Raiskaus

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Bulgarialaiset marttyyrittäret, Konstantin Makovsky, 1877

Raiskaus on toisen henkilön pakottamista sukupuoliyhteyteen. Raiskaus on yksi seksuaalirikoksista.[1] Raiskauksesta voidaan tuomita, vaikkei kyseiseen seksuaaliseen kanssakäymiseen, johon tekijä on uhrinsa pakottanut, olisi sisältynyt nimenomaan yhdyntää. Kesällä 2008 Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvosto määritteli raiskaukset konfliktialueilla mahdolliseksi sotarikokseksi.[2]

Etymologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sekä sana raiska että verbi raiskata ovat vanhaa itämerensuomalaisten kielten perua. Asussa raiska se tunnetaan muun muassa karjalan ja vatjan kielestä ja asussa raisk virossa. Raiska tarkoittaa surkeaa olentoa, kulunutta esinettä, roskaa, jätettä, haaskaa ja muita negatiivisia asioita. Suomen kirjakielessä sana on esiintynyt, samoin kuin verbi raiskata, jo Mikael Agricolan kirjaamana.[3] Myös Gananderin 1700-luvun sanakirjassa sana raiska mainitaan.[4]

Verbi raiskata merkitsee myös pilaamista ja turmelemista, ja sitä käytetään joskus esimerkiksi luonnon turmelemisesta.[5]

Määritelmä ja rajaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Raiskauksen määritelmä ja rajaus ovat vaihdelleet eri aikoina eri maissa. Kapein rajaus edellyttää, että penis on työnnetty vaginaan väkivaltaa käyttäen tai sillä uhaten. Yhdysvalloissa vuonna 2012 muutettiin lakia niin, että minkä tahansa esineen tai ruumiinosan työntäminen emättimeen tai peräaukkoon ilman suostumista on raiskaus.[6] Ruotsissa tehtiin samantapainen muutos 2018, ja Suomessa kansalaisaloite.[7]

Hammurabin lain mukaan neitsyen raiskaus oli rikos hänen isäänsä vastaan, ja pitkään sen jälkeenkin raiskaus oli omaisuusrikos jossa uhri oli raiskatun aviomies tai isä. Yhdysvalloissa mustaihoisten raiskaus ei ollut aluksi rikollista, ja avioliitossa tapahtuva raiskaus tuli rikokseksi asteittain eri osavaltioissa 1970-luvulta 1990-luvulle.[8] Myös Raamatussa raiskaus liitetään omaisuus- ja aviorikoksiin Vanhan testamentin viidennessä Mooseksen kirjassa.[9].

Tekijän tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oikeudessa tuomitut tekijät ovat Suomessa yleensä miehiä. Vuosina 2016–2020 Suomessa annettiin viisi kertaa tuomio raiskauksesta, jossa tekijä oli nainen. Näistä kolme oli törkeitä raiskauksia. Lisäksi oli 15 törkeää ja 16 tavallista lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä, yksi pakottaminen sukupuoliyhteyteen ym.[10]

Valtioneuvoston selvityksen mukaan Suomessa seksuaalirikoksia tekevät eniten huono-osaiset, nuoret, ulkomaalaiset ja ne, joilla on varhaisia riskitekijöitä. Ulkomaalaisten korkeaa 38 %:n osuutta eivät kuitenkaan huono-osaisuus ja sosioekonomiset tekijät juurikaan selittäneet. Ruotsissa 59 % raiskauksista oli ulkomaalaistaustaisten ja 48 % ulkomailla syntyneiden tekemiä.[11]

Suurimmassa osassa raiskauksista tekijä ja uhri tuntevat entuudestaan. Esimerkiksi Suomessa noin joka neljännessä tapauksessa tekijä on uhrille entuudestaan tuntematon[12] ja kolmannes epäillyistä on ulkomaalaisia.[13]

Amnesty Internationalin mukaan raiskauksesta on tullut osa sodankäyntiä. Sitä on käytetty muun muassa etniseen puhdistukseen, Lääkärit ilman rajoja -järjestö raportoi kohdanneensa ilmiön ensimmäisen kerran Bosniassa 1990-luvulla.[14]

Sodissa miesten joukkoraiskaaminen ja kovempi seksuaalinen väkivalta ovat yhä yleisiä. Esimerkiksi Sarajevon keskitysleirissä 80 % haastatelluista miehistä oli raiskattu. El Salvadorissa 76 % poliittisista miesvangeista oli kidutettu seksuaalisesti ja Ugandassa kapinalliset joukkoraiskaavat vankejaan. Tästä puhutaan hyvin harvoin, koska raiskattu mies joutuisi usein vaimon, suvun ja ystävien hylkäämäksi.[15]

Uhri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa 1,1 % miehistä ja 1,3 % naisista pakotettiin sukupuoliyhteyteen ja 1,1 % ja 1,2 % muuhun sukupuoliseen kanssakäymiseen vuonna 2012, ilmenee kansallisesta rikosuhritutkimuksesta.[16] Toisaalta useissa tutkimuksissa miehet ovat ilmoittaneet poliisille paljon pienemmän osan kokemistaan väkivaltarikoksista kuin naiset.[17]

Uhriksi valitaan usein päihtynyt henkilö. Heikommassa asemassa olevaa saatetaan painostaa tai lahjoa. Lapseen kohdistuva seksuaalirikos alkaa usein tekijän ja uhrin psykologisella lähentymisellä.[11]

Raiskauksen luonne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fiktiossa raiskaukset ovat usein nopeita, mutta todelliset raiskaajat haluavat yleensä jäljitellä rakkaussuhteeseen perustuvaa yhdyntää esileikkeineen, suudelmineen ja molemminpuolisine suusekseineen. Uhri usein tottelee, jotta raiskaus päättyisi nopeammin. Tämän vuoksi alan tutkija pitää suostumuksen puutetta ratkaisevana. Raiskaaja voi kysyä, rakastaako uhri häntä tai pitääkö uhri siitä, mitä hän tekee.[18]

Puskaraiskauksissakin väkivalta rajoittuu yleensä siihen, että uhri pitää saada suojaisaan paikkaan raiskausta varten.[18]

Ilmoittaessaan raiskauksesta poliisille uhri ei välttämättä ole tunteiden vallassa vaan saattaa esiintyä neutraalisti. Poliisin väärien luulojen vuoksi voi herätä turhia epäilyjä ilmoituksen aitoudesta. Vastaavasti poliisit erehtyvät toisinaan pitämään tekaistua ilmoitusta aitona väärien ennakkoluulojensa vuoksi.[18]

Seuraukset uhrille[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensisijaisia ovat aina uhrin henkiset kärsimykset. Raiskauksen uhrit kokevat lähes poikkeuksetta traumaattisia muistoja vielä pitkään teon jälkeen, usein jopa koko loppuelämänsä ajan. Useimmat uhrit kokevat voimakkaita pelon, häpeän ja vihan tunteita, joista seuraa vakavaa masennusta, sekä usein syrjäytymistä tai itsetuhoista käyttäytymistä. Henkiset seuraukset saattavat olla osin myös kulttuurisidonnaisia. Useissa kulttuureissa uhri syyllistetään ja saatetaan syrjäyttää yhteisöstä, sillä heidän katsotaan esimerkiksi syyllistyneen aviorikokseen tai muuten itse aiheuttaneen teon omalla käyttäytymisellään.

Naisen tuleminen raskaaksi, sekä erilaiset sukupuolitaudit ovat mahdollisia.

Kuten naiset myös miesuhrit saavat raiskauksista masennusta, vihaa, syyllisyyttä, itsesyytöksiä, emotionaalista ja seksuaalista kyvyttömyyttä ja itsetuhoisuutta. Lisäksi toisinaan uhria syytetään raiskaajan sijaan.[19]

Raiskauksen uhrit saavat tukea, apua ja neuvontaa Raiskaus­kriisi­keskus Tuki­naisesta.[20]

Raiskaukset eri maissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Raiskaus Suomessa

Papua-Uusi-Guinea[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Papua-Uudessa-Guineassa 60 % miehistä sanoo ottaneensa osaa joukkoraiskaukseen ja kaksi kolmesta naisesta päätyneensä miehensä pahoinpitelemäksi, jopa hyvinkin väkivaltaisesti.[21]

Antropologi Don Kulick on tutkinut Gapunin kylää. Seksuaalinen väkivalta on perua aiemman uskonnon joukkoseksirituaaleista, lasten kasvatus on yhä väkivaltaista ja rikollisuus yleistä. Toisaalta raiskaukseen ei liity samanlaista traumatisoivaa arvolatausta kuin länsimaissa. Joukkoraiskauksen uhrissa ei näy mitään merkkejä vakavasta traumatisoitumisesta, kun taas länsimaassa tapauksesta tulisi uhrin loppuelämän keskipiste.[21]

Ruotsi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruotsin rikoskaaren mukaan kyse on aina raiskauksesta, jos toinen osapuoli ei ole osallistunut yhdyntään tai vastaavaan seksuaaliseen tekoon vapaaehtoisesti. Raiskauksen tunnusmerkistöön ei siis kuulu Ruotsissa väkivalta, pakottaminen eikä uhkailu, vaan pelkkä vapaaehtoisuuden puute. Vapaaehtoisuutta ei tarvitse lain mukaan ilmaista sanoin tai teoin, vaan sen voi ilmaista myös muulla tavoin. Tekijän tulee varmistua toisen osapuolen vapaaehtoisuudesta. Jos tekijä ei tiennyt, mutta hänen olisi pitänyt ymmärtää, ettei toinen osapuoli ollut vapaaehtoinen, hänet voidaan tuomita myös huolimattomasta raiskauksesta.[22]

Yhdysvallat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

40 000 kotitalouden kyselyssä 38 % seksuaalisista väkivallanteoista oli kohdistunut miehiin Yhdysvalloissa vuonna 2013. Kansallisen rikosuhritutkimuksen tutkija Lara Stemplen mukaan naisten ja miesten kokemukset ovat yllättävän lähellä toisiaan. Vuoteen 2012 asti FBI määritteli raiskauksen naiseen kohdistuvaksi. 2010 National Intimate Partner and Sexual Violence Surveyn mukaan seksuaalisen väkivallan uhreja oli 1,27 miljoonaa naista ja 1,267 miljoonaa miestä. Miesuhreilla on erittäin usein masennusta ja seksuaalisia toimintahäiriöitä. Vankiloissa naisia hyväksikäyttävät yleensä vankitoverit, miehiä vartijat, usein naispuoliset, etenkin nuorisovankeja. Vankiuhrit eivät ole mukana yleisissä seksuaaliväkivaltaluvuissa.[23]

Jonkinlaista pakottamista seksiin kokee arviolta 50 % miehistä. Yliopistoissa opiskelevista naisista 23–46 % myönsi painostaneensa miehiä seksiin verbaalisesti, pitämällä väkisin paikallaan, asein tai muuten. Näissä kuten yleensäkin tutkimuksissa seksiin pakottamisesta on ongelmana se, että ne sekoittavat hyvin eriasteisia tapahtumia ja voivat olla asenteellisia.[24]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Raiskaus Rikoslaki, 20 luku Seksuaalirikoksista Finlex. 2014. Viitattu 4.11.2021.
  2. UN Security Council Resolution 1820 (Internet Archivessa, tallennettu 11.7.2008) 2008. United Nations. Viitattu 19.2.2015. (englanniksi)
  3. Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja, s. 1015. raiska - sanan etymologiaa. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-27108-x.
  4. Nirvi, R. E.: Eräistä likaa ja rikkaa merkitsevien sanojen käyttötavoista, s. 398–480 (pdf) (erityisesti kohta Raiska, sivut 406–408) Virittäjä (?). 1950. kotikielenseura.fi. Viitattu 14.9.2014.
  5. raiskata Kielitoimiston sanakirja. Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 11.5.2019.
  6. An Updated Definition of Rape web.archive.org. 2012. Viitattu 4.11.2021.
  7. Raiskauslakiuudistus ottaa uusia askeleita ja etenee lausuntokierrokselle – muistatko vielä mistä uudistuksessa on kyse? Yle. 2020. Viitattu 4.11.2021.
  8. Kyla Bishop: A Reflection on the History of Sexual Assault Laws in the United States UA Little Rock. 2018. Viitattu 4.11.2021.
  9. 5. Moos. 22:23-24)
  10. Rangaistukset sukupuolen, iän ja rikoksen mukaan (käräjäoikeudet ja hovioikeus ensimmäisenä oikeusasteena, rangaistus- ja sakkomääräykset ja rikesakot) muuttujina Tuomio, Sukupuoli, Ikä, Vuosi, Tuomion päärikos ja Tiedot Tilastokeskuksen PX-Web-tietokannat. Tilastokeskus. Viitattu 30.9.2021.
  11. a b Selvitys: Raiskauksista epäillyistä 38 prosenttia ulkomaalaistaustaisia – ”Ei selittynyt huono-osaisuudella” Iltalehti. 29.9.2021.
  12. Päivi Honkatukia & Heini Kainulainen: Rikollisuustilanne 2006: luku 4 "Seksuaalirikokset" Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos. Viitattu 19.2.2015 (siirto viitemallineeksi).
  13. Tilastokeskus: 38 prosentissa raiskausrikoksista epäiltynä tekijänä ulkomaalainen vuonna 2019 Iltalehti. 22.5.2020.
  14. Smith-Spark, Laura: How did rape become a weapon of war? BBC News -sivusto. 8.12.2004. BBC. Viitattu 19.2.2015. (englanniksi)
  15. The rape of men, The Observer, Sunday 17 July 2011
  16. Suomalaiset väkivallan ja omaisuusrikosten kohteena 2012 - Kansallisen rikosuhritutkimuksen tuloksia (sivu 13) Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen verkkokatsaus 28/2013. oikeusministeriö.
  17. Perheväkivalta Suomessa, Venla Salmi & Martti Lehti & Reino Sirén & Janne Kivivuori & Mikko Aaltonen, Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos, Verkkoraportti 12/2009, sivut 9 ja 7.
  18. a b c Viihteen luomat myytit antavat raiskauksista väärän kuvan – Tutkija: puskaraiskaus ei aina ole nopea, tekijä käyttäytyy kuin rakkaussuhteessa Helsingin Sanomat. 9.7.2018.
  19. Male Rape The National Center for Victims of Crime. Viitattu 12.3.2006.
  20. Ohjeita seksuaalirikosten uhreille Raiskauskriisikeskus Tukinainen. Viitattu 19.2.2015.
  21. a b Seksuaalisen väkivallan maa: Papua-Uuden-Guinean miehistä yli puolet on osallistunut joukkoraiskaukseen Helsingin Sanomat. 7.12.2016.
  22. Brottsbalk (1962:700) (BrB) 6 kap. 1 § | Lagen.nu lagen.nu. Viitattu 7.1.2021.
  23. When Men Are Raped, Hanna Rosin, Slate, 4/2014.
  24. Sexually Aggressive Women: Current Perspectives and Controversies. - Review - book review, professor Renee N. Saris, Bnet, CBS, pages 1 & 2

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Raiskaus.