Kehitysvamma

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kuvan pojalla on Downin oireyhtymä, joka on yleinen kehitysvammaisuuden aiheuttaja.

Kehitysvamma merkitsee yksilönkehityksellisiä eli lapsuudesta asti ilmeneviä vaikeuksia käsityskyvyssä. Asioiden ymmärtäminen, oppiminen ja käsitteellinen ajattelu on kehitysvammaisille usein vaikeampaa kuin muille, minkä vuoksi he eivät pysty yleensä tulemaan toimeen ilman erityistä hoitoa, apua tai opetusta. Kehitysvammaisilla on usein myös ongelmia suunnitelmallisuudessa ja ennakoinnissa.[1]

Joillain kehitysvammaisilla on lisäksi huono paineensietokyky ja osa kärsii impulsiivisuudesta ja kielteisten tunteiden voimakkuudesta, mikä saattaa johtaa aggressiiviseen käyttäytymiseen.

Kehitysvammaisilla on myös muuta väestöä useammin motoriikan vaikeuksista aiheutuvia ruumiillisia toimintarajoitteita tai vuorovaikutukseen liittyviä ongelmia. Kehitysvammaiseksi ei kuitenkaan luokitella henkilöä, jolla on toimintarajoitteita ainoastaan motoriikassa tai vuorovaikutuksessa, vaan kehitysvammaisuudella viitataan heikkolahjaisuutta suurempiin puutteisiin ymmärtämiskyvyssä ja muussa älyllisessä suoriutumisessa.

Suomen väestöstä noin 0,75 prosentilla eli 40 000 ihmisellä arvioidaan olevan kehitysvamma.[2] Kehitysvammaisuus on miehillä selvästi yleisempää kuin naisilla.[3] Mikäli älyllisessä toiminnassa ilmenee muutoksia vasta aikuisiällä kyseessä ei ole kehitysvamma, vaan aivovamma tai dementia.

Aiheuttajia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kehitysvammaisuus johtuu synnynnäisestä neurologisesta häiriöstä[4] tai kehitysiässä saadusta sairaudesta, viasta tai vammasta.[5] Ne voivat johtua joko perimästä, raskaudenaikaisista syistä, synnytyksen yhteydessä sattuneista vaurioista, tapaturmista tai lapsuusiän infektioista. Synnynnäiset Downin oireyhtymä, Fragile-X-oireyhtymä ja Cornelia de Lange -oireyhtymä ovat kehitysvammaisuuden yleisimmät aiheuttajat.[6] Myös äidin korkea ikä tai raskaudenaikainen huumeiden tai alkoholin käyttö tai tupakointi lisäävät kehitysvammaisuuden riskiä. Suurin osa kehitysvammaisuutta aiheuttavista sairauksista on hyvin harvinaisia.[5] Noin kolmanneksessa tapauksista kehitysvamman syytä ei kyetä selvittämään.[7]

Kehitysvamman diagnosointi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kehitysvammaisuus pyritään diagnosoimaan jo ennen viiden vuoden iässä alkavaa esiopetusta.[8] Kehitysvammaisuuden diagnosointi on usein pitkä ja monivaiheinen prosessi[9]. Tästä huolimatta kehitysvammaisten diagnoosit ovat usein todella huonosti kohdillaan[10] ja moni lievästi kehitysvammainen nuori on yhä vailla diagnoosia koulun päättyessä[11]. Lapsen kehitystä tulee seurata riittävän laaja-alaisesti ja monesta näkökulmasta, jotta nähdään, miten se etenee. Tarvitaan vähintään vuoden seuranta-aika, joskus pitempikin. Käsite laaja-alainen kehitysviivästymä tai vaikea-asteinen kehityksen erityisvaikeus ovat käytössä usein siinä vaiheessa, kun lapsen tutkimukset ovat vielä kesken ja hänen kehitystään seurataan. Usein jossain vaiheessa voidaan todeta vaikeuksien olevan sitä luokkaa, että kehitysvammakriteerit täyttyvät.[12]

Kehitysvammaisuuden diagnosointi on tarpeen tehdä moniammatillisena yhteistyönä, jossa ovat mukana lääkäri, psykologi, sosiaalityöntekijä, mahdolliset terapeutit, opettajat/kasvattajat sekä vanhemmat. Diagnoosiin tarvitaan lääketieteelliset tutkimukset sekä psykologin tutkimus ja laaja-alainen toimintakyvyn arviointi. Lääketieteellisiin tutkimuksiin kuuluu arvio kehitysviivästymän syistä, terveydentilan tutkiminen ja mahdollisista lisävammoista ja sairauksista johtuvien erillisten haittojen arviointi. Psykologintutkimus sisältää arvion älyllisestä toimintakyvystä sekä neuropsykologisen tutkimuksen, jolla selvitetään tarkemmin oppimisen vaikeuksia.

Kehitysvammaisuuden asteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kehitysvammaisuuden aste vaihtelee lievästä syvään. Lievät kehitysvammaisuuden muodot ovat huomattavasti yleisempiä kuin vaikeammat.[13]

Älykkyysosamäärän mukainen ryhmittely ei vastaa välttämättä kehitysvammaisen todellista suoriutumista elämässä. Tämä johtuu siitä, että kehitysvammaisten kykyprofiili voi vaihdella suuresti.[14] Suomessa käytössä olevan ICD-tautiluokituksen mukaan kehitysvammadiagnoosia ei annetakaan pelkän älykkyystestituloksen perusteella, vaan pitää selvittää, onko ympäristön tavanomaisten haasteiden kohtaaminen heikentynyt älyllisen tason mataluuden johdosta. Älykkyystason määrityksen tulisi pohjautua älykkyystestin lisäksi kaikkeen saatavissa olevaan tietoon, mukaan luettuina käytännön havainnot ja sopeutumiskyky.[15]

Yhdysvalloissa käytetään omaa kansallista tautiluokitusta ja yhdysvaltalainen kehitysvammaliitto on esittänyt, että kehitysvammaisuuden määrittelemisessä otettaisiin älykkyystestisuoriutumisen lisäksi huomioon vaikeudet itsestä huolehtimisessa, sosiaalisessa kanssakäymisessä, oman käyttäytymisen säätelyssä, käytännön oppimistilanteissa, vapaa-ajantoiminnoissa ja työelämässä.[8] Osa yhdysvaltalaisista lääkäreistä noudattaakin kansainvälisen tautiluokituksen kriteereitä, eikä anna kehitysvammadiagnoosia ilmeisen älykkäille henkilöille, vaikka he menestyisivätkin huonosti älykkyyttä mittaamaan tarkoitetuissa testeissä.[16] Diagnosointiprosessi saatetaan kuitenkin Suomessakin keskeyttää, jos älykkyystestin tulos antaa liian hyvän arvion tutkittavan älykkyydestä.

Lievä kehitysvamma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lievästi kehitysvammaisten ihmisten kyky ymmärtää ja käyttää kieltä on vaihtelevasti viivästynyt, mutta useimmat oppivat jokapäiväisessä elämässä tarvittavan puhekyvyn. Useimmat pystyvät huolehtimaan itsestään täysin itsenäisesti syömisen, peseytymisen ja pukeutumisen osalta ja menestyvät kodinhoidossa. Osa kykenee myös käytännön työhön, joka ei vaadi koulutusta.[17] Useimmiten he kuitenkin tarvitsevat työssään jatkuvaa opastusta ja valvontaa.[8]

Koulutuksen alueella on suuria ongelmia ja monilla on luku- ja kirjoitusvaikeuksia[17]. Lievä kehitysvammaisuus aiheuttaakin usein erityisopetuksen tarvetta.[8]

Jos lievässä kehitysvammassa on mukana huomattavaa tunnetason ja sosiaalista kypsymättömyyttä, seurauksena voi olla esimerkiksi kyvyttömyys solmia avioliittoselvennä ja kasvattaa lapsia.[17]

Lievästi kehitysvammaiset pystyvät aikuisena asumaan itsenäisesti tai hieman tuettuna. He tarvitsevat usein myös tukea kyetäkseen asioimaan ja hankkimaan tarvitsemansa palvelut. Heidän rahankäyttötaitonsa voivat olla puutteellista ja helpon johdateltavuutensa takia he ovat alttiita joutumaan muiden ihmisten hyväksikäyttämiksi. Monet aikuiset kykenevät kuitenkin ylläpitämään hyviä sosiaalisia suhteita.[8] Älykkyysosamäärä 50–69 viittaa lievään kehitysvammaisuuteen.[17]

Keskivaikea kehitysvamma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Älykkyysosamäärä 35–49 viittaa keskitasoiseen kehitysvammaisuuteen.[18] Suurin osa keskivaikeista kehitysvammoista johtuu elimellisestä syystä. Keskivaikeasti kehitysvammaiset kehittyvät hitaasti sekä käsityskyvyltään että kielellisesti ja heidän kykynsä näillä alueella jäävät vähäisiksi. Kielen kehityksen taso vaihtelee. Jotkut kykenevät osallistumaan yksinkertaiseen keskusteluun. Toisilla on riittävästi kielellisiä kykyjä omien perustarpeiden ilmaisemiseksi. Jotkut eivät opi koskaan puhumaan, mutta he saattavat ymmärtää yksinkertaisia ohjeita ja oppia käyttämään käsimerkkejä. Keskivaikeasti kehitysvammaisten koulumenestys jää heikoksi, mutta osa oppii lukemisen, kirjoittamisen ja laskemisen perustaidot. Kyky huolehtia itsestä ja motoriset taidot jäävät vaillinaisiksi. Useimmat kykenevät kuitenkin kävelemään ilman apua.[18] Aikuiset tarvitsevat vaihtelevanasteista tukea elääkseen. Useimmat pystyvät osallistumaan ohjattuun työhön joko tavallisella työpaikalla tai työkeskuksessa ja kulkemaan työpaikalleen itsenäisesti.[8]

Vaikea kehitysvamma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Useimmilla vaikeasti kehitysvammaisilla on huomattavia liikunnallisia häiriöitä ja muita lisäongelmia.[19] Vaikea kehitysvammaisuus aiheuttaa ihmiselle jatkuvan tuen ja ohjauksen tarpeen. Vaikeasti kehitysvammaiset tarvitsevat huomattavaa tukea asumisessa ja työtehtävien suorittamisessa. He voivat kuitenkin pitkän kuntoutuksen avulla kehittyä melko itsenäisiksi henkilökohtaisissa päivittäisissä toimissaan.[8] Älykkyysosamäärä 20–34 viittaa vaikeaan kehitysvammaisuuteen.[19] Esimerkiksi Cri du chat -oireyhtymää sairastavat ovat vaikeasti kehitysvammaisia.

Syvä kehitysvamma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Syvästi kehitysvammaisten henkilöiden käsityskyky ja kielelliset valmiudet ovat parhaimmillaan rajoittuneet peruspyyntöjen ymmärtämiseen ja yksinkertaisten pyyntöjen esittämiseen.[20] He tarvitsevat jatkuvaa hoivaa, koska heillä on suuria puutteita liikunnassa sekä kyvyssä huolehtia henkilökohtaisista toimista ja hallita suolen ja virtsarakon toimintaa. Opiskelussa tähdätään päivittäisiin elämäntilanteisiin liittyvien asioiden oppimiseen sekä mm. liikunnallisten ja vuorovaikutukseen liittyvien perustaitojen kehittymiseen. Syvästi kehitysvammaiset voivat tulla omatoimiseksi joissakin päivittäisen elämän toiminnoissa, kuten syömisessä, ja oppia yksinkertaisia työtehtäviä. Asumisessaan he tarvitsevat kuitenkin ympärivuorokautista valvontaa.[8] Alle 20:n älykkyysosamäärä viittaa syvään kehitysvammaisuuteen.[19]

Työelämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noin prosentti kehitysvammaisista on päässyt palkkatöihin, vaikka arviolta ainakin kolme prosenttia kykenisi työskentelemään tavanomaisessa palkkatyössä vähintään muutaman tunnin viikossa. Lisäksi noin kaksikymmentä prosenttia kehitysvammaisista tekee työtoiminnan nimellä kulkevaa osa-aikaista palkatonta työtä. Tämän lisäksi 15 prosenttia tekee työtoiminnaksi kutsuttua osa-aikaista palkatonta työtä kehitysvammaisten työkeskuksissa tai vapailla markkinoilla niin sanotussa avotyötoiminnassa. Työkeskuksissa tehdään yritysten alihankintatöinä yrityksille esimerkiksi lajittelu- kokoonpano- ja pakkaustehtäviä, avotyötoiminnassa yleisimpiä tehtäviä ovat keittiö-, kahvila-, siivous- ja pesulatyöt. Lähes puolet avotyötoiminnan työpaikoista on julkisella sektorilla ja avotyön tekijät työskentelevät enenevässä määrin yksityisissä yrityksissä[21].

Sekä normaalissa työsuhteessa että avotyössä tai työtoiminnassa työskentelevien kehitysvammaisten keskimääräinen työviikko on yleensä alle 25 tunnin pituinen[22]. Normaalissa työsuhteessa työskentelevät saavat usein työkyvyttömyyseläkettä palkkansa päälle[23][24].

Avotyöstä ei makseta palkkaa eikä eläkemaksuja tai vuosilomakorvauksia eivätkä avotyöntekijät ole myöskään työterveyshuollon piirissä[2], vaikka työtehtävät saattavat olla täysin samanlaisia kuin palkkaa saavien työtovereiden[25]. Avotyötä tekevät saavat tyypillisesti työkyvyttömyyseläkettä, ja osa avotyön tekijöistä saa kunnan maksamaa työosuusrahaa, jonka suuruus oli vuonna 2015 keskimäärin viisi euroa päivässä[26][2][27]. Toimintakeskuksissa työskentelevät joutuvat kuitenkin palauttamaan osan työosuusrahasta työpaikkaruokailun kattavana ylläpitomaksuna[28]. Kunnat saavat itse päättää työosuusrahan suuruuden sekä sen maksavatko työosuusrahaa vai ei. Suurimman Suomessa maksettavan työosuusrahan määrä on 12 euroa päivässä.[2] Avotyöstä saatavan korvauksen riittämättömyyttä pidetään kehitysvammaisten keskuudessa tyypillisesti suurena epäkohtana[21]. Valtakunnallinen vammaisneuvosto kiinnitti vuonna 2014 työ- ja elinkeinoministeriön sekä sosiaali- ja terveysministeriön huomiota siihen, että tuotannolliseen työtoimintaan osallistuminen ei ole aina vapaaehtoista, eikä siitä makseta myöskään palkkaa, vaikka toiminnan tuloksena syntyy myytävä tuote tai palvelu ja toimintaan osallistuvilta edellytetään sovittujen työaikojen nuodattamista. Neuvosto huomautti myös, että avotyötoiminnassa olevilla henkilöillä saatetaan teettää viikonloppu-, ilta- ja pyhävuoroja, jotta työsuhteessa oleville työntekijöille vältytään maksamasta työvuorolisiä.[29]

Tukimuodot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kehitysvamma haittaa jokapäiväistä selviytymistä sitä vähemmän, mitä paremmin yhteiskunta ottaa kehitysvammaisten erityiset tarpeet huomioon. Yksilöllinen, tarpeenmukainen tuki auttaa kehitysvammaisia elämään hyvää elämääselvennä. Jotta kehitysvammaiset voisivat elää tasa-arvoisina jäseninä yhteiskunnassa, he tarvitsevat tukea, ohjausta ja palveluita, jotka voivat liittyä esimerkiksi toimeentuloon, vuorovaikutukseen, kodinhoitoon, omatoimisuuteen, liikkumiseen, terveyteen, turvallisuuteen, vapaa-aikaan ja työhön.[30]

Kehitysvamma oikeuttaa Suomessa yleensä työkyvyttömyyseläkkeeseen. Kehitysvammaisille järjestetään lisäksi päivätoimintaa.

Kehitysvammaisille järjestetään Suomessa myös autettua, ohjattua ja tuettua asumista. Autettu ja ohjattu asuminen toteutuvat yleensä asuntoloissa. Autettuun asumiseen liittyy yövalvonta, jota ohjatussa asumisessa ei ole. Tuetussa asumisessa kehitysvammainen asuu omassa asunnossa, jossa käy tarvittaessa ohjaaja. Kehitysvammalääketieteen professorin Maria Arvion mukaan suurin epäkohta kehitysvammaisten hoidossa on mielekkään tekemisen puute. Kehitysvammaiset istuvat hoitokodeissa liikaa television äärellä ja ulkoilevat liian vähän.[31]

13 000 eli vajaa kolmannes aikuisista kehitysvammaisista asuu vanhempiensa luona[32]. Ryhmäkodeissa asuu yhteensä 9 000 kehitysvammaista. Tuettuja asuntoja on noin 3 000 kehitysvammaisella.[33]

Omaisjärjestöjen perhetyömallin tarkoituksena on auttaa kehitysvammaisten huoltajia ja koko perhettä jaksamaan. Ilman tukea perhe saattaa kokea kehitysvammaisen lapsen kasvattamisen ylipääsemättömäksi. Varsinkin haastava käytös[34] voi määrätä perheen arkirytmin lähes kokonaan. Monilla lapsilla on kehitysvamman lisäksi muitakin terveysongelmia. Vanhemmat unohtavat usein itsensä huolehtiessaan lapsestaan ja hänen oikeuksistaan. Kun lapsi vaatii huomiota, vanhempien oma elämä jää helposti jalkoihin eivätkä he välttämättä ehdi miettimään omaa hyvinvointiaan tai harrastuksia.

Kehitysvammaiset tarvitsevat yleensä erityisopetusta. Kehitysvammaisilla on sen vuoksi kuuden vuoden iässä alkava pidennetty oppivelvollisuus, joka kestää 11 vuotta[8]. Pidennetyn oppivelvollisuuden turvin oppilaalle pyritään takaamaan paremmat mahdollisuudet omaksua yhteiskunnassa tarvittavat perustiedot ja -taidot[35].

Kun lapsella on todettu kehitysviivästymä tai kehitysvamma, tehdään kuntoutustyöryhmän tuella koulumuodonselvitys ja mahdollinen päätös erityisestä tuesta. Kehitysvammaisen oppilaan opetus voidaan järjestää joko yleisopetuksen tai erityisopetuksen ryhmässä tai molemmissa. Erityinen tuki järjestetään ensisijaisesti lähikoulussa. Oppilaan on siis mahdollista opiskella osa tai kaikki tunneista perusopetuksen luokalla, erityisluokalla tai erityiskoulussa.[35].

Erilaisten apuvälineiden ja yksilöllistettyjen oppimateriaalien lisäksi oppilas saattaa tarvita tukea koulunkäynnin päivittäiseen sujumiseen. Koulutoimi myöntää tarvittaessa lapselle koulunkäyntiavustajan[36].

Lääkehoito[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lääkärit määräävät usein kehitysvammaisuuteen toisinaan liittyvän aggressiivisen käyttäytymisen ennaltaehkäisyyn psykoosilääkkeitä, vaikka lääkityksen tehosta on ollut vain niukasti tutkimusnäyttöä. Vuonna 2008 julkaistun historiallisen kaksoissokkotutkimuksen mukaan psykoosilääkkeiden teho on lumelääkettä heikompi.[37]

Liitännäissairaudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kehitysvammaisten ihmisten elinajanodote on Suomessa noin 50 vuotta[38]. Jokainen Downin oireyhtymää sairastava sairastuu jossain elämänsä vaiheessa dementiaoirein ilmenevään Alzheimerin tautiin. Down-naisilla dementiaoireet ilmenevät keskimäärin noin 40 vuoden ja miehillä noin 46 vuoden iässä.[39]

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kehitysvammaisina syntyvien lasten osuus on pysynyt samansuuruisena sikiöseulonnoista ja terveydenhuollon kehityksestä huolimatta. Vain pieni osa kehitysvammoista voidaan diagnosoida sikiöaikana, ja lisäksi vaikeasti keskosena syntyvät jäävät nykyään aiempaa useammin henkiin.[40]. Laitoksissa asuvat kehitysvammaiset kuolivat vielä 1970-luvulla keskimäärin parikymppisinä puutteellisen hoidon vuoksi[41].

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Hiltunen, P. 1983: Oikeessa työssä. Työkokeilun ja sen ristiriitojen kuvaus. Valtakunnallisen tutkimus- ja kokeiluyksikön julkaisuja 19. Kehitysvammaliitto. Helsinki.
  2. a b c d Päivi Repo: Neljän euron päiväpalkka. Helsingin Sanomat 21.3.2014. A8.
  3. H. Westerinen et al. Age-specific prevalence of intellectual disability in Finland at the beginning of new millennium – multiple register method. Journal of Intellectual Disability Research, Vol 58 Issue 3, 21.1.2013.
  4. Lasten neurokognitiiviset häiriöt ja oppimisvaikeudet. Niilo Mäki Instituutti.
  5. a b Tietoa kehitysvammaisuudesta.
  6. Maarit Peippo: Frax-oireyhtymä.
  7. Robert Paul: Kehitysvammaa tulisi käsitellä sairautena. Helsingin Sanomat, Vieraskynä 26.5.2012.
  8. a b c d e f g h i Kehitysvammaisuuden kuva. (SULAT luentolyhennelmä, Finnanest Vol. 35 2/2002) Markus Kaski; Rinnekoti-säätiö, Espoo.
  9. Keski-Suomen ja Pohjanmaan maakuntien verkostoitunut vammaistyön kehittämisyksikkö -hanke POKEVA. Käsikirja perheille.
  10. Emmi Tuomisto: Hoidossa parantamisen varaa - "Pahimmillaan ihminen on saanut kuulla 30-vuotiaana, ettei hän olekaan kehitysvammainen" Etelä-Suomen sanomat 12.5.2017. http://www.ess.fi/uutiset/kotimaa/art2369122
  11. Ville Villberg: Neuropsykologiset oireet ja niiden vaikutukset työelämään tai koulutukseen ohjautumiseen. https://www.uef.fi/documents/10975/266879/ville_villberg_liperi221015/7b10e475-3b59-429d-894e-3975bf919324
  12. Keski-Suomen ja Pohjanmaan maakuntien verkostoitunut vammaistyön kehittämisyksikkö -hanke POKEVA. Käsikirja perheille.
  13. Älykkyysosamäärä ja kehitysvamma; KV-tietopankki, Rinnekoti-säätiö
  14. http://www.kvhtietopankki.fi/vammaist.htm [vanhentunut linkki]
  15. Psykiatrian luokituskäsikirja. Sivu 265.
  16. Donna Williams: Cognitive testing at age 26. Donna Williamsin kotisivut.
  17. a b c d Psykiatrian luokituskäsikirja. Sivu 267.
  18. a b Psykiatrian luokituskäsikirja. Sivu 268.
  19. a b c Psykiatrian luokituskäsikirja. Sivu 269.
  20. Psykiatrian luokituskäsikirja. Sivu 270.
  21. a b Kati Valjus: Avotyö avaa ovia työelämään. Kehitysvammaisten tukiliitto ry.
  22. KEHITYSVAMMAISTEN IHMISTEN TYÖLLISYYSTILANNE 2013–2014. KEHITYSVAMMALIITON SELVITYKSIÄ 9. Sivu 30. https://twitter.com/yleuutiset/status/844954024529051648
  23. Yli 2 000 kehitysvammaista tekee töitä palkatta: "Se on hyväksikäyttöä". http://yle.fi/uutiset/3-9526343 23.3.2017
  24. Kaisa Viljanen HS: Kehitysvammainen Ridei Liukkonen sai harvinaisen syntymäpäivä­lahjan: työn, josta saa oikeaa palkkaa. Helsingin Sanomat 19.3.2017. http://www.hs.fi/paivanlehti/19032017/art-2000005131240.html?share=344097422383f5b3c6567e690d98ed77
  25. Kaisa Viljanen HS: Kehitysvammainen Ridei Liukkonen sai harvinaisen syntymäpäivä­lahjan: työn, josta saa oikeaa palkkaa. Helsingin Sanomat 19.3.2017. http://www.hs.fi/paivanlehti/19032017/art-2000005131240.html?share=344097422383f5b3c6567e690d98ed77
  26. Eduskunnan toimenpidealoite 59/2008 vp Vammaisten työosuusrahan korottaminen. Tuomo Puumala 21.10.2008.
  27. Työtä vai terapeuttista puuhailua? 9.11.2015. https://blogit.utu.fi/ekeskus/2015/11/09/tyota-vai-terapeuttista-puuhailua/
  28. Työtä vai terapeuttista puuhailua? 9.11.2015. https://blogit.utu.fi/ekeskus/2015/11/09/tyota-vai-terapeuttista-puuhailua/
  29. Valtakunnallisen vammaisneuvoston aloite 14.2.2014. http://www.vane.to/index.php?option=com_content&view=article&id=5&Itemid=4#aloitteet
  30. Kehitysvammaisten Tukiliitto rylähde tarkemmin?
  31. Emmi Tuomisto: Hoidossa parantamisen varaa - "Pahimmillaan ihminen on saanut kuulla 30-vuotiaana, ettei hän olekaan kehitysvammainen" Etelä-Suomen sanomat 12.5.2017. http://www.ess.fi/uutiset/kotimaa/art2369122
  32. Kehitysvammaisten asuminen. Ympäristö.fi-sivusto.
  33. Uupuminen uhkaa kehitysvammaisten lasten vanhempia
  34. Haastava käytös, Assijorinatlähde tarkemmin?
  35. a b Koululainen; Kehitysvammaisten tukiliitto
  36. Avustaminen ja muut tukitoimet; Kehitysvammaisten tukiliitto
  37. Risperidone, haloperidol, and placebo in the treatment of aggressive challenging behaviour in patients with intellectual disability: a randomised controlled trial. The Lancet, Volume 371, Issue 9606, Pages 57 - 63, 5 January 2008.
  38. Emmi Tuomisto: Hoidossa parantamisen varaa - "Pahimmillaan ihminen on saanut kuulla 30-vuotiaana, ettei hän olekaan kehitysvammainen" Etelä-Suomen sanomat 12.5.2017. http://www.ess.fi/uutiset/kotimaa/art2369122
  39. Eeva Grönstrand: Lääkekorvaukset kiven sisässä. http://www.kehitysvammaliitto.fi/suomeksi/julkaisut/ketju/ketju-arkisto/ketju-2007/ketju-12007/
  40. Emmi Tuomisto: Hoidossa parantamisen varaa - "Pahimmillaan ihminen on saanut kuulla 30-vuotiaana, ettei hän olekaan kehitysvammainen" Etelä-Suomen sanomat 12.5.2017. http://www.ess.fi/uutiset/kotimaa/art2369122
  41. Emmi Tuomisto: Hoidossa parantamisen varaa - "Pahimmillaan ihminen on saanut kuulla 30-vuotiaana, ettei hän olekaan kehitysvammainen" Etelä-Suomen sanomat 12.5.2017. http://www.ess.fi/uutiset/kotimaa/art2369122

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kaski, Markus & Manninen, Anja & Pihko, Helena (toim.): Kehitysvammaisuus. 4. uudistettu painos. Helsinki: WSOY Oppimateriaalit, 2009. ISBN 978-951-0-32350-2.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]