Raiskaus Suomessa

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Raiskaus on Suomen rikoslaissa rangaistavaksi säädetty seksuaalirikos, jossa syyllinen pakottaa uhrin sukupuoliyhteyteen. Sukupuoliyhteydellä tarkoitetaan ”sukupuolielimellä tehtävää taikka sukupuolielimeen tai peräaukkoon kohdistuvaa seksuaalista tunkeutumista toisen kehoon” taikka ”toisen sukupuolielimen ottamista omaan kehoon”.[1]

Rikoslaki tuntee kolme raiskauksen muotoa, jotka ovat raiskaus[2], törkeä raiskaus[3] ja törkeä lapsenraiskaus[4]. Lisäksi on olemassa oma pykälänsä pakottamiselle seksuaaliseen tekoon,[5] jos kyseessä ei ole sukupuoliyhteys vaan muu seksuaalinen teko. Aiemmin rikoslaissa oli määritelty myös raiskauksen lievä tekomuoto, sukupuoliyhteyteen pakottaminen, mutta se yhdistettiin vuonna 2014 perusmuotoiseen raiskaukseen. Termi sukupuoliyhteyteen pakottaminen oli pitkään ollut kiistanalainen, sillä sen katsotaan vähättelevän uhrin kärsimyksiä. Raiskaus ei välttämättä edellytä fyysistä väkivaltaa, vaan voi perustua esimerkiksi uhrin nukkumiseen tai sammuneena olemiseen[6], kiristykseen tai uhri saattaa olla esimerkiksi lamaannuttavan pelkotilan vuoksi kyvytön tekemään vastarintaa.

Suomessa tapahtuvissa raiskauksissa noin joka neljännessä tapauksessa tekijä on uhrille entuudestaan tuntematon.[7]

Suomen laissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ennen vuoden 1998 lainmuutosta laissa käytettiin termiä väkisinmakaaminen termin raiskaus sijasta. Väkisinmakaamisella tarkoitettiin naisen pakottamista vaginaaliseen sukupuoliyhdyntään.

Vuonna 1994 väkisinmakaamisen määritelmästä poistettiin maininta avioliitosta, mutta uhrina saattoi edelleen olla vain nainen tai tyttö. Sitä ennen avioliiton sisäisiin raiskauksiin oli sovellettu muita rikosnimikkeitä.[8]

1997 säädetyn lain myötä mieskin saattoi olla raiskauksen uhri. Siihen asti uhrina oleva mies tai poika saattoi syyllistyä siveellisyysrikokseen. Samalla säädettiin, että uhrin riitti vastustaa sukupuoliyhteyttä "selvästi", ei tarvinnut ottaa riskejä sen estämiseksi.[8]

Vuoteen 2011 asti nukkuvan tai sammuneena olevan raiskaus tuomittiin raiskauksen sijaan pakottamisena sukupuoliyhteyteen.[6] Vuodesta 2014 alkaen alle 18-vuotiaaseen kohdistuva raiskaus on täyttänyt lähtökohtaisesti aina törkeän raiskauksen kriteerit.[9] Samassa yhteydessä myös peräaukkoon tunkeutuminen esineellä tai muulla ruumiinosalla kuin peniksellä, ja "toisen sukupuolielimen ottaminen omaan kehoon" on katsottu sukupuolineutraalisti sukupuoliyhteydeksi. Lain muuttaminen sukupuolineutraaliksi tapahtui poikkeuksellisesti eduskuntakäsittelyn aikana.lähde?

Törkeä lapsenraiskaus säädettiin rikoslaissa vuonna 2019 tarkoituksena koventaa vakavimpien lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten rangaistuksia.[4][10]

Rikoslain määritelmä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

20 luku. Seksuaalirikoksista

1 § Raiskaus.[2]

Joka pakottaa toisen sukupuoliyhteyteen käyttämällä henkilöön kohdistuvaa väkivaltaa tai uhkaamalla käyttää sellaista väkivaltaa, on tuomittava raiskauksesta vankeuteen vähintään yhdeksi ja enintään kuudeksi vuodeksi.
Raiskauksesta tuomitaan myös se, joka käyttämällä hyväkseen sitä, että toinen tiedottomuuden, sairauden, vammaisuuden, pelkotilan tai muun avuttoman tilan takia on kykenemätön puolustamaan itseään tai muodostamaan tai ilmaisemaan tahtoaan, on sukupuoliyhteydessä hänen kanssaan.
Jos raiskaus huomioon ottaen uhkauksen vähäisyys taikka muut rikokseen liittyvät seikat on kokonaisuutena arvostellen vähemmän vakava kuin 1 ja 2 momentissa tarkoitetut teot, rikoksentekijä on tuomittava vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi. Samoin tuomitaan se, joka muulla kuin 1 momentissa tarkoitetulla uhkauksella pakottaa toisen sukupuoliyhteyteen. Mitä edellä tässä momentissa säädetään, ei sovelleta, jos raiskauksessa on käytetty väkivaltaa.
Yritys on rangaistava.

2 § Törkeä raiskaus.[3]

Jos raiskauksessa
1. aiheutetaan toiselle vaikea ruumiinvamma, vakava sairaus tai hengenvaarallinen tila,
2. rikoksen tekevät useat tai siinä aiheutetaan erityisen tuntuvaa henkistä tai ruumiillista kärsimystä,
3. kohteena on kahdeksaatoista vuotta nuorempi lapsi,
4. rikos tehdään erityisen raa’alla, julmalla tai nöyryyttävällä tavalla tai
5. käytetään ampuma- tai teräasetta tai muuta hengenvaarallista välinettä taikka muuten uhataan vakavalla väkivallalla
ja raiskaus on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä raiskauksesta vankeuteen vähintään kahdeksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi.
Yritys on rangaistava.

3 § on kumottu.[11]

4 § Pakottaminen seksuaaliseen tekoon.[5]

Joka väkivallalla tai uhkauksella pakottaa toisen ryhtymään muuhun kuin 1 §:ssä tarkoitettuun seksuaaliseen tekoon tai alistumaan sellaisen teon kohteeksi ja se olennaisesti loukkaa toisen seksuaalista itsemääräämisoikeutta, on tuomittava pakottamisesta seksuaaliseen tekoon sakkoon tai vankeuteen enintään kolmeksi vuodeksi.
Pakottamisesta seksuaaliseen tekoon tuomitaan myös se, joka käyttämällä hyväkseen sitä, että toinen tiedottomuuden, sairauden, vammaisuuden, pelkotilan tai muun avuttoman tilan takia on kykenemätön puolustamaan itseään tai muodostamaan tai ilmaisemaan tahtoaan, saa hänet ryhtymään 1 momentissa tarkoitettuun seksuaaliseen tekoon tai alistumaan sellaisen teon kohteeksi ja se olennaisesti loukkaa hänen seksuaalista itsemääräämisoikeuttaan.
Yritys on rangaistava.

7 b § Törkeä lapsenraiskaus.[4]

Joka syyllistyy 2 §:ssä tarkoitettuun törkeään raiskaukseen ja samalla 7 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettuun törkeään lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön, on tuomittava törkeästä lapsenraiskauksesta vankeuteen vähintään neljäksi ja enintään kahdeksitoista vuodeksi.
Mitä 1 momentissa säädetään, ei sovelleta, jos teko on rangaistava lapsen törkeän seksuaalisen hyväksikäytön tai törkeän raiskauksen yrityksenä.

10 § Määritelmät.[12]

Sukupuoliyhteydellä tarkoitetaan tässä laissa sukupuolielimellä tehtävää taikka sukupuolielimeen tai peräaukkoon kohdistuvaa seksuaalista tunkeutumista toisen kehoon taikka toisen sukupuolielimen ottamista omaan kehoon.
Seksuaalisella teolla tarkoitetaan tässä laissa sellaista tekoa, joka tekijä ja kohteena oleva henkilö sekä teko-olosuhteet huomioon ottaen on seksuaalisesti olennainen.

Ilmoitetut raiskaukset ja todellinen määrä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Päivi Honkatukian ja Heini Kainulaisen mukaan: "Poliisin tietoon tulleista tapauksista ei voi tehdä päätelmiä rikosten todellisesta määrästä ja luonteesta, vaan ne kertovat enemmän rikosten uhrien halusta ja kyvystä tehdä rikosilmoitus. (...) Varsinkaan tuttujen ja läheisten tekemästä seksuaalisesta väkivallasta ei yleensä ilmoiteta viranomaisille." On myös huomattava, että poliisin tietoon tulleiden tapausten määrän viimeaikainen kasvu saattaa hyvin pitkälle selittyä paitsi vuonna 1999 voimaan astuneella uudistetulla seksuaalirikoslailla myös madaltuneella ilmoituskynnyksellä.[7]

Toisaalta epävirallisen kyselyn mukaan osa poliisille ilmoitetuista raiskauksista on keksittyjä ja niiden taustalla on vahvan humalatilan aiheuttamat muistikatkot sekä "alibin" rakentaminen puolisoa tai kumppania varten. Helsingin poliisille vuonna 2008 tehdyistä raiskausilmoituksista yli 20 % johti "ei rikosta" -päätökseen.[13] Viranomaisten arvion mukaan 2010 yli joka viides poliisin tietoon tulleista raiskausväitteistä osoittautui perättömäksi. Nämä tapaukset eivät johtaneet syyteharkintaan tai oikeuskäsittelyyn. Helsingin poliisilaitoksen mukaan aiheettomien ilmoituksen määrä oli kasvanut samaa tahtia naisten alkoholin kulutuksen kanssa.[14] Vuonna 2014 Helsingin poliisi kertoi julkisuudessa, että jopa kaksi kolmasosaa heidän saamistaan raiskausilmoituksista on tutkinnan edetessä osoittautunut kokonaan vääriksi tai niihin ei liity rikosta tai asianomistaja on luopunut vaatimuksistaan. Poliisi valitti perättömien ilmoitusten vievän kohtuuttoman osan heidän työajastaan, mutta painotti ettei halua syyllistää raiskauksen uhreja, vaan suhtautuu vakavasti kaikkiin todellisiin tapauksiin.[15]

Poliisi-tv:n mukaan osa Suomessa joukkoraiskauksiksi väitetyistä tapauksista on joko liioiteltuja tai kokonaan keksittyjä. Poliisi-Tv:n kyselyn mukaan paristakymmenestä ilmoitetusta joukkoraiskauksesta annettiin tuomio kahdesta tai kolmesta. Lisäksi Poliisi-TV toteaa että "Uhrit ovat olleet lähes aina eriasteisesti päihtyneitä. Poliisille on jäänyt kuva, että tarinaa on usein väritetty ja asianomistajan omaa roolia kaunisteltu".[16]

Poliisin rikostilastoista ei suoraan selviä raiskausten todellinen määrä tai sen nousu- tai laskusuunta. Helsingin Sanomien mukaan 2015 vain pieni osa rikoksista ilmoitettiin poliisille. Kuitenkin rikoksista ilmoitettiin aiempaa herkemmin ja eri poliisiyksiköt voivat kirjata rikokset eri tavoin.[17]

Vuosina 2000–2014 poliisille ilmoitettiin vuosittain 12–93 törkeää raiskausta. Tammi-marraskuussa 2015 luku oli 106, mutta syyskuusta 2014 lähtien kaikki alle 18-vuotiaiden raiskaukset on luokiteltu törkeiksi, mikä näyttää selittävän eron. Alle 18-vuotiaista ilmoituksia tuli 70, edellisvuonna 25 törkeää raiskausta.[17]

Ilmoitettuja raiskauksia ja niiden yrityksiä oli yhteensä 954 tapausta tammi-marraskuussa 2015. Tämäkin nousu näyttää selittyvän sillä, että pakottaminen sukupuoliyhteyteen poistettiin rikoslaista.[17]

Tilastotietoa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa 1,1 % miehistä ja 1,3 % naisista pakotettiin sukupuoliyhteyteen ja 1,1 % ja 1,2 % muuhun sukupuoliseen kanssakäymiseen vuonna 2012, ilmenee kansallisesta rikosuhritutkimuksesta.[18] Toisaalta useissa tutkimuksissa miehet ovat ilmoittaneet poliisille paljon pienemmän osan kokemistaan väkivaltarikoksista kuin naiset.[19] Vuosina 2005–2010 Suomessa annettiin kolme kertaa tuomio raiskauksesta, jossa tekijä oli nainen.[20]

Vuosina 2011–2013 poliisille ilmoitettiin noin tuhat raiskausta vuodessa. Määrä on kymmenessä vuodessa liki kaksinkertaistunut.[21] Vuodesta 1993 raiskaajaksi epäillyt on tilastoitu etnisen taustan perusteella. Syntyperäisten suomalaisten osuus raiskausepäillyistä on ollut noin 80 prosenttia, loput ovat ulkomaalaistaustaisia (ulkomaan kansalaisia tai Suomen kansalaisia, joiden syntymämaa on jokin muu kuin Suomi).[22]

Vuonna 2019 ulkomaalaisia oli 38 % raiskauksista epäillyistä. 2016-2018 luku oli noin 30 %. Lapsiin kohdistuneista seksuaalirikoksista ulkomaalaisten osuus oli 27 %. Irakilaisten osuus oli 11 %, seuraavina olivat Afganistan, Iran ja Somalia. Kaikista rikoslakirikoksista epäillyistä ulkomaan kansalaisia oli vain 11 % (kaksoiskansalaiset on laskettu suomalaisiksi).[23]

Maahanmuuttajien väestöön suhteutettu rikollisuustaso oli raiskausrikoksissa lähes kahdeksankertainen kantaväestön kokonaisrikollisuustasoon verrattuna. Korkein rikollisuustaso oli Afrikassa ja Lähi-idässä syntyneillä miehillä, 17-kertainen syntyperäisiin suomalaisiin nähden.[24] Suomessa raiskauksista tuomituista oli 34 % ulkomaalaisia vuosina 2006–2009, vaikka heidän väestöosuutensa oli vain 3 %, etenkin Lähi-idästä tulleita. Esimerkiksi vuonna 2011 irakilaisia epäiltiin 5 %:sta raiskauksista, vaikka heidän väestöosuutensa on 0,1 %.[25]

Vuosina 2005–2010 oikeudessa annettiin tuomio yhteensä 505 raiskausrikoksesta (raiskaus, törkeä raiskaus tai sukupuoliyhteyteen pakottaminen). Tuomituista 355 (70,3 %) oli Suomen kansalaisia, 113 (22,4 %) Suomessa asuvia ulkomaan kansalaisia ja 37 (7,3 %) ei vakinaisesti Suomessa asuvia ulkomaalaisia.[26] Vuonna 2013 annettiin tuomio yhteensä 144 raiskausrikoksesta. Tuomituista 109 (75,7 %) oli Suomen kansalaisia, 23 (16,0 %) Suomessa asuvia ulkomaan kansalaisia ja 12 (8,3 %) ei vakinaisesti Suomessa asuvia ulkomaan kansalaisia.[27]

Vuosina 2017-2018 ilmoitettiin poliisille keskimäärin 1465 tapausta vuodessa. Näistä tuomioon johti 221.[28]

Tilastotietoa tuomioista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Raiskausrikoksesta tai sen yrityksestä nostettiin vuosina 2001–2005 keskimäärin 103 syytettä vuodessa ja tuomittiin 83 kertaa. Ennen seksuaalirikoslain uudistusta (1994–1998) luvut olivat vastaavasti 56 syytettä ja 51 tuomiota. Syytteiden ja tuomioiden suhteellinen määrä poliisin tietoon tulleista tapauksista on lakiuudistuksen myötä kasvanut.[7]

Raiskauksesta tuomittiin Suomessa vuonna 2002 yksittäisrikoksena 23 tapausta. Näistä 11 (48 %) sai ehdollisen tuomion ja 12 (52 %) ehdottoman. Ehdollisten keskipituus oli 16,2 kuukautta ja ehdottomien 18,8 kuukautta.

Törkeästä raiskauksesta tuomitaan harvemmin. Vuosina 2000–2002 tuomittiin päärikoksena (ei siis yksittäisrikoksena) 21 tapausta, joista yhdessä tuomio oli ehdollinen ja lopuissa ehdoton. Ehdollisen pituus oli 22 kuukautta ja ehdottomien keskimääräinen pituus 47,6 kuukautta.

Pakottamisesta sukupuoliyhteyteen eli raiskauksen lievästä muodosta tuomittiin vuonna 2002 yksittäisrikoksena viisi ihmistä. Kaikkien tuomiot olivat ehdollisia ja niiden keskipituus oli 6,3 kuukautta. Päärikoksena vuosina 2000–2002 taas tuomittiin pakottamisesta sukupuoliyhteyteen yhteensä 24 tuomiota. Kaksi näistä oli ehdottomia ja 22 ehdollisia. Ehdottomien keskipituus oli 14 kuukautta ja ehdollisten 8,3 kuukautta. Tästä teosta käytetään toisinaan nimitystä lievä raiskaus.[29]

Pakottamisesta seksuaaliseen tekoon tuomittiin päärikoksena vuosina 2000–2002 yhteensä 45 tuomiota. Näistä yhdeksän oli ehdottomia, yksi yhdyskuntapalvelua, 22 ehdollisia ja 13 sakkoja. Ehdollisten keskimääräinen pituus oli 4,9 kuukautta ja ehdottomien 9,4 kuukautta.

Vuosina 1911–1919 Helsingissä langetettiin kaksi tuomiota väkisinmakaamisesta. Todistevaatimukset olivat tuolloin sellaisia, että harva nainen pystyi saamaan raiskaajalleen tuomion ja syyttämisessä epäonnistunut nainen saattoi saada kunnianloukkaussyytteen.[30]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. RL 20 luku 10 §
  2. a b Rikoslaki (19.12.1889/39), 20 luku - Seksuaalirikoksista, 1 § Raiskaus Ajantasainen lainsäädäntö, Finlex, finlex.fi, viitattu 14.9.2014
  3. a b Rikoslaki (19.12.1889/39), 20 luku - Seksuaalirikoksista, 2 § Törkeä raiskaus Ajantasainen lainsäädäntö, Finlex, finlex.fi, viitattu 14.9.2014
  4. a b c Rikoslaki (19.12.1889/39), 20 luku - Seksuaalirikoksista, 7 b § Törkeä lapsenraiskaus Ajantasainen lainsäädäntö, Finlex, finlex.fi, viitattu 28.7.2019
  5. a b Rikoslaki (19.12.1889/39), 20 luku - Seksuaalirikoksista, 4 § Pakottaminen seksuaaliseen tekoon Ajantasainen lainsäädäntö, Finlex, finlex.fi, viitattu 14.9.2014
  6. a b RHO: Raiskaus vai pakottaminen sukupuoliyhteyteen? 26.9.2013. Asianajajaliitto. Viitattu 11.8.2016.
  7. a b c Päivi Honkatukia & Heini Kainulainen: Rikollisuustilanne 2006: luku 4 "Seksuaalirikokset" Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos. Viitattu 19.2.2015 (siirto viitemallineeksi).
  8. a b Suomen seksuaali­rikosten lainsäädännön historia on täynnä kiusallisuuksia: avioliiton sisäisestä raiskauksesta keskusteltiin eduskunnassa vielä 1990-luvulla Helsingin Sanomat. 13.7.2019.
  9. Alaikäisen raiskaus on vastedes aina törkeä – maksimirangaistus on kymmenen vuotta vankeutta Yle Uutiset. 27.8.2014. Viitattu 28.7.2019.
  10. Törkeä lapsenraiskaus tulossa rikoslakiin – taustalla 10-vuotiaan tytön seksuaalinen hyväksikäyttö Yle Uutiset. 25.10.2018. Viitattu 28.7.2019.
  11. Rikoslaki (19.12.1889/39), 20 luku - Seksuaalirikoksista, 3 § Pakottaminen sukupuoliyhteyteen Ajantasainen lainsäädäntö, Finlex, finlex.fi, viitattu 19.2.2015
  12. Rikoslaki (19.12.1889/39), 20 luku - Seksuaalirikoksista, 10 § Määritelmät Ajantasainen lainsäädäntö, Finlex, finlex.fi, viitattu 14.9.2014
  13. Risto Kunnas: Poliisia käytetään hyväksi uskottomuuden peittelyssä Iltalehti. 2.5.2009. Viitattu 29.4.2012.
  14. Raiskausilmoituksista yli viidennes perättömiä 30.6.2010. Turun Sanomat, ts.fi. Viitattu 19.2.2014 (siirto viitemallineelle).
  15. Mikkonen, Nadja: Helsingin poliisi tuskastui asiattomiin seksirikosilmoituksiin: "Pelti kiinni ja jatkoille, aamulla selvittämään sänkypuuhia poliisille" 22.7.2014. Yle. Viitattu 22.7.2014.
  16. Joukkoraiskauksista osa keksittyjä Poliisi-TV. Yle. Viitattu 22.7.2014.
  17. a b c Törkeiden raiskausten määrä on lisääntynyt lainmuutoksen takia - Kaikki alle 18-vuotiaisiin kohdistuvat raiskaukset luokitellaan nyt törkeiksi raiskauksiksi, Helsingin Sanomat 28.12.2015.
  18. Suomalaiset väkivallan ja omaisuusrikosten kohteena 2012 - Kansallisen rikosuhritutkimuksen tuloksia (sivu 13) Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen verkkokatsaus 28/2013. oikeusministeriö.
  19. Perheväkivalta Suomessa, Venla Salmi & Martti Lehti & Reino Sirén & Janne Kivivuori & Mikko Aaltonen, Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos, Verkkoraportti 12/2009, sivut 9 ja 7.
  20. Taulukko: Rangaistukset sukupuolen, iän ja rikoksen mukaan, 2005-2010 (käräjäoikeudet, hovioikeus ensimmäisenä oikeusasteena, rangaistusmääräykset ja rikesakot) Tilastokeskuksen PX-Web-tietokannat. Tilastokeskus. Viitattu 1.7.2012.
  21. Oikeus - Rikollisuus (Poliisin tietoon tulleet rikokset) Tilastokeskus. Viitattu 14.9.2014.
  22. Kainulainen, Heini: Raiskattu? tutkimus raiskausten käsittelemisestä rikosprosessissa. Helsinki: Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos, 2004. ISBN 951-704-309-0.
  23. Tilastokeskus: 38 prosentissa raiskausrikoksista epäiltynä tekijänä ulkomaalainen vuonna 2019 Iltalehti. 22.5.2020.
  24. Lehti, Salmi et al. Maahanmuuttajat rikosten uhreina ja tekijöinä PDF:n sivu 41, artikkelin sivu 31. Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos, 2014
  25. Karu tilasto: Lähi-idän miehet syyllistyvät Suomessa raiskauksiin hälyttävän usein, Aamulehti.fi 25.4.2012 Web archive 2012
  26. Taulukot tilastossa: Syytetyt, tuomitut ja rangaistukset Tilastokeskuksen PX-Web-tietokannat. Tilastokeskus. Viitattu 28.4.2012.
  27. Taulukot tilastossa: Syytetyt, tuomitut ja rangaistukset Tilastokeskuksen PX-Web-tietokannat. Tilastokeskus. Viitattu 22.3.2015.
  28. 19-vuotias Milla kertoo, että hänet raiskattiin, mutta oikeuden mielestä rikosta ei tapahtunut – saman kohtalon kokee moni Yle, 2020
  29. Raiskatut tuomiot Poliisi-tv. Yle. Viitattu 29.4.2012.
  30. Salavuoteudesta sateenkaaren taa Helsingin yliopisto. 24.3.2016. Viitattu 8.12.2016.