Heikkolahjaisuus

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Heikkolahjaisuudella tarkoitetaan normaalia mutta melko alhaista älykkyyttä, joka aiheuttaa laaja-alaisia oppimisvaikeuksia sekä vaikeuttaa toimimista ongelmanratkaisua vaativissa tilanteissa[1]. Heikkolahjaisuus on terminä vanhentunut, minkä vuoksi puhutaan nykyisin laaja-alaisista oppimisvaikeuksista. Laaja-alaiset oppimisvaikeudet ovat oppimiseen liittyviä vaikeuksia, jotka ovat erityisiä oppimisvaikeuksia laajempia. Laaja-alaiset oppimisvaikeudet eivät ole niin suuria kuin älylliseen kehitysvammaisuuteen liittyvät, mutta ne vaikeuttavat merkittävästi muun muassa ihmisen kykyä suoriutua peruskoulun oppimäärästä, opiskella itselleen ammatti[2] sekä suoriutua työelämän vaatimuksista[1]. Laaja-alaisiin oppimisvaikeuksiin liittyy usein myös jonkinasteisia ongelmia selviytyä arkielämän perusasioista, minkä vuoksi monet tarvitsisivat yksilöllistä ohjausta ja räätälöityjä tukipalveluita.[1] Laaja-alaisista oppimisvaikeuksista kärsivien älykkyysosamäärä on 70-85, mikä on enemmän kuin kehitysvammaisilla[3].

Arviolta seitsemän prosenttia väestöstä luokitellaan heikkolahjaisiksi[4]. Heikkolahjaisuus on miehillä yleisempää kuin naisilla, minkä vuoksi kaksi kolmannesta laaja-alaisten oppimisvaikeuksien takia erityisopetukseen siirretyistä oppilaista on poikia[1].

Laaja-alaisten oppimisvaikeuksien vaikutus opintoihin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laaja-alaiset oppimisvaikeudet heikentävät yksilön suoriutumista lähes kaikissa kouluaineissa etenkin ylemmillä luokilla, mutta vaikeudet ovat yleensä nähtävissä jo koulun ensimmäisillä luokilla[1]. Laaja-alaisia oppimisvaikeuksia omaavien oppilaiden kouluaikaa leimaavat pysyvät vaikeudet saavuttaa oppimistavoitteita. Tavallista on peruskoulun opiskelu joko kokonaan tai hyvin laajasti yksilöllistetyn oppimäärän mukaisesti. Toinen mahdollisuus on opiskelu yleisopetuksen opetussuunnitelman mukaisesti mutta suurin vaikeuksin ja hyväksyttävän suorituksen alarajalla.[1]

Laaja-alaisten oppimisvaikeuksien vuoksi erityisopetukseen siirrettyjä peruskoululaisia oli vuonna 2002 noin 13 000.[1] Peruskoulun jälkeen monet laaja-alaisia oppimisvaikeuksia omaavat suorittavat ammatilliset opinnot erityisopiskelijoina yleisissä ammatillisissa oppilaitoksissa tai ammatillisissa erityisoppilaitoksissa. Noin kahdeksan prosenttia ammatillisessa toisen asteen koulutuksessa opiskelevista on erityisopiskelijoita.[1]

Tuen tarve arjessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Monet laaja-alaisista oppimisvaikeuksista kärsivät tarvitsisivat yksilöllistä ohjausta ja räätälöityjä tukipalveluita selviytyäkseen arkielämän perusasioista. Yhteiskunta ei kuitenkaan tarjoa apua ja tukipalveluita pelkästään laaja-alaisten oppimisvaikeuksien perusteella.[1]

Laaja-alaisista oppimisvaikeuksista kärsivien oikeusturvaongelmat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laaja-alaisista oppimisvaikeuksista kärsivien kilpailukyky avoimilla työmarkkinoilla on todennäköisesti heikko myös ammatillisen tutkinnon omaavilla henkilöillä[1]. Laaja-alaisten oppimisvaikeuksien perusteella ei myönnetä kuitenkaan työkyvyttömyyseläkettä, koska kyseessä ei ole virallisesta tautiluokituksesta löytyvä diagnoosi[5]. Laaja-alaisista oppimisvaikeuksista kärsivien työttömyys ja toimeentulo-ongelmat ovatkin merkittävä sosiaalinen ongelma[1], ja laaja-alaisista oppimisvaikeuksista kärsivillä on kohonnut riski syrjäytyä ja saada mielenterveysongelmia[6].

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j k Laaja-alaiset oppimisvaikeudet Verneri.net
  2. Laaja-alaiset oppimisvaikeudet: tiedon levittäminen ja kuntoutusmenetelmien kehittäminen. Niilo Mäki instituutti. http://www.nmi.fi/fi/projektit/paattyneet/lov
  3. Termi "heikkolahjaisuus" Tohtori.fi
  4. Kysymys heikkolahjaisuudesta Verneri.net
  5. ICD 10 -tautiluokitus. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. http://www.julkari.fi/handle/10024/80324
  6. Laaja-alaiset oppimisvaikeudet: tiedon levittäminen ja kuntoutusmenetelmien kehittäminen. Niilo Mäki instituutti. http://www.nmi.fi/fi/projektit/paattyneet/lov