Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö tarkoittaa seksuaalisia tekoja, jotka kohdistuvat suojaikärajaa nuorempaan lapseen tai nuoreen. Sen kohteeksi joutuu arviolta joka viides lapsi. Useimmat teot eivät tule koskaan viranomaisen tietoon. Rikolliset ovat usein nuoria miehiä.

Määritelmiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seksuaalinen hyväksikäyttö ei tarkoita pelkästään fyysisiä tekoja, kuten yhdyntää tai sen yritystä, tai muuta lapsen ruumiillista koskemattomuutta loukkaavaa seksuaalitekoa, esimerkiksi lapsen sukupuolielinten koskettelua tai lapsen johdattamista hänen ikäänsä ja kehitystasoaan vastaamattomaan seksuaalikäyttäytymiseen, kuten toisen henkilön sukupuolielinten kosketteluun tai muuhun seksuaaliseen tyydyttämiseen. Hyväksikäyttöön voi syyllistyä myös ilman fyysistä kontaktia lapsen kanssa. Esimerkiksi katselemalla ja ohjailemalla lasta seksuaaliseen tai tekijän seksuaalisuutta ruokkivaan toimintaan, myös ilman fyysistä läsnäoloa viestintäteknologiaa apuna käyttäen. Lapsen hyödyntäminen pornografisissa julkaisuissa ja prostituutiossa ovat myös lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä.[1]

Lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä puhuttaessa lapsena pidetään Suomen rikoslain mukaan yleensä alle 16-vuotiasta henkilöä. Suojaikäraja on korkeampi, kun on kysymys lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä perhesuhteessa.[1]

Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö ja pedofilia ymmärretään usein virheellisesti samaksi asiaksi. Pedofilia on häiriö, jossa pedofiiliksi kutsutun yksilön seksuaalinen kiinnostus kohdistuu ensisijaisesti seksuaalisesti kypsymättömiin lapsiin.[2][3] Vain pieni osa pedofiileista tekee lapsiin kohdistuvia seksuaalirikoksia,[4] vaan kiinnostus jää mielikuvien ja fantasioiden tasolle.[5] Useimmat lasten seksuaaliset hyväksikäytöt eivät ole pedofiilien tekemiä.[6]

Suomen rikoslaissa erotellaan vuodesta 2019 alkaen lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö ja Törkeä lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö.[7][8]

Yleisyys ja tutkiminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Euroopan neuvoston "Yksi viidestä" -kampanjan mukaan hyväksikäyttöä on kokenut yksi viidestä lapsesta.[9]

Kaikki seksuaalinen hyväksikäyttö ei tule koskaan ilmi, ja tilastoja on vaikea vertailla, koska määritelmät ovat erilaisia ja lapset eivät aina kerro hyväksikäytöstä. Vuonna 2013 tehdyn laajan tutkimuksen mukaan hyväksikäyttöä oli kokenut 8–31% tytöistä ja 3–17% pojista. Yhdyntöjä oli joutunut kokemaan 9% tytöistä ja 3% pojista. Tapauksista vain murto-osa, erään tutkimuksen mukaan vain yksi kolmaskymmenesosa, tulee viranomaisten tietoon.[10]

Australiassa haastateltiin noin 8 000 uhria, joita oli käytetty hyväksi laitoksissa. Teoista 58% tapahtui uskonnollisissa, 32% valtiollisissa ja 10% kolmannen sektorin laitoksissa. Useimmat tapaukset liittyivät katoliseen kirkkoon (seksuaalisen hyväksikäytön tapaukset katolisessa kirkossa).[11]

Seksuaalista hyväksikäyttöä aletaan epäillä lapsen puheiden tai oudon käyttäytymisen perusteella, mutta ei ole mitään yksittäistä oiretta joka paljastaisi sen aina. Seksuaalinen hyväksikäyttö voi laukaista ruumiillista oireilua tai monimuotoista psyykkistä oireilua. Asiaa alkavat tutkia poliisi, lastensuojeluviranomaiset ja terveydenhuolto yhteistyössä. Terveydenhuollon moniammatillisiin tutkimusryhmiin pitää kuulua lastenlääkäri, gynekologi, psykologi, lastenpsykiatri ja sairaanhoitajia ja muita terveydenhuoltoalan työntekijöitä.[1]

Terveydenhuollon henkilöstöllä on yleensä vaitiolovelvollisuus potilaidensa asioista, mutta hyväksikäytön osalta katsotaan että lapsen suojelu on tärkeämpää, ja ilmoitusvelvollisuus ohittaa vaitiolovelvollisuuden.[12]

Seuraukset uhrille[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joskin seurauksista tai kausaatiosta ei ole akateemista konsensusta[13], hyväksikäyttökokemusten tiedetään yleisellä tasolla korreloivan psykologisten, emotionaalisten, fyysisten ja sosiaalisten vaikutusten kuten pelon, masennuksen, pakkomielteiden, surun, persoonallisuushäiriöiden, dissosiaatiohäiriöiden sekä traumaattisten stressioireiden kanssa.[14] Pitkäaikaiset seuraukset ovat mahdollisia, ja lyhytkestoisemmat seuraukset ovat yleisiä. Riski negatiivisille seurauksille on suurempi, mikäli hyväksikäyttöön liittyy väkivaltaa, uhkailua, yhdyntää tai mikäli hyväksikäyttäjä on uhrin sukulainen.[15]

Lapsuudessa koettu seksuaalinen hyväksikäyttö vaikuttaa vielä silloinkin, kun uhrista itsestään tulee äiti, ja voi haitata äidin ja lapsen välistä kiintymyssuhdetta, imetystä sekä unen laatua.[16]

Tekijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa vuosina 2006-2007 käräjä- ja hovioikeuksissa sekä korkeimmassa oikeudessa tehtyihin ratkaisuihin sekä vuosien 1999-2007 tuomiolauselma-aineistoon perustuvan tutkimuksen mukaan hyväksikäyttörikoksesta tuomittu on miltei kaikissa tapauksissa sukupuoleltaan mies ja iältään todennäköisimmin 15–24-vuotias.[17] Rikoksentekijöiden ikäjakauma on kuitenkin laaja. Kahdessa kolmasosassa tapauksista rikoksen kohteena on sukukypsässä iässä oleva nuori; tyttöjen osuus uhreista on noin yhdeksän kymmenestä ja vain kolmannes rikoksista kohdistuu alle 12-vuotiaisiin, painottumatta selvästi mihinkään ikäryhmään.[17]

Käräjä- ja hovioikeuksien ratkaisuissa 2006 rikoksen tekijä oli useimmiten ennalta tuttu henkilö; vieraiden tekemien rikosten osuus oli 14 prosenttia. 40 prosentissa tapauksista tekijä oli perhetuttava, naapuri tai muu tuttava. Nuoren oma seurustelukumppani oli tuomittuna 14 prosentissa tapauksista. Vanhemmat tekivät rikoksista 11 prosenttia, vanhemman seurustelukumppanit 10 prosenttia ja sukulaiset 10 prosenttia.[17]

Juridiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa hyväksikäytön enimmäisrangaistus on kuusi vuotta vankeutta. Rangaistus törkeästä lapsenraiskauksesta on 4–12 vuotta vankeutta.[7]

Euroopan unioni on pyrkinyt voimakkaasti torjumaan erityisesti internetin käyttöä lasten hyväksikäytössä.[18]

Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen selvityksen (2009) mukaan seksuaalirikosten uusimisriski ei muutu ajan kuluessa, vaan uusimisen todennäköisyys on yhtä suuri puolen vuoden ja viiden vuoden kuluttua tuomiosta.[17] Lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä tuomituista harvempi kuin joka kahdeskymmenes tuomittiin uudelleen seksuaalirikoksesta yhdeksän vuoden seurantajakson aikana. Vuosina 1999–2007 yksikään törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä tuomitusta ei saanut uutta tuomiota seksuaalirikoksesta. Rangaistuksia on selvityksen tekemisen jälkeen kovennettu lakiuudistuksen yhteydessä.

Järjestötoimintaa uhreille ja tekijöille[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa toimii seksuliaalisesti hyväksikäytettyjen etu- ja tukijärjestö Suomen Delfins, joka on perustettu vuonna 1997.

1990-luvun loppupuolella ja 2000-luvulla on etenkin Yhdysvaltoihin ja Kanadaan ilmaantunut pieniä järjestöjä, jotka ovat ryhtyneet ajamaan suojaikärajan poistamista tai alentamista sekä lapsen ja aikuisen välisen seksin tai pederastian hyväksymistä. Näistä tunnetuin on North American Man-Boy Love Association (NAMBLA).

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Tiitinen, Aila: Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö Duodecim. 2021. Viitattu 18.5.2021.
  2. Lääketieteen termit (5. painos). Duodecim, Helsinki 2007. ISBN 978-951-656-194-6
  3. Hall, Ryan C. W. – Hall Richard C. W.: A Profile of Pedophilia: Definition, Characteristics of Offenders, Recidivism, Treatment Outcomes, and Forensic Issues. Mayo Clinic Proceedings, April 2007, 82. vsk, nro 4, s. 457–471. Artikkelin verkkoversio. PDF.
  4. Saara Hakkarainen teki dokumentin aiheesta, jota arempaa, raskaampaa ja inhotumpaa on vaikea keksiä: ”Aleksi” ei ole voinut paljastaa edes läheisilleen olevansa pedofiili Helsingin Sanomat. 30.11.2020.
  5. Seksuaalinen kiinnostus lapsiin Mielenterveystalo. Viitattu 11.11.2019.
  6. Seksuaaliterapeutit perustivat vastaanoton pedofiileille ja pelkäsivät, ettei kukaan tule – lopulta aika ei riittänyt kaikkien auttamiseen Helsingin Sanomat. 2.12.2020.
  7. a b Uusi laki voimaan ensi viikolla – lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten rangaistuksia kiristetään Yle. 2019. Viitattu 18.5.2021.
  8. Laki rikoslain muuttamisesta Finlex. 2019. Viitattu 18.5.2021.
  9. The Underwear Rule - Kiko and the Hand Council of Europe. Viitattu 18.5.2021.
  10. Delphine Collin-Vézina &Lise Milne: Child Sexual Abuse: An Overview Child Encyclopedia. Viitattu 18.5.2021.
  11. Final information update The Royal Commission into Institutional Responses to Child Sexual Abuse. 2017. Viitattu 19.5.2021.
  12. Lapsen seksuaalisen hyväksikäytön tutkiminen Käypä hoito suositus / Duodecim. 2001. Viitattu 19.5.2021.
  13. Jon Henley: Paedophilia: bringing dark desires to light 3.1.2013. The Guardian. Viitattu 14.2.2013. (englanniksi)
  14. Nelson EC, Heath AC, Madden PA, et al.: Association between self-reported childhood sexual abuse and adverse psychosocial outcomes: results from a twin study. Archives of General Psychiatry, 2002, 59. vsk, nro 2, s. 139–45. PubMed:11825135. doi:10.1001/archpsyc.59.2.139. (englanniksi)
  15. Bulik CM, Prescott CA, Kendler KS: Features of childhood sexual abuse and the development of psychiatric and substance use disorders. The British Journal of Psychiatry, 2001, 179. vsk, nro 5, s. 444–9. PubMed:11689403. doi:10.1192/bjp.179.5.444. (englanniksi)
  16. Hätälä, Jenni; Huuki, Mira: Lapsuudessa koetun seksuaalisen hyväksikäytön vaikutukset äitiyteen Oulun ammattikorkeakoulu. 2015. Viitattu 19.5.2021.
  17. a b c d Hinkkanen, Ville: Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö : Tutkimus rangaistuskäytännöstä ja seksuaalirikosten uusimisesta. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen Tiedonantoja Nro 92. Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos, 2009. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 16.5.2021).
  18. EU strategy for a more effective fight against child sexual abuse EU. 2020. Viitattu 18.5.2021.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hirvelä, Päivi: Lapsen seksuaalisen hyväksikäytön selvittäminen. Helsinki: WSOYpro, 2007. ISBN 978-951-0-32622-0.
  • Laitinen, Merja: Häväistyt ruumiit, rikotut mielet: Tutkimus lapsina läheissuhteissa seksuaalisesti hyväksikäytettyjen naisten ja miesten elämästä. Väitöskirja: Rovaniemi: Lapin yliopisto. Tampere: Vastapaino, 2004. ISBN 951-768-155-0.
  • Molander, Helena: Lapsi aikuisen armoilla. Miten suojaan lasta joutumasta lapsiseksin uhriksi. Otava, 1996.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]