.
  99. Interview mit Thorkil Sonne, Gründer der dänischen Firma Specialisterne, einer Arbeitsvermittlung für Autisten. Englanninkielinen artikkeli. http://sonderpaedagoge.de/alt/serie/sonne/index.phtml
  100. Kati Valjus:Avotyö avaa ovia työelämään. Kehitysvammaisten tukiliitto ry.
  101. Eduskunnan toimenpidealoite 59/2008 vp Vammaisten työosuusrahan korottaminen. Tuomo Puumala 21.10.2008. http://www.eduskunta.fi/triphome/bin/thw.cgi/trip/?${APPL}=utptpa&${BASE}=faktautptpa&${THWIDS}=0.54/1395442434_70935&${TRIPPIFE}=PDF.pdf
  102. Brugha T., McManus S., Meltzer H., ym. Autism Spectrum Disorders in adults living in households throughout England Report from the Adult Psychiatric Morbidity Survey 2007. s. 21.
  103. Gillberg C. (1999) Nörtti, nero vai normaali. Atena. Jyväskylä
  104. Autism Study Finds No Link to Celiac Disease; Gluten Reactivity Real. 25.9.2013. http://www.autismspeaks.org/science/science-news/autism-study-finds-no-link-celiac-disease-gluten-reactivity-real
  105. A Nationwide Study of the Association Between Celiac Disease and the Risk of Autistic Spectrum Disorders. Jonas F. Ludvigsson, MD, PhD1,2,3,4; Abraham Reichenberg, PhD5,6; Christina M. Hultman, PhD2; Joseph A. Murray, MD4. JAMA psychiatry November 2013, Vol 70, No. 11. http://archpsyc.jamanetwork.com/article.aspx?articleid=1743008
  106. Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; viitettä yliherva ei löytynyt
  107. Pekka Mölsä: Voiko autismin kirjon oireet kadota? Puoltaja-verkkolehti 13.3.2014. http://www.puoltaja.fi/auttaminen/voiko-autismin-kirjon-oireet-kadota
  108. Jennifer Richler: Is It Possible to Recover from Autism? New research says yes, but how to spark recovery remains a mystery. ScientificAmerican.com 29.7.2013.
  109. Simon Baron-Cohen: Is Asperger’s syndrome/High-Functioning Autism necessarily a disability?

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]