Psykologi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee ammattia. Psykologi on myös Suomen psykologiliiton julkaisema ammattilehti.

Psykologi on ihmisen käyttäytymisen, ajattelun ja tunne-elämän asiantuntija. Oikeuden toimia laillistettuna psykologina myöntää Valvira. Psykologin työ perustuu tieteellisen psykologian tutkimuksen tulosten soveltamiseen. Psykologeja toimii yhteiskunnan eri sektoreilla, eniten terveydenhuollossa. Laillistettuja psykologeja oli Suomessa vuonna 2006 noin 5 000, joista ammatissa toimivia noin 4 000.[1]

Koulutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Psykologi on koulutukseltaan psykologian maisteri (PsM). Psykologian maisteritutkinnon laajuus on 330 opintopistettä (aiemmin 180 opintoviikkoa) ja tutkinnon ohjeellinen suoritusaika on 5,5 vuotta. Psykologiksi voi opiskella Helsingin, Joensuun, Jyväskylän, Tampereen ja Turun yliopistoissa sekä Åbo Akademissa.

Maisterin tutkinnon jälkeen psykologeilla on mahdollisuus jatkaa opintojaan yliopiston tieteellisillä jatko-opinnoilla, jolloin tutkintona on joko psykologian lisensiaatti (PsL) tai psykologian tohtori (PsT). Psykologian lisensiaattitutkinnon voi suorittaa myös erikoispsykologin tutkintona, jolloin psykologi erikoistuu kehitys- ja kasvatuspsykologiaan, neuropsykologiaan, psykoterapiaan, terveyspsykologiaan tai työ- ja organisaatiopsykologiaan. Muita jatkokoulutusmahdollisuuksia tarjoaa muun muassa Psykologiainstituutti.

Työnkuva[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yleisimmin psykologi toimii oman alansa erityisasiantuntijana työyhteisössään sekä tekee suoraa asiakasvastaanottotyötä, joka käsittää sekä supportiivisen ja terapeuttisen työskentelyn että psykologiset tutkimukset (joihin osana kuuluvat psykologiset testit). Psykologisen tutkimuksen avulla voidaan hakea selvyyttä esimerkiksi rikoksesta epäillyn ihmisen syyntakeisuuteen, työkykyyn, oppimisvaikeuksiin, huoltajuuskiistaan, epäilyyn lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä, työnhakijan soveltuvuudesta tiettyyn ammattiin tai potilaan diagnoosiin. Psykologi saattaa myös ohjata asiakasryhmiä ja pitää koulutuksia. Asiakastyön lisäksi psykologien työhön sisältyy yhteistyötä muiden toimijoiden ja omaisten kanssa sekä suunnittelu- ja kehitystehtäviä. Osa psykologeista toimii johto-, kehittämis- ja suunnittelutehtävissä, jolloin asiakasvastaanottotyötä ei välttämättä ole ollenkaan.

Ammatteina psykologi, psykiatri ja psykoterapeutti sekoitetaan usein keskenään. Toisin kuin psykiatrit, psykologit eivät Suomessa aseta lääketieteellisiä diagnooseja (Suomessa ICD-10) eri mielenterveyden häiriöille. Sen sijaan psykologi voi psykologintutkimuksen keinoin tehdä psykodiagnostiikkaa, eli kuvailla ongelmien luonnetta, kartoittaa asiakkaan vahvuuksia ja selvittää keinoja asiakkaan tilanteen parantamiseksi. Suomessa psykologit eivät myöskään määrää lääkitystä, vaan lääkityksestä vastaa psykiatri lääkärinä. Nämä kaksi ammattia eroavat psykoterapeuteista siinä, että he eivät voi tarjota KELAn korvaamaa psykoterapiaa, jolleivät käy lisäksi erillistä psykoterapiakoulutusta (erikoistumiskoulutus, 3–5 v). Psykologin koulutus sinänsä mahdollistaa kuitenkin terapeuttisen asiakastyön sekä ohjauksen ja neuvonnan.

Yleisimmin psykologin toimenkuvat ovat (tiedot 2005)[2]:

  • ammatinvalintapsykologi
  • kasvatus- ja perheneuvolapsykologi (12 %)
  • koulupsykologi (6 %)
  • psykologi mielenterveyshuollossa (29 %)
  • terveyskeskuspsykologi (12 %)
  • työ- ja organisaatiopsykologi
  • muu

Lisäksi psykologeja toimii tutkijoina, konsultteina, johtajina, kouluttajina ja opettajina. Monet psykologit ovat myös kouluttautuneet esimerkiksi psykoterapeuteiksi tai työnohjaajiksi. Kahdeksan prosenttia psykologeista toimii yksityisinä ammatinharjoittajina.[1]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]