Suojaikäraja

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suojaikäraja on lakisääteinen ikäraja, jota nuoremman henkilön kanssa ei saman ikärajan ylittänyt henkilö saa olla seksuaalisessa kanssakäymisessä, paitsi mahdollisesti, jos osapuolten välillä ei ole suurta kypsyyseroa. Suojaikärajan tarkoitus on suojella lapsia ja nuoria vanhempien henkilöiden suorittamalta seksuaaliselta hyväksikäytöltä, sillä suojaikärajaa nuorempien lasten ja nuorten ei katsota vielä olevan tarpeeksi kypsiä antamaan suostumustaan seksiin. Useimmissa maissa suojaikäraja on 14–16 vuotta, Suomessa 16 vuotta, mutta kaikkiaan se vaihtelee maailmalla nykyisin 12–18 vuoden välillä.

Tarkoitus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suojaikärajan tarkoitus on suojata lapsia ja nuoria vanhempien henkilöiden heihin kohdistamalta seksuaaliselta hyväksikäytöltä. Vanhempien henkilöiden lapsiin kohdistamat seksuaaliset teot nähdään lapsille vahingollisina, koska lapset eivät kykene tasavertaisista lähtökohdista arvioimaan varhaisen sukupuolisen seurustelun heille mahdollisesti aiheuttamia ongelmia.[1]

Suojaikäraja perustuu yhtäältä lapsen kykyyn antaa suostumus seksiin, ja toisaalta lapsen kypsyystasoon. Laki katsoo suojaikärajan ylittäneen ihmisen olevan vasta riittävän kypsä kantaakseen aikuiselle kuuluvat vastuut ja kyetäkseen tekemään järjellisiä ratkaisuja, mukaan lukien päätöksen suostumisen antamisesta seksiin. Vasta kypsä ihminen kykenee tekemään valintoja sekä havaitsemaan ja erottamaan erilaiset vaikutteet harjoittaessaan vapaata tahtoaan, koska hänellä on silloin kyky käsitellä ja arvioida relevanttia informaatiota. Vaikka suojaikärajaa nuorempienkin lasten ja nuorten tiedetään pystyvän ilmaisemaan halujaan ja mieltymyksiään, sitä ei pidetä ratkaisevana ennen suojaikärajan saavuttamista, eikä seksiä alaikäisen kanssa harjoittanut voi siksi käyttää sitä puolustusargumenttinaan tai nuori itse käyttäytymisensä oikeutuksena.[2]

Kaikille saman suojaikärajan ongelma on se, että nuoret kypsyvät eri tahdissa. Fyysisen murrosiän ajoittuminen on yksilöllistä, ja se tapahtuu yleensä joskus 9. ja 14. ikävuoden välillä. Kypsymisikään, ja sitä kautta kykyyn tehdä valintoja, käsitellä tietoa tai vastustaa pakottamista, vaikuttavat yksilöllä myös esimerkiksi sukupuoli, seksuaalisuus, etnisyys, luokka ja vammaisuus. Lisäksi lapsen tai nuoren ympäristö, kuten perhe ja ikätoverit, vaikuttaa siihen, kuinka paljon hän tietää ja ymmärtää seksistä.[3] Suojaikäraja voikin rajoittaa varhaiskypsien nuorten vapauksia mutta samalla sivuuttaa hitaasti kypsyvien lasten turvallisuuden. Keskustelu oikeasta suojaikärajasta käsitteleekin sitä väestötasollista kysymystä, kuinka suuri osa esimerkiksi 14–16-vuotiasta nuorista on saavuttanut riittävän kypsyyden.[4]

Maittain[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eri maissa on käytössä erilaiset suojaikärajat. Useimmiten luku on 14–16 vuotta, mutta se vaihtelee 12:n ja 18:n välillä. Yhdysvalloissa suojaikärajasta päättävät osavaltiot, ja se on yleensä 16–18 vuotta. Katolisissa maissa suojaikärajat ovat usein matalia, koska näissä maissa perhesiteet ovat vahvempia ja uskonto kieltää esiaviollisen seksin. Monessa maassa suojaikäraja ei koske keskenään samanikäisiä nuoria, paitsi jos nuorten vanhemmat haluavat puuttua asiaan. Toisaalta suojaikärajaksi voidaan katsoa normaalia korkeampi ikä silloin, kun vanhempi osapuoli on nuorempaan jonkinlaisessa valtasuhteessa.[5]

Heteroseksuaalisen kanssakäymisen suojaikäraja eri maissa:

murrosikä
12   13   14   15   16   17   18
oltava avioliitossa   tietoja ei saatavilla.
Suojaikärajat Euroopassa. Värit kuten ylläolevassa kuvassa.

Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen rikoslainsäädännössä suojaikäraja on ollut pitkään 16 vuotta. Jos vanhempi osapuoli on lapsen vanhempi tai vanhempaan rinnastettavassa asemassa lapseen nähden oleva henkilö, joka asuu lapsen kanssa samassa taloudessa, suojaikäraja on 18 vuotta. Ikärajasta voidaan oikeuden harkinnan mukaan joustaa, jos kyseessä on kaksi nuorta, joiden välillä ei ole suurta kypsyyseroa.

Suojaikäraja on 18 vuotta silloin, kun kyseessä on seksuaalipalvelujen ostaminen nuorelta, nuoren houkuttaminen seksuaalisiin toimiin ja nuoren henkilön sisältävän sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan materiaalin seuraaminen, levittäminen, esittäminen tai hallussapito.[6]

Suomen kansalainen joutuu noudattamaan ulkomailla ollessaan sekä Suomen että kyseisen ulkovallan seksuaalirikoslainsäädäntöä. Näin täysi-ikäisen Suomen kansalaisen harjoittama seksuaalisuus alle 16-vuotiaan kanssa on lainvastaista myös ulkomailla.[7]

Suomessa suojaikäraja koskee laajasti seksuaalista kanssakäymistä alkaen erilaisista seksuaalisista teoista, joita pidetään yleensä muissa yhteyksissä seksuaalisena häirintänä. Esimerkiksi seksuaalisesti värittyneiden tekstiviestien lähettäminen voidaan tulkita lapsen seksuaaliseksi hyväksikäytöksi. Useissa muissa maissa rikoslainsäädännön hyväksikäyttösäännöksin puututaan ainoastaan yhdynnän käsittäviin tekoihin.

Seksuaalisista teoista ikärajaa nuorempaan henkilöön tuomitaan lapsen seksuaalisena hyväksikäyttönä tai törkeänä lapsen seksuaalisena hyväksikäyttönä.[8] Ikäraja tarkoittaa, että sitä nuoremman henkilön seksuaalista itsemääräämisoikeutta suojataan lailla myös silloin, kun seksuaalinen teko ei täytä pakottamiseen perustuen raiskausrikoksen tunnusmerkistöä tai sitä ei ole kriminalisoitu muuna seksuaalisena hyväksikäyttönä.

Lapsen seksuaalisena hyväksikäyttönä ei pidetä tekoa, jossa seksuaalista itsemäärämisoikeutta ei loukata ja osapuolten iässä sekä henkisessä ja ruumiillisessa kypsyydessä ei ole suurta eroa.[9][10]

Suomen hallitus on esittänyt ikärajan asettamista muiden olosuhteiltaan Suomeen rinnastettavien maiden tasolle 15 vuoteen seksuaalirikoksia koskevien lakiuudistusten yhteydessä vuosina 1970 ja 1997. Molemmilla kerroilla esityksen ikäraja on muutettu takaisin 16 vuoteen eduskunnan käsittelyssä.[11][12] Vuonna 1997 rikoslain kokonaisuudistuksen osana annetussa lakiesityksessä 15 vuoden ikärajaa perusteltiin tutkimuksin nuorten aikaistuneella sukupuolisella kypsymisellä sekä sukupuolisuhteessa olleiden 15-vuotiaiden nuorten suhteellisen suurella osuudella. 16 vuoden ikärajaa pidettiin tapahtuneeseen kehitykseen nähden korkeana. Kokonaisuudistus muutti homoseksuaalisuutta koskevan ikärajan yhdenvertaiseksi muun seksuaalisuuden kanssa. Ennen uudistusta vuoden 1999 alusta, homoseksuaalisia tekoja oli koskenut erillinen 18 vuoden suojaikäraja.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Moore, Allison & Reynolds, Paul: Childhood and Sexuality: Contemporary Issues and Debates. Palgrave Macmillan, 2018. ISBN 978-1-137-52495-9.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Hallituksen esitys HE 6/1997 VP
  2. Moore & Reynolds 2018, s. 85–87.
  3. Moore & Reynolds 2018, s. 86.
  4. Moore & Reynolds 2018, s. 89–90, 94–95.
  5. Moore & Reynolds 2018, s. 88–89.
  6. Rikoslaki 17 luku 18–19 §; 20 luku 8 §
  7. Rikoslaki 1 LUKU 11 § (6) finlex.fi. ”Vaikka teosta ei säädetä rangaistusta tekopaikan laissa, siihen sovelletaan Suomen lakia, jos sen on tehnyt Suomen kansalainen tai 6 §:n 3 momentin 1 kohdassa tarkoitettu henkilö ja teosta säädetään rangaistus: ...20 luvun 6, 7 tai 8 a–8 c §:ssä”
  8. Rikoslaki 20 luku 6–7 §
  9. Rikoslaki 20 luku 17 § finlex.fi. ”Lapsenraiskauksena, seksuaalisena kajoamisena lapseen tai lapsen seksuaalisena hyväksikäyttönä ei pidetä tekoa, joka ei loukkaa kohteen seksuaalista itsemääräämisoikeutta ja jonka osapuolten iässä sekä kypsyydessä ei ole suurta eroa.”
  10. Helsingin Sanomat 3.12.2003: Poikakaveri vapaaksi hyväksikäyttösyytteestä.
  11. HE 6/1997 VP
  12. LaVM 3/1998 vp

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]