Laillistettu ammattinimike

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Laillistettu ammattinimike on suojattu ammattinimike, jota käyttävä henkilö on oikeutettu toimimaan asianomaisessa ammatissa ja käyttämään asianomaista lailla tai asetuksella suojattua ammattihenkilön ammattinimikettä[1].

Nimikesuojattujen ammattihenkilöiden ammateissa voivat toimia muutkin henkilöt, joilla on hoitamaansa tehtävään riittävä koulutus, kokemus ja ammattitaito. Heillä ei ole oikeutta käyttää nimikesuojattua ammattinimikettä, elleivät he sellaista pyynnöstä saa asiasta päättävältä viranomaistaholta.

Suomessa laillistettuja ammattinimikkeitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sosiaalihuolto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laillistettuja ammattinimikkeitä ovat: sosiaalityöntekijä, sosionomi, geronomi ja kuntoutuksen ohjaaja.[2]

Terveydenhuolto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laillistettuja ammattinimikkeitä ovat: lääkäri, hammaslääkäri, proviisori, psykologi, puheterapeutti, ravitsemusterapeutti, farmaseutti, sairaanhoitaja, kätilö, terveydenhoitaja, fysioterapeutti, laboratoriohoitaja, röntgenhoitaja, suuhygienisti, toimintaterapeutti, optikko ja hammasteknikko[1].

Juridiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Asianajaja on ollut suojattu ammattinimike vuodesta 1959 alkaen. Totuudenvastaisesta asianajajana esiintymisestä on säädetty sakkorangaistus.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Laki terveydenhuollon ammattihenkilöistä 559/1994 finlex.fi. Viitattu 16.1.2013.
  2. Sosiaalihuollon ammattioikeudet - Valvira www.valvira.fi. Viitattu 17.6.2018.
  3. Laki asianajajista 496/1958, 11 § Finlex. Viitattu 10.1.2016.